Se on loppu nyt!

niin mitä sitten,eikö maailma olekkin ihmeellinen

Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan kuin "normaali".

Meissä kaikissa on jotain vikaa.

En ole viallinen. En tarvii muuta kuin rakkautta. Aikaisemmin kun seurelin niin ei kelvannut hyvä taloudelline toimeentulo, en juopotellut, en pettänyt, en valehdellut, olin tukena sairaudessa ja olin mielestäni aina tuken akuin tarvitsi. Mut eipä kelvannut sekään.

Itse tapasin ihanan seksin vonkaajan, jos itse on samanlainen niin ei silloin toisessa mitään vikaa ole!

Aloittaja varmaan tarkoitti tuolla normaalilla sitä ettei löytänyt miestä jolla on antaa rajattomalla käytöllä varustettua pankkikorttia.
Sitähän nämä netin naiset ensimmäisenä on kärkkymässä ja se rakkauskn avautuu heti kun on tiedossa mitä ukolla on omaisuutta.

Juu eipä noilla deittisivuilla kovinkaan luotettavat ihmiset näköjään pyöri. Surullisinta on se karkkikauppatunnelma, kun ei jakseta pysähtyä kenenkään kohdalle oikeasti tutustumaan.

Itselleni kävi niin, että kävin yksillä treffeillä, pitkän kirjoittleun jälkeen, ja yllätyksekseni ihastuin täysin. Mies vaikutti myös innostuneelta, tai ainakin nähtii useamman kerran. Nyt hän tuntuu vain pelailevan kanssani- yhtendenpito on todella ailahtelevaa, ja tapahtuu miehen ehdoilla. Asumme samassa kaupungissa, mutta eipä pääsiäisen pitkinä pyhinäkään treffejä ole.

Parempi lienee lopettaa koko nettideittailu, kun muut kirjoitelleet ovat kuka milläkin tavalla minulle ei-niin-sopivia. Onpahan katsottu tuokin kortti.

En ole rahan perään ja tämä yksi sankari vei minun rahani ja varasti minulta tavaraa. Ja todellakin ovat tapaamani miehet olleet jollain tavalla päästään sekaisin. Joudun varmaankin vaihtamaan puhelinnumeroni, koska yksi lähettelee sairaita viestejä Ja en tietenkään ole tavannut kaikkia mahdollisia miehiä, mutta alkaa tuo usko menemään. Poistin tänään profiilini ja taidan jättää hetkeksi koko miehen etsimisen. Keskityn itseeni vain. Olen vaan uskomaton sekopäämagneetti. En ole itsekkään täydellinen, mutta koen sentään olevani suht normaali.

nettideittailu sai minut uskomaan planeetta maan ulkopuoliseen elämään, sen verran omituisia "otuksia" tapasin. :-D en olisi ennen nettitreffejä uskonut, että niin omituisia tyyppejä edes on olemassa kuin korkeintaan jossain amerikkalaisissa huonoissa komediasarjoissa. yksi kulki koko ajan vain takanani seuraa johtajaa-tyylillä, eräs tuijotti herkeämättä ja jouduin koko ajan yksipuolisesti pitämään keskustelua yllä. sitten vielä sellainen, joka tuli treffeille urheilupuvussa, vaikka kyseessä oli paremman puoleinen ravintola. On normaalia huomaavaisuutta aikuiselta ihmiseltä hieman katsoa mitä treffeille pukee päällensä, ellei erikseen sovita treffejä jonnekin pururadalle, silloin urheilullisuus pukeutumisessa on tietenkin OK. kyse ei ole mistään hienostelusta, vaan normaalista toisen ihmisen huomioimisesta ja tilannetajusta. omassa tapauksessa kyse ei ollut mistään pikkupojista, vaan ihan aikuisista miehistä. junteille, jotka menevät treffeille kuin savotalle, voisi kehittää oman foorumin.

olen elämäni aikana törmännyt useisiin mukaviin ja normaaleihin miehiin, mutta nettituttavuuksista kukaan ei ollut täysin normaali. joka ikinen on paljastunut jollain tavoin oudoksi, vaikka useita olen tavannut ja koulutustasokin on monesti ollut korkeahko (jos nyt joku ajattelee, että koulutus kertoo jotain, niin voin sanoa, että tapaamieni nettimiesten kohdalle se ei tosiaankaan kerro). suurimmalle osalle miehistä netissä roikkuminen on jo niin piintynyt rutiini, etteivät he edes halua tavallista suhdetta lihaa ja verta olevan naisen kanssa. tunne-elämän ja sosiaalisten suhteiden lukot voi piilottaa netissä aika tehokkaasti. netissä se peräkammarin poikakin saa kerankin leikkiä suosittua, koska voi kirjoitella ja flirtata useimmille naisille. tosielämässä sellainen tapaus ei koskaan voisi samaan aikaan tutustua useaan naiseen. kun kirjoittelee useamman kanssa, saattaa tulla sellainen `kaikkivoipaisuuden harha`, jolloin kuvittelee olevansa parasta mitä jumala on naisille luonut ja savansa naisen kuin naisen. :-) netti on tavallaan rinnakkaistodellisuus, jossa voi vetää monia rooleja - luuseri voi kuvitella olevansa sankari jne.

oiva ja huomionarvoisa seikka nettideittailua harkitsevalle on se viisas sanonta, että kun luette kertomuksia toisten elämistä, muistakaa, ettei totuus koskaan sovellu julkaistavaksi.netissä tämä tarkoittaa sitä, että esiin tuodaan vain hyviä puolia koska kertoja kertoo yksipuolisella ja puolueellisella näkökulmalla itsestään, jolloin pimeimmät puolet, joita kaikilla on enemmän tai vähemmän, tulevat esiin vasta kasvotusten tavattaessa.

netti versus oikea elämä:
yleensä ihmisestä saa jonkinlaisen kokonaiskuvan esim. baaritiskillä keskusteltaessa, kun voi puheen ohella tarkkailla kehon kieltä ja sanattomia eleitä, jotka joskus kertovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. netissä deittailu on arpapeliä, koska kaikki paha on tekstin kerronnan kankaan alla ja lävähtää naamalle eri tavoin ja yllättäen. ihmisillä on sitä paitsi aina joku syy valita virtuaalitodellisuus reaalimaailman sijaan! on kukkua väittää, että joutui vain sattumalta kokeilemaan. ihminen on tavoitteellinen toimija, eikä mikään virran viemä kuollut kala. virtuaalimaailman valitsemiselle on aina syy. oma syy oli uteliaisuus, koska siihen tavallaan jäi `koukkuun`, kun kerta toisensa jälkeen oudompi ja oudompi tapaus käveli vastaan. Aina kun luulin, ettei mitään kummallisempaa tule, osoittautui luuloni vääräksi. kaikkein hämmentävämpiä juttuja en kerro, koska ne tapaamiset ovat liian kummallisia muille jaettavaksi eikä niitä kukaan varmaan edes uskoisi.

Näitä juttuja lukiessa en voi kuin ihmetellä miten kaikki nämä friikit pääsevät treffeille? Mikä heissä viehättää niinkin paljon siinä vaiheessa?