Erosta yli

Hyvä pointti tuo täällä käynti kirjoituksia lukemassa. Tähän tuntuu jäävän koukkuun ja tuntuu, että tämä vain lisää sitä ahdistusta. Pitäisi kai yrittää lopettaa, koska jutut täällä tuntuu profiloituvan liikaa tiettyyn suuntaan. Ystävien, tuttavien ja ammattiauttajien kanssa, kun juttelee, auttaa mielestäni paljon paremmin tilanteeseen. Työpsukologikin sanoi, että näiden lukeminen vain pahentaa asioita. Kaikki kirjoittaa nimimerkin takana ja kommentti on todennäköisesti kärkevämpää, kuin se olisi kasvokkain jutellessa. Osa vielä varmaan tarkoituksella vahingonhakuista, mutta löytyypä tuolta välistä todellisia helmiäkin.

Oma tilanne vielä niin alussa, ettei eropapereita olla edes lähetetty, mutta osoitteet on vaihtunu. Toki tässä olisi vielä pieni mahdollisuus palata yhteen, mutta päivä päivältä alkaa tuntua epätodennäköisemmältä. Kauhistuttaa ajatus, että vielä vuoden tai parinkin päästä ahdistaa. Itse mietin myös sitä, miten tilanteeseen vaikuttaa se, että vaimon kanssa on tekemisissä vähintään viikottain lasten viennin/tuonnin yhteydessä. Olen myös miettinyt, että minkälaista mahdollinen uusi parisuhde voisi olla, koska en haluaisi lapsille mitään isä-/äitipuolikuvioita. Samalla kannalla on myös vaimo. Näinköhän se sitten menee, että kovin syvää suhdetta ei pysty enää samaan tämän vuoksi. Nyt ainakin tuntuu siltä. Vaikuttaisi siltä, että sinullakin ero tuli vaimon aloitteesta? Itse olisin halunnut vielä selvittää asioita ja pitää perheen kasassa, mutta eipä sitä voi toisen puolesta asioita päättää.

Mulla on vielä vähän auki se, mitkä on ne todelliset syyt, miksi tähän on päädytty. Eli varmaankin se epätietoisuus vahvistaa ahdistusta. Nykyään tuntuu vain, että erotaan vähän turhan helposti, kun on joku ongelma. Parit eivät välttämättä itsekään oikein tiedä, mikä mikä mättää. Sitten selitellään vain, että tunteet on kadonnut tai rakkaus hävinnyt jne... Eli minun mielestä olisi tärkeää selvittää todelliset syyt ongelmiin puolin ja toisin. Kumpikaan yksin ei voi sanoa, mikä on todellinen ongelma. Tai no voi, mutta pelkästään omasta puolestaan. Eli kiteytettynä jos eroon johtaneet syyt eivät ole täysin selvät, jäytää se takaraivossa varmasti pitkään. Pahimmassa tapauksessa siitä ei pääse koskaan yli. Näin on yksi tuttavani kertonut, joka ei vielä aikojenkaan päästä ole päässyt erostaan yli.

Näitä, kun kirjoittaa, tulee kaipuu vaimon viereen. Arvostan häntä todella ihmisenä ja lastemme äitinä, päättyi tämä meillä miten tahansa. Kunhan vain saataisiin selvitettyä todelliset syyt tilanteeseen, voidaan erota ilman ahdistusta tai aloittaa alusta vuosisadan rakkaustarina.

Oon samassa tilanteessa kuin sinäkin. Tuntuu ettei selviä. Itse muutin pois paikkakunnalta. No auttoiko, voi olla. mut suunnaton ikävä hyviä hetkiä. Kuule - mitä jos uskottais siihen että aika parantaa....
Tsemppiä sulle

Erosta pääsee parhaiten yli ainakin pahimman vaiheen, jos ei ole toisen kanssa oikein tekemisissä..meillä eroa helpotti ainakin se, että miehelle harkinta-aika ei tarkoittanut harkinta-aikaa kuin paperilla. Uskomaton tyyppi, ei pitänyt mitään yhteyttä koko harkinta-aikana ja sitten kakkosvaihetta miettiessä tulee katumus ja sitä ollaankin sitten niin naimisissa. Jotkut ihmiset eivät osaa laskea irti?

Pitkään siinä menee eikä jotkut pääse yli ikinä. Sinulla on se hyvä tai ikävä tilanne, jos joudut tai saat olla toisen kanssa tekemisissä lasten takia. Jos lapsia ei ole, ei kannata itseään kiduttaa tapaamalla ja elättelemällä kenties toiveita yhteenpaluusta. Erolle on syynsä eikä yhteen yleensä kannata palata, vaikka kuinka sitä toivoisi. Harvoille ero toimii uutena alkuna.

Olen todella yksinäinen, yksinäisempi kuin koskaan elämässäni. Puhelimeni ei soi juuri koskaan, minulla ei ole perheettömiä ystäviä tai sukua. Olen mielestäni ihana ihminen ja silti näin yksinäinen. Teimme puolison kanssa kaiken yhdessä ja kaipaan yhdessä tekemistä kaikista eniten. Tiedän tosin, että tulevaisuudessa toivon löytäväni ihmisen vierelleni, joka haluaa puhua. Jos minulla olisi ollut sellainen puoliso, ero ei olisi varmastikaan tullut koskaan edes mieleen..

Voimia sinulle ap, jos ahdistaa pahasti niin kannattaa käydä juttelemassa psykoterapeutin kanssa tai ainakin lukea paljon erosta, Fisherin kirjakin voi auttaa eteenpäin pääsyssä. Katkaise välisi exään, jos tuntuu liian pahalta. Tee mikä saa sinut onnelliseksi ja jos exän tapaaminen tuottaa surua tai ahdistusta, tulisi se jättää pois rutiineista.

Erosta pääsin heti yli. Se hartaasti odotettu ja toivottu. Ex-liiton aikaiset kärsimykset ja ahdistus palautuvat silloin tällöin mieleen.

Ehdottomasti viikottaiset tapaamiset pitkittävät irtipääsemistä.

Erosta selviämisaika riippuu siitä, miten pitkästä liitosta on eronnut, onko itsellä vielä tunteita exään ja onko itsellä uutta kumppania.

Itse olin aviossa lähes 40 vuotta, kun otin eron miehestäni, jota avioliiton pelastaminen ei kiinnostanut. Tuskin koskaan löydän ketään muuta, toivon tietysti, että olisin väärässä. 2 vuotta on erosta, mutta päivääkään ei kulu, etten toista ajattelisi. Jonain päivinä olen yksin, mutten yksinäinen, toisena niin pohjattoman surullinen. Onneksi on lapset ja lapsenlapset, antoisa työ ja muutama hyvä ystävä.

Miksi tapaat exääsi lähes viikottain...lastenko takia? Jos ei ole lapsia, teet itsellesi hallaa, etkä pääse irtautumaan entisestä ja luomaan uutta elämää ilman exääsi, jos et katkaise yhteyttä häneen totaalisesti.

Tuntui muutaman kuukauden et maailmanloppu tulee.ei kannata olla x:n kanssa tekemisissä, sitä vaan salaa toivoo että, josko kuitenkin vielä yhdessä!
Vaimo jätti aikalailla yllättäen ja sitä oli vaikee ymmärtää, mut ei kai noissa euroissa tartte ymmärtää muuta kuin että jos toinen ei halua olla enään yhdessä, niin thats it!
Kylmää meininkiä nykyään..

10 vuotta ja alamäki muuttuu vieläkin jyrkemmäksi;sekoaa pää, ei kiinnosta mikään, vastakkaisen sukupuolen vihaaminen,ei kiinnosta solmia uusia ihmissuhteita koska millään ei ole mitään väliä/merkitystä enää, odotan vain sitä että kuolema tulisi mahdollisimman nopeasti.nyt on turhaa edes yrittää korjata asioita, että kiitos jumala elämästä.

En henkkoht usko korkeampaan voimaan, joten en myöskään elämän tarkoituksenmukaisuuteen. Tapahtuu mitä tapahtuu, se on aina valinta.

Eronnutm, hakeudu hoitoon, jos olet noin masentunut, että elämä ei maistu. Hakeudu hoitoon ennen kuin jotain pahempaa tapahtuu. Jokainen uusi päivä on mahdollisuus, ja siten tätä elämää on elettävä. Joko tehdään parhaamme tai sitten tuhlataan koko arvokas ainutkertainen tilaisuus täällä muiden parissa..Voimia taistoon!