Rakastuin itseäni muutamaa vuotta vanhempaan mieheen, jolla oli aikaisemmasta liitostaan lapsi. Seurustelumme alkuaika meni loistavasti; mies helli ja piti hyvänä& haluttavana. Muutettuamme yhteen alkoi oikeustaistelu lapsen tapaamisista. Sitä helvettiä kesti neljä vuotta. Tuin miestäni 150%:sesti, koska mielestäni lapsen kannalta on parasta, että hän saa tavata molempia vanhempiaan. Itse opin rakastamaan avutonta raukka parkaa, jota kumpikaan vanhemmista ei huomioinut tarpeeksi taiston aikana. Hän oli vain väline satuttaa entistä puolisoa.
Lopulta halusimme rauhoittaa tilannetta ja perustaa myös "oman" perheen. Mieheni halusi monta lasta, lapsirakkaana ihmisenenä myös itse halusin useamman lapsen. Ostimme yhteisen talon ja ryhdyimme sanoista tekoihin. Tulin heti raskaaksi, saimme ihanan lapsen ja vuotta myöhemmin toisen. Siitä alkoi helvetti.
Odottaessani toista lastamme, mieheni ryhtyi olemaan paljon pois kotoa. Hän ei osoittanut enää olevansa sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen ja perheeseemme. Alkoi pikku hiljaa paheneva henkinen pahoinpitely, nollaaminen ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa maan rakoon junttaaminen. Itsellä meni sen verta pasmat sekaisin, etten tajunnut tehdä yhtään mitään. Kun synnytyksen aika tuli, olin jo niin henkisesti alas nuijittu, että itkin vain. En ymmärtänyt, miksi ihminen, jota rakastan ja joka sanoo itse rakastavansa minua, lasteni isä, pystyy käyttäytymään siten.
Päästyämme kotiin, hän hylkäsi meidät aika pitkälti oman onnemme nojaan. Asuimme täysin korvessa, puulämmitteisessä talossa. Polttopuutkin jouduin itse kirvellä hakkaamaan, vaikka oli sektiosynnytys takana ja koliikkivauva sylissä ja pikkutaapero jaloissa.
Yritimme parantaa suhdettamme yhteisellä lomamatkalla, joka oli kamalin lomamatka ikinä. Mieheni käyttäytyi, kuin ei olisi tuntenutkaan minua. Hän pelehti ihan avoimesti muiden naisten kanssa.Kysyttyäni miksi hän oikein tekee näin, hän vastasi, että "sä sait mitä sä halusit ja mä sain mitä mä halusin". Arvelen hänen halunneen pätevää apua oikeustaistoon ja minä sitten HALUSIN kaksi isätöntä lasta. Joopa joo.
Kotiin tultuamme muutin suoraan vanhempieni luokse. Hän halusi vielä yrittää yhdessä, mutta sekin kaatui saatuani selville uudesta tyttöystävästä, jonka hän oli lähikaupan kassalta iskenyt. Eroajasta hän teki yhtä helvettiä, ja olin jo lähdössä turvakotiin kun saimme oman asunnon.
Mies jätti talovelat niskaani, ei maksa elatusmaksuja ja tapaa lapsia vain silloin kuin hänelle ja parikymppiselle tyttöystävälle sopii. Helpointa olisi ollut, jos ei tarvitsisi miestä nähdä koskaan enää, mutta lasten tähden siihenkin on alistuttava. Olen itse läsnä kaikissa tapaamisissa, lapsiani en anna sen hulttion hoiviin.
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet sen verran rankkaa elämää, että ole vieraantunut ja tullut hyvin varautuneeksi muiden ihmisten seurassa. Käyn vain töissä ja sitten suoraan kotiin hoitamaan lapsia. Nyt tosin pystyn jo katsomaan elämää eteen päin, ja yritän olla lapsilleni parempi äiti kuin aiemmin.
Lopulta halusimme rauhoittaa tilannetta ja perustaa myös "oman" perheen. Mieheni halusi monta lasta, lapsirakkaana ihmisenenä myös itse halusin useamman lapsen. Ostimme yhteisen talon ja ryhdyimme sanoista tekoihin. Tulin heti raskaaksi, saimme ihanan lapsen ja vuotta myöhemmin toisen. Siitä alkoi helvetti.
Odottaessani toista lastamme, mieheni ryhtyi olemaan paljon pois kotoa. Hän ei osoittanut enää olevansa sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen ja perheeseemme. Alkoi pikku hiljaa paheneva henkinen pahoinpitely, nollaaminen ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa maan rakoon junttaaminen. Itsellä meni sen verta pasmat sekaisin, etten tajunnut tehdä yhtään mitään. Kun synnytyksen aika tuli, olin jo niin henkisesti alas nuijittu, että itkin vain. En ymmärtänyt, miksi ihminen, jota rakastan ja joka sanoo itse rakastavansa minua, lasteni isä, pystyy käyttäytymään siten.
Päästyämme kotiin, hän hylkäsi meidät aika pitkälti oman onnemme nojaan. Asuimme täysin korvessa, puulämmitteisessä talossa. Polttopuutkin jouduin itse kirvellä hakkaamaan, vaikka oli sektiosynnytys takana ja koliikkivauva sylissä ja pikkutaapero jaloissa.
Yritimme parantaa suhdettamme yhteisellä lomamatkalla, joka oli kamalin lomamatka ikinä. Mieheni käyttäytyi, kuin ei olisi tuntenutkaan minua. Hän pelehti ihan avoimesti muiden naisten kanssa.Kysyttyäni miksi hän oikein tekee näin, hän vastasi, että "sä sait mitä sä halusit ja mä sain mitä mä halusin". Arvelen hänen halunneen pätevää apua oikeustaistoon ja minä sitten HALUSIN kaksi isätöntä lasta. Joopa joo.
Kotiin tultuamme muutin suoraan vanhempieni luokse. Hän halusi vielä yrittää yhdessä, mutta sekin kaatui saatuani selville uudesta tyttöystävästä, jonka hän oli lähikaupan kassalta iskenyt. Eroajasta hän teki yhtä helvettiä, ja olin jo lähdössä turvakotiin kun saimme oman asunnon.
Mies jätti talovelat niskaani, ei maksa elatusmaksuja ja tapaa lapsia vain silloin kuin hänelle ja parikymppiselle tyttöystävälle sopii. Helpointa olisi ollut, jos ei tarvitsisi miestä nähdä koskaan enää, mutta lasten tähden siihenkin on alistuttava. Olen itse läsnä kaikissa tapaamisissa, lapsiani en anna sen hulttion hoiviin.
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet sen verran rankkaa elämää, että ole vieraantunut ja tullut hyvin varautuneeksi muiden ihmisten seurassa. Käyn vain töissä ja sitten suoraan kotiin hoitamaan lapsia. Nyt tosin pystyn jo katsomaan elämää eteen päin, ja yritän olla lapsilleni parempi äiti kuin aiemmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva provo mut ei uppoo tänään, sorry!
No eipä tarvi kaikkiin upotakaan, ei tänään eikä huomenna! Turha sitä on anteeksi pyydellä, Lax Löx :) Kyllä jotkut miehet ovat todella idiootteja apinoita, joten kyllä tällainen tarina voi olla erittäin totta. On sitä uskomattomampiakin asioita tapahtunut.
Voimia ja jaksamista sinulle nimimerkki "Luotettava mies?". Sikoja riittää, mutta onneksi niistä pääsee eroon jos on sellaiseen joskus mennyt rakastumaan :)