Ikäero parisuhteessa?

Alle 20-vuotta muuten ei enempää. Mies on minua 14-vuotta vanhempi :)

Molempien henkinen kypsyys samalla tasolla, yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita, samanlaisia arvoja elämässä ym. Ikäerolla ei olisi niinkään merkitystä, mutta ehkä hieman koomista olisi, jos melkein voisi omaksi tyttäreksi tai pojaksi siippaa luulla.

no, en ottaisi vanhempaa miestä, koska se kyky alkaa olla jo sitä luokkaa, ettei sitä ole, vaivat ovat arkipäivää, enkä todellakaan ole valmis vanhuksen hoitoon lähivuosina.
Voi tuntua pinnalliselta, mutta on reaalitotuus. Vanhemmat miehet ottavat,ostavat nuoren juuri statukseksi ja tulevaksi hoitajaksi. Ei ole pelkästään kyse mistään suvunjatkamisesta vaan myös hallitsemisesta ja vallantunteen ylläpitämisestä.
On aivan turhaa koittaa kertoa jotain muuta, on yksi tuhannesta todellinen rakkausavioliitto, sielujensympatia joka kestää ja vanuu.
Pikkuisen seurannut sivusta näitä tapauksia joissa on nainen yleensä 15-20v nuorempi. Maailmatkin ovat niin erilaisia ja tapahtumat. Huvittavaa on sitt tää, puumanimittely naisille joilla on nuorempi mies. Vaan siinäkin, arvomaailmat ja kokemukset ovat todella eriaikakausilta...

moisaritamtjyri

Enintään 10v jos on hyväkuntoinen mies. Urheilee ja ei polta sikaria. Mitään entistä kehäraakkia en myöskään hyväksy, ne ovat loppuelämän vaan kipeitä ja pirullisia.

No, suunnilleen 15 vuotta :)

Samanlainen elämäntilanne on ratkaisevin eli ei enää pieniä lapsia tai halua hankkia lapsia.

Eiköhän se hiukan riipu myös molempien iästä. 15 vuotta on paljon enemmän 35/20 -välillä kuin 50/35 -välillä. Eli jälkimmäisessä todennäköisemmin ollaan samoilla aaltopituuksilla, edes jotenkin vastaavilla elämänkokemuksilla jne. Vaikka teoriassa molemmissa pareissa voisikin iän puolesta olla kyse vanhemmasta ja lapsesta :)

3 vuotta on optimi, mutta 5 vuotta vielä menettelee suuntaan tahi toiseen.

Minua aina hirvittää pariskuntien PAINOero.

Se on kamalaa katsottavaa kun joskus joku hoikka ja hyväkuntoinen on hirveän LÄSKIN kanssa

Mielestäni lihavien pitäisi olla vaan toisten lihavien kanssa ja jättää hoikat sekä kunnostaan huoltapitävät rauhaan!

Painoindeksiero saisi korkeintaan olla -5.

Missään nimessä 20 painoindeksinen EI saisi seurustella painoindeksi 30 kanssa! Millasia läskejä niiten lapsistakin tulis??? :o

Kaikkien tulisi käydä vähintään kerran kuussa virallisissa punnituksissa, joissa tarkistettaisiin pariskuntien paino. Jos ero olisi kasvanut yli sallitun, parin pitäisi välittömästi erota, tai sen läskimmän laihduttaa!!!

Ei sillä ikäerolla ole sellaisessa tapauksessa mitään väliä. Ainut vaan että toisessa päässä tulee fysikaaliset rajat (riipputissit, kurttuinen naama, jne) vastaan että se toinen ei enää voi olla unelmakumppani. Toisessa ääripäässä tulee sitten laki vastaan.

10v menee hyvin enintään noissa suurissa ikäero suhteissa. Sitten iskee se vitutus kun toinen on lähes pappa ajatusmaailmaltaan ja ei voi tehdä samoja asioita jotka itseä kiinnostaa. Siinä vaiheessa yleensä tulee se ero . Ja vanhempi mies jää kuin jääkin sitten itse eleleen sitä vanhuuttaan. En panostaisi hirmusesti suuriin ikäeroihin. On lähipiirissä sen verran kokemusta.

Jätetty / surullinen10.4.2012 20:470
Mieheni jätti minut 3 vuotta sitten poikamme synnyttyä. Nyt olen työssäni tutustunut minua nuorempaan mieheen, joka ilmiselvästi haluaa suhteeseen kanssani. Ihastuin häneen, ja on ihanaa olla hänen kanssaan ja sylissään. Pelottaan vaan, olenkohan sittenkin liian vanha hänelle. Olen 38 ja hän haluaisi naimisiin ja perheen kanssani. Rakastan häntä, mutta pelottaa.

Ehkä 16-17 vuotta ikäeroa... olen itse 21v nainen ja suhteessa 15 vuotta vanhemman miehen kanssa =)

Mun iskä on 43v ja on 22v kanssa et sillä lailla \m/

Ei ole väliä.

Kysyisittekö "Miten lihavan kanssa voisitte olla?
Tai "Miten mustan kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka köyhän kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka vähän koulutetun kanssa voisitte olla?"
Tai "Kuinka lyhyen kanssa voisitte olla?"

Jos joku on vaikkapa lihava, hän voi aina laihduttaa. Jos jollain ei ole koulutusta, hän voi opiskella lisää. Jos on köyhä, voi tienata lisää rahaa, jne.

Mutta IKÄ on ominaisuus johon EI voi VAIKUTTAA. Jokainen meistä vanhenee tasan saman verran joka hetki. Vaikka kuinka haluaisi niin millään ei voi kääntää kelloa taaksepäin ja valita olevansa 20v jos sattuu rakastumaan 20-vuotiaaseen.

Tiesittekö että IÄN perusteella on aivan yhtä kiellettyä syrjiä ketään kuin vaikkapa rodun perusteella? Ikää ihminen ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi, samoin kuin ei rotuaankaan.

20v alkaa olla sellanen maksimi

Ikäero on vain numeroita. Minulla on ystävättärenä 30 vuotias nainen ja itse olen 62. Tässä naisessa on ne puolet joita olen aina kaivannut parisuhteeseen.

Henkisen iän tulee olla samalla tasolla. Tunnetusti miehet on hieman "jälkeen jääneitä." Naiset "aikaansa edellä."
En voisi kuvitella olevani oman ikäisen pojankoltiaisen kanssa, joka on ihan pentu. Ei kiitos. Ikivanhaa kääkkääkään en tahdo, varsinkaan sellaista, jolla on eka liitto mennyt pommiin. Se kertoo siitä, ettei mies ole kasvanut henkisesti vuosien saatossa (kun ei saa liittoaan kestämään) vaan etsii nuorta naista.

Olen nainen. 20 ylöspäin, 3 alaspäin ikäeroa.

20-30 vuoden ikäero on sopiva.

Mä löysin sellaisen miehen ja päätin lähteä kokeilemaan onko meidän ikäerolla merkitystä minkään arjen asian kanssa. Hän on 27-vuotias ja minä 36-vuotias.

Ei ole tuolla ikäerolla mitään merkitystä, asiat rullaa hyvin ja rakkaampaa ihmistä en rinnalleni voisi mistään löytää. Hän on elämäni mies, olkoonkin nuorempi. Hänessä on kaikkea mitä miehestä haluan.

Toivottavasti minussakin naisena mitä hän naisesta haluaa. Ainakin olen saanut kuulla olevani se nainen, joka hänen oli aina tarkoituskin löytää. The oikea.

Keski-ikäinen Teuvo tapasi nuorukaisensa kun tämä oli vasta teini-ikäinen (n.17v) .

Ikäeroa heillä on yli 23 vuotta.

Silti he ovat olleet yhdessä jo vuosikausia ja hyvin tuntuu edelleen menevän.

Jos keski-ikäisen miehen ja nuorukaisen parisuhde toimii,
niin miksei normaali heteroparin suhde toimisi ikäerosta huolimatta?

Varsinkin ottaen huomioon että Suomessa homoseksi oli seksuaalirikos vielä 70-luvulla ja mielisairaus 80-luvulla.

Homoseksi alaikäisen kanssa oli rangaistava seksuaalirikos 1999 saakka!

Sen sijaan normaali heterosuhde yli 16-vuotiaan kanssa ei ole ollut rangaistavaa.

Heippa vaan :)

Itse olen 50v nuorekas vaari ( lapsenlapset 2v , 3v. ) Nykyinen mInua 17v nuorempi vaimoni on raskaana ja saamme yhteisen lapsen piakkoin. Myös toiseksi vanhimman poikani 26v vaimo on raskaana ja saa hiukan aiemmin lapsensa kuin me.Lapsenlapseni ovat täten vanhempia kuin tuleva lapseni.Hienoa kun miniäni miehet , eli poikani saavat pikkuveljen joka on nuorempi kuin heidän omat lapsensa.. Vanhimman lapseni ja nuorimman ikäeroksi tulee 30v. No vielähän sitä ehtii pari lasta saada nuoren vaimon kanssa , jos luoja suo. Rakastamme toisiamme kuin hullut . Kun nuorena aloittaa kaikkea voi sattua.
Elämä on ihanaa .

Kai se on realistisesti siinä plus miinus 5 vuotta rajoissa. Riippuu toki yksilöstä, mutta yli 15 vuotta itseäni vanhemman tai nuoremman naisen kanssa en kehtaisi kulkea.

ikäerolla ei ole väliä kunhan se ei nyt ihan liian hurja ole

Olen ollut 2v yhdessä jo 14v vanhemman miehen kanssa ja ei ole mitään ongelmaa ollut. Sitä nyt vain sattuu tämä parisuhde toimimaan hyvin. :)

6 vuotta yhdessä 15 v nuoremman miehen kanssa. Aiemmin olin 18 vuotta naimisissa 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Avioeron jälkeen tapasin tämän nuoremman ja molempien kanssa homma on toiminut. Eli ikäero ei ole niin kovin eksakti mittari toimivan parisuhteen määrittelyssä.

Mulla on 9v vanhempi nainen ja on lapsellinen nainen. Muuta en voi sanoa

Minulla 16 vuotta nuorempi kumppani ja ollaan oltu 4 vuotta.Asutaan omillamme ja vietetään vapaa-aika yhdessä.Urheillaan,lomaillaan ja rakastellaan,myös keskustellaan älyllisiä ja älyttömiäkin.Olen oppinut tärkeitä asioita kuten rauhallisuus ja kärsivällisyys,jota ei viimeisen pitkänsuhteen aikana ollut.vaikka vanhin lapsi on 2v. nuorempi kumppaniani ei suhde enään tunnu kummalliselta ;)Pitää kulkea mieli avonaisena ja kuunelta sydäntäkin ;)

- 4 vuotta

Ikä on mun mielestä oikeesti vain numero. Se ei välttämättä minkäänlaisena railona kahden ihmisen välissä kun ne juttelee. Se on niin paljon tärkeempää, että klikkaako ne luonteet. Ehkä on myös olemassa jokin sydämen ikä, joka voi olla sama.

Ainut vaan on se, että elämäntilanteet voi olla sitten aika erilaiset. Ja sehän ei siis liity suoranaisesti siihen ikään, koska ne voi olla erilaiset vaikka olisi samanikäisiä. Mutta se elämäntilanteiden erilaisuus on ehkä vähän vaikeampi. Varmasti sen saa silti toimimaan jos haluaa, mutta vaatii vähän enemmän ja molemmilta ymmärrystä.

Ikäero on ehkä vähän pelottava joskus, mutta harvoin siksi että se näkyisi kahdestaan ollessa jotenkin, vaan juuri siksi jos tuntuu, että elämät on niin erilaiset.

Mulla 10 vuotta nuorempi mies, hyvin menee, ainakin toistaiseksi. Eihän kaikkien suhteiden tarvitse kestää loppuelämää. Toisaalta täytyy myös sanoa ettei ikäeromme näy ulkoisesti, eikä tunnu muutenkaan.

Uskoisin, että noin 10 vuoden ikäero suuntaan tai toiseen voisi olla aika lailla maksimi. Olen itse 45-vuotias. Oleellisinta miehessä olisi se, että hän ei haluaisi enää lapsia, koska oma lapsilukuni on jo täynnä. Toisaalta jos mies olisi kovin vanha, hän ei välttämättä jaksaisi enää lasten mekastusta.

Todella tärkeää on se, että ollaan henkisesti suunnilleen samanikäisiä. Yllättävän moni mies tulee vanhemmiten papparaiseksi henkisesti ja erittäin ahdasmieliseksi. Elämäntavat tulee esille hyvin mitä vanhemmaksi tulee eli osa on jo 55-60 vuotiaana lähes toinen jalka haudassa kun taas samanikäiset voivat olla sporttisia, energisiä ja iloista tarmoa puhkuvia.

Yhtä numeroerotus kuin tuloerot.

Ikäero ei haittaa, jos molemmat ovat samalla aaltopituudella. Riippuu myös paljon omasta iästä, millainen ikäero tuntuu hyvälta. Teini-iässa iso ikäero, esim. 15-20 vuotta, ei välttämättä ole yhtä ok juttu kuin aikuisiällä.

Laitampa nyt omankin kokemuksen tänne.. Suhteen alussa/alkuvuosina ei haitannut 13v. ikäero, mutta kun mies täytti 50v. niin silloin alkoi tuntua ikäero liian suurelta. Tunsin ja tunnen yhä edelleen itseni "nuoreksi" (erosta kun ei ole kauheasti aikaa) ja tuntui, että elimme eri maailmoissa. Muutamien vuosien päästä mies olisi jo alkanut puhua tulevista eläkepäivistään ja sitä en ehkä olisi kestänyt..

JOS AIDON RAKKAUDEN LÖYTÄÄ, NIIN MIKSI IHMEESSÄ SITÄ JA OMAA ONNEANSA HYLÄTÄ VAIN PINNALLISTEN SEIKKOJEN JA MUKAMAS YHTEISKUNNAN JA MEDIAN LUOMIEN IHANTEIDEN TAKIA, KUTEN IKÄERO.

YKSI ELÄMÄ AIKAA, TURHA HUKATA RAKKAUTTA VAIN IKÄERON TAKIA JOS MUUT ASIAT NATSAA HYVIN. :)

HOMMATKAA NYT JUMALAUTA SITÄ OMA IKÄSTÄ SEURAA! TEINIT ON TEINEJEN KANSSA JA AIKUISET AIKUISTEN KANSSA NAURETTAVAA JOS TEINI ALKAA SEURUSTELLA AIKUISEN KANSSA! MISTÄ TE KESKUSTELISITTE JOS NÄIN ON? BARBEISTA?

Molempien henkinen kypsyys samalla tasolla, niin vaikee määritellä. kaikki käy ":D"

Mies 36, nainen 52, hyvin toimii. Ikää ei edes ajatella tässä suhteessa, on täysin menettänyt merkityksensä.

Maksimissaan 12-13 vuotta vanhempi. Nykyinen mies on melkein 12 v. vanhempi :) Hyvin toimii ja ollaan molemmat kiinnostuneita samoista asioista, kuten esim. matkustelu, autot, tekniikka, kalastus jne...

Olen tapaillut viime aikoina itseäni 24-vuotta vanhempaa. Outo ajatus et ikäeroa on noin paljon, me ollaan niin samalla aaltopituudella ja jutut käy niin hyvin yksiin. Mies on just sellainen minkä olen aina halunnut, täydellinen paketti. Meillä molemmilla on lapset ja jopa samanikäisiä lapsia ja kumpikaan ei niitä enää halua. Siinä asiassa elämäntilanteet siis samat. Miehen aikasemmatkin naiset olleet nuorempi. Toki ei näin nuoria. Molemmat meistä toivoi toisen olevan lähempänä omaa ikää kun huomasimme toisemme mutta emme voi vastustaa toisiamme kuitenkaan. Olen löytänyt sielunkumppanin.Meillä on ihan samat haaveet ja harrastukset, oltais vaan niin täydellisesti sopivia toisille. Kumpikaan ei ole kokenut aikasemmin vastaavaa.
Meidän on silti todella vaikea ajatella yhteistä tulevaisuutta...eikä siitä ole puhuttu ollenkaan. Ikäero on niin suuri. Mutta entä jos en voi elää ilman tuota miestä? En ome ikinä ajatellut et voisin tapailla noin paljon vanhempaa ja tuo mies onkin poikkeustapaus, en voisikaan ketään muuta :)

Nuorempana ajattelin, että ikäerolla ei olisi merkitystä, olin silloin suhteessa jotakuinkin samanikäisen kanssa, joten kokemusta muusta ei ollut. Nyt olen jo pitempään ollut suhteessa 10v vanhempaan mieheen, eikä se ole suinkaan ongelmatonta: elämänrytmit on niin erilaiset kun toinen on jo eläkkeellä ja toinen työelämässä; toinen haluaa nukkumaan jo yhdeksältä, jolloin minua ei vielä nukuta ollenkaan; toinen tarvitsee päivätorkut joka päivä jne.

Ystäväni on naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Minun mieheni on minua neljätoista vuotta vanhempi.
Olen nelikymppinen ja mieheni on kuusikymppinen. Ei se nyt mihinkään vaikuta. Olemme onnellisia.
Todennäköistä kuitenkin on, että tulen jäämään leskeksi liian varhain (tilastot ovat tilastoja) ja yhteinen lapsi jäi saamatta puolisoni ikään liittyvien tekijöiden vuoksi. Nämä ovat onneni hinta.

Joo löytyy ikäeroa

mutta

kohta tulee kus housuun nii missäpäi on vessat?
Ja oliks noi snäksit ilmasii?

Jostakin syystä poikaystäväni ovat olleet aina minua nuorempia. Se on sopinut hyvin, koska olen itsekin kiinnostunut uusista asioista esim. uudesta tekniikasta, uutisista, trendeistä ja ylipäätään kaikenlaisesta, mitä maailmassa tapahtuu. Olen kyllä yrittänyt olla ennakkoluuloton ja avoin myös itseäni vanhemmille miehille, mutta moni mies on ollut paikoilleen jämähtänyt.

Olen itse kohta 50-v nainen, mutta miehet ovat olleet aikuisiällä alussa n. 2 vuotta nuorempia ja 30-v jälkeen noin 5-10 v nuorempia. Nykyinen miesystävä on 35-v ikäinen YH-mies.

Meillä on 10 vuotta ikäeroa. Kun tapasin mieheni olin vasta 18-vuotias, silloin kyllä arvelutti seurusteleminen noin paljon vanhemman kanssa. Tutustuttiin ensin kavereina, mies näytti kyllä kiinnostustaan ihan avoimesti heti alkuun. Tässä on nyt kertynyt yhteistä taivalta 18 vuotta.

Meillä mieheni kanssa roimasti ikäeroa. Minä 25 ja mies 51. Hyvä seksisuhde. Tunteet ovat syventyneet,mutta itse tiedostan,että hän ei ole loppuelämäni mies.

Sen 15vuotta. Minulla on mies joka on 11v nuorempi ja olemme erittäin onnellisia yhdessä. Mies puhui alkukuukausina paljon ikäerostamme ja pelkäsikin jotain, ystäviensä kommentteja varmaankin. Mutta nykyään ikäerosta ei mainita. Oletan että asia unohtuu pikkuhiljaa

Minä vaimo, 51v. ja aviopuolisoni 32v. meillä on mennyt hyvin ja ikäeroa ei ajatella, alussa kyllä minä ajattelin, mutta mieheni ei koskaan, ja nyt se ei tule enää koskaan esille.

Minä 22v ja kihlattu 36. Aluksi ikäero meitä, vähän mietitytti, mutta enää se ei häiritse. Yhdessä oltu parisen vuotta. :)

Itse en voisi olla edes 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mieheni on minua alle 3 vuotta vanhempi.

en olisi itsekkään voinut kuvitella kovin paljon itseni kanssa vanhemman kanssa olevani mutta rakastuin ja minun mieheni on minua23 vuotta vanhempi ja ihana ihminen:)

Itse olen 24 v nainen ja minulla on 46 mies ja meillä menee hyvin :)

En halua kovin paljon vanhempaa miestä, koska kun olen katsellut, miten suvussa yleensä käy vanhemmalla iällä, niin miehet sairastuvat ja kuolevat ikäsairauksiin vähintään kymmenen vuotta nuorempina kuin naiset. Olen 40 v. Jos oiisin vapaa, niin katselisin suunnilleen saman ikäistä tai vähän nuorempaa miestä (max 10 v nuorempi). Nykyinen aviomieheni on lähes kymmenen vuotta minua nuorempi. Jos mies taas olisi yli kymmenen vuotta nuorempi, niin silloin alkaisi jo tulevaisuus "pelottaa"...kun tästä vanhenisin, niin miten kävisi miehen rakkauden?

Miehen eliniän odotus on naisia pienempi, joten koska en halua elää leskenä pitkään, miehen kuuluu olla lähes ikäiseni. Tällä hetkellä minulla ja miehelläni on 3 vuotta ikäeroa, mutta jos hän potkaisee tyhjää ennen minua, katselisin kyllä itseni ikäistä erittäin hyväkuntoista miestä tai itseäni jonkun verran nuorempaa uusikkoa.

Tarkkaa ikärajaa en osaa määritellä, mutta luulisin, että jokin kymmenisen vuotta vanhempi voisi vielä mennä. Sen sijaan itseäni paljoa nuoremman kanssa seurustelua en osaisi vielä näin nuorena kuvitella.

Itse olen viidettä vuotta yhdessä 14 vuotta vanhemma kanssa. Se on aikalailla itselleni semmoinen yläraja ikä-erolle. Suhde on muuten erittäin mieleen, mies symppis ja ollaan hyvin samanlaisia. Silti alkanut nyt pikkuhiljaa ahdistaa tuo vanheneminen, kun toinen on jo kohta nelikymppinen ja tuntuu, ettei enää innostukaan asioista samalla tavalla kuin vuosia sitten... ja vaivoja on tullut tässä muutaman vuoden aikana. Itseä kiinnostaisi kokea uusia asioita edes joskus piristykseksi kun arki on rankkaa.. käydä jossain uudessa paikassa tms. edes kerran pari vuodessa, mutta toista hirveän vaikea saada minnekään. Vielä kun kyse itsellä ensimmäisestä suhteesta... miten helposti sellainen kestää loppuelämän. Noh, naimisiinmeno ja omakotitalon hankintasuunnitelmat on hieman alkaneet hirvittää, vaikka kaiken pitäisikin olla aika täydellistä. Olen aika ahdistunut tilanteesta.

Valitsetteko puolison esim. painon perusteella? Tissien tai peniksen koon perusteella? Jollette niin miksi valitsisitte tai jättäisitte valitsematta IÄN perusteella?!

Kukaan järkevä ihminen EI valitse puolisoaan jonkun sellaisen ominaisuuden perusteella mihin yksilö itse ei voi vaikuttaa.

Ihan yhtähyvin voisitte julistaa että:
"Minä en missään nimessä olisi MUSTAn kanssa, ehkä korkeintaan hiukan tummempi ihoisen kanssa, sellaisen vaalean suklaan ruskean, muttei missään nimessä pikimustan!"

Kuka fiksu tunnustaisi olevansa RASISTInen?!

IKÄrasismi on aivan yhtä kiellettyä ja sopimatonta kuin roturasismikin!

> Itse olen 24 v nainen ja minulla on 46 mies ja meillä menee hyvin :) <

So? itse olen 23 v mies ja minulla on 45 nainen ja meillä menee hyvin :)

Toimii se näkin päin.

Vanha mies tai nainen kun ottaa huomattavasti nuoremman niin kysymyksessä on usein elatussuhde.

niinpä nii... tunnen yhden aivan ihanan 10v nuoremman miehen ... hän on kaikkea sitä mitä nainen voisi toivoa , mutta ei tulisi mieleenikään kertoa siitä hanelle ... ei kaikkia tarvi julkistaa mitä mielessään ajattelee ... eikä heittäytyä joka ihastuksen jalkoihin ....niitä tulee niitä menee ...olen siis aika vanhanaikaisesti ajatteleva ... ja joskus jos seurustelu suhdetta aloittelen toivon mukaan mies on edes samalta vuosikymmeneltä...

Minä olen kolmekymppinen, ja nelikymppistä miestä en enää ottaisi!

Ensinnäkin he ovat jo keski-ikäisiä, toiseksi joko heillä on jo lapsia, tai sitten ovat sellaisia ikuisia keskenkasvuisia pleijereitä, jotka eivät edes olisi perheenisä- materiaalia.

Eli alle kymmenen vuotta vanhempi on minun maksimi. Samoin ei saa olla yli kymmentä vuotta nuorempi.

Toki jotain ihan poikkeuksia on, mutta nelikymppinen on liian vanha, ja parikymppinen on liian nuori.

Pari-kolme vuotta minua vanhempi mies olisi ideaali, tai omanikäinen :)

Meidän suhteessa on se hieman alle 20 vuotta ikäeroa, eikä mitään ongelmia. Mieltymykset, ajatukset, maailmankatsomus ja kaikki soveltuu saumattomasti yhteen. Se oli kummankin osalta todellista ihastumista jo heti ensimmäisillä tapaamisilla, joskaan kumpikaan ei mitään sanonut, koska "mä olen liian vanha varmasti" ja "mä oon liian nuori sen mielestä, ei se musta tykkäis". Kaikki tuttavat kuitenkin sanoivat, että katsotaan toisiamme "niin ihastunein silmin", että sen näki jo kaukaa. Lopulta vaan ajauduttiin paljastamaan toisillemme, että ollaan todella ihastuneita toisiimme, ja silloin itse asiassa ensimmäisen kerran nämä tarkat iätkin kerrottiin toisillemme.

Ikäerot ei ole harvinaisia kummankaan suvussa, lähipiiristä löytyy 10-15 vuoden ikäeroja. Sitten on tietenkin niitäkin, joilla on 1-4 vuotta ikäeroa, eikä suhde ole toiminut alkuunkaan. Toisilla toki toimii.

Mielestäni se on niin paljon henkilöstä kiinni, mikä soveltuu ja mikä ei. Tosin taidan olla hieman jäävi sanomaan tätä, kun itselläni on tuollainen baltiarallaa 20 vuoden ikäero puolisooni. Ihmettelen vain, kun yksikään tapaamani ihminen, olkoon sitten oman ikäinen tai vanhempi/nuorempi, ei ole koskaan sopinut edes ystävämateriaaliksi minulle (liian erilainen ajatusmaailma), niin nyt kun olen löytänyt sen samoilla linjoilla ajattelevan ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja tuntuu turvalliselta, niin miksi ihmeessä luopuisin sellaisesta vain jonkin NUMERON takia?

Sikäli kuin joskus ero tulee, se tuskin johtunee syntymävuosista. Tällä hetkellä kylläkään ei edes mitään eroon viittaavaa, eikä koskaan ollutkaan.

Kysyisittekö että "Kuinka paljon MUSTEMPI mies saisi olla? Voisitteko olla ihan pikimustan kanssa vai vaan vähän päivettyneen?"

Tai kysyisittekö että "Kuinka paljon LIHAVAMMAN kanssa voisitte olla? Onko 5-10 kiloa jo liikaa? Pitääkö puoliso jättää jos se lihoo?"

Tai kysyisittekö "Kuinka paljon TYHMEMMÄN kanssa saa olla? Pitääkö olla maisterin tutkinto vai riittääkö peruskoulun päästötodistus?"

Kysyisittekö "Kuinka paljon KÖYHEMMÄN kanssa saa olla? Haluatteko että puoliso ansaitsee yli 100.000e/vuosi vai riittääkö toimeentulotuella elävä? Pitääkö puoliso jättää jos se menettää työnsä?" jne.

Miksi IKÄ olisi ainoa kriteeri joka perusteella voi ja saa ja pitääkin syrjiä, mutta esim. rotu ei.

Jos tapaisitte maailman ihanimman ja teille sopivimman ihmisen mutta se sattuisi olemaan pikimusta, niin kehtaisitteko kertoa suoraan että "joo, olisin muuten halunnut olla sen kanssa ja meillä olisi ollut ihanaa yhdessä, mutta kun se oli ihan liian MUSTA." ??!

IKÄ on samanlainen ominaisuus kuin ROTUkin. Siihen EI voi itse vaikuttaa, eikä sitä ei voi itse vaihtaa. Sitä on sen ikäinen milloin on syntynyt samoin kuin on sen rotuinen minkä rotuiseksi on syntynyt. Siksi Suomen laissa on kiellettyä syrjiä ketään niin iän kuin rodunkaan puolesta.

EI_IkäRASISMILLE kirjoitti viisaita. Todella hyviä pointteja: löydät aivan ihanan, juuri itsellesi sopivan ihmisen, jonka kanssa synkkaa todella hyvin kaikki yhteen. Mutta sitten hänessä on YKSI mitätön ominaisuus, jonka perusteella määrittelet hänet "täysin itsellesi sopimattomaksi"? Näinhän moni ikäerovouhkaajista ajattelee, nimittäin, että se yksi ainokainen ominaisuus (tässä keskustelussa siis ikä) on este parisuhteelle, joskus jopa pelkälle ystäväsuhteellekin.

Olen kuullut (ennen suhdettani, joskus sen aikanakin) paljon näistä "Eri elämäntilanteista", joilla yritetään ikäeroja paheksua. "20 vuotta vanhemmalla/nuoremmalla on niin eri elämäntilanne.... Ei tuolla ikäerolla voi koskaan olla täysin samalla aaltopituudella" ja "Kyllä on ihmisessä vikaa, jos itseään 10-20 vuotta nuorempaa katselee / 10-20 vuotta vanhempaa alkaa omaishoitaa."

On totta, että näitä "ikäkriiseilijöitä" löytyy, niitä, jotka eivät suostu myöntämään "vanhentuneensa" (mikä kuitenkin tapahtuu kaikille, ellei satu kuolemaan nuorena) ja siksi etsivät rinnalleen sen nuoremman puolison, vain jotta näyttäisi mahdollisimman nuorekkaalta. Nuoruutta kun pidetään nykyaikana trendinä, eihän enää ihminen saa vanhentua lainkaan. Eihän 80-vuotiaskaan ole enää ihminenkään, vaan joku "kurttuinen mummo/pappa" .... Kyllä, suurin osa nuorisosta ja nuorekkaaksi tekeytyvistä keski-ikäisistä ei pidä "ryppyistä mummoa/pappaa" ihmisenä, vaan omana lajinaan. Tämmöisiin ajattelijoihin ainakin minä olen törmännyt.

Siitä huolimatta, oli ikäero millainen pyhäinhäväistys tahansa, löytyy myös niitä ihmisiä, jotka ihan oikeasti tykkäävät siitä toisesta ihmisestä, hänen PERSOONASTAAN ja mikseivät ulkonäöstäänkin. Siinä aidossa tykkäämisessä ei kauheasti minkään vuosiluku paina. Jos alkaa oman kullan kanssa jokin niin mitätön asia kuin ikä häiritä, silloin on kyllä ihan väärän ihmisen kanssa; silloin ei ole todellisia tunteita sitä ihmistä kohtaan ollutkaan.

Omassa puolisossani en mitään vaihtaisi. Varsinkaan ikää, jolle hän ei edes voi mitään, enkä todellakaan alkaisi syyttelemään häntä siitä, että on sen ikäinen. Samasta syystä katson kieroon ihmistä, joka paheksuu meidän ikäeroa, sillä paheksunta iän perusteella tuntuu loukkaavalta: ihan kuin hän ei voisi tykätä minusta tai minä hänestä OIKEASTI, koska olemme sen ikäisiä kuin olemme.

Persereikää kivistää jo tuo jankutus

Minulla ja avopuolisollani on 1 vuosi ikäeroa, joka on selvästi huono ikäero! (Mies 21 ja itse olen 22) avopuolisoni elämä on silkkaa tietokoneella pelaamista, enkä saa huomiota edes elokuvan verran ja kotityöt ovat aina vain minun harteillani, muutenkin muutamissa asioissa huomaan olevani häntä paljon kypsempi. Siksi jos ero tulisi haluaisin seuraavaksi minua vanhemman miehen, mutta kuitenkin max 30v

Itseäni pari vuotta nuoremman miehen kanssa ehkä just ja just voisi. Minusta miehen pitää kuitenkin olla vanhempi...mieluiten huomattavasti vanhempi :) 20 vuotta ikäeroa on erittäin okei. 30 vuotta alkaa olee jo liikaa, mutta menee kyllä, jos kyseessä on oikein charmikas tyyppi.

Sanoisin mielelläni minäkin, että ei ikäerolla ole merkitystä, mutta ainakin omien kokemusteni perusteella on paljonkin.. Olen itse vanhempi nainen, ja minulla on ollut useampia suhteita itseäni enemmän tai vähemmän nuorempien miesten kanssa, ja näissä todella ison ikäeron (15-30 vuotta) suhteissa juttu on loppunut siihen, että nuori mies haluaa lapsia, enkä minä enää saa enkä haluaisi, vaikka saisinkin. Toki näissäkin suhteissa myös muut asiat vaikuttavat, päättyväthän samanikäistenkin suhteet, mutta en enää lähde satuttamaan itseäni kovin paljon nuoremman kanssa. Max 10 vuotta, jos miehellä on lapset hankittuna (ja sekin riippuu siitä minkä ikäisiä lapset ovat, ihan pienten pahaksi äitipuoleksi en halua). On aivan eri asia, jos mies on se vanhempi osapuoli, lasten hankkiminen nuoren naisen kanssa onnistuu, jos molemmat ovat terveitä ja haluavat saada lapsia. Muita asioita en näe niin merkityksellisinä, vaikka tuleehan niitä muitakin ongelmia henkilöistä riippuen (seksi, harrastukset, ystävät ym.). Vaatii molemmilta tavallista vahvempaa sitoutumista suhteeseen. Miksi aloittaa joku sellainen suhde, jolla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia? Ajanhukkaa ja sydänsuruja..

Paljon hyviä kommentteja täällä. Olen itse kyseisen asian äärellä: Tutustuin keväällä salilla 22vuotta vanhempaan mieheen (Minä 28,hän 50). Salituttavuus muuttui ystävyydeksi, ystävyys ihastukseksi ja siitä nyt vakavammaksi. Koen, että olemme sielunkumppaneita, identtinen elämäntapa, ajatusmaailma täysin sama eikä hiljaista hetkeä ole. Hän on täydellinen. Ja molemmat ovat kokeneet samoja asioita menneisyydessä jotka myös yhdistävät. Hän jo pelkällä ystävyydellä teki mut onnelliseksi ja nyt tunteiden syvennyttyä tunnen olevani maailman onnellisin nainen. Pienen pieni osa musta vaan miettii, että mitä läheiset ajattelee kun kuulevat? Miten teillä on läheiset ottaneet asian vastaan? Tai miten olette asiasta kertoneet?

Mitä sillä on väliä onko ikäeroa, paljon tai vähän ja kumminpäin kuka on vanhempi ja kuka nuorempi. Nykyisin erotaan helposti oli ikäeroa tai ei. Jos onnistuu on onnellinen ja jos ei onnistu niin eroaa, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeampaa on etsiä uutta kumppania, eronneista huomattavasti nuorempi osapuoli löytää helpommin. Joka saa mahdolliset lapset hoitaakseen hänellä on vaikeampaa etsiä uutta rakkautta. Vapaalla on kaikki helpompaa. Useimmiten.

Meillä oli naapurissa perhe jossa mies oli sen 24v vanhempi. Kerkesivät tehdä 3 lasta ja olivat onnellisia. Meillä oli porukoilla ikä ero isä 1v nuorempi kuin äiti ja erosivat jo 6v kun olin. Siinä mielessä ikäero keskustelu on minusta turha. joku on onnellinen pariskunta oli sitten ikäeroa ja toiset tappelee koko ajan kun ovat sopivan ikäisiä--.

Minulla ja naisellani 35v ikäero, ei haittaa, 19v ja 54v.

Voi sitä ikäeroa olla, jos kemiat täsmää ja sillä iäkkäällä on tarpeeksi rahaa ja halua käyttää sitä puolisoon.

Miehen pitää olla minua nuorempi. Tai sitten Michael Monroe -tyyppinen ratkaisu. Eli sellainen mies, jolle aikuisuus ei merkitse jämähtämistä paikoilleen.

Ystäväpiirissäni on nyt 70-vuotias nainen, joka on pirteä ja terve ja liikkuvainen, MUTTA on ollut jo kohta kymmenen vuotta sidoksissa itseään yli 20 vuotta vanhempaan mieheen, jolla on kaikkia mahdollisia vanhuuden vaivoja ja kärsii dementiasta. Tai kärsii ja kärsii, lähinnä se on tuo vaimo, joka siitä kärsii. Mihinkään ei voi ihminen lähteä kotoaan, muuta kuin pienille pyrähdyksille, tai jos saa miehen joksikin aikaa hoitolaitokseen, josta tämä itse haluaa koko ajan kotiin.

Ei käy kateeksi. Onneksi on ihan oman ikäiseni mies, vieläpä muutaman vuoden itseäni nuorempikin. Voihan sitä nuoremmillekin kaikenlaista sattua, en sitä sano, mutta nuo, jotka ottaa itseään 20-30 -vuotta vanhemman puolison, saa varautua ihan varmasti siihen, että joutuu puolisonsa omaishoitajaksi. Sen lisäksi, että aika monella on vielä ne omat vanhemmatkin siinä huolen päällä koko ajan, kun hekin vanhenevat ja tarvitsevat lapsiaan. Että hoh hoijaa vaan.

nainen ilmoittelee että ukko halvaantui kaulasta alaspäin nyt tarvittais uusi panokone mielummin kykenevä eikä vain puhu kuten edeltäjä

Hauskaakin lukea teidän kommentteja - ikäeroa 14 vuotta minä naisena vahempi, en ikinä olisi voinut kuvitella, että joudun näin epäsuhtaiseen avioliittoon, mutta minkäs tein - silloin 30 vuotta sitten mies teki kaikkensa, että en antanut periksi. Kymmenien vuosien aikana ikäero tuntui vain niin päin, että hän oli kalkkis, minä en. Nuorempana ulkopuoliset ihmiset eivät hahmottaneet ikäeroa kuin muutaman vuoden, että olen vanhempi. Nyt on ikävämpi tilanne, hän sairastui vakavasti, on sänkyyn hoidettavassa kunnossa, mutta minä sillä rajalla, että elänkö enää niin kauaa,että voisin hoitaa hänet loppuun asti - nyt kohtalo kutsuisi kyllä oikeaksi vaihtoehdoksi nuorempaa vaimoa. Mutta kuka tiesi, että tässä näin kävisi?! Ja jos hän itse olisi tiennyt, olisiko valinnut toisin?

Löysin miehen, 29 v mua nuorempi... ihana rakastelija, kiltti, miehekäs... ei suomalainen mutta suomen kansalaisuus hänellä on... hän sanoo minua ihanaksi rakkaakseen... joka kerta...uskalsi jopa kakkoseen... rakastelemme vkonloppuisin jopa 6 kertaa.. näemme toisemme vain silloin

Ihanne olisi - 10, mutta jos kaikki muu löytyy niin ikä ei ole kynnyskysysymys. Tuota paljon suuremmalla erolla vaan lienee hyvin yllättävää, jos kaikki muu löytyisi.

Löysin netistä kumppanin... hän on mua paljon nuorempi, ulkomaalaistaustainen suomen kansalainen. Hän vastasi mun kuvahakuuni, sit tapasimme... hän haluaa olla kanssani. Olen kyllä auttanut häntä taloudellisesti: ostin hänelle pyykkikoneen kotiin tuotuna ja asennettuna, ostin mehulingon ja annoin uuden varsi-imurin kun se oli mulla tarpeettomana. Pieniä arjen apuja... hän on siisti, huomioiva, kiltti... aion vielä kustantaa hänelle tulostimen kun hänellä ei ole varaa moiseen kun hän elää tukien varassa. Koulutus on mutta hän ei saa työtä... se on rasismia... suomalaiset syrjivät, näköjään.

15v max jos molemmat yhtä kokeneita.Neitsyt
naisen olisi hyvä valita poikuutensa pitänyt mies
niin hääyö olisi täydellinen.

En ole haaveillut mutta huomasin että vanhoista miehistä ei ole enää siihen mitä halusin. Löysinkin netin kautta miehen joka kiinnostui minusta... paljon mua nuorempi, sanoo minua ihanaksi kulta rakkaakseen.. hän haluaa olla kanssani ja seksimme on ihanaa.. meillä on ihanaa yhdessä, emme tee mitään kummoista, ruokaa ja yhdessäoloa... suutelemme ja halailemme ja tietty rakastelemme, siinä se. Olemme erossa muutaman pvn viikossa koska asumme eri kaupungeissa, välimatkaa on noin 2 tuntia. Hän etsii töitä ja joutuu käymään työkkärissä 2 × viikossa... se on hyväkin asia, emme niin totu toisiimme kuin jos olisimme aina yhdessä...

15 vuotta on se kipuraja. Tämä on täysin yksilöllinen juttu. Kun oikeasti sopiva löytyy, iällä ei merkitystä. Itse en ole ikinä miettinyt omaa ikääni ja aina luultu 10- 15 vuotta nuoremmaksi.

Olin itse 14 vuotiaana 19 vuotiaan pojan kanssa yhdessä. Suhde oli aluksi semi terve ja näin, mutta tämä poika sai minut hänen kanssa suhteeseen vaan koska tiesi että olin sillon tosi yksinäinen ja masentunut. paras kaverini ei ottanut suhdetta hyvin ja huolestuikin paljon, olisi vaan pitänyt uskoa häntä. tämä poika otti minun neitsyyteni ja sitä kadun paljon, olin tosi nuori ja hän oli niin vanha. myöhemmin olen tajunnut asioita ja ymmärrän vasta nyt mitä hän teki minulle. erottiin kun olin 15 eli ei siitä ole kauaa.
hän ahdisteli minua seksuaalisesti suhteessa paljon.
kun pelkäsin, että olin tullut raskaaksi hän vain vitsaili eikä ottanut tosissaan vaikka se oli minulle tosi iso asia ja olin todella paniikissa sen takia ja aloin olemaan jo itsetuhoinen.
hän kertoi minulle että aikoo p*nna minua p*rseeseen kun nukun tai m*llätä suuhuni tai päälleni kun nukun. sanoin että et vitussa tee tommoisia asioita että toi on ällöttävää. seuraavan kerran kun menin hänen luokse yöksi niin heräsin yöllä kun se m*lläsi minun perseelleni. sanoin myöhemmin että se oli vitun ällöttävää ja ahistavaa ja sanoin sille et ei tekisi mitään tuommoista. hän on monesti tehnyt asioita minulle kun nukun eikä lopeta kun sanoin. hän myös pakotti minut an*aliin eikä lopettanut kun pyysin. hän kuristi minua seksin aikana pitkään etten saanut henkeä ja koitin repiä hänen kädet pois. ihan tosi monesti hän myös sormetti tms miua ja laitoin kädet monesti pakolla pois mutta jatkoi vaan.
Onko tää teidän mielestä ok??
mulla on traumat tästä suhteesta enkä tiedä voinko enää ikinä harrastaa seksiä mielellään.

Ikäerolle nuorimman mahdollisen kumppanin määrittämiseksi on laskentakaava omaikä/2 7. Minun ollessa 43v nuorin daami jonka kanssa voisin siis heilastella olisi ~28 vuotias. Mikä yhtäkkiä tuntuukin aika oikealta. Itse taas olisin "sopiva" 72v ikäiselle GILFille....:D Mikä ei yhtäkkiä tunnu kovin mahdolliselta....hahaha

Pitkään parisuhteeseen miehen pitää ottaa kumppanikseen riittävän nuori tyttö siten, että tytön vaihdevuodet iskevät päälle vasta kun mies on jo niin vanha että parin keskinäisen seksin loppuminen täysin ei enää haittaa miestä lainkaan.

Mikä se kiinnostaa vanhoissa haamuissa,..