Petetyn kuuluu olla tosi vihainen

Et mitenkään. Onneksi olkoon olet löytänyt aidon psykopaatin. Hän murentaa sinut täysin henkisesti ajan kuluessa.
Vaikka sitä narsisti-korttia onkin joka väliin tungettu niin tämä se vasta aito onkin. Googlettamalla löydät lisää tietoa.

Uskomatonta, että niinkin typeriä ihmisiä on vielä olemassa jotka ei tunne narsistia vaikka siitä kuin puhutaan. NO, jotku tulee jälkijunalla.

Tällä myös kokemusta on. Vuoden olen kursinut itseäni kasaan, kun "hän vihdoin lopetti" suhteemme... Joskin itse olin tehnyt hyvän pohjatyön.

Täysipäisenä et valitettavasti pysy hänen kanssaan, mutta ilman häntä vahvistut ja saat kadotetun elämäsi takaisin.

Jaksamista ja vahvistusta elämääsi

Kiitos, niinkö luulet? Jos hänelle tuollaista uskaltaisin todeta, hän saisi sellaisen raivarin, että juuri niin, olet maailman hirveimpiä ihmisiä, tämäpä sen vasta todistaa. Syyttää nyt onnetonta persläven uhria psykopaatiksi, kerron tämän kaikille, saatana. Ja kaikki saavat todella tietää, minkälainen olet.

No eipä minun sitä kannata hänelle sanoakaan. Mutta se, ettei saa kokea omia oikeutettuja tunteita, vaan kaikki käännetään toisinpäin on niin rankkaa, etten sitä tahdo kestää...

Minun ex toimi juuri noin. Hänen mielestään hänen päässään tapahtunut naksahdus oli minun syy.
Vaikka fyysisesti ollaan erottu jo vuosia sitten niin henkinen eroonpääsy ei ole vieläkään täysin ohi.
Ilkeilyä on jatkunut pitkään. vaikka niistäkin syyttää minua.

Luin jostakin että eheytyminen narsistin jälkeen vie 4-.5 vuotta.

Parata sinulle on päästä irti tuosta. Muussa tapauksessa menetät minuutesi ja alat isekin uskoa että hän on oikeassa. Suojele itseäsi siltä ja jätä peto.

Minun mieheni oli myös tuollainen, että jotenkin kaikki kääntyi minun viaksi ja syyksi. Välillä epäilin jo omaa mielenterveyttäni ja olin ihan oikeasti huolissani, että olenko minä hullu tai niin tyhmä kun en tajua. Niin pientä asiaa ei ollut, jossa minä en olisi ollut väärässä, vaikka faktat olisivat olleet tarkastettavissa silmin. Silmät olivat tietysti väärässä. Ja jos hän joskus harvoin joutui taipumaan, eikä löytänyt enempää selityksiä, hän meni ihan tolaltaan ja alkoi surkutella ja säälitellä itseään siitä, miten huono ja epäonnistunut hän oli ihmisenä. Hirveää draamaa tuntitolkulla vaikka kyse olisi ollut kaupassakäynnin unohtamisesta. Silloin kun kaikki meni hänen tahtonsa mukaan enkä tarvinnut tai halunnut mitään, hän oli mitä ihanin. Mutta jos minä tarvitsin jotain, se oli kuin hyökkäys häntä vastaan. Aivan kun olisin yrittänyt viedä ihon hänen päältään. Hän tuskaantui ja ahdistui ihan kamalasti jos minä tarvitsin jotain. Joten vuosikausiin minä en tarvinnut mitään ja katosin lopulta pitkäksi ajaksi. Onneksi mies sitten petti. Se herätti minut, ja mistään en ole ollut niin kiitollinen kuin siitä pettämisestä. Minä sain oman elämäni takaisin.

Minun mies oli myös tuollainen. Kaikki hyvin, jos meni asiat kuten hän halusi. Hänen pettämisensä/salasuhteensakin oli oikeastaan minun syytäni, keksi aivan naurettavia syitä siihenkin nyt jälkikäteen ajatellen. Mutta siinä hetkessä minä jotenkin uskoin häntä ja rupesin muuttamaan itseäni sen mukaiseksi, kuin hän oli kuvaillut, että minun pitäisi olla, ja mitä ei pitäisi tehdä. Ihan naurettavaa - täysin järjetöntä. Mutta sellaiseen sitä ryhtyy, kumma kyllä, kun on sekaisin pettämisen tullessa ilmi, jossain shokissa, josta sitten puolentoista vuoden päästä heräsin. Heräsin näkemään hänet ihmisenä, joka manipuloi toisia, ottaa haluamansa, haluaa, että häntä palvellaan, mutta hän ei ole valmis tekemään itse mitään, mikä ei hänestä tunnu kivalta.
Avioerokin oli sitten oikeastaan minun syy. Minun vikanihan se oli, että kaikki meni päin seinää pettämisen tultua ilmi, syy oli minussa, terapeutissa, varmaan naapurin Leenassakin, ihan kaikissa muissa mutta ei hänessä.
Vasta "herättyäni" näin, että en voi elää tuollaisen ihmisen kanssa. Aloin todella häviämään tästä elämästä, kuten joku tuossa ylempänäkin kuvasi. Elinkö kuitenkaan omaa elämääni, vai oliko se sittenkin elämää, jonka kuvittelin exäni haluavan. Taisipa olla - mutta ei ole enää! :)
Tällaiset ihmiset harvoin muuttuvat edes kovissa elämän kriiseissä, he eivät vain pysty myöntämään, että myös heissä on vikaa. Vasta ajan kuluessa opin naurahtelemaan hänen kommenteilleen, näin, että hän vain ei ymmärrä tästä maailmasta mitään. Hän on maailman ihanin mies, jonka kaikki haluavat. No hyvä, jos hänellä on tällainen mielikuva, mukavahan se on, sillä minä en ainakaan enää niin ajattele.
APlle sanoisin, että ota jalat alle ja juokse. Opettele selviämään omana itsenäsi, löydä omat vahvuutesi ja nauti elämästä! Jokaiselle on varattu jotain hyvää elämässä, kun siihen vain uskaltaa tarttua!
Onnea matkaan!

Voisitko ystävälisesti herätä ja lopettaa omalta osaltasi tuon leikin? Ei kannata valittaa, jos vapaa ehtoisesti tuollaiseen alistuu. Petetyn kuuluu olla vihainen, mutta jos itse jäät tuohon tilanteeseen niin pidäpä mölyt mahassa.

voittajan valtaa. Et usko miten samalta sinun tilanteesi tuntuu kun vertaan sitä omaani. Sain tietää että kumppanini on suhteessa erääseen toiseen. Tämä tieto mursi minut täysin. Nyt olen vain miettinyt miten pystyn asian/totuuden sanomaan kumppanilleni, koska tiedän että tää tulee kääntyy mun syyks. Olen nyt päättänyt mitä teen. Ainut vaihtoehto tuntus tässä tilanteessa olla se että lähden vaan kävelemään. Oli se miten raukkamaista tahansa, mut mä tiedän totuuden ja se riittää. Pakko lähtee tästä surkeudesta.

Kaikenlaista on kuultu ja nähty. Siltä pohjalta sanonkin, ettet mitenkään pysty selviytymään miehesi kanssa täyspäisenä. Eroa mahdollisimman pian. Mieluummin silloin, kun miehellä on uusi toinen suhde.

"Onko kukaan kokenut tällaista maailmanmestaria, miten hänen kanssaan pystyy selviytymään täyspäisenä?"

Jos ex-avovaimoni pettäessään olisi edes yrittänyt tuollaista temppua, niin olisin yksinkertaisesti antanut sille oikein kunnolla turpaan.

Joku roti se pitää pettämisessäkin olla ja jos yrittää syyttää petettyä, siihen on kyllä ihan turha enää vastata järkiargumenteilla tai leikiä vastuuntuntoista aikuista vaan antaa voiman puhua!

Minä kärytin vaimolleen juuri ap:n miehen kaltaisen äijän. Mies kertoi eukolleen minun iskeneen tämän väkisin. Tarinasta tuli ihan erilainen, jollaisena itse sen koin.

Itse suosittelen ap:lle lämpimästi, että hän ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jättää miehen. Ei tuollainen mies vie kuin omanarvontunteen. Mitä sellaisella tekee? Parempi olla vaikkapa yksin.

Mieheni petoksen paljasti kakkonen. Hän otti kädestäni, esittäytyi ja kertoi hänellä olevan suhteen mieheni kanssa.
Siitä kehkeytyi kauhea riita. Siitä selvittyämme yritin pitää tosi matalaa profiilia kosk a rakastin miestäni enkä halunnut menttää häntä. Käräytyksiä tuli sitten useampia,sama kakkonen, ja olipa toisisaki, eräs jopa väitti olevansa kihloissa miehen kanssa..
Kului aikaa että en oikein käsittänyt missä mennään. Olin kuin jossakin pilvessä tai ajattelin näkeväni pahaa unta josta odotin herääväni.
Avioliitostamme oli jäljellä enää vain on/off juttu josta kuitenkin puutui nappula jonka minä olisin saanut kääntää pysyvästi off asentoon. . Miehellä oli aivan liian suuri valta minuun. Hän tuli ja meni miten halusi.
Kakkosen minuun kohdistuva ilveily oli täysin järkeä vailla. Aivan kuin minä olisin ollut syyllinen siihen että mies huijasi monia naisia
Aivan hirveää.
En toivo kenelekään samaa. Toivon että naiset tai miehet jotka kakkosiksi alkavat ymmärtäisivät että ei tosiaankaan ole petetyn syy että pettäjä toimii kuten toimii.