Voi..hemmetti tätä maailmaa.. MIkä tässä on? Yleensä sanotaan, että vanhukset ovat yksinäisiä mutta niin ovat nuoret, nuoret aikuiset ja kaikki! Miten pääsen yksinäisyydestä eroon? Ei yksinäisyys katso ikää,paikkaa,paikkakuntaa, sukupuolta tms. : /
Yksinäisyys
Stanmanski
28414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voisiko yksinäisyydestä päästä eroon hakeutumalla ihmisten pariin? Jonkin sellaisen äärelle mikä kiinnostaa tai innostaa, jota tehdään ryhmässä?
Aika jännää, kun nykyisin niin kovasti vannotaan menemisellä "ihmisten pariin". Kuitenkin, jos olet vähänkin seurannut ympäristöäsi, ihmisillä on tapana fakkiutua hyvin pieniin kaveripiireihin, joihin ulkopuolisia ei juuri kaivata. Siksi tuo "ihmisten pariin" hakeutuminen on vähän mitään sanomaton mantra, joka ei toimi ihan noin vain sormia napsauttamalla.
lähinnä hakeutumisella hakeutumista sellaisen pariin, jossa muutkin ihmiset ovat toisilleen ehkäpä vieraita. Jokin kurssi, uusi harrastus, sellainen toiminta joka kiinnostaa itseäsi. Sieltä saattaa löytyä uusia kavereita.
Uusi harrastus on ihan ok, kunhan muistaa, että todelliset oikeat harrasteet valikoituvat yleensä kunkin ihmisen oman mielenkiinnon mukaan. Hyvin usein kuulee esimerkiksi sanottavan, että hanki koira, niin ihmiset tulevat juttelemaan. Sinänsä hyvä juttu kunhan vain muistaa, että se koira on muutakin kuin vain kumppanin hankkimisen edistämiseksi hankittu lelu...
Aijai sua. Itsekkin tänään kelailin yksinäisyyttäni ja tulihan siinä mieleen kaikkee. Yks asia mikä kerran tuli mieleen oli naisasialooserin tänne laittama linkki. Siellä sanottiin että on olemassa "pyhä kolminaisuus" jolla ihmisen mielenterveys pysyy kasassa. Ja ne kolme asiaa oli: säännöllinen seksi, vaki duuni ja ystäväpiiri. Vakavaks vaan vetää naaman ku miettii ettei itsellä ole noista ainuttakaan.
Toinen asia mitä yksinäisyyden vaivatessa on tullut mieleen ovat entiset ajat. On ollut aika kun minulla on ollut nuo kaikki 3 asiaa. Muistan sen verran että kavereita kävi kylässä ja soitteli niin paljo että ihan vitutti. Sen olen itselle luvannut että jos tohon tilanteeseen vielä itteni saan ni en koskaan hermoile kavereiden tungettelusta enää.
Myöskään kouluampujilla ei ollut noista pyhän kolminaisuuden asiosta mitään, kaikista vähiten seksiä.
Olen tuosta pyhästä kolminaisuudesta naisasialooserin kanssa eri mieltä. Aikamoista yleistystä ja kertoo kyseisen henkilön arvomaailmasta enemmän kuin kunkin mielenterveydestä. On ihmisiä, joiden mielenterveys pysyy oikein hyvin kasassa, koska ei ole jotain vankilanomaista vakiduunia, jossa pakkotoistaa samoja juttuja vuodesta toiseen tai mahdollisesti tosi kuormittavaa "ystävä"piiriä.
Toisinsanottuna, jos puhutaan mielenterveydestä, niin kysymys on mielestäni enneminkin siitä millainen duuni, millainen ystäväpiiri. Ja kyllä seksin edelle menee rakastetuksi tulemisen kokemus. Tietty tosi hienoa ja elämältä anteliasta, jos löytyy samasta yhtälöstä.
Kaikki asiat lähtee oman pienen pään sisältä.
."Kaikki asiat lähtee oman pienen pään sisältä. " hieno säätö lähtee sieltä omasta pienestä päästä. asioiden suurimmat linjat muotoutuu ihan olosuhteista riippuen.
miten esim koulukiusattu sit pärjäis? täytyykö omassa pikku päässä vaan hokea että asiat on kunnossa vaikka aamulla jo koulumatkalla tulis turpaan?
Kyllä ne asiat oikeasti lähtevät siitä millaista dataa ulkopuolelta syötetään. Tuo koulukiusaamisesimerkki on hyvä.
Kaikki riippuu oikeastaan siitä, kuinka itsenäisesti ihminen ajattelee ja arvottaa itselleen eri asioiden tärkeydet. Multa puuttuu kaikki noi kolme. Silti nuppi pääosin kohdillaan, mitä joskus alakuloisuutta ilmassa, mutta kun tietää senkin menvän ohi niin alakuloisuudessakin on jotain mielenkiintoista ja herkkää. Askeettista elämää kandeis kaikkien kokeilla, sekin kummasti helpottaa elämisen sekamelskaa sekä selkiyttää asioiden tärkeyksiä:))
Viestiketjun aloituksessa oli kyse yksinäisyyden kokemuksesta ja siitä, että kyseinen henkilö tahtoisi siitä eroon. Kaipuuta toisten luo. Ehkäpä ystävyyden kaipuuta, seuran kaipuuta. Aika tervettä sekin ja sille voi tehdä jotain.
Ihmiset ovat yksilöllisesti hyvin erilaisia seurankaipuunsa kanssa, eikö vain? Toiset viihtyvät enemmän yksin kuin toiset. Ja yksinolon tarve on eri asia kuin yksinäisyys. Yksinolon tarve saattaa vaihdella eri elämänvaiheissa, erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Yksinäisyys on yksinäisyyttä ja voi olla todellinen ongelma tai tuottaa niitä. Paljon on siitäkin kiinni minkä merkityksen yksinäisyydelle antaa. Jos se on ongelma, niin sille voi yrittää tehdä jotain, eikö vain? Askeettinen elämä ei ehkäpä ole ensisijainen lääke seuran- tai ystävyydenkaipuuseen?
Ja joskus keskustelu toisten kanssa saattaa jopa selkiyttää elämisen sekamelskaa ja asioiden tärkeyksiä? Siinäpä ehkäpä itsenäinen ajattelu astuu mukaan.
Askeettinen elämäkin on ihan hyvä. Toisille se varmasti sopii elämisen selkiyttämiseen ja toisille se ei selkiytä yhtään mitään muuta kuin, että toteaa olevansa yksinäinen :-))))
Onhan se niin, että askeettisesta elämästä saa enenemmän irti ja nauttiikin elämisen yksinkertisuudesta, kun takaraivossa on tieto siitä, että askeettisen elämän voi lopettaa koska haluaa:)
Toki kaipuu noihin kaikkiin kolmeen on, mutta se pysyy hallinnassa, mitä nyt välillä tulee turhautumisen tunteita:))
on asiat sitten oikein hyvällä mallilla, mikäli voit palata milloin vain noiden asioiden äärelle, joihin tunnet hallinnassa olevaa kaipuuta :-)
Kaikille tuo ei liene yhtä yksinkertaista, mikäli tarkoitat, että askeettinen elämä päättyy säännölliseen seksiin, vakityöhön ja ystäväpiiriin :-) Yleensä noihin asioihin liittyy myös jonkinlainen vastavuoroisuuden ja tasapuolisuuden vaade, jota täytyy vaalia ja hoitaa :-)
Kuin ihminen ei jäsennä lukemisiaan?? Sekotit lähes kaiken, taitavaa tavallaan sekin, jos ei ollut sittenkin tahallista:)
:-))))
Voi se lukeminen toisinaan olla hiukan kirjoittajankin jäsentämisestä kiinni :-)
Vain niin, no sillon olisi hyvä osata lukea kirjoittajan ajattelemalla tavalla:))
Lähde reissuun pois Suomesta.
Minnespäin olet lähdössä?? ei taitais sun matkaan uskaltaa lähteä, kun noin lahjakkasti sekoittelet asioita, ilmansuunnat ekaks ja mitähän muuta kaikkea kerkiäisitkään sekoittamaan:))
huomenna Aasiaan.
Suomalaista seuraa en todellakaan kaipaa, mutta kehoitan sinuakin hakemaan seuraa ulkomailta. Ihmisiin tutustuminen ei ole missään niin vaikeaa kuin Suomessa.
Ruotsalaisetkin ovat paljon avoimempia ja sosiaalisempia.
Ai luulin, että teit mulle ehdotuksen, voi harmi jos suomalaiset naiset on aiheuttanut sinulle pettymyksiä. Minä luotan sattumaan ja onneen sekä yhteisen ystävän apuun....oikeaan hetkeen, siis tässä ystävän saamisessa:))
ovat aiheuttaneet pettymyksziä, mutta siitä ei nyt ole kyse.
Olen aikeissa avioitua lähivuosina ja suomalainen nyt ei sovi siihen tietenkään mitenkään;)
Se ei tarkoita että kaikki ulkomaalaiset kävisivät myöskään...
Aiot ottaa aasialaisen naisen vaimoksesi, no onnea vaan tuhannesti!
Näin pääsiäisenä kauppajonossa pariskunnan, jossa vaimo oli kotoisin idästä. Heitä seuratessani tuli mieleen kaikenlaista, mutta päällimmäisenä pisti miettimään, millaisia tunteita tuo nainen on tuntenut tuota suomalaista vaaleaa miestä kohtaan? Toivoin tietenkin mielessäni heille kaikkea parasta, vaikuttivat ihan asiallisen oloisilta ihmisiltä ei siinä mitään.
Nuorempana tuli ihailtua ulkomaalaisia miehiä, nykyään ihailen suomalaisia miehiä, tosin en läheskään kaikkia. Minulle kiitos sellainen aito, rehellinen suomalainen mies.
En ole päättänyt onko tuleva vaimoni Aasiasta vai jostain muualta - tiedän vain ettei hän ole Suomesta eikä muualtakaan susirajalta.
Kuvitelma siitä, että vain länsi-naisilla on tunteita miehiä kohtaan on tietysti aika huvitava.
Mutta siitä olen vuosikymmenien saatossa vakuuttunut etteivät suomalaiset miehet ja naiset sovi yhteen...eivät sitten pätkääkään:)
Vaatii paksua rahapussia mutta mikäpä siinä. Maksettu on sitten niin kuin oma.
ei ole olemassakaan...
Ulkomaalaisen kanssa kokisin aika rasittavaksi pidemmän päälle kommunikoida vieraalla kielellä, rennosta jutustelusta ei tulisi vuosikausiin mitään saati muunlaisista keskusteluista, jäisi pinnallisiksi raapaisuiksi.
Jotta toista ihmistä oppii syvällisesti tuntemaan kyllähän siinä tärkeäksi nousee syvälliset keskustelut, missä pitää osata löytää oikeat sanat tulkitsemaan omia tunteitaan toiselle. Luulen, että monetkaan thaivaimon ottaneet eivät hoksaa, että vuosien saatossa erilaisesta kulttuurista ja ja erilaisesta kielestä tulee aikamoinen muuri ylitettäväksi muiden ongelmien ja kriisien lisäksi.
minulla ei ole mitään saumaa, koska he eivät luota minuun (en ole ollut naimisissa vaikka olen lähes keski-ikäinen eikä minulla ole lapsia). Siis ne "kunnon" naiset...
Olen heille "butterfly" automaattisesti. Toisaalta se ei haittaa, koska en ole heistä kiinnostunut.
Kieliä hallitsen useita ja opin helposti lisää, joten kommunikaatio ei ole ongelma. No problemi, chicaflow...