että tällä palstalla ei juurikaan ne väkivaltaa kokeneet kerro kokemuksiaan? On vain kirjoituksia siitä mitä ihmiset on mieltä että täällä pitäsi kirjoittaa ja käsitellä. Eli vaikuttaa siltä että palsta menee hukkaan kun asiaa kokemattomat kyllä kommentoi mutta uhrit ovat hiljaa. Heitä kaipaisin lisää tänne kertomaan tunteiataan ja tilanteestaan. Tämä kun olisi todella hyväa paikka purkautau ja saada ehkä tukea ja apuakin.
Itse olen ex-perheväkivallan uhri ja kyllä olisi ollut siihen aikaan tämmöinen palsta hyvä...Ymmäräärn kyllä että helppoa ei olisi ollut avautua täälläkään. On se vaan niin vaikea asia...
Itse olen ex-perheväkivallan uhri ja kyllä olisi ollut siihen aikaan tämmöinen palsta hyvä...Ymmäräärn kyllä että helppoa ei olisi ollut avautua täälläkään. On se vaan niin vaikea asia...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täällä toimii sellainen periaate,että uhrista leivotaan syyllinen.Miksi ihmeessä siis kukaan kirjottaisi tänne?
Ne,joilla ei ITSELLÄÄN ole kokemusta ko. asiasta,kirjottavat: Mitäpä teit kun sait turpaasi? Naistenvihaajat kirjoittavat:
Olet nalkuttaja tms. hyvä kun sait turpaasi.
Kuitenkin ne kokemukset ovat mielessä lopun elämää,niistä ei pääse koskaan kokonaan irti.Siksi tunuu ERITTÄIN PAHALTA kun täällä annetaan sellaisten mellastaa,jotka katselevat asioita hyvin oudosta vinkkelistä.
Onneksi on olemassa mm. vertaisryhmiä ja muita keskustelumahdollisuuksia,joiden avulla voi
purkaa pahimpia pelkotilojaan ja painajaisiaan.Totuus on se,että vain väkivaltaa itse kokenut voi ymmärtää,miltä se tuntuu.
Ne,jotka vielä syyllistävät hakatuksi tullutta ihmistä,aiheuttavat vain lisää paineita.Lyöjä saa pään taputusta ja sympatiaa.Uhri on itse aiheuttanut lyömisen.
asiasta huomannut sen ennenkin.
mun syy. miksei sitte täälläkin.
Täällä on jokin ihmeellinen naisten syyttely menossa.TOTTA KAI molemmat sukupuolet syyllistyvät väkivaltaan! Jopa tappoon/murhaan.
Miksi täällä siis on näin:
Kun naista lyödään,se on oma vika,mies on uhri.
Kun nainen lyö,mies on taas uhri.Ei omaa osuutta asiaan.
Eli tällaiset mielipiteet täällä liikkuu.
Todellisessa elämässä tosin tapahtuu väkivaltaa,johon UHRI (siis hän,jota lyödään)
ei voi vaikuttaa muuten kuin lähtemällä pois sellaisesta suhteesta.
Pelkkä naisten syyttely ei ole hedelmällinen tapa puhua asioista.Ei myöskään pelkkä miesten syyttely.Sukupuolella ei liene väliä,vaan sillä,että joku kuuntelee UHRIA ja kannustaa eteenpäin. Lyöjällekin löytyy apua,jos on halua hakea.
huomannut että täällä on oletusarvoisesti nainen aina uhri. oli hän sitten lyöty tai lyöjä.
kannustaa ei saa muita syyttelemällä. se ei tuota hedelmää.
Olen itse tullut lyödyksi miehen taholta ja otin avioeron,VAIKKA oli muuten monin tavoin hyvä mies.Jäi myös hyviä muistoja.
Nyt aivan lähipiirissä nainen on se hakkaaja ja perheensä pakosalle ajaja.Mies tietää,mitä olen kokenut ja olemme puhuneet tunteja ja taas tunteja kokemuksistamme ja tunteistamme.Tämä mies ei ollut kertonut kenellekään pitkiin aikoihin koko asiasta,salasi.Nyt on tullut esiin kaapista.
Meillä ei ainakaan voi kummankaan kohdalla syyllistää uhria.Kyllä nämä lyövät osapuolet ovat ihan itse tunnustaneet tämän luonteessaan olevan sairaan piirteen.
Myös lyövä läheiseni,tämä nainen kertoo avoimesti,mitä tapahtuu kun hän menettää kontrollin.Olemme puhuneet myös hänen kanssaan.Voi sitä katumuksen tunnetta!Mutta ei hän ole parantanut tapojaan.Nyt on yli vuosi psykoterapiaa takana.
Älkää enää jauhako sitä samaa syyttelylinjaa.
Se on turhaa ja turhauttavaa meille,jotka itse olemme nähneet tilanteita silmästä silmään.
sen toisen miehen puolesta että sinä olet hälle apuna ja tukena. miehet salaa ja syynä pidän ennakkoasennetta.
Anteeksi vaan,et lukenut kunnolla! Olen MOLEMPIEN tukena ja ihan avoimesti.EN VAAN MIEHEN TUKENA!
Ja olen saanut myös itse aikoinani apua sellaiselta taholta,jossa naista ei syyllistetä kun mies lyö. Ja tämä lyövä läheiseni(nainen) on saanut apua myös ammattiauttajilta.Heidän liittonsa kaatuu tähän,mutta pitäisi tosiaan tukea aina molempia.Ei hakea syyllisiä.Molempien on elettävä eteenpäin.On tärkeää,että edes yksi läheinen on sillä lailla puolueeton,että keskusteluyhteys syntyy näiden kahden osapuolen välille.
En väitä,että oikein voisin/osaisinkaan auttaa.Olen ollut se välikappale,jonka kautta he pääsivät alkuun.Kaikki muu lähipiiri on jomman kumman puolella ja haukkuu sitten sitä toista.Se ei ainakaan auta1
en tosiaan jaksa tämmöstä. mutta toivotaan että joku muu jaksaa.
ironista vaan, sivun aiheena on perheväkivalta ja täällä ei kun nahistellaan kenen tapaus on vakavin.
No ainakin minusta tuntuu hyvälle kuulla,että apua saa ja joku on järjissään selvinnyt jouduttuaan kotonaan hakatuksi.
Minua ei ole koskaan lyöty,ei lapsena eikä aikuisena.Olen sinkku ja taidan pysyäkin kun tämmöistä lukee nousee iho kananlihalle.En tunne ketään henkilökohtaisesti,ketä mies olis lyönyt.Lehdissä kai ne pahimmat näkyy kuolemantapauksina.On se hirvee tämä maailma!
Ja kun ei riitä,että aikuiset hakkaa toisiaan,sit lyödään vielä lastakin ja se vasta hirveetä onkin.
Kaikki onnistuneet,jotka on päässeet jotenkin irti osaavat varmaan ymmärtää muitakin.Tietävät neuvoa apua etsivää.
Minä olen elänyt aika pitkään avona sellasen naisen kanssa,joka repii tukasta ja oikeesti
lyö kun sille päälle sattuu.Mulla ei ole ketään kelle kertoisin.Voi ku olis tuommoinen ystävä.
Ei mun avo ole läpeensä paha ja meillä ei ole lapsia näkemässä.Monesti mietin lähtemistä,mutta jään.Ainakin vielä nyt.Mut sinä tajuut nämä jutut kun on monenlaisia kokemuksia.Se mies on varmaan helpottunu kun saa kertoo ja nainen sentään tietää,että kertoo.Mut et terapiakaan ei tehoo.Se on kumma juttu.Menee usko siihen mahollisuuteen mulla.Joskus olen avolle ehottanu kun on vaikeeta.Meillä suku ei tiiä,ei kummankaan.Nousis hirvee haloo jos tietäisivät,sen arvaa.Mut vieraalle voi kertoa.Joskus kerroin ihan vieraalle naiselle eikä meillä siis ollu suhdetta tai mitään.muille en ole puhunu.Enkä kai puhu.Sulle voisin,mut en netissä.Enkä usko et kukaan sillai voi auttaa kun se on niin pitkä juttu meillä.
Et sit vastannut mitään.Jotain kommenttia oottelin kyllä.Vaikka ei kai kukaan voi mua auttaa jos en itse älyä lähteä vielä kun voin.
Joskus haluisi lapsia ja oikeen perheen.Mut en tämän naisen kanssa,en.
Hei te miehet,joilla kans on näin,kertkaa mulle ajatuksia ja mietteitä.
Niin, se on vaikeaa mahdotonta ymmärtää kun ihminen jota rakastat ja joka sanoo rakastavansa sua kohteleekin kaltoin. Panee väkisinkin miettimään että mikä MINUSSA on vikana
Sinun ainoa vikasi on vain se, että annat hänen kohdella itseäsi huonosti! Hän osaa taatusti manipuloida sinut uskomaan, että on sinun vikasi, että hänen on ihan pakko hakata sinua. Kun vuosia kuuntelet moista, rupeat siihen harhaan itsekin uskomaan! Yksi syy varmaankin, miksi huonoa kohtelua siedetään on se, että lullaan jo itsekin, että ansaitaan moinen kohtelu! Haukkumalla saa sinun itsetuntosi niin alas, että olet jopa tyytyväinen siihen, että hän sinua viitsii edes hakkaamalla koskettaa! Jotenkin siihen hakkaamiseenkin turtuu niin, ettei se aina edes satu fyysisesti, vaikka olisi miten mustelmilla. Sekin lienee jokin tapa suojella itseään kivulta; itsesuggestiota.Voin kokemuksesta kertoa, että kun pääset hakkaajasta eroon, nousee monesti vielä raivo ja vihasi vuosienkin jälkeen, kun muistat mitä kaikkea olet yrittänyt unohtaa..ne on vaan elettävä läpi ja kärsittävä uudelleen vielä kerran. Sitten alkaa parantuminen. Olen jutellut monien kohtalotoverieni kanssa ja olemme todenneet, että se hakkaaminen,alistaminen jne menee lähes poikkeuksetta samaa kaavaa. Mä kun kuvittelin eläväni ainutlaatuista helvettiä...Meitä on monta ja tulee olemaan. Tiedän myös että exäni hakkaa nykyistä vaimoaan...Ja karmivinta on se, että exäni on sairaanhoito-alalla ja erittäin kohtelias ja pidetty tyyppi. Minunkin kuviteltiin aikanaan elävän erittäin hellän ja huomaavaisen miehen kanssa. Älä missään tapauksessa etsi vikaa itsestäsi, turpiin tulee vaikka olisit miten ihana hänelle!
Vaikka pääsin hakkaajamiehestäni eroon yli 17v sitten, koen kuvotusta kun muistelen menneitä.Tekisi niin mieleni kertoa kaikille vakavan hakkaamisen uhreille: NOUSE ja LÄHDE, tiedän että tod.näk. tappouhkaukset ym pelottavat ja olet laamaantunut. Mutta jos elämäsi ei tunnu elämisen arvoiselta, tee ratkaisu.Itse lähdin ja pelkäsin todella paljon, oli vaikeaa tehdä yhtäkään pientä päätöstä, koska toinen oli ne aina tehnyt...Nyt nautin elämästä.Tosin yhä tulee kuvotusta,vapinaa,pelkotiloja,painajaisia ym ym kun joku muistuttaa entisestä. Tyypin olen jo unohtanut, mutta kroppani muistaa hänet..Mutta vuosi vuodelta voin jo paremmin! Uusi mieheni ei lyö, eikä edes tiennyt ns.naistenhakkaajista...PS Yksi yhteinen tekijä tuntuu niillä naistenhakkaajilla olevan huonon omanarvontunnon lisäksi..nimittäin surkeat seksikyvyt
Minäkään en kai koskaan pääse eroon painajaisistani,ne tulevat yhä uniin ja ajoittain luulen olevani siinä entisessä elämässä.Herään hikisenä huutaen.
Meidän tehtävänä on levittää tätä sanomaa:
lähde kun vielä voit.Vaikka miten tulevaisuus pelottaa tai saat tappouhkauksia.Etsi 1 ihminen,
joka on tukenasi koko ajan.Se tepsii.
Paraneminen kestää vuosia,mutta jonain aamuna sitä viimein tuntee elävänsä.Peloista ei pääse koskaan kokonaan,mutta se on pieni hinta vapaudesta,ihmisarvoisesta elämästä.
Ehkä on niin, jos on asiasta jotenkuten selvinnyt ei tänne jaksa tulla uudelleen syylistettäväksi ja pahimassa tapauksessa haukuttavaksi.
Hakkaamiskirteen uhrilla on itsetunto nolla ja arkipäivän rutiinihoito vie vähäisetkin voimat.
Mistä lähtee "motkotus" kyllä vaimo motkotti.
Kuuntelu
Keskustelu
Kompromissi
Ei pelaa sanelu ja päätäminen toisenpuolesta kysymättä usein "motkottajan" motiivi eli, myös hänen keskustelu taitonsa puuttuu.
"Ei ole mitään konstia jolla saisi selville,
miksei kuorsaaja kuule itsensä kuorsaavan."
Mark Twain