riitaa rahasta..ja vähän muustakin

"Pyysin kyllä apua mutta kun se pitää aina erikseen sanoa."

Pyytäminen on oikea tapa.

"Ongelmana on nyt se että nyt mieheni ilmoitti että hän ei aio seuraavaa 10 vuotta maksaa yksin kaikkia laskuja ja olen myös saanut moitteita siitä että kotityöt ei hoidu."

Olen työssä käyvä mies ja vaimoni on ollut kotiäiti nyt jo 15 vuotta. Kaikki palkka menee yhteiselle tilille.

Olen pahoillani puolestasi. Minulle ei tulisi mieleenkään arvostella vaimoni työn jälkeä, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät menisi juuri niin, kuin minä haluaisin. Minä en ole vaimoni pomo. Hänkään ei puutu minun päivätyöhöni vaan antaa minun hoitaa sen tavallani.

Mikähän mieheesi on näiden vuosien jälkeen mennyt? Hän ei ole järjestänyt sen enempiä kuin sinäkään. Totta kai on hienoa, että hän on hoitanut leiviskänsä, mutta ei siitä kuulu mitään mitalia saada. Hän ei ehkä tajuakaan, minkälainen halveksunnan osoitus hänen sanansa ovat sinua kohtaan.

Monet meistä miehistä (niin kuin monet naisistakin) järjestävät elämänsä puolisonsa unelmien mukaan. Se on kaunis rakkauden osoitus. Mutta miksi se uhraus pitää mennä pilaamaan vuosien päästä vaatimalla kiitosta ja määräysvaltaa. Mieshän on aikoinaan itse osansa vapaaehtoisesti valinnut.

Muutosehdotuksia saa toki esittää ja tyytymättömyytensä ilmaista, mutta se pitää tehdä taiten ja vetämättä puolisoa lokaan.

Kiitos vastauksestasi....niin,en tosiaan tiedä mikä on jutun ydin ja eihän siinä muu auta kuin keskustella asiasta.Minähän en voi muuttaa kuin itseäni mutta kuinka paljon on itsensä muututtava?
Minä tosiaan luulin että mieheni on valinnut minut oman itseni takia,ei sen takia että mitä teen tai jätän tekemättä,tai kuinka paljon tienaan.
Sen takia ainakin itse menin naimisiin...rakkaudesta.
Noh,tämä menee nyt vuodatukseksi...kiitos tosiaan vastauksestasi...tuli sentään sellainen olo että ehkä minä en nyt tässä ihan väärässsä ole tai täysin kykenemätön.Onneksi olen taistelijaluonne:)

Kyllä menee ihan oikein (edellyttäen että se 60 000 on summa jonka saisit myynnissä) mutta en oikein tiedä olisiko yrityksesi myyminen oikea ratkaisu.

Onko teillä avioehto kun niin tiukasti erottelette minun ja sinun rahat?
Jos on ei sinulla tietenkään ole mitään velvollisuutta maksaa miehesi lainasta ja talosta mitään. Ja jos aviossa olette pätee laki eli molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin mahdollisuuksiensa mukaan.

Eikö olisi parempi yrittää selvittää mistä se kenkä oikein puristaa? Jos suhteenne on kunnossa ei miehelläsi todellakaan pitäisi olla mitään valittamisen aihetta kun osallistut perheen menoihin sekä huomattavalla rahallisella mutta myös todennäköisesti häntä suuremmalla työpanoksella.

Ei kai yrityksesi (ja sinun) menestyminen vain hierrä häntä vai onko raha rakkautta tärkeämpi asia hänen maailmassaan. Vai harmittaako häntä kun "saat" pitää vapaapäiviä ja hän joutuu käymään töissä joka (?) päivä.
Voisitko ehdottaa että hän on kotona joka toinen kerta jolloin sinun ei tarvitse palkata tuurajaa ja voit osallistua kodin menoihin hiukan suuremmalla rahasummalla.

Meillä vallitsee rahojen suhteen täydellinen tasa-arvo. Puolet palkastani annan vaimolleni ja toisen puoliskon hän yritteliäänä naisena ottaa ihan itse ja pitää tietenkin myös omat tienestinsä. No, leikki sikseen. Meillä on aina ollut yhteinen talous jota vaimo on pääasiassa hoitanut. Eikä ole ikinä rahasta tullut riitaa vaikka ei olekaan kuin kaksi autoa. Olen aina tienannut enemmän kuin vaimoni ja hän on aina osallistunut kotitöihin enemmän (tehnyt lyhyempää työviikkoa aika monta vuotta). Ja hyvin on mennyt.

Kaikkea hyvää!

Kuukaudessa on siis käytettavissänne väh. 5 000 eur. Tuolla summalla ei raha voi olla pääsyy eripuraan. Tuo rahamäärä riittää oikeni hyvin säännölliseen elämään. Olisko vähän vauhtisokeutta nyt...

Eli asenne ja suhtautumisongelmana näkisin teidän tilanteen. Asioita keskustelemalla tärkeysjärjestykseen kannattais laittaa.

Eihän me siitä riidelläkään että rahaa olisi liian vähän vaan mieheni mielestä minun kuuluisi maksaa enemmän laskuja ja puolet lainasta.Enkä ole sitä asiaa vastaan ollenkaan jos tienaisin enemmän.Aion kyllä ottaa selvää onko taustalla jotain muutakin.
Karkeasti sanottuna olen vain nyt ymmälläni.

....ja sama tilanne vain jatkuu....nyt kaipaisin todellakin jonkin nasevan neuvon jolla saisin mieheni lopettamaan tämän pelleilyn.
Tilanne on nyt sellainen että olen sulkemassa yritykseni talveksi ja menossa vieraalle töihin muutamaksi kuukaudeksi koska mieheni näin on halunnut.
Mutta saan edelleen kuulla joka kerta kun asiasta keskustellaan että kuinka olen huonosti hoitanut raha-asiani,siitä syystä että olen pyörittänyt yritystäni ympärivuotisesti.Työni on sesonkiluontoista ja rahaa tulee kesällä enemmän,se on selvä,mutta tuotan silti voittoa joka vuosi!!??
Nyt siis mieheni haluaa että maksan 750 euroa kuussa hänelle eli lainasta puolet.
Jos siis menen esim kaupan kassalle niin tulot olisi bruttona n 1800- 2000 ehkä,siitä miinustettuna 750 900 ruuat niin mulle ei sitä palkasta sitten jää mitään käteen eli lapsilisä 500 olisi se raha mikä mulle jää hlökohtaisesti.
Nyt saan saman käteen yrityksestä keskimäärin kuussa.Onko tässä nyt mitään järkeä?
Mieheni mielestä on siis asia niin että hän joutuu raatamaan enemmän kun minä en hoida asioitani järkevästi.
Kaiken lisäksi tyttäreni sairastui psyykkisesti keväällä joten olen koko kesän juossut sairaalassa harva se päivä ja siten joutunut pitämään enemmän väkeä firmassa töissä,siksi tulos tänä vuonna oli pienempi kuin edellisenä,huono kesäsää myös vaikutti.Jotenkin on niin surullinen olo,ansaitsenko todella tällaista?

....mainitsen vielä että olen harkinnut firmani myymistä koska se tuntuu tuottavan niin paljon eripuraa välillemme,sittenpähän voisin maksaa 5 vuoden lainaerät kerralla ja toivon todella että sitten ei tarvitsisi enää jauhaa tästä...pelkään vain että katuisin sitä myöhemmin koska pidän työstäni......

Älä vain luovu yrityksestäsi! Koska pidät siitä itse! Ja on todella itsekästä mieheltäsi vaatia sitä kun tietää että pidät siitä. Alkoiko nämä ongelmat samaan aikaan kun aloitit yrityksen? Jos alkoi, luulen että miehesi on itse tyytymätön työhönsä ja kateellinen siitä että sinä nautit omastasi.

Jotkut miehet kun luulevat että työ ei saa olla hauskaa. Riitelin itse exän kanssa raha-asioista ja hän ei voinut millään ymmärtää että teen mieluummin mielenkiintoista työtä huonolla palkalla kuin hyväpalkkaista mutta tylsää työtä kuten hän.

Hänelle raha oli tärkeintä, koska sitten voi vapaa-ajalla tehdä mitä oikeasti haluaa. Itse olen sitä mieltä että kun sitä haluamaansa tekee jo työkseen, niin ei tarvi sitä rahaa siihen vapaa-aikana touhuamiseen niin paljon. Häntä ahdisti todella minun "varattomuuteni" vaikka maksoimme kaiken puoleksi. Idiootti.

Sulla oma firma ja 4 lasta. Sun kannattaa myydä firmas kun et voi tehdä töitä ja hoitaa lapsia samaan aikaan. Loppupeleissä lapset kärsii. Jos miehes ei auta sua lastenhoidossa niin se on sulle ihan väärä mies. Firma kannattaa myydä niin saat ison taakan pois harteiltasi ja jää muuhun elämäänkin aikaa. Älä vaan maksa miehellesi lanttiakaan. Olet ollut kotiäiti kauan ja hoitanut siis lapsia ja kotia. Miehellesi kuuluisi puolet lastenhoidosta ja kodinhoidostakin. Et ole velkaa miehellesi mitään ja sun pitää olla tiukka. Miehesi ei taida välittää lapsistanne lainkaan.

Niinpä,minäkin olen ollut iha.an tyytyväinen arkeemme sikäli että ei meillä mistään ole ollut puutetta.Pieniä lomamatkojakin olemme tehneet pari kertaa vuodessa.
Ei meillä muistaakseni nämä riidat ihan heti alkaneet,mieheni oli alussa jopa auttamassa yrityksessäni kun meillä oli silloin pieni vauva.
Minulla oli vastoinkäymisiä ja silloin nämä riidat alkoi.Sairastuin myös uupumukseen ja jotenkin musta tuntuu että silloin vasta alkoikin nämä riidat.

Sairastuit uupumukseen. Sulla 4 lasta ja firma. ei ihme että olet uupunut. miehes ei tietenkään auta lastenhoidossa yhtään. Ei varmaan koe et sen on sen homma. Lisäksi varmaan siivoot, teet ruokaa ja hoidat kotia. ei ihme että sairastat ja miehes ei tue sua yhtään. En pitäisi tollasta hyvänä isänä vaikka maksaakin laskuja. Miehelläs ei ole oikeutta pyytää sulta rahaa, ainakaan sitä 750 euroa. Ehkä 300 olis oikeutetumpi maksu koska hoidat sentään kaikki. Et ole mikään teräsnainen et sinunkin pitää ajatella sua itseään välillä.
'
Sulla on varmaan joo vastoinkäymisiä ja tuelee riitoja kun miehes ei tue sua niissä. Ei ihme että olet väsynyt kun ets aa tukea. Sunpitäis lähteä yksin lomalle ja anna miehes hoitaa koti ja lapset niin se tajuaisi sua hiukan et miten raskasta se on. Sanoppa kuule sille tää kaikki..

Muuttakaa vaikka halvempaan asuntoon ja jakaa kulut ja koti työt tasapuolisesti, (tehkää niitä vaikka vuorotellen). Pyrkikää siihen että kumpikin pystyy vastaamaan omista menoisa (asunto, ruoka, yms.) omilla ansioillaan. Se uupumus on merkki siitä, että jotain radikaalia pitää tehdä, ihan kummankin.

Tuntuu että nyt teistä kumpikin vain syyttää toista ja on puolustus kannalla, ja odottaa vain toselta muutosta tilanteeseen, sen sijaan että kumpikaan olisi oikeasti valmis tekemään itse mitään toisen ongelman eteen.

Jotenkin kuulostaa että asian ydin on jokin muu kun raha. Rahasta on helppo tehdä riitaa jos jokin hankalampi asia taustalla jäytää, mitä mies ei saa sanotuksi. Sitten kiukuttelemalla rahasta pääsee vähän purkamaan paineita.

Koita päästä asian ytimeen äläkä mene raha-ansaan.

en ymmarra miestasi. olette naimisissa, han tienaa 3x enemman. sina teet kaikki kotityot ja hoidat enemman lapsia ja huolehdit henkilokohtaisista laskuistasi ja ruoista. helpoimmalla paasisitte jos hakisit avioeroa, miehesi ei enaa joutuisi murehtimaan mitka eurot kuuluvat kenellekin vaan koulutettu juristi tekisi sen hanen puolestaan ;)

Miehelläsi on suhde toisen naisen kanssa.

Tässä ei todellakaan ole nyt rahasta kysymys.
Te kumpikin teette kovasti toitä ja toimitte parhaimma näkemällänne tavalla.

Olisiko nyt aika alkaa kompromisseihin? Mieshän voisi myydä yhden autoistaan ja laittaa koko summan velan pääoman lyhennykseen. Teillä on yhteinen talous, eiko ole itsestään selvää että se jolla on isommat tulot maksaa suurimman osan talousmenoista.

Sinun täytyy muistuttaa miestä että tekemäsi tyopanos kotirintamalla maksasi x määrän euroja jos teettäisitten sen kaiken palkallisella vieraalla.

MUTTA mikä pahiten tokkäsi kertomastasi oli se että yksi lapsistanne kärsii niin pahasti että se näkyy jo henkisenä traumana. TUO on hälyyttävää. TUO on kaikista tärkein syy miksi sinun ja miehesi on sovittava erpuraisuutenne ja puhallettava yhteen hiileen täysipainoisemmin.

Voisitko ottaa toistä vapaata/ olla toissä vain niinä tunteina kun lapset ovat koulussa? On kaikistä tärkeintä että sinä olet paikan päällä aina kun he ovat kotona; tekemässä yhdessä aioita, halaamassa ja innostamassa heitä positiivisella tavalla ettenpäin.

Hei ap, joko tosiaankin taustalla vaikuttaa toinen nainen, tavalla tai toiselle, voi olla joku ihan hyvänpäivän tuttukin jonka kanssa juttelee mutta joku ihminen on jossain sanonut että pidä hyvä mies omaisuudestasi ja rahoistasi kiinni, voi pahimmassa tapauksessa koko ajan suunnitella lähtöä...

Toivottavasti olen hyvin väärässä ja asia ei ole noin kuten edellä. Tai sitten sulle käynyt vähän kuten mulle, eli kun olen itse ollut väsynyt ja heikko suhteessani, mies ei ole sitä jaksanut vastaanottaa vaikka itse olen miestä tukenut vaikka miten, kuunnellut, pessyt vaatteet, kantanut ruoan, hoitanut lapset, toinen on saanut vaan olla. Sitten kun itse olen ollut väsynyt ja kiukkuinen, on käännetty selkä ja mulle tuli tässä tilanteessa sitten ero miehen puolelta ja paljastui sitten se toinen nainenkin klassisesti työpaikalta...

En halua yleistää todellakaan mutta mitä on omat kokemukset ja mitä olen ystävä/tuttava ja vähän ylikin kuullut tarinoita nii jostain syystä mies ei aina kestä naisen heikkoutta, kun nainen ei jaksakaan kantaa kotia ja perhettä niin mies menee hämilleen... Roolit menneet sekaisin eikä mies osaa enää ottaakaan sitä vahvaa roolia ja miehen roolia.

Toivon kovasti sulle ap jaksamista ja toivottavasti saatte apuja vaikka perheneuvolasta, jo ihan lastenne takia, heidän vuokseen pitää elämän olla tasapainoista ja hyvää.

Itse elän nyt lasten kanssa kolmisteen ja voin paremmin kuin koskaan kun vastuu on mulle vaan lapsista ja langat omissa käsissä eikä turhia paineita mistään.

Oma vaimoni ei ole pystynyt menemään töihin koko yhdessäolo aikanamme. Eli lähemmäksi kymmeneen vuoteen. Silti minulle pitää natista että minulla pitäisi olla työ josta saisi enemmän rahaa. Tämän päälle minun pitäisi vielä osallistua kotitöihinkin enemmän kuulemma. En kyllä hemmetissä tee yhtään mitään töideni lisäksi. Ei hän joudu aamulla heräämään töihin ja lapsiakaan ei ole vielä. Olen niin lopen kyllästynyt joustamaan aina että en suostu mihinkään. Syytön minä olen siihen että hänellä on paniikkihäiriöitä ja traumoja.

miesten ei tarvi-nimimerkille, sulla on erilainen tilanne kuin esim. ap:lla. Siinä nainen on kantanut kaikesta vastuun ja mies kitisee rahasta vaikka oma lapsi sairastunut ja vaimo uupunut, niin se raha vaan merkitsee...

Eli kyllä tossa tilanteessa miehen todellakin tarvii... Sun tilanteessasi ero olisi ollut varmasti parasta jo vuosia sitten.... Hatunnosto että olet noinkin pitkään jaksanut kattella..

Mitä vittua?!?!

Jos tulot on ihan eri luokkaa, niin eikö sen nyt niin pitäisi mennä, että kumpikin maksaa menoista SUHTEUTETTUNA omaan palkkaan??

Ei se oo reilua, että kun toinen tienaa vaikka nyt 2000e/kk ja toinen 5000e/kk, niin tää vähemmän palkkaa saava maksaa saman verran menoista kuin enemmän palkkaa saava!! Kyllä sen parempipalkkasen tulee enemmän maksaa.

Ja jos ei tää toimi, niin sitten vittu ei mikään toimi.

Musta tuntuu kuule että miehes keksii näitä ongelmia ihan vaan siksi, kun sitä ärsyttää sun naama. Eli siis on kyllästynyt teidän suhteeseen ja siksi äksyilee ja on tollanen ärsyttävä!!

Taustalla taitaa siis olla miehes katkeruus.

Ollaanpa opjektiivisia ja tarkastellaan tilannetta etäältä.
Sanoit sairastuneesi paniikkihäiriöön ja sitten jäi kotityöt tekemättä. Olen varma, että tilanne tuossa suhteessa oli paljonkin pahempi kuin annoit ymmärtää ja tosiasiassa et tehnyt kotonasi tuolloin juuri mitää. Sehän sitten kävi miestäsi vituttamaan oikein tosissaan kun tulee kotiin ja tiskit lojuu ja kaikki on levällään.

Sitten meni seksielämä, sitten meni tunteet ja nyt seuraava askel on ero. Miehesi tietää, että menee puolet rahoista talon mukana kun ero tulee. Se ei kauheasti jaksa naurattaa varsinkaan kun on itse maksanut lähestulkoon koko paskan.

Minun neuvoni on, että hän ottaa tuon talon kokonaan omiin nimiinsä ja maksaa sen yksin kokonaisuudessaan. Avioehto josta käy ilmi, että sinä et siihen pääse käsiks. Sulla ei ole tuloja riittävästi asunnon maksamiseen joten on aivan turha rimpuilla, vaan keskityt vain makselemaan omia laskujasi ja puolet ruokamenoista.
Miehesi kokee nykyisellään olevansa hyväksikäytetty ja maksumies.
Vastalahjaks saa paskaa seksiä ja kiukuttelevan vaimon.

Et kyllä lukenut ihan kunnolla mun tekstiä...kirjoitin että kotityöt hoitui hitaammin mutta ne hoitui.Ei meillä kukaan muu imuroi kuin minä,tai tiskaa,pese pyykkiä,käy kaupassa,kuskaa lapsia,hoida kouluun ja päiväkotiin liittyvät asiat,varaa aikoja lääkäriin,hammashuolto,parturit ja käyttää lapset siellä.Sitten on vielä pölyjen pyyhintä,tavaroiden järjestely paikoilleen,kaappien siivous,läksyjen tarkistus,pihahommat,auton siivous ja paljon muuta mitä nyt en edes muista.
Lapset auttaa kyllä hiukan ja siivoaa omat huoneet.
En viitsisi edes millään luetella tällaista lapsellista mutta kun jutun ydinhän justiinsa on siinä että en minä valita että pitää tehdä nämä kaikki...itse olen lapset halunnut,ja mies myös.
Siinä kohtaa vaan alkaa tuntumaan hiukan epäreilulta että ruvetaan mollaamaan kun sairastuu eikä ihan kaikkea jaksa.En silti vaatinut mieheltäní muuta kuin että olisi edes tiskit pannut koneeseen kun itse tulen töistä 2 tuntia myöhemmin kuin hän ja alan heti tekemään ruokaa.
Avioehtoa olen ihan itse ehdottanut jottei tarvitse hänen pelätä että olen huijari joka kohta vie puolet omaisuudesta...arvaa tuntuuko kivalta kun olen umpirakastunut mieheeni ja haluan olla loppuelämäni hänen kanssaan?Mun tunteet ei ole kadonnut mihinkään,se että onko meillä paskaa seksiä...en tiedä...en ole kysynyt...itse olen tyytyväinen.
Ruoka menot maksan siis kokonaan,eikä ne 6 henkisessä perheessä ole pienet.Meillä ei myöskään syödä eineksiä juurikaan vaan perheeni saa nauttia itse tehtyä ruokaa joka päivä.
Mutta olet siinä mielessä oikeassa että jos mieheni kokee olevansa hyväksikäytetty niin se ei ole hyvä juttu...en vain tiedä miten minä nyt saisin sen tunteen häneltä pois?En minä aio pyytää anteeksi sitä että hoidan lapsiamme ja kotia ja että olen ollut yrittäjä.
Katotaan mitä nyt tapahtuu kun menen talveksi vieraalle töihin.
Mieheni tiesi kyllä naimisiin kun mentiin mikä on ammattini ja tulotasoni.

Meillä kävi niin, että mies pääsi parempipalkkaiseen asemaan ja siitä innostuneena päätti toteuttaa unelmansa: elättää minut. Mies pyysi minua lopettamaan työt. Tiesin, että hänelle oli unelmana elättää minut kuten "vanhanajan" miehen kuuluikin. Puoli vuotta harkitsin asiaa, kunnes pienen painostuksen alaisena päätin jäädä kotia. Pystyin keskittymään omaan unelmaani: maalaamiseen. Siitä sainkin itselleni kivasi taskurahaa myymällä maalauksiani netissä.

Päivät meni maalatessa, mutta tein samalla kotihommia kuten kuten sinäkin. Meille siunaantui myös kaksi lasta joita hoidin kotona.

12-vuoden kuluttua mies sitten ilmoitti, ettei jaksa olla inut, joka käy töissä ja työ leivän pöytään. Minulle tuo oli järkytys. Miten niin ainut, hänhän oli alun perin itse vaatinut, että jään kotia. "No silloin oli eri tilanne."
En edes käsittänyt tuota lausetta, sillä mies oli nyt korkeammassa asemassa kuin tuolloin 12-vuotta sitten.

Meillä asia selvisi vasta parisuhdeterapiassa. Minä en omaan työhöni päässytkään (sähköteknikko) niin helposti takaisin, vaan olisi pitänyt mennä koulutuksiin joita työkkäri ei noin vain maksanutkaan. Ja mieheltähän ei voinut rahaa pyytää, kun oli alkanut olemaan hirveä ongelma, että hän elätää minut.

Terapiassa selvisi, että miehelläni oli burn out. Tämäkin oli yli puolen vuoden käyntien tulos ja vasta asian selvittyä pystyimme alkamaan miettimään elämäämme uusiksi. Mutta hemmetin pahalta se tuntui, pakko se on myöntää.

Itse olen nyt huonompipalkkaisessa työssä, johon koulutusta ei tarvita - lähikaupan kanssa ja hyllyntäyttäjä. Oma ammatti meni täysin hukkaan ja tunnen nyt suurta tyhjyyttä valinnastani. Vaikka meillä menee nyt paremmin ja mieheni on pyytänyt minua lopettamaan työnteon, en enää pysty siihen. Pelkään, että tilanne etenee samaan kuin ennen. Nyt laitan kaikki kaupasta tulevat rahat perheeseen ja ne, mitä saan maalauksistani itseeni. En ota mieheltäni enää rahaa, vaikka hän sitä välillä tililleni laittaakin salaa. Palautan takaisin tai ostan jotakin, mikä on ollut ostoslistalla - jos ei muuta, niin lapsille harrastukseen tarvittavia välineitä.

Mutta tuo fiilis ei varmaan koskaan katoa. Tsemppiä sinulle, toivottavasti sinulla asia ei jää kummittelemaan loppuelämää!

Voi vitsi....saattaapi olla että munkin miehellä on jonkunasteinen burn out...??
Täytyypi ottaa selvää.Yrittäjä hänkin.

riitelyksi meni taas..mulla palo hermo!
En tiedä miten asian nyt esittäisin hänelle että saadaan tämä skeida loppumaan.
Olen siis tänään siivonnut koko aamupäivän,huomenna on tytön synttärit.Tein ruuan ja kun mies tuli pöytään alkoi taas tämä mollaaminen rahasta.Olen nyt saanut töitä jossa aloitan maanantaina.Palkka ei ole suurensuuri mutta työmatkaa on vain 5 min ja 6 tuntinen päivä.Minusta tämä on loistavaa koska ehdin paljon paremmin hoitamaan lasten asioita ja olla heidän kanssa ja jaksaa vielä illalla hoitaa kotityöt.
No ei siitä mitään,mutta kun en mä jaksa kokoajan kuunnella kuinka hän maksaa kaiken.
Sanoin että eikö se ole se ja sama kenen tililtä se raha menee ja mihinkä laskuun se tarkalleen menee kun kuitenkin mun rahat menee perheeseen myös!
Ainoa mihin tuhlaan on tupakka ( en ole tässä asiassa fiksu,myönnän ).No hän oli sitä mieltä että Hän viime kädessä maksaa mun tupakoinnin.Kysyin että mites hänen iltaoluet sitten....hän siihen että hän saa ostaa omilla rahoilla mitä haluaa.!!Siis enkö minä taas nyt vaan tajua!?
Sanoin että enhän minäkään häneltä tupakkarahaa pyydä,vaan itse ne maksan.
Mutta kun hän maksaa enemmän niin mun rahat on meidän rahat ja hänen rahat on omalla työllä hankittu! Siis taivaastako ne rahat mulle sitten tippuu??
Mutta kun hän maksaa esim auton huollot ja minä ajan sillä niin se on sama kun että voisin maksaa tupakkarahoilla ne itse.sanoin että voinkin alkaa ajaa polkupyörällä töihin niin voi vaikka myydä auton.No,päiväkotiin on 16 kilsaa ja hän siihen että milläs viet pojan tarhaan sitten.Suutuin ja huusin että on se sinunkin lapsi,että enkö perheen autolla saa viedä häntä sinne koska poltan tupakkaa enkä maksa huoltoja.Löpöt maksan minä.
Tämä keskustelu ei lopu ikinä.
Kun oikein pääsin vauhtiin niin sanoin vielä että sillä tuntimäärällä minkä käytän päivässä huushollin kunnossapitoon,ruuanlaittoon jne niin se on ihan varmasti sen 750 euron lainaerän arvoinen.Että se aika minkä hän kuluttaa töissä niin minä huolehdin lapset ja kodin.Hän vääntää asiat ihan nurin,vastaus oli että hänkö ei sitten täällä tee mitään.No eihän siitä ollutkaan puhe vaan puolustelen itseäni kun hän syyttää minua.En koskaan ole sanonut että hän ei tekisi tarpeeksi tai maksaisi tarpeeksi.
Loppuhuipennus oli kun huusin että jämähtäneet paskatkin minä aina saan harjata veskistä kun ei itse niitä voi huuhtoa sieltä...prkle.
Tää menee ihan lapselliseksi...mää haluan mun avioliiton takaisin.Sanoinkin että tällä menolla meidän suhde ei ainakaan onnelisemmaksi tule.En minäkään nyt voi muuttua yhtäkkiä ihan toiseksi.Vitsi että keittää!!

Olenkin tähän asti ollut rauhallinen,tarkemmin en ole paljoa sanonut vastaan kun on pitänyt oikein miettiä että olenko todella niin mätä ihminen.
Olen ajatellut myös että jos mun tupakointi todella hiertää häntä niin paljon niin miksi en vaan lopeta ja katso mitä sitten tapahtuu.Jotenkin se vaan nyt on ollut mulle sellainen henkireikä,ja huono sellainen...mutta aikuisena haluaisin itse päättää tupakoinko vai en.Mieheni on myös tupakoinut mutta lopetti vuosia sitten.

Toi erillään oleminen...se pelottaa koska mieheni on jokotai -tyyppi.Epäilen että takaisin ei olisi tulemista jos sanoisin että muutan viikoksi muualle...en missään nimessä halua rikkoa kotia.Tämä perhe on mulle tosi tärkeä ja jotenkin musta tuntuu että pakko nämä asiat on puhumalla saada selväksi.Vaan mun täytyisi olla varma kannastani koska olen arka riitatilanteessa ja meen lukkoon kun menen epävarmaksi ja se päättyy siihen että mä olen hiljaa ja otan vaan vastaan ja pahimmassa tapauksessa voin huonosti monta päivää koska kuvittelen että hän on ehkä kuitenkin oikeassa ja mun täytyisi yrittää enemmän.
Tänään oli poikkeus kun vaan alkoi niin keittää

Toinen nainen! Erota mies ei kuitenkaan halua lapsen ja talon takia.

Meidän tarina oli lyhyempi ja avioliitossa ei oltu. Avomies kuitenkin käyttäytyi samoin. Olin ensin äitiyslomalla ja sitten miehen kannustuksesta ja omasta halusta ajattelin lähteä lukemaan uutta ammattia. VIRHE!!!! Ja niin alkoi loppupelissä valitus siitä, kun hän joutuu maksamaan kaikki ja minä en tee mitään. Todellisuudessa tein... opiskelin, hoidin muksut, kotityöt jne. Olin itsekkin ihan uupunut, kun 8h koulun jälkeen, jouduin hakemaan muksut hoidosta kävellen. Olin kotoan yleensä vasta viiden aikaan ja tein ruokaa. Ukko oli jo tullut kotiin pari tuntia enne, mutta ei edes lapsiaan hoidosta hakenut vaikka hänellä oli auto. Kaikki minun rahani meni suoraan ruokakauppaan. En voinut ostaa edes itselleni mitään ja jouduin pyytämään omilta vanhemmiltani rahaa, kun mieheltä en uskaltanut.

Loppujen lopuksi taustalta löytyi toinen nainen, joka aiheutti jotain syyllisyyden tunteita ja mies käyttäytyi niin. Eron jälkeen mies sanoi ettei hän arvostanut tarpeeksi töitäni ja olisi halunnut jatkaa. En enään mennyt takaisin. Minulle kävi sit niin, että uudessa kodissa oli vain lasten tavarat. Muuta mies ei minulle suostunut antamaan. Kaikki oli HÄNEN.