Sanotaan, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, mutta siinä tapauksessa taidan olla Jupiterista ja kaipaan naista, joka on Merkuriuksesta.
Vuosien saatossa olen ymmärtänyt kuinka ajatusmaailmani on kuin toiselta planeetalta etenkin neurotyypillisten naisten ajatusten juoksuun verattuna. Ihannenaisellani on korkea älykkyys, lievä asperger tai AS-piirteitä, kuten minullakin, niin että ymmärtäisimme ja arvostaisimme toisiamme. Tärkeimpänä piirteenä pidän samankaltaista ajatusmaailmaa tai erilaisuudesta syntyvää hyväksyntää, enkä niinkään arvosta fyysisiä piirteitä tai monitahoista, sosiaalista elämää. Olen urheilullisen oloinen, raitis ja syrjäänvetäytyvä, mutta en silti välttämättä odota ihanteeltani samaa, sillä me molemmat sallimme laajasti erilaisuuden.
Kaipaan mielikuvituksen rikkautta ja pohtivaa älykkyyttä, mutta se, millä tavalla tietämystaso on hankittu, on yhdentekevää. Ihannenaisellani on voimakas taipumus itsekeskeisiin erityiskiinnostuksen kohteisiin, jotka voivat liittyä löyhästi muun muassa tieteen, taiteen tai kulttuurin saralle, kuten minullakin. Raha, maine ja sosiaalinen status eivät ole ihannenaiseni tärkeimpiä ihanteita, vaan arvot löytyvät suoraan harrastuksista, itsensä kehittämisestä ja hyvistä hetkistä.
Tällaisen ihmisen löytäminen on ollut hankalaa, eikä suhde olisi välttämättä ruusuilla tanssimista, kuten ihannenaiseni omasta elämänkokemuksestaan tietäisi. Epätyypillisen suhteen arki saattaisi muistuttaa tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=qHifXw7fQRg
Jos tunnet kirjoitukseni vieraaksi, huomaat jättäväsi versaalikirjaimet ja lopettavat pisteet kirjoittamatta tai vastaat viestiketjuun sen suuremmin pohtimatta, et todennäköisesti vastaa ihannettani, vaikka voit muilta osin olla ihana ihminen.
Tunnustaako kukaan näkevänsä hieman itseään ihanteessani?
Toisekseen onko minulla sielunveljiä?
Vuosien saatossa olen ymmärtänyt kuinka ajatusmaailmani on kuin toiselta planeetalta etenkin neurotyypillisten naisten ajatusten juoksuun verattuna. Ihannenaisellani on korkea älykkyys, lievä asperger tai AS-piirteitä, kuten minullakin, niin että ymmärtäisimme ja arvostaisimme toisiamme. Tärkeimpänä piirteenä pidän samankaltaista ajatusmaailmaa tai erilaisuudesta syntyvää hyväksyntää, enkä niinkään arvosta fyysisiä piirteitä tai monitahoista, sosiaalista elämää. Olen urheilullisen oloinen, raitis ja syrjäänvetäytyvä, mutta en silti välttämättä odota ihanteeltani samaa, sillä me molemmat sallimme laajasti erilaisuuden.
Kaipaan mielikuvituksen rikkautta ja pohtivaa älykkyyttä, mutta se, millä tavalla tietämystaso on hankittu, on yhdentekevää. Ihannenaisellani on voimakas taipumus itsekeskeisiin erityiskiinnostuksen kohteisiin, jotka voivat liittyä löyhästi muun muassa tieteen, taiteen tai kulttuurin saralle, kuten minullakin. Raha, maine ja sosiaalinen status eivät ole ihannenaiseni tärkeimpiä ihanteita, vaan arvot löytyvät suoraan harrastuksista, itsensä kehittämisestä ja hyvistä hetkistä.
Tällaisen ihmisen löytäminen on ollut hankalaa, eikä suhde olisi välttämättä ruusuilla tanssimista, kuten ihannenaiseni omasta elämänkokemuksestaan tietäisi. Epätyypillisen suhteen arki saattaisi muistuttaa tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=qHifXw7fQRg
Jos tunnet kirjoitukseni vieraaksi, huomaat jättäväsi versaalikirjaimet ja lopettavat pisteet kirjoittamatta tai vastaat viestiketjuun sen suuremmin pohtimatta, et todennäköisesti vastaa ihannettani, vaikka voit muilta osin olla ihana ihminen.
Tunnustaako kukaan näkevänsä hieman itseään ihanteessani?
Toisekseen onko minulla sielunveljiä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tahdon itsekin miehen, jolla on järkevät harrastukset ja vahvat arvot. Ns. asperger piirteissä ei ole mitään vikaa, kunhan ei ole tunnekylmä ja itsekäs. Tosin nykyisin kaikki "normaalit" vaikuttavat tunnevammaisilta ja narsistisen itsekkäiltä.
Kaikki ylisosiaaliset hemmot on lähinnä kevyesti otettavia tapauksia.
Luin tekstin ja kiinnostuin niin paljon, että oon googlaillu aspergeria jo muutaman tunnin.. mutta joo, "kaltaisias" saattaa löytyä, ja ehkä myös kaltaisiani, ehkä netin ihmeellisestä maailmasta paremmin, kun itse elämästä.. mutta ehkä joku päivä. :)
Vautsi. Kiva löytää joskus helmiä p*skan seasta täällä. Olen sielunveli.
En käyttäisi ihannenaiseni kuvailuun todellakaan juuri asperger-termiä, mutta muutoin koen, että samanmoista aivan erityislaatuista naistyyppiä haemme.
Tuo "olen jupiterista, ihannenaiseni merkuriuksesta" kuvaa mainiosti sitä, miten ulkona valtaosan näiden katuja kansoittavien perus-bigbrotherinkatsojien maailmasta koen olevani.
Laitan samankaltaisen kirjoituksen Aspalsta.netiin, joten jos keskustelu kiinnostaa, niin yhteystiedot löytyvät myöhemmin sieltä.
Minulla on selvästi Aspergerin piirteitä. Siksi eroan muista enkä ymmärrystä useinkaan saa. En osaa sanoa kuinka älykäs olen, mutta olen vielä melkosen nuori neito. En tiedä miten muista muuten ulkonäöltäni erotun kun en mukavia katseita kerää. Rumaksi ei kukaan ole kylläkään moittinut. Tyylini taitaa kai olla asiallisempi. Erilaisuutta itse ainakin arvostan.
Hyvin samanlainen on munkin ihannenainen. Tuollaiset tuntuu vaan olevan harmittavan vähissä.
Asperger syndroomasta kärsiviä yhdistää aina huonot sosiaaliset kommunikointitaidot. Jotet toivot kuuta taivaalta. Olisit toivonut vaikka tuppisuuta, ihmistä mikä ei puhu tunteistaan tai ihmistä mikä ei kykene hahmottamaan toisten ihmisten näkemyksiä.
Voiko nainen olla älykäs ja fiksu ilman aspergerominaisuuksia? Vai kelpaisiko Tourrette? Hieman pakonomaisia ajatuksia maustettuna pienillä nykivillä liikkeillä? Voisiko ne laittaa kenties liikuntaharrastukseksi?
Rahaa ei ole, eikä varmaan koskaan tule. Siinä mielessä vastaan varmaan ihannenaistasi. Materialisti olen vain mielikuvituksen tasolla.
Kaksi vuotta sitten selvisi mikä on BB-talo. Se vasta on outo juttu.
Hmm.
Vastaa kysymyksiin ehdottoman totuudenmukaisesti
http://www.asperger.fi/testi.htm
Olen täällä!
Olen Neptunuksesta. Suurimman osan elämästäni olen haahuillut aivan omissa maailmoissani, enkä oikein ymmärrä niitä kotkotuksia mitä ihmisillä on keskenään. Kun kumppania on joutunut etsimään, ärsyttää se pelehtiminen ja pelleily mitä eri sukupuolien pitäisi mukamas harjoittaa keskenään. Haluan että minulle puhutaan kuin ihminen ihmiselle. On minulla kyllä huumorintajuakin, mutta kun se taitaa olla samanlaista kuin 10-vuotiailla pojilla, niin jotkut eivät sitä ymmärrä tai ottavat sitä nokkiinsa. Mutta en tosiaan osaa enkä edes halua flirttailla. Imeliä juttelevat miehet saavat sivuuttaa minut välittömästi.
En kittaa viinaa, en polta; en kuuntele iskelmiä enkä humppaa. Harvan suomalaisen kanssa löydän ikinä yhtään mitään yhteistä.
Mielenkiinnonkohteinani ovat henkiset asiat ja kaikenlainen "huuhaa" kuten historiaa koskevat vaihtoehtoiset teoriat. Näistä olen ollut kiinnostunut jo lapsesta lähtien.
Ketjussa mainitusta testistä sain 132 pistettä. Menin aikoinaan lähetteellä neuropsykiatrin pakeillekin ja piti tutkia että onko sitä assiutta vai ei, mutta ei suostuttu tutkimaan masennukseni vuoksi.
Voiko asperger olla masentunut?
???
Miksei muka voisi? Eivät he mitään humanoideja ole. Ehkä oletat ettei asseilla ole minkäänlaisia tunnetiloja? Mutta aika usein nimenomaan ne assit jotka eivät ole saaneet jo lapsena diagnoosia ehtivät kokea elämässään niin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää stressiä ja ongelmia (useimmiten: kiusaamista) että lopulta mieli romahtaa kun ei vaan kestä sitä ihmisten omituista maailmaa missä vallitsee viidakon lait. Näin kävi itselleni.
Itseasiassa ainakin joillakin asseilla on jopa voimakkaammat tunteet kuin ihmisillä keskimäärin. Ne vain eivät ole sellaisia keveitä (joita herkästi assin silmin pitää vieläpä teennäisenä) niin että on lepertelemässä jatkuvasti muille ihmisille kaikesta jonninjoutavasta kuten "söpöistä" vauvoista, elukoista, sisustuksesta jne. Assi voi ihastua aivan päättömästi, toisaalta hän voi myös tuntea syvää vihaa ja katkeruutta. Syyllisyydentunteet ovat myös tuttuja jos ei pärjää ihmisten kanssa ja kokee että on omana itsenään niin vaikea ihminen että olisi parempi kun ei edes olisi eli eläisi.
Eräässä tv-dokumentissa sanottiin kerran että assius saattaa johtua siitä että aivoissa on liikaa hermosolujen välisiä yhteyksiä, eli nämä aivot joutuvat helpommin kaaokseen kun niissä pyörii liikaa informaatiota käsiteltäväksi. Tämä selittäisi mielestäni aistiyliherkkyydet (ei kestä tiettyjä materiaaleja ihollaan, ei siedä kovia tai ärsyttäviä ääniä - tai hajuja, jälkimmäinen minulle erittäin tuttua) ja sen että on vaikea oleskella tiloissa joissa on rauhatonta.
En tiedä olisiko tuollaisen ihmisen parempi asua kapungissa ja tulla siedätetyksi, vai vetäytyä maaseudun rauhaan kuten itse olen tehnyt.
Aspergerin oireyhtymällä (AO) tarkoitetaan autismin kirjoon kuuluvaa neuropsykiatrista häiriötä, jonka pääoireet ovat laadulliset puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja rajoittuneet, toistuvat ja kaavamaiset käyttäytymistavat.
Hei aloittaja,
Painiskelen saman ongelman parissa - ei tahdo löytyä sopivaa kumppania etsimälläkään. Olen nuori nainen ja muutaman kerran nentin kanssa seurustellut. Kaksi ensimmäistä nenttiä pisti suhteen poikki epäsosiaalisuuteni johdosta. Osaan nykyään esiintyä edukseni myös "aivottomissa" ryhmäseurustelutilanteissa, jos viitsin. Kolmannen poikaystävän jätin itse, sillä hänestä ei ollut kiehtoviin väittelyihin (ei tosin kahdesta aiemmastakaan, mutta heidän kohdallaan olin vielä rakkauden huumassa, kun jättivät). Näihin as-tapauksiin taas on vaikea tutustua, kun ovat usein niin epäsosiaalisia...:) Pidän pisteliäästä ja kuivasta huumorista, jonka liian harvat tuntuvat jakavan kanssani. Otan usein myös provosoinnin huumorina. Ja käytän sitä itsekin huumorina, jonka seurauksena tulenkin loukanneeksi jotakuta, tai aiheuttaneeksi riitaisan kinan. Höh. Tämä ei ole seuranhakuilmoitus, sillä olen huono tekemään aloitteita ihmissuhteissa.
Yllä olevaan kommenttiin kirjoittajalta "Sellaistako etsit?" voisin vastata lyhyesti: käsityksesi Aspergerin oireyhtymästä on suppea.
No enpä pitäisi asperger-ihmistä ihanteena. Kaikki skulaa niin kauan kuin asiat menee täsmälleen aspin mielen mukaan. Sitten räjähdellään ja meuhkataan tyhmistä asioista, pilataan jo olemassaolevat ja toimivat ihmissuhteet olemalla töykeä.
ja voin sanoa että ei ole helppoa, no kelläpä on?
En jaksa kirjoittaa tästä asiasta, mutta luulen että kahden "aspin" suhde varmaan voi toimia paremmin jos he omaavat samankaltaisen työn tai harrastuksen.Voimakkaat kiinnostuksen kohteet ovat heidän tärkein maailmansa, siis se mihin he ovat kiinnittäneet ajatuksensa tai missä työskentelevät.
MIelenkiitoista on elää nerokkaan aspin kanssa, mutta jos inhoaa rutiineja niin silloin se ei käy.
kyllä. tätä luki juuri sellainen nainen. Itse en kyllä ole ajatellut, että olisin asperger tai AS-persoona ennenkuin muutama miespuolinen tuttavani asiasta minulle kertoi viime ja tänä vuonna: JOTAIN ASBERGIA SINUSSAKIN ON JA OLET AIVAN SELVÄ ASPERGER.
Olen kokenut kyllä erilaisuutta monellakin tapaa, mutta koska täytin jo 60-vuotta, diagnoosia ei tunnettu, kun olin lapsi ja nuori. SUOMESSA VARSNKAAN.LOPULTA LÖYSIN KALTAISESI MIEHEN NOIN KAKSI VUOTTA SITTEN.
Täällä ollaan!
Missä sinä olet?
Minulla on asperger, mutta en ole mielestäni kovin älykäs. Yleissyvistys on kunnossa ja usein pohdiskelen asioita ja on sanottu, että kanssani voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Tosin keskusteluja syntyy harvoin, koska olen ujo. Maalaisjärki minulta tuntuu puuttuvan. Itsekeskeisyyteni ilmenee siten että vietän aikaa yksin taiteen parissa, ajattelen koko ajan mitä muut ajattelevat minusta. Minulla on normaali peruskunto(ei ylipainoa ja vähän lihaksia) olen raitis ja syrjäänvetäytyvä. En ole itsevarma. Arvata saattaa miksi olen sinkku.
Olen mies, jolla on lievä asperger. Olen kuullut, että aspergernaiset kuuluvat usein seksuaalivähemmistöön, mutta en ole varma pitääkö paikkansa. Aspergernaisten on huomattavan helpompi löytää itselleen mies, sillä heidän vastuullaan ei ole aloitteen tekeminen. Minä en varmaan koskaan uskalla tehdä aloitetta enkä usko että monikaan aspergeri uskaltaa. No, itseäni eivät jostain kumman syystä viehätä aspergernaiset kuitenkaan. Minä haluaisin mieluiten sellaisen iloisen blondin joka puhuu paljon mutta vähän asiaa.
Olen viime aikoina epäillyt, että minulla saattaisi olla jotakin aspergeriaan viittaavia piirteitä. Palstan testi ei auennut, mutta jonkun toisen testin mukaan en ole asperger. Kai siitäkin voi silti jotain piirteitä silti olla?
Psykopaatin ja narsistin kanssa minulla oli "ilo" opetella kehräämään kärsivällisyyden ohutta lankaa. Toisen kanssa 15, toisen 25 vuotta. Enkä halua sellaisten kanssa olla missään tekemisissä! Pelkkää pahuutta täynnä vaikka naamiona onkin terve mieli.
Luulen nyt jo lyhyehkön tuttavuuden perusteella tunnistavani molemmat.
Aspergerista en mitään tiedä. Joku lievä muoto saattaisi ollakin kiinnostava. Olen vain jo 70 v M joten keskustelukumppanina saattaisi kiinostaa, muuta tuskin enää tällä iällä kehittyy.
Minulla on diagnosoitu Asperger ja tourette, ja voisin kuvitella, että saman diagnoosin kanssa selviytyvä nainen olisi minulle sopiva vaimo. Ymmärrystä tarvitaan erityisesti pakonomaisten ajatusten suhteen. Tietenkin on neuroloogisesti "normaaleja", joilla sopeutumiskyky riittää ja antaa valmiudet onnelliseen elämään Asperger/tourette-puolison kanssa.
Hei!
Minulla on Asperger-diagnoosi, ja totta tosiaan ihmettelen, miksi Asperger-henkilöt haluavat hankkia seurustelukumppaneita tms. Eikö aistiyliherkkyys tuntoaistin alueella pikemminkin haittaa seurustelemista? Itse pidän pitämään suhteeni ainakin vain ystävyyden tasolla...
Täällä Lievä Aspergren oireinen nainen,tavannut aspergren miehen....Ihku....