Kateellinen ystävän onnesta

Olen suunnattoman mustasukkainen ystäväni onnesta toisen naisen kanssa!

Kämppikseni, joka on myös paras ystäväni, on nyt vihdoin siis löytänyt kauniin ja mukavan naisen kuka tekee hänet onnelliseksi.
Joudun päivittäin kuuntelemaan mitä tämä kyseinen nainen on sanonut, mitä he ovat tehneet tai kuinka ihana hän nyt onkin, eikä koskaan ole ollut onnellisempi kuin nyt. He suunnittelevat yhdessä tulevaisuutta ja minne muuttaisivat yhdessä, ja ovat olleet yhdessä muutaman viikon. He ovat kuitenkin jo aikuisia ihmisiä, yli kahdenkymmenen molemmat, ja molemmat elää jossain mielikuvitusmaailmassa!
Olen niin älyttömän kateellinen ja vihainen, ettei sanoja meinaa löytyä! Olen niiiiin mustasukkainen ajasta minkä hän käyttää hänen, eikä minun kanssani. Nykyään joudun olemaan yksin kämpillä väsyneenä työpäivän jälkeen, eikä huvita nähdä ketään kavereitakaan. Kun hän on yötä hänen luonaan tai kun tuo hänet meidän 65neliöiseen kämppäämme, tekisi mieli potkia pihalle koko äijä! Vaikka rakastankin häntä ystävänä yli kaiken, enkä osaisi elää ilman häntä.
Itse olen nainen ja sinkku, enkä millään tavalla kiinnostunut kämppiksestäni. Olemme olleet parhaita ystäviä pienestä pitäen, enkä ikinä voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan. Kaikki omat suhteeni aina ovat kaatuneet syystä tai toisesta, enkä usko sellaiseen rakkauteen.

Ärrrrr, miten voin hyväksyä muiden onnen kun toivon vain heille kokoajan eroa? Lannistan ystävääni muutenkin kokoajan, enkä oikeasti ehkä haluaisi niin tehdä, ja siitä tulee itsellekin vain paha mieli. :/
En tiedä mitä tehdä, pilata heidän suhteensa itsekkäästi jotenkin ovelasti että saisin pidettyä ystäväni, elää mustasukkaisena ja kiukkuisena katsellen vierestä ja yrittää asian olla vai muuttaa pois ja unohtaa koko ystävyys? ://

Tiedän että kuulostan hirviöltä ja huonolta kaverilta, ja siltä etten edes oikeasti välittäisi hänestä.
Kertokaa jotain vinkkejä, kiitos ! :(