Olen mies. Eronnut joitakin vuosia sitten omasta aloitteestani vaimoni petettyä minut. Silloin olin hieman heikossa hapessa kaiken tapahtuneen jälkeen, ja päätin hakea seuraa netin kautta. Laadin omaan persoonalliseen tyyliini sopivan hieman kantaaottavan, ehkä jopa provosoivankin ilmoituksen. Lisäsin ilmoon myös kuvan. Toivoin löytäväni fiksun elämänkumppanin, jonka kautta aloittaa uusi iloinen rakkauselämä. Yllätyin vastausten määrästä. Olin kuullut, että yleensä vastauksia tulisi muutama, mutta mina sainkin kymmeniä meilejä, joten ainakin oli tarttumapintaa mistä aloittaa hakeminen.
Itse olen ulkonäöltäni sopivankomea. Olen treenannut lähes koko ikäni, ja osaan myös pukeutua omalla tyylilläni hyvin. En siis kuulu siihen tuulipukusinapitrinnuksella osastoon, vaikka olenkin jo yli 30. Olen melko lihaksikas, n 90 kg, eikä se paino todellakaan ole siinä navan ympärillä. Pakaraosasto on kondiksessa, ja moni on sanonutkin, että jos olisin pidempi (173cm), voisin hyvinkin tehdä vaikkapa mallinhommia. Olen siis sellainen mies, joka halutessaan löytää seuraa esim ravintolasta helposti. Vaikka onhan sitä välillä saatu pakitkin.. :)
Enivei, silloisessa hakuilmoituksessani hain mieluummin tummahiuksista, urheilua harrastavaa pienikokoista naista. No näillä ulkoisilla kriteereillä lähdin liikenteeseen. Meilailin aikani, ja sitten alettiin deittailu. Lähes kaikki tapaamani tytöt osoittautuivat tosi mukaviksi. Olinhan jo meilailuvaiheessa saanut osviittaa heidän elämänarvoistaan, luonteenpiirteistään jne.. Jutustelut sujuivatkin aina mukavasti siihen asti, kunnes tuli kotiinlähdön aika. Olin jo ehkä havainnut, ettei kyseinen deitti sitten ehkä kuitenkaan sytyttänyt. Niin raadolliselta kuin se tuntuukin, niin yleensä se johtui ulkonäöstä. Ei tarvinnut olla mitenkään ruma, oli vain jotain, joka ei sytyttänyt ja tätsit. Nuo tapaukset olivat todella kiusallisia. Minun ei ollut helppoa sanoa ei, varsinkaan silloin, kun osa deiteistäni tunnusti suoraan ihastuneensa minuun.Osa lähti pahasti suuttuneena kotiin, ja osa pommitti pitkään tekstareilla niin, etten sitten enää edes vastannut niihin. Pari kertaa treffit päättyivät todella surulliseen itkukohtaukseen. Jotkut ymmärsivät yskän, ja jätettiin ns. fiksut moit. Homma todellakin alkoi tuntumaan henkisesti raskaalta. Tapaat siis fiksuja naisia, joiden kanssa muuten on mukavaa, mutta kaikki tyssää siihen, ettet pitänyt heidän ulkonäöstään. Yritin kyllä kovasti kiinnittää huomiota heidän hyviin puoliinsa, mutta kun ei vaan napannut sitten millään. Loppujen lopuksi kuitenkin löysin heidän joukostaan naisen, jonka kanssa alkoi lupaavalta tuntuva suhteen poikanen, joka sittemmin päättyi aika tylysti, kun hänestä paljastui eräs hieman vähemmän miellyttävä asia..
Noiden ikävien kokemusten takia en ole enää netin kautta seuraa hakenut. Varmasti olisi monelta pettymykseltä säästytty silloin, jos useammalla olisi ollut itsestään otettuja digikuvia, jotka tuohon aikaan vielä olivat aika harvinaisia. Nyt olen siis hyvin pitkälti seurani hakenut ravintoloista, mutta täytyy myöntää, että moni ulkoisesti kriteerini täyttävä tyttönen on taas sisäisesti kaikkea muuta kuin mitä etsin.
Todennäköisesti tämä kirjoitus on ärsyttänyt niitä, joita kieltämättä pinnallinen ulkonäköön tuijottamiseni häiritsee, joten antakaa se anteeksi. En ole etsimässä mitään missiä, mutta kuitenkin selkeästi naista, jossa on sitä jotain, juuri minulle nättiä.. Minkäs sille teet..
Ehkä vielä joku päivä laitan ilmon vetämään.. jos todellakin alkaa näyttämään siltä, että baarista en sitä oikeaa löydä.. Lauantaina katsotaan taas, löytyykö fiksua, sopivasti rokkaavaa pikkuleidiä mistään..
Hyvät kesän jatkot!
Itse olen ulkonäöltäni sopivankomea. Olen treenannut lähes koko ikäni, ja osaan myös pukeutua omalla tyylilläni hyvin. En siis kuulu siihen tuulipukusinapitrinnuksella osastoon, vaikka olenkin jo yli 30. Olen melko lihaksikas, n 90 kg, eikä se paino todellakaan ole siinä navan ympärillä. Pakaraosasto on kondiksessa, ja moni on sanonutkin, että jos olisin pidempi (173cm), voisin hyvinkin tehdä vaikkapa mallinhommia. Olen siis sellainen mies, joka halutessaan löytää seuraa esim ravintolasta helposti. Vaikka onhan sitä välillä saatu pakitkin.. :)
Enivei, silloisessa hakuilmoituksessani hain mieluummin tummahiuksista, urheilua harrastavaa pienikokoista naista. No näillä ulkoisilla kriteereillä lähdin liikenteeseen. Meilailin aikani, ja sitten alettiin deittailu. Lähes kaikki tapaamani tytöt osoittautuivat tosi mukaviksi. Olinhan jo meilailuvaiheessa saanut osviittaa heidän elämänarvoistaan, luonteenpiirteistään jne.. Jutustelut sujuivatkin aina mukavasti siihen asti, kunnes tuli kotiinlähdön aika. Olin jo ehkä havainnut, ettei kyseinen deitti sitten ehkä kuitenkaan sytyttänyt. Niin raadolliselta kuin se tuntuukin, niin yleensä se johtui ulkonäöstä. Ei tarvinnut olla mitenkään ruma, oli vain jotain, joka ei sytyttänyt ja tätsit. Nuo tapaukset olivat todella kiusallisia. Minun ei ollut helppoa sanoa ei, varsinkaan silloin, kun osa deiteistäni tunnusti suoraan ihastuneensa minuun.Osa lähti pahasti suuttuneena kotiin, ja osa pommitti pitkään tekstareilla niin, etten sitten enää edes vastannut niihin. Pari kertaa treffit päättyivät todella surulliseen itkukohtaukseen. Jotkut ymmärsivät yskän, ja jätettiin ns. fiksut moit. Homma todellakin alkoi tuntumaan henkisesti raskaalta. Tapaat siis fiksuja naisia, joiden kanssa muuten on mukavaa, mutta kaikki tyssää siihen, ettet pitänyt heidän ulkonäöstään. Yritin kyllä kovasti kiinnittää huomiota heidän hyviin puoliinsa, mutta kun ei vaan napannut sitten millään. Loppujen lopuksi kuitenkin löysin heidän joukostaan naisen, jonka kanssa alkoi lupaavalta tuntuva suhteen poikanen, joka sittemmin päättyi aika tylysti, kun hänestä paljastui eräs hieman vähemmän miellyttävä asia..
Noiden ikävien kokemusten takia en ole enää netin kautta seuraa hakenut. Varmasti olisi monelta pettymykseltä säästytty silloin, jos useammalla olisi ollut itsestään otettuja digikuvia, jotka tuohon aikaan vielä olivat aika harvinaisia. Nyt olen siis hyvin pitkälti seurani hakenut ravintoloista, mutta täytyy myöntää, että moni ulkoisesti kriteerini täyttävä tyttönen on taas sisäisesti kaikkea muuta kuin mitä etsin.
Todennäköisesti tämä kirjoitus on ärsyttänyt niitä, joita kieltämättä pinnallinen ulkonäköön tuijottamiseni häiritsee, joten antakaa se anteeksi. En ole etsimässä mitään missiä, mutta kuitenkin selkeästi naista, jossa on sitä jotain, juuri minulle nättiä.. Minkäs sille teet..
Ehkä vielä joku päivä laitan ilmon vetämään.. jos todellakin alkaa näyttämään siltä, että baarista en sitä oikeaa löydä.. Lauantaina katsotaan taas, löytyykö fiksua, sopivasti rokkaavaa pikkuleidiä mistään..
Hyvät kesän jatkot!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja mikä oli se vähemmän miellyttävä asia joka paljastui?
Ei saa kertoa noin pitkää tarinaa ja jättää pois yksityiskohtia :)
mää veikkaan että "vähemmän miellyttävä asia" oli et nainen oli yh....
....entinen paras kaveri petti minua montakin kertaa entisen vaimoni kanssa. Ei se kyllä ollut kovinkaan hauskaa aikaa. Kuitenkin neuvona antaisin sinulle sen, " Ei rakkaus tule etsimällä vaan elämällä " huomaan saman asian mikä minussa vaivasi eron jälkeen ja vielä vuodenkin vaihteessa, koska aina oli joku nainen kenen kanssa oli todella mukavaa ja vihtyi sen seurassa. Sitten siihen tuli aina jokin asia sotkemaan tätä juttu. Kerran se jopa oli entinen vaimoni, joka lähetteli viestejä minun kännykkään ja naiseni lukine. No se meni tietenkin poikki.
Kun jätät liika yrittämisen pois ja alat viihtyä itsesi kanssa hyvin ja olet sinut itsesi kanssa. Voit keskittyä muuhun elämään paljon tasapainoisemmin, jos kuitenkin kokoajan juokset baarissa ja haet seuraa sieltä. Se rupee rassaamaan jollakin tasolla. Itse olen seurustellut noin 4 kk edellisen jutun jälkeen. Kyllä se jossakin vaiheessa kolahtaa, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Älä murehdi kotona kuitenkaan joka ilta omaa yksinäitsyyttäsi, vaan puhu jollekkin hyväälle ystävälle. Yksin ei noita asioita pidä hautoa, koska omaat kuitekin petollisen kyvyn eli mielikuvituksen joka saa vaikka mitä ajatuksia sinun päähäsi.
Puhumalla saat hyviä neuvoja. Ja puhu paljon luotettavien nais ystävies kanssa. Antavat sinulle itseluottamusta ja selkärankaa.
Mutta laita ilmoituksesi sinne poikapuolelle! Sieltä saattaisi löytyä sopivan ulkonäön omaavia tyyppejä, joita pakaraosastosi kiinnostaa! Muutama ehkä löytyy sieltä saliltakin!
""Olen mies. Eronnut joitakin vuosia sitten omasta aloitteestani vaimoni petettyä minut""
..voinpahan sanoa, että sen verran on tullut katteltua ällöjä miesten lautaperseitä, että vaikka sitten olisin kuinka pinnallinen itsekin, niin ainaskin ite melkein ekaks tsekkaan onko takataskun alla mitään kiinnostavaa. Että jätkä ei oo hintti ihan vaan sillä perusteella että tietää omaavansa hyvän pakaraosaston..
Kyllä se on kuule naisellekkin rankkaa! Olen itse treenattu (en siis hoikka vaan muodokas) Enkä silti vaadi mieheltä mitään erityisempiä ulkoisia ominaisuuksia. Minä ainakin treenaan omaksi ilokseni enkä siksi että voin muille esitellä pakaroitani??? Treffaillessani miehiä olen vain tehnyt eräänlaisen havainnon:
Kaikki tapaamani lyhyet miehet ovat kärsineet ns. pienen miehen syndroomasta, eli egoilua jollain muulla:lihasten pullistelua, statusta jne. Eli mukavan tuntuinen ukkeli alkaa ärsyttää juuri tuonkaltaisten puheiden ansiosta jota mm. sinä tekstissäsi viljelit. Jollainhan sen pituus on kompensoitava? Jos joskus saisin itselleni ihannemiehen, hän olisi rehellinen, kiltti, empaattinen ja turvallinen. Niin ja tietysti 192 cm pitkä ;)
Minulla on aivan samallaisia kokemuksia!! Olen pieni urheilullinen (OIKEASTI) ja todella tumma. En enää edes yritä netti tapaamisia, kun ei sytytä miesten ulkoasu. Ei tekisi mieli sano et ei kiitos. Miehet ovat yllättyneet nähtyään minut ja jotenkin pitääneet itsestään selvyytenä että valitsen heidät ja heti naimisiin. Kaikki on niin suhteellista omasta mielestään mitä sinne kirjoittaa ja onko oikeasti toisen mielestä nyt niin urheilullinen ja muodikas.
...hupaisan ironista löytää se toinen juuri täältä, mistä sitä oikeaansa ei edes ole etsimässä...
...varsinkaan, kun se ulkonäkö ei vielä yksistään riitä kovinkaan pitkälle. Se on vain käyntikortti tutustumisen aloittamiselle...
[email protected]
alias Hunkenstain
Jos paperilla kaikki näyttää hyvältä, ei se tarkoita, että siitä romanssi roihahtaa.
Olen kokenut ihan saman muutamalla nettitrefillä käytyäni. Ihan mukavia miehiä pääasiassa, mutta kun ei ole minkäänlaista sähköä, niin ei sitten kerrassan ole.
Kai sitä täytyy tuntea ees vähän seksuaalista vetovoimaa toista kohtaan, jotta siitä mitään suhdetta syntyisi.
Enkä ole etsinyt mitään yltiökomeata miestä, vaan jotain miehekästä, persoonallista, itsestään huolta pitävää, jolla olis pääkopassa sahanpuruja vahempaa tavaraa.
Ei enää nettitreffejä minulle.
Minusta pitäisi antaa jonkin verran aikaa tutustumiselle. Minulla on ehkä ongelmana antamani ensivaikutelma, jolla siten karkotan kaikki pois... Sitten ne jotka ovat kaikesta huolimatta tutustuneet minuun paremmin, ovat sanoneet että kannattaa. Mutta minä en osaa tunnissa vakuuttaa ketään että kannattaisi tutustua.
Hm... miettikää, että mistä johtuu että monet löytävät työpaikalta puolison? Olisko tällainen tuleva puoliso tuntunut siltä oikealta jo heti ensi tapaamiselta? Joissain tapauksissa ei välttämättä olla oltu edes lähelläkään, mutta on vaan ollut aikaa tutustua.
Nykyään elämä on niin kiireistä, eikä ole aikaa tutustua kehenkään. Tiedetäänköhän edes, että mitä ollaan etsimässä? Eikö sellainen, joka on vaikka 90-prosenttisesti oikean tuntuinen kelpaa vaan pitää vielä etsiä 100-prosenttisesti oikeata...