... uskottavaa ainoastaan jos sitä vakuuttelee ihminen jolla on ollut lukuisia parisuhteita takana ja on päätynyt siihen johtopäätökseen, että sinkkuus on parasta? Jos täysin parisuhdekokematon ihminen vakuuttelee että sinkkuus on hienoa niin onko se aina teeskentelyä ja jonkinlaista yritystä tehdä väistämättömyydestä hyve?
Itse tunnen muutamia ihmisiä, joilla on ollut useita parisuhteita ja jotka nyt ovat sinkkuja ja he sanovat että on ollut parasta aikaa elämässä. Miten parisuhdekokematon ihminen voi vakuuttua siitä, että se mitä hänellä ei koskaan ole ollut ei ole parempaa kuin mitä hänellä on?
Itse tunnen muutamia ihmisiä, joilla on ollut useita parisuhteita ja jotka nyt ovat sinkkuja ja he sanovat että on ollut parasta aikaa elämässä. Miten parisuhdekokematon ihminen voi vakuuttua siitä, että se mitä hänellä ei koskaan ole ollut ei ole parempaa kuin mitä hänellä on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinkkuus on parasta vain jos on kokenut sen vastakohdan ja siinäkin tapauksessa vain jos suhde on ollut huono.
En epäile etteikö ihmisestä joka on kyvytön sitoutumaan sinkkuus olisi se autuain olotila. Osa ihmisistä on luonteeltaan moniavioisia ja osa yksiavioisempia. Ihmiset eivät ole samanlaisia, siksi vakuuttelu on turhaa. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole paras ratkaisu toiselle.
Tilanne on kieltämättä ironinen. Niillä jotka eivät viihdy parisuhteissa on suhteita tarjolla yltäkylläisesti kun piloille hemmotellulla lapsella leluja joilla ei viitsi edes leikkiä. Ja ne jotka todella arvostaisivat suhdetta ole mahdollisuutta edes siihen ainoaan yliseksuaalisessa yhteiskunnassa, jossa kumppanin arvo mitataan seksuaalisella kokemuksella ja omaa arvoaan joutuu todistamaan yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes rakkauden merkitys katoaa oman arvon todisteluun. Iskemisestä ja sen tuomasta jännityksestä on tullut suhdetta tärkeämpää.
Haha... jos tommonen tilanne niin mieluusti olen ilman. Mutta eiköhän oikeat syyt ole jossain muualla kuin kokemattomuudessa. Eipä kaupungissakaan ole mitenkään mahdotonta löytää ihan normaaleja ihmisiä eikä noita tyhjänpäivästen asioiden tivaajia. Oppimiskyky ratkasee seksissä muutenkin enemmän kuin kokemus, aina löytyy kuitenkin joku kokenut jolta voi oppia juttuja mutta auta armias jos et halua tai osaa opetella tyydyttämään toista, uutta ihmistä kun se vanha on yhden yön juttu tai vakipano.
AP:lle. Mulla on yksi päivän mittanen juttu mistä meinasi kehkeytyä parisuhde mutta homma lopahti alkuunsa. Kumpikaan ei olisi viihtynyt siinä suhteessa, se tuli mulle aika selväksi jo alkumetreillä. En halua todellakaan sellaisen ihmisen kanssa suhteeseen joka esittää kovapintaista omalle kumppanillekin tai on niin paljon työkiireitä että hermot menee pikkujutusta ja luullaan että toisen itsetuntoa saa polkea kun se kerran on mies. Ei helvetissä, ei millään pahalla sitä naista kohtaan mutta ei helvetissä. Eikä millään pahalla muitakaan naisia kohtaan, muttei ole ainoa vaikea tapaus. Se toinen vaikea tapaus kasvoi ihmisenä ja lähti toisen matkaan mutta ei se mitään, hyvä että ovat onnellisia. Hyviä ihmisiä molemmat. Tiedän etten mäkään ollut silloin parhaimmillani mutta miksei toisia voi kohdella ihmisinä... ei tuollainen ihminen oikeasti kaipaa edes mitään suhdetta jos ei voi olla oma itsensä toisen kanssa, eikä kukaan halua oikeasti sellaisen kanssa mitään suhdetta. Tulipa vihainen posti. :D
Entä onko joskus 18-kesäisenä ensimmäisen ja ainoan mielitiettynsä kanssa avioituneen, nyttemmin suurperheen vanhemman, parisuhteen autuuden vakuuttelu uskottavaa..?