Voiko tästä palstasta päästä eroon? Pettämisdraaman pitäisi olla jo ohi elämässäni, mutta käyn täällä edelleen päivittäin lukemassa toisten kokemuksia ja mielipiteitä. Kelaan omaa tarinaani päässäni uudelleen ja uudelleen. Olisi parempi unohtaa ja mennä eteen päin positiivisella asenteella, ponnahtaa vaan pettymysten jälkeen jaloilleen, mutta toivon että lukemalla voin oppia ennakoimaan kaikki vaikeudet ja torjumaan vääränlaisia ihmisiä elämässäni. Jokainen mies on potentiaalinen pettäjä, jokainen nainen makaisi mieheni kanssa jos saisi tilaisuuden, jokainen vapaa mies piilotteleekin vaimoa jossakin, tai vähintään kakkosta. Tämäkö on parisuhteiden totuus? Ja naisten pitäisi olla niin vahvoja, erota rakastamastaan petturimiehestä, tai kakkosena niellä pettymys ja kadota huijauksen ja hyväksikäytön jälkeen. Tunteettomat kypsät kakkoset, jotka eivät rakkautta etsi ovat kaikkein vaarallisimpia, he tekevät vaimosta petetyn aasin vuosikausiksi haluamatta miestä koskaan kokonaan itselleen, sehän sopii miehelle. Mihin rooliin tässä vielä joutuu, se ahdistaa etukäteen. Olisi siis parempi sulkea tämä sivu eikä koskaan enää palata, mutta aina juon aamukahvini tässä, lukiessani teidän juttujanne.
Miksi sinä luet tätä palstaa?
Miksi sinä luet tätä palstaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä yritä päästä eroon tästä palstasta! Lue tarinat ja haukkumiset läpi ja ole onnellinen ettei sinusta ole tullut noin katkeraa ja vihaa täynnä olevaa ihmistä kuin monet täällä ovat. Käännä aina kaiken positiiviseksi elämässäsi, etsi jokaisesta asiasta hyvä puoli.
Ole onnellinen ettei elämäsi ole pahimmasta päästä. Ole onnellinen että olet selvinnyt.
Vähän sama täällä, käyn aika usein lukemassa toisten kokemuksia ja kirjoittelemassa jotain omia kommentteja, joskus tosissani joskus asialla vitsaillenkin.
Vaikka parisuhdemaailma näyttäytyy täällä tosi raadollisena, haluan uskoa, että suuri osa pariskunnista elää tavallista elämää, johon kuuluu myös uskollisuus, rehellisyys ja toisen kunnioitus. On varmaan kuitenkin hyvä tietää myös siitä varjopuolesta ja siihen tämä foorumi on hyvä.
Onnea sinulle ja kaikille muille rakkaudessa pettyneille.
SAma täällä aamukahviani tässä juon nytkin ja lueskelen näitä kertomuksia. Joskus haluttaisi ihan huutaa että ettekö ihmiset osaa enää muuta kuin täällä vatvoa. Mutta niinhän tein itsekin kunnes löysin rauhan.
AIvan liianpitkään syytin itseäni kaikestaa mitä avioliitossani tapahtui, täällä olen huomannut että avioliitossani toistunut kuvio näyttää toistuvan jokaisen petetyksi tulleen ihmisen liitossa.
Enää ei tee kipeää lukea tekstejä jotka ennen satutti kuinka joku ihminen voi oll akylmä ja tunteeton eikä vähääkään välitä että särkee toisen elämän.
Olen tuon kolun käynyt pohjamutia myöten ja tilalle on tullut kyyninen ja tunteeton ihminen.
Minulle ei enää merkkaa mitään kenenkään lupaukset ja rakkauden tunnustukset.
OLen rauhallinen omassa kylmässä maailmassani enkä kaipaa ketään.
Et ehkä pidä tästä ja näet tämän provosointina. Mutta toivon todella, että elämä yllättää sinut aidolla rakkaudella. Rakkautta on. Itse olen todella pettynyt pariinkin kertaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että uusi toivo ja myönteisyys versoo minussa. Näin voi käydä sinullekin.
Mäkin aikoinani kävin lukemassa tätä palstaa enemmän. Ehkä sitä silloin läpikävi joitain menneisyyden tapahtumia tavallaan. Samat jututhan täällä tietenkin toistuu uudelleen ja uudelleen, jostain kumman syystä ne samat jutut oli kuitenkin mielenkiintoisia omalla tavallaan. Se mitä mä olen oppinut elämästä ja ehkä tästä palstastakin on että itseään kannattaa kunnioittaa tarpeeksi että ei suostu kynnysmatoksi kakkosen tai ykkösen roolissa. Ainahan ihmisillä ei ole tarpeeksi voimavaroja tilanteesta lähtemiseen, aina kaikki asiat ei ole niin mustavalkoisia että voi vaan todeta että tee niin tai näin. Itse en ole onneksi koskaan joutunut elämään tilanteessa jossa olisi jotenkin pakotettu hyväksymään pettäminen kakkosen tai ykkösen roolissa. Helpointa olisi jos jotenkin oppisi tunnistamaan ne välinpitämättömät ja itsekkäät ihmiset etukäteen, mutta eihän kenenkään otsassa tietenkään se lue. Sen asian suhteen asiat on kyllä ihan mustavalkoisia, on olemassa itsekkäitä ihmisiä jotka eivät välitä muiden ihmisten tunteista, petturin ja kakkosen roolissa.
Kai sitä kun tulee elämänkokemusta oppii tunnistamaan tietynlaisia varoitusmerkkejä ihmisissä...... ja ainahan sitä voi keskustella ihmisen kanssa ja sitä kautta oppia ymmärtämään arvomaailmaan. Pahimpia on kaksinaismoralistit jotka ei edes tajua teoissaan mitään pahaa ja näkee itsensä jotenkin niin hurskaina touhuistaan huolimatta.
Mut joo...... on luonnollista että nämä jutut aiheuttaa katkeruutta, ja se että näitä asioita läpikäy ei tarkoita sitä että on katkera ihminen. Tietenkin on mahdollista että näitä juttuja jää liikaa miettimään ja katkeroituu. Jokatapauksessa elämä on ihan kivaa, jos joku juttu ei toimi niin sitä vaan pitää jatkaa matkaa ja etsiä juttu joka toimii ja unohtaa huonoissa asioissa kieriskeleminen.
Joskus olen pitkään käymättä täällä mutta sitten kun taas tulen lukemaan kirjoituksia niin omat kokemukset nousee niin voimakkaana esiin että on pakko kommentoida, sillä nämä kertomukset ovat kuin kanava jota kautta saa purkaa omaa pahaaoloaan.
Vielä tulee aika jolloin en enää tunne tarvetta tulla lukemaan, silloin olen varma että olen päässyt eteenpäin.
___anniina; Olet oikeassa tuossa että nämä juttut aiheuttavat katkeruutta mutta ei kuitenkaan pidä jäädä siihen tunteeseen vaan elää elämää eteenpäin.
Luulin että petetyksi tulemisen ja eron jälkeen kun uusi elämä alkoi, siirtyisin jollekin toiselle palstalle purkamaan erilaisia ongelmia, mutta tulen edelleen tänne, kun uskottomuus vaikuttaa vieläkin kaikkeen. Uudessa suhteessa en tunne rakkautta, toivon niin että rakastuisin mieheen, koska hän ansaitsee sen, mutta jotakin meni peruuttamattomasti rikki minussa, enkä uskalla muuta kuin elää hetkessä. Olen kiintynyt, välitän kyllä, mutta se rakkaus... haluan takaisin kyvyn rakastua ja rakastaa. Toivoisin etten olisi niin kriittinen ja epäileväinen miehen suhteen, on epärealistista toivoa toisen olevan täydellinen, ettei hän aiheuttaisi pettymyksiä. Haluan pystyä luottamaan taas. Eheydynkö koskaan?
Olen miettinyt myös samaa asiaa. Minusta tuntuu, että moni petetty ei voi puhua siitä, miten on tullut kohdelluksi, koska asioiden kertominen aiheuttaa suurta häpeää ja on ihmisarvoa alentavaa - miten vähän välitetty niin pettäjän, kuin petoskumppanin toimesta. Puhumattomuus on suoja, mutta samalla se kahlitsee häpeään.
Petetyt puolisoja, etenkin naisia alistetaan pitämään suunsa kiinni, koska puolison uuden rakkaussuhteen hyväksymisellä syyllistetään vaikenemaan asioista, joita jokainen tervejärkinen kauhistuisi.
Olen miettinyt, miten vertaistukea tarvitsevat voisivat kertoa toisilleen asioista, ilman että ulkopuolisia tulisi haaskalle juhlimaan. Tai että kakkoset ja ykkösöityneet tulisivat viimeisiä siiventynkiä nyppimään.
Onko mitää ideoita. Kaikki mitä palstoja olen katsellut ovat vielä heikommin toimivia kuin tämä. Usein voi vaan aavistella, että joku toinen on joutunut samanlaisiin kauhukokemuksiin, mutta pitää suunsa enimmäkseen kiinni kuten minä itsekin.
Anonyymiteetin säilyttäminen on niin vaikeaa.
Olen entinen kakkonen ja silti myös petetty: mies petti kaikki lupauksensa ja samalla lailla jaoin hänet toisen naisen kanssa kuin vaimokin, jota hän ei muka enää rakastanut eikä halunnut. Mutta minun suuni halutaan sulkea koska olen "katkera h**ra joka ansaitsee kaiken pahan". :(
Kuten huomaat, sait heti hyväksyntää kirjoituksellesi. On siis kyse siitä, että aviovaimoilla ei ole mahdollisuutta puhua kokemuksistaan, joita voisi verrata vaikka sotatraumoihin. Jos keskustelisin kanssasi, niin tuskimpa olisimme saman arvoisia. Sinä olisit kuin tunteeton tappaja zulu-heimosta ja minä sinun uhri.
Voisin arvata, että vaimoaan pettävän miehen kumppanina olet tullut tehneeksi asioita, jotka ovat tuntuneet sinusta hyviltä. Olet maannut vaimon vuoteessa, olet lainannut vaimon kosketiikkaa, kosketellut koriste-esineitä, olet halunnut samoja harrastuksia kuin vaimokin, saanut vaimolle kuuluvia lahjoja, olet viettänyt öitä hotellissa hyvän ruuan parissa, olet saanut lahjoja, hyväksyntää, kehuja ja kenties rauhaisan asunnon jossa piilossa rakastella. Olen saanut hyväilyjä ja hyväksyntää. Olet kenties esitellyt lapsesi ja ystäväsi. Olette matkustaneet ja olet panostanut ulkonäköösi. Ja sitten olet alkanut vihaamaan kaikkea, mikä liittyy vaimoon. Halveksit hänen vaatteitaan, huonekalujaan ja tapojaan. Et voi pidätellä pisteliästä kieltäsi - yrität manipuloida ymmärtäen, Olet kietoutunut yhä tiukemmin kaksoiselämään joka on kuin unelma.
Ja sillä aikaa, elämä on jatkunut perheessä varsin arkisesti, kunnes panos räjähtää ja näyttää kasvonsa.
On olemassa kahdenlaisia kakkosnaisia. On niitä, jotka väittävät että rakkaus ratkaiseen, ja sitten on niitä jotka näkevät järjellä sinne, missä rakkaus lakkaa.
Tuolla tavoinko vaimot näkevät meidät kakkoset? Omasta puolestani voin sanoa ettei vaimo pyörinyt mielessäni fetissin tavoin, tärkeintä oli se mies, jota rakastin ja jonka luulin haluavan vain minut. Paremminkin kakkonen on zlulu-heimon saalistajamiehesi uusi uhri.
Jos on traumatisoitunut ja haluttaa puhua niin rohkeasti vaan purkamaan ongelmia nimettömänä, jotkut kritisoivat kommentit voivat ihan oikeasti ohjata näkemään tilannettasi uudelta kantilta, siitä ei kannata suuttua tai pahoittaa mieltä. Eri asia on ne ihmiset jotka tarkoituksella täällä ilkeilevät, parempi on jättää heidät huomiotta.
Nämä ihmisetkö jotka täällä kirjoittelevat ovat hulluja vai se mies joka petti? Vai se vaimo joka ummistaa silmänsä pettämiseltä? Älkää naurattako. Ei pettäminen ole koskaan ohitse, se jättää aina epäilyksen varjon elämään. Ja jokainenhan tietää että tapapettäjät eivät muutu eikä pitkäaikaisesta suhteesta yleensä erota, se vain salataan paremmin.