Parisuhde "pikkuvanhalle"

Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta. Ikäerolla ei ole tuossa vaiheessa mitään väliä. Ala katsella itseäsi vanhempia miehiä, jostakin nuoremmastakin voi löytyä sitä samaa kuin sinusta. Älä siis ajattele ikää numeroina, vaan etsi itsellesi sopiva mies. Onnea matkaan!!

Itsetuntosi kaipaa hieman vahvistusta. Eli: ole oma itsesi, se mikä olet. Älä mieti mitä muut ajattelee. Tee mitä teet, harrasta mitä harrastat. Älä lokeroi itseäsi johonkin äläkä väliätä jos joku muu sinut lokeroi. Olemme yksilöitä kaikki.

Älä hae miestä. Ole avoin ihmisille, mutta älä ensimmäisenä mieti voisiko kohtaamasi kivan miehen kanssa pariutua. Anna suhteiden edetä omalla painollaan. Jos parisuhteen hakemisesta tulee itsetarkoitus voi pian huomata elävänsä omistuisen tyypin kanssa, jonka kanssa yhteistä oli jokin intressi ja halu pariutua, mutta kaikki mkuu meneekin pieleen. Toki suhteen alkuvaiheessa sitä osataan olla toiselle mieliksi ym., mutta ei sellasta pitkään jaksa.

Kun kohtaat kivan miehen älä mieti miten häntä voisi muuttaa, äläkä toisaalta anna hänen lähteä muuttamaan sinua. Ennen pitkää siitä seuraa ikävyyksiä. Sitä muuttuu joka tapauksessa omalla painollaan ja huomaamatta ... taikka sitten ei.

Paras suhde osuu kohdalle kun kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on. Siinä ei ole kyse iästä, eikä muustakaan pinnallisesta, vaan hyvästä yhteenkuuluvuuden tunteesta ja luontevuudesta.

Minun mummi oli naimisissa 10 vuotta vanhemman vaarini kanssa. Vaari sairastui vakavasti, mummi hoiti häntä pitkään ja lopulta eli ainakin 10 vuotta yksin, vaikka itsekin kuoli nuorena. Äitini saa hoitaa hieman itseään nuorempaa isääni. Isäni on hyvin sairas, äitini vielä ihan voimissaan. Mummini veljen vaimo sai samoin elää pitkät vuodet yksin vanhuudessa. Mies kuoli paljon aiemmin, oli hieman vanhempi. Minulla on nyt noin 10 vuotta nuorempi miesystävä (toivottavasti ei jää pelkäksi miesystäväksi).

Ei se, että olet mielestäsi pikkuvanha, tarkoita sitä, että sinun pitää ottaa vanha mies. Voi kuule, kun olin nuori, niin silloisen aviomieheni kanssa kävimme taidenäyttelyissä ulkomaita myöten, vaeltelimme jopa luostareissa, emmekä olleet mitään "pikkuvanhoja". Ystävissäni on filosofeja, eikä yhtäkään voi luonnehtia pikkuvanhaksi. Nuorekkaita, innostuneita miehiä. Itse olen nuorekas pukeutumiseltani, mutta pidän keskustelemisesta, taidenäyttelyistä, kirkossa käymisestä. Ei tuollaiset asiat tee "pikkuvanhaksi". Kun tapasin nykyisen ihan uutukaisen miesystäväni, niin ensin kyllä keskustelimme historiasta ja semmoisesta, eikä hänenkään ulkonäkönsä anna mitään viitteitä siihen suuntaan, että tuollaiset keskustelut ovat hänen alaansa.

Ulkonäkö voi pettää kuten minulla. Ei kukaan arvaisi ammattiani, jos en kertoisi :). En tiedä, miten pukeudut, mutta sanoisinko näin, että todennäköisesti olet vain tottunut tuohon tyyliin. Se ei välttämättä ole edes oma tyylisi. Farkkuihin ja korkokenkiin ja sen semmoiseen pitää tottua. Minä aloitin farkkujen käytön vasta avioeroni jälkeen lähemmäs 40 v. Ja korkokenkiä löytyy nykyään kaapissa aivan liikaakin... Joskus voisit repäistä...ja kas...voit tottua uuteen. Ei se ehkä aina tunnut mukavalta mutta vaikuttaa kyllä itsetuntoon. Näin voit yhdistää nuoruutesi, nuorekkaan pukeutumisen ja pikkuvanhan sielun ja nuo filosofiset keskustelut ja taideinnostuksen. Silloin löydät varmasti nuoren samanhenkisen miehen, josta on iloa myös vanhuudenpäivillä :).

Jos aloittaja ei halua toppi-napapaitaa, minihametta ja korkkareita pitää vapaa-aikanaan, niin "so be it". Positiivinen poikkeus ikäpolvestaan. Kesäistä Helsinkiä eräs rouva kommentoi, että katunäkymästä päätellen prostituoitujen maailmankonferenssi on kaupungissa : )
Hyvää miestä konservatiivinen pukeutuminen ei haittaa, ja huonoahan emme haekaan. Sinulle voisi ulkomaalainen nuorehko mies olla paras valinta, vaikka jostain katolisen kuttuurin maasta tullut. Kivaa kesää!

Siis oletko nimenomaan itse kiinnostunut vanhemmista miehistä, vai luuletko vain ettei kaltaisesi persoona kelpaa _kenellekään_ ikäisellesi miehelle? Aika karkea yleistys, jos näin on.

Millainen tämä mummotyyli siis ihan konkreettisesti on?

Taide ja filosofia kiinnostaa monia nuoriakin, että ne nyt eivät ole mitenkään pikkuvanhoja harrastuksia.

Hanki itseäsi nuorempi mies.

Ensinnäkin "tollasia" on kyl nuorissa miehissäkin. Toisekseen, et välttis ole samanlaine enää kymmenen vuoden päästä. Mut se 10-15 vuotta vanhempi mies on, paitsi vielä vanhempi...

Olin itse sun kaltainen iässäsi (kyllä oli muuten vaikeaa!) mut nyt kymmenen vuotta myöhemmin olenkin rentoutunut kummasti. En tosiaan ole mikään aikuinen teini mut monet ikäiseni on vaan keski-ikäistyneet kovasti, minä lähinnä säilynyt ennallaan*. Sulle voi käydä samoin ja vielä enemmän, ehkä olet nelikymppisenä porukkasi nuorekkain, kadehdittu puuma. Silloin harmittanee olla yksissä kuuskybäsen papan kanssa.

* En tarkoita että olisin onnistunut estämään vanhentumista! Vaan ihan sitä että ne hurjimmat nuoret, heidän vanhenemisensa on vain kaikista silmiinpistävintä.