"Oma pää"

En ole ennen kirjoittanut mistään tämmöisestä nettiin, joten voi olla etten osaa asiaani kovinkaan hienosti asettaa sanoiksi. Aikaisemmin olen puhunut vain omille hyville ystäville, mutta haluaisin nyt kuulla monen ihmisen mielipiteet/neuvot.

Elikkäs olen mies (21v) ja seurustellut nykyisen kumppanin kanssa vasta vajaa 2kk.
Meillä on hauskaa ja tähän mennessä ei olla koskaan tapeltu kunnolla mistään asiasta, eli ei ainakaan riidellä mitään turhia. Minua kuitenkin vainoaa vanha tapaus yhä edelleen, myös nyt nykyisessä parisuhteessa. Tapaus on tietysti yllätys yllätys se, että minua on petetty aika pahasti.... Pettäminen lyhykäisyydessään sattui niin, että silloinen kumppani menetti neitsyytensä toiselle.... ja kun oli tämä ilta kun oltiin suunniteltu meidän "ekaa kertaa" niin läsäytti asian aivan kirkkaalta taivaalta..... ja suhde loppui siihen.

Nykyään minulla on suuria vaikeuksia rakentaa luottamusta ihmisiin. Epäilen myös jopa ihan kavereista, että ne kusettavat joskus tai jotain muuta. Parisuhteessa on kuitenkin suurimmat ongelmat ja nykyinen parisuhde on tähän mennessä mennyt paremmin, kuin kaksi aikaisempaa mitä on ollut tuon pettämisen jälkeen. Nykyisessä parisuhteessa asiasta on puhuttu paljon ja todellakin LUOTAN tyttöystävääni, mutta mielikuvitus tekee toisinaan kepposet :(
Ongelmana on myös se, että ajattelen helposti tyttöystävän sanomiset niin, että ne tarkottaisivat muka jotain pahaa. Eli heti jos saan aihetta epäillä jotain niin silloin alkaa päässä pyörimään kaikkea turhaa mistä kyllä itsekkin jossain alitajunnassa tietää, että tätä asiaa ei voi ajatella näin. Tyttöystävä on ollu suoraan sanoen ihana, kun on ymmärtänyt minua ja on puhunut asiasta.
En ole kuitenkaan puhunut hänelle mistään muusta kuin niistä typeristä mielikuvituksista eli en ole puhunut tuosta, että epäilen helposti hänen sanomisiaan. Epäily muutenkin on sellaista, että ensin tulee tuulesta tempaistu ajatus, että hän valehtelee tai jotain muuta, sitten tulee oman järjen sana joka sanoo, ettei siinä ole mitään epäilemistä ja että sitä on turha ajatella.

Ongelma tai syy miksi tämän kerron tänne on se, että itse olen täysin sitä mieltä että tämä on minun ongelma minun omassa päässä ja haluaisin päästä siitä eroon. Toiseksi tämä aiheuttaa paljon sitä, että minä haluan jutella ja haluan myös kuulla ettei mitään pelättävää ole tai jotain vastaavaa... Samalla näiden asioiden pyörittely omassa päässä usein pilaa mukavan hetken tyttöystävän kanssa ja ennenkaikkia "imee mehut" minusta itsestäni... :(

Lisäksi kun tuollaisia asioita on paljon puhuttu hänen kanssaan, niin joskus herää pelko, että olen rasittava ja että ehkä hän ei jaksa kuunnella tommosia juttuja enää kauan.... ja sen takia haluan nyt saada käsiteltyä asian lopullisesti niin itseni kuin myös tyttöystävän kanssa. Olen ajatellut puhua asiasta viimeisen kerran tyttöystävälle ja sitten parhain mahdollisin keinoin unohtaa tämmöset ajatukset. Siihen tarviinkin apua! Kertokaa jos on omia kokemuksia tai jos muuten tulee mieleen jotain, että miten tätä asiaa kannattaa hänen kanssaan käsitellä. Tyttöystävä on myös aika hiljainen ja joskus hänen kanssaan puhuminen vakavista asioista on erittäin haastavaa... hän kuuntelee, muttei ota kantaa oikein mihinkään. Eli kertokaa myös jos olisi vinkkejä tuohon! Toivottavasti tämän "lyhyehkö" :D teksti avasi nyt edes hieman tätä ongelmaa niin, että joku muukin voi sen ymmärtää =)

Joskus olen myös vihainen itselleni näistä ajatuksista.... en kuitenkaan koskaan ole ajatellut mitään itsetuhoista... toivottavasti joku osaa auttaa... ehkä tämä jo auttaa kun asiasta pääsee kirjoittamaan... kiitos!!