Yritän pitää pitkän tarinan lyhyenä. Olen ollut ystäväni kanssa parhaita ystäviä n.12v. Olemme molemmat jo aikuisia ja asumme yhdessä kämppiksinä säästääksemme rahaa ja tulemme hyvin toimeen. Ystävyyteemme aiheuttaa säröä kuitenkin ystäväni äiti, joka inhoaa minua.
Kaikki alkoi kun olimme nuoria, n. 15-vuotiaita. Olin (ja olen yhä osittain) masentunut ja ystävä tuki minua vaikeina hetkinä. Tämä ei käynyt hänen äidille, vaan hän laittoi minulle yllättäen tekstiviestejä jossa hän haukkui minut ja syytti minua ystävän elämän pilaamisesta. Ystävälläni oli välillä vaikeaa, koulu stressasi ja hänen vanhempansa olivat juuri eronneet ja äitiä ei kotona näkynyt. Lisäksi hän laittoi viestejä äidilleni, joissa haukkui hänet huonoksi kasvattajaksi ja kielsi minua tulemasta heille enää. Järkytyin asiasta, olin nuori ja ahdistunut ja minusta ei ollut oikein että aikuinen hyökkää kimppuuni tuolla tavoin. Jos hän koki asian näin, hän olisi voinut selvittää asian toisin minusta. Kaikki ystäväni ongelmat johtuivat vain minusta ja minä olin syypää.
Ystäväni äiti sai näihin aikoihin syytteen kotirauhan rikkomisesta, tosin ei meiltä vaan toiselta perheeltä. Olen huomannut ettei heidän perheessään ole kaikki hyvin ja olen yrittänyt suhtautua asiaan sitä kautta. Koko tapaus kuitenkin loukkasi minua pahasti ja en ole voinut antaa sitä anteeksi. Hänen äitinsä ei enää puhunut minulle (no, oli ennenkin ollut aika hiljaa ja mulkaissut) ja kun aikaa meni ja näin häntä joskus kaupungilla niin hän oli ihmetellyt ystävälleni kuinka en tervehdi häntä. Hän oli siis unohtanut koko tapauksen.
Nyt kun olemme muuttaneet omaan kämppään pääkaupunkiin niin hänen äitinsä haluaisi tulla ahkerammin kyläilemään ja olla yötäkin. Tämä on minulle vaikeaa koska tunnen etten voi olla kotona silloin, koska tunnelma on ahdistava. Ystäväni tässä viimeksi kysyikin että voisinko mennä muualle yötä ja se loukkasi etten voisi olla omassa kodissani. Minua ahdistaa että se henkilö joka loukkasi minua pahasti ja samoin äitiäni syyttä tulee meille käymään. En ole kuullut anteeksipyyntöä lainkaan ja muutenkin olo on että ei minulta tarvitse kysyä voiko meille tulla.
En halua kieltää etteikö ystäväni perhe saa käydä kylässä koska se on hänelle tärkeää mutta minun on vaikeaa olla sen ihmisen lähellä. Tämä aiheuttaa välillämme riitaa ja minua harmittaa ettei ystäväni kunnioita sitä etten pidä hänen äidistään, koska hän on kohdellut minua törkeästi.
Haluaisin lisäksi siirtyä "aikuisuuteen" ja että minua kunnioitettaisiin aikuisena ja kysyttäisiin minunkin mielipidettä asioihin. Ei minusta ystäväni äiti voi tulla meille noin vain, myös minun kotiini, varsinkin kun minä en aikoinaan saanut tulla heille.
Mitä teen?
Kaikki alkoi kun olimme nuoria, n. 15-vuotiaita. Olin (ja olen yhä osittain) masentunut ja ystävä tuki minua vaikeina hetkinä. Tämä ei käynyt hänen äidille, vaan hän laittoi minulle yllättäen tekstiviestejä jossa hän haukkui minut ja syytti minua ystävän elämän pilaamisesta. Ystävälläni oli välillä vaikeaa, koulu stressasi ja hänen vanhempansa olivat juuri eronneet ja äitiä ei kotona näkynyt. Lisäksi hän laittoi viestejä äidilleni, joissa haukkui hänet huonoksi kasvattajaksi ja kielsi minua tulemasta heille enää. Järkytyin asiasta, olin nuori ja ahdistunut ja minusta ei ollut oikein että aikuinen hyökkää kimppuuni tuolla tavoin. Jos hän koki asian näin, hän olisi voinut selvittää asian toisin minusta. Kaikki ystäväni ongelmat johtuivat vain minusta ja minä olin syypää.
Ystäväni äiti sai näihin aikoihin syytteen kotirauhan rikkomisesta, tosin ei meiltä vaan toiselta perheeltä. Olen huomannut ettei heidän perheessään ole kaikki hyvin ja olen yrittänyt suhtautua asiaan sitä kautta. Koko tapaus kuitenkin loukkasi minua pahasti ja en ole voinut antaa sitä anteeksi. Hänen äitinsä ei enää puhunut minulle (no, oli ennenkin ollut aika hiljaa ja mulkaissut) ja kun aikaa meni ja näin häntä joskus kaupungilla niin hän oli ihmetellyt ystävälleni kuinka en tervehdi häntä. Hän oli siis unohtanut koko tapauksen.
Nyt kun olemme muuttaneet omaan kämppään pääkaupunkiin niin hänen äitinsä haluaisi tulla ahkerammin kyläilemään ja olla yötäkin. Tämä on minulle vaikeaa koska tunnen etten voi olla kotona silloin, koska tunnelma on ahdistava. Ystäväni tässä viimeksi kysyikin että voisinko mennä muualle yötä ja se loukkasi etten voisi olla omassa kodissani. Minua ahdistaa että se henkilö joka loukkasi minua pahasti ja samoin äitiäni syyttä tulee meille käymään. En ole kuullut anteeksipyyntöä lainkaan ja muutenkin olo on että ei minulta tarvitse kysyä voiko meille tulla.
En halua kieltää etteikö ystäväni perhe saa käydä kylässä koska se on hänelle tärkeää mutta minun on vaikeaa olla sen ihmisen lähellä. Tämä aiheuttaa välillämme riitaa ja minua harmittaa ettei ystäväni kunnioita sitä etten pidä hänen äidistään, koska hän on kohdellut minua törkeästi.
Haluaisin lisäksi siirtyä "aikuisuuteen" ja että minua kunnioitettaisiin aikuisena ja kysyttäisiin minunkin mielipidettä asioihin. Ei minusta ystäväni äiti voi tulla meille noin vain, myös minun kotiini, varsinkin kun minä en aikoinaan saanut tulla heille.
Mitä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta sinulla on oikeus kieltää sen ämmän tulo omaan kotiisi. Muistuta ystävääsi siitä, kuinka sinullakin oli porttikielto heille tämän akan toimesta ja kuinka se muija on muutenkin sinua ja perhettäsi kohdellut.
Laita terveet rajat ja kiellä sinulle vihamielistä henkilöä astumasta kotiisi. Jos ystäväsi haluaa tavata äitiään, menköön itse kyläilemään sinne päin!
Tuollaisten mielisairaiden narsistien tapauksessa ei olisi lainkaan poikkeuksellista, että yllättäen lisääntyneen kyläilemisinnon takana on pelkästään halu kiusata. Sinua ja ystävääsi. Kun ette enää muuttonne jälkeen ole hänen vaikutuspiirissään ja kiusattavissaan hänen kotonaan, akka tunkee teille vittuilemaan ja esittämään nurjamielisiä kommenttejaan teistä ja taloudenpidostanne, sekä vain huokumaan negatiivista ja pahansuopaista energiaa. Ei tarvitse edes sanoa mitään, kun omalla vihamielisellä suhtautumisellaan tietoisesti aiheuttaa toiselle vaikean olon, sekin on kiusaamista!
Jos on pakko tulla pääkaupunkiin, yöpyköön hotellissa tai huokeammassa retkeilymajassa. Mutta yöksi ei sinun kotiisi ole asiaa!!!
Älä päästä sitä ämmää teille!!!