Saako puoliso tutkia toisen tekstiviestit ja sähköpostit?

Saa!
Jos niin on sovittu tai käytäntö muotoutunut sellaiseksi sopimattakin.

Mellä on kännyköissä soiton siirto 15sek. viiveellä.
Useimmiten vaimo vastaa koska kännykkäni on, kotona ollessamme, oh:n pöydällä ja vaimo on tavallisesti paikalla.

E-mailin kanssa on sama juttu.
Viime aikoihin saakka olemme olleet yhden koneen varassa joten kummankin posti on tullut siihen.

Muutaman viimeisen viikon on vaimo totutellut omaan koneeseensa.

Työasioita ei ole ollut yli 10:een vuoteen ja muitakaan salaisuuksia meillä ei ole.

Eihän sieltä pitäisi edes löytyä mitään, mitä voisi käyttää kumppania vastaan?

Ei todellakaan saa!!! Vaikka ei mitään salaista olisikaan, niin jotkut tavarat on niiiin henkilökohtaisia... puhelin, tietsikka, lompakko ja käsilaukku. Minä en ainakaan hyväksy, että joku menee räpläämään.. Pakkotilanteessa voi lainata kahta ensimmäistä ja pyytämällä luvan siihen.. En minäkään koske kenenkään henkilökohtaisiin tavaroihin.. se on jo sanomattakin selvää.. Näin on ollut minun huushollissa aina ja tulee olemaan UGH...

Jos ei ole mitään salattavaa.

En tiedä rikoksen rajaa mutta yksityisyyden ja toisen kunnioittamisen rajan parisuhteessa tiedän, ainakin omani. Minulla tai miehelläni ei tulisi mieleenkään "tutkia" toisen kännykkää tai tietokoneen sivuhistoriaa. Koska ainakaan minä en keksi siihen yhtään järkevää perustetta. Onko ajatuksena käräyttää toinen jostakin vai onko ajatuksena pyrkiä todentamaan toisen epäluotettavuus vai mikä? Olipa kumpi vain, miksi kukaan olisi sellaisen ihmisen kanssa, johon ei luota.

JOs tällaisen tutkimisen perusteena on vielä "käyttäminen kumppaniaan vastaan" en ymmärrä koko tilannetta, joka mielestäni on aivan absurdi ja tuolloin kyllä parisuhteen perusteet on vinksallaan.

Jokainen parisuhde sopii keskenään, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Turha sitä on muilta kysellä, että mitä meillä saa tehdä.

Mun mielestä jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Mutta jos toisella on jokin pakottava tarve, huoli, pelko tms niin silloin kyllä ymmärrän tämän yksityisyyden rikkomisen, vaikka en siitä kauheasti pitäisikään.

Tasapaino ja suhteellisuuden taju siis. Jos sähköpostin tarkistaminen tuo mielenrauhan ja poistaa pelot, niin minusta siinä saa enemmän kuin häviää. Jos taas muuttuu tavaksi, niin silloin menettää enemmän kuin saa.

ja jos puolisilla ei ole toisiltaan mitään pahaa salattavaa(suhde, rahojen väärinkäyttö tms) niin ei koneelta tai kännykästä luulisi niin kauhean pahoja asioita löytyvän, että niitä voisi toista vastaan käyttää.

Parisuhteessa en niin kauhean herkästi käyttäisi sanaa rikos....osalla työnantajistakin on oikeus katsella työntekijöiden posteja, miksi se olisi rikos puolison kohdalla?

Ei saa. Minun kohdallani jos puoliso siihen syyllistyy, niin homma loppuu sitten siihen paikkaan, ihan riippumatta siitä, löytyisikö vekottimista jotain "raskauttavaa" vai ei.

Jotkut vastaajista eivät kai riitele koskaan... :-D Niitä viattomiakin tietoja käytetään toista vastaan sillä tavalla, että jos olet kirjoittanut päiväkirjaasi joku kaunis päivä että ketuttaa toi naapuri (tänään), niin toinen voi vetää sen lauseen mukaan "keskusteluun" seuraavat kymmenen vuotta sopivan tilaisuuden tullen kaikista mahdollisista ja mahdottomista asiayhteyksistä irtirevittynä. Eihän sinne voi kahville mennä ku sä oikeesti vihaat, aina sä sanot niin ja näin ja haukut mun kavereita, mikset ikinä....blahblah. No ei kai se vakavaa ole mutta kuka jaksaa selvitellä?

Minulle sopiva systeemi on sellainen, että kaikki on periaatteessa esillä ja katsottavissa ja sallittua katsoa, mutta ja puolin ja toisin ollaan sen verran huomaavaisia toisen yksityisyyttä kohtaan ettei toisen asioita pengota. Jos jotain osuu vahingossa silmiin niin siitä ei ainakaan puhuta vaan käännetään huomaavaisesti katse pois toisen yksityisasioista. Sama meno on ollut myös lapsuudenkodissani, kaappejani ei ole ikinä pengottu äitini toimesta vaikka varmasti olen tietyssä vaiheessa huolta aiheuttanut, eikä mikään ole ollut missään piilossa ja lukkojen takana. Kirjeet ovat saattaneet lojua keskellä huoneen lattiaa jos oikein järjestyksenpitoni muistan....

"Minulle sopiva systeemi on sellainen, että kaikki on periaatteessa esillä ja katsottavissa ja sallittua katsoa, mutta ja puolin ja toisin ollaan sen verran huomaavaisia toisen yksityisyyttä kohtaan ettei toisen asioita pengota."

Kiitos tuosta! Niihän se menee kun ollaan oikeasti aikuisia ja fiksuja ihmisiä. Tuo ehdottomuus ja rikoksista puhuminen on jotenkin niiiiin minäminunminulle-maailmasta. Kun toista aidosti kunnioittaa, ei tule näitä(kään) ongelmia.

Ei missään nimessä saa! M

inulla on myös tekstiviestejä ja sähköposteja ystävältäni joissa hän kertoo henkilökohtaisista ongelmistaan luottamuksellisesti MINULLE. Kumppanillani ei ole mitään oikeutta lukea näitä viestejä.

Minusta kännykkään ja sähköpostiin pätee normaali kautta aikojen pätenyt kirjesalaisuus, eli ne käsitellään vain sen kanssa joka ne on lähettänyt. Vaikka ei ole salattavaa, ne on henkilökohtaisia kahdenvälisiä asioita jonkun kanssa, ja myös viestin lähettäjän pitää voida luottaa siihen ettei viestiä lue muu kuin se jolle se on lähetetty. Parisuhteessa olevillakin on yksityiselämä ja omat ystävät ja työkaverit joitten kanssa puhutut asiat ei kuulu puolisolle.

Voihan olla että ystävä kertoo omista ihmissuhde- tai työasioistaan, eikä todellakaan tarkoita että kerron niistä puolisolleni. Haluan myös päättää itse omasta elämästäni omin päin enkä tee tiliä puolisolle jokaisesta harrastuksestani, enkä myöskään halua selvitystä hänen kaikista omista jutuistaan.

Olisikohan se niin, että jos lukee ja jos löytää salaisuuden, niin sen salaisuuden kanssa on pystyttävä elämään ja jatkamaan. Jos ei kykene, on paree antaa toisen yksityisyyden ja henkilökohtaisten asioiden olla. Vain omaisuutta kontrolloidaan.

Saako ottaa toisen ihmisen lompakon tai timattisormuksen, jos löytää sen solariumin sivupöydältä? - Ei saa.

Minusta nämä kännykän tekstiviesti- ja sähköpostin viestijutut on kyllä aika ihmeellisiä. Eihän kyse ole pelkästään sitä, että kurkkii puolisonsa viestejä, vaan kyse on myös siitä kenelle lähettäjä viestin on tarkoittanut. Jos minä meilaan tai tekstitän henkilökohtaisia murheitani ystävälleni, niin enb todellakaan tarkoita niitä muiden luettavaksi. Miettikää nyt vähän mustasukkaisuudessanbne, että on oikeasti muutakin elämää kuin vain te ja vainoharhanne. No, tietty on asia erikseen jos haluatte rajata kumppaninne häkkiin niin siitä sitten vaan.

Tietenkin saa ja pitääkin jos edes hiukankaan epäilee puolisoa pettämisestä. Pelkkä tyhjät selaushistoriat kertoo pettämisestä.

Meillä miehen kännykkää ja konetta EI SANUT TUTKIA (ja yllättäen löytyi syy miksi)
Minun sai ja sieltähän ei mitään löytynyt.

Näin meillä.

Tutkia vai katsoa?
On vissi ero!

Jos laitteet ovat auki ja on jotain asiaa niin siitä vaan käyttämään mutta sehän ei ole tutkimista.

Tiedon hankinta kumppania vastaan kertoo jo tilanteesta jossa olisi syytä lähteä eri suuntiin.

Jos jommalla kummalla on jotain salattavaa niin kai ko. osapuoli osaa myös peittää kyseiset tiedot.

Tiedän yhen naisen joka koko ajan katsoi miehensä puhelinta. Ja kerran kun mies ihan piruuttaan otti vaimonsa puhelimen niin vaimo hyökkäsi saksilla kimppuun. Ja vaimolla oli siinä suhteen aikana ollut useita ukkoja. Onko tämä nyt ihan normaalia käytöstä?

Olen hyväksikäytetty!

Viime viikkoihin asti olemme käyttäneet kaikissa asioissa yhtä tietsikkaa.
Muutama viikko sitten vaimo kävi alkeiskurssin ja hankimme hänelle oman koneen.

Tarkoitus oli varmistella häiriötilanteessa hänen valmiutensa lähinnä rahaliikenteen hoidossa. Toki se olisi onnistunut vanhallakin koneella mutta se oli jätety minun huolekseni.

olin päissäni mielikuvitellut vaimon aloittavan koneensa käytön kaikessa häntä koskevassa toiminnassa.
Paskan latvat. Mm. kaikki entinen sähköpostiliikenne kulkee minun koneeni kautta ja minun toimestani.
Vaimo tompuloi omallaan lapsenlapsen kuvat ja kuulumiset, lanka- ja ompelumallit ja ties mitä.

Minulla teetätetään raaka työ ml. kaikki reklamaatioihin viittaavat asiat, vakuutukset, lento- ja hotskuvaraukset, paikallisen puolueosaston vaimolle suunnattu liikenne, jne. jne. jne.

Kännykkänsä hän jättää milloin mihinkin laukun pohjalle tai pusakan taskuun luottaen soitonsiirtoon ja minun kännykkäni oleiluun oh:n pöydällä.

Pitkän, muuten sopuisan liiton jälkeen en viitsi em. syistä ryhtyä mattojen halkileikkaukseen.

Saa vaikka ilman toisen lupaa jos on minäkeskeinen IDIOOTTI, joka ei osaa puhua asioista.

Itse ainakin voin sanoa, että aikaisemmin ei tullut mieleenkään tutkia mitään, mitä mies oli tehnyt, ei kännykkää, lompakko tai mitään muutakaan. Mutta kun alkoi menoja olemaan siihen tahtiin (siis matkustelua ja rahanmenoa) että ei enää oikein perässä pysynyt ja selittelyä oli, alennuin itsekin siihen, että aloin tutkimaan, kaivelemaan ja etsimään. Ja löytyihän sieltä sitten syykin siihen, että niitä menoja oli - muutamien vuosien ajan toinen nainen. Kyllä siinä vaiheessa ei ole mitään merkitystä sillä, mikä on ollut luottamus ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Kun epäilee ja on aika varma jo epäilyistään, haluaa vain jostain, ihan mistä vain, varmistuksen omille epäilyilleen.
Ja niin siinä kävi, että sain varmuuden siitä, että en ole hullu vaan että miehellä on toinen elämä muualla.
Ja sitä saa nyt sitten jatkaa touhujaan ihan ilman minua. Ja minä ilman epäilyjä, itseä kun ei tarvitse epäillä.
Että en nyt niin suoraan tyrmäisi sitä kyttäilyä. Jokaisella on omat motiivinsa. Mutta pitkän päälle ei parisuhde kyllä voi toimia, jos aina vaan kyttää ja epäilee. Mutta jos on syy ja sen selvittämiseen tarvitsee vähän tutkimustyötä, niin OK. Mutta vuosikausia parisuhteessa ja aina toinen kyttää - ei kiitos!

Ap:llä kävi käry?! Tunnen nimittäin tällaisen pariskunnan, jonka mies kärähti, kun vaimo ratsas kännyn. Siitähän mies sitten pääsi sanomaan, "ettei voi koskaan enää luottaa vaimoonsa". Haloo!! Niin kuka ei voi luottaa ja keneen, ja MIKSI?

Meillä on vapaa pääsy kännyköihin, jos on tarve. Samoin s-postien tunnarit on molempien tiedossa. Ei niihin tarvi mennä urkkimalla urkkimaan, mutta jos vaisto varoittas, niin menisin. Harmi, että kirjesalaisuudesta on säädetty laki, josta saa rangaistuksen, mutta pettämisestä ei...

Toisekseen, jos ystävä laittaa mulle arkaluontosta viestiä (joita ne tosi harvon tekee, koska tilanne vaatii yleensä soiton), niin kyllä mä poistan viestit välittömästi, ettei ne joudu vahingossa kenenkään silmiin. Kännyhän voi vaikka tippua.

Kyllä saa ja pitääkin. Myös lompakko ja pankkitilit.

Oikeassa rakkaudessa on kaikki yhtä. Jo tutustumisvaiheessa puhuimme kaiken yhteisyyden tulevan omasta haluta. Rakkaushan on antamista ja annamme kaiken toisillemme. Vaimo vaan joskus kerää murheitaan, kun ei heti huomaa antaa niitä minun jaettavaksi, onneksi olen huomannut kysyä, ettei mene kovin pitkään allapäin.

Olemme molemmat halunneet, että toinen tietää salasanat ja kaikki viestit on luettavissa. Usein pyydämmekin toista tarkistamaan odottamiemme viestien saapumista, esim. kun olemme kiini kodin askareissa tai lasten hoidossa. Lompakosta voi ottaa, jos tarvii käteistä ja muutenkin saa katsoa. Pankkitilit on yhteisiä. Rahan tarvitseminen kerrotaan toisillemme, sillä olisihan ikävä jos tulis yllätyksenä, että lompakko (tai tili) onkin tyhjä. Olen jopa laittanut muutamia kertoja vaimon tilille rahaa, kun olen huomannut että tilillä alkaa olla vain muutama satanen jäljellä. Toki siitäkin olen sanonut, ettei tarvitse kauppa-asioissa pihistää, kun tietää tilanteen.

Elämä on hyvällä pohjalla, kun voi vaikka mokata, eikä sitä tarvitse rakkaaltaan piilotella.

Ymh... en piilottele sähköpostiani, nettiselailuani ja kännykänkin annan lojua milloin missäkin. Olen myös sanonut puolisolle, että vastaa siihen jos olen vaikka suihkussa.

Toisaalta jos saisin vaimon kiinni viestien urkinnasta en olisi mitenkään iloinen. Elämänsä loppuun asti tässä pitäisi toistensa elämään mahtua ja vähän hurjalta tuntuu ajatus ettei siihen kuuluisi lainkaan mitään omaa aluetta tai toisen omaisuuden kunnioittamista.

Eikös tuo jo laitontakin ole? Ihan sama onko kone/kännykkä auki ja "tarjottimella".
Eri asia, jos siihen on lupa annettu.

Mulla sinänsä ei o väliä vaikka puoliso mun tekstiviestit lukisikin tai sähköpostit. Mutta toisaalta, kun sähköpostiviestittelyssä on se toinenkin osapuoli, eli esim. ystäväni, joka ei varmaan ole tarkoittanut viestejä puolisoni luettavaksi.

Periaatteessa kyllä tutkiminen ärsyttäisi, jos puoliso ei luota, kun ei ole mitään syytä olla luottamatta.

JOS epäilisin puolisoani (vahvat epäilyt) pettämisestä niin voi kyllä olla, että olisi kiusaus tsekata hänen viestinsä... Voisihan ne tietysti pyytää nähtäväksi. Toisaalta, jos joku oikein salailee niin varmaan deletoisi heti tulenarat viestit?

Nykyisen aviomieheni viestejä ei kiinnosta tutkia.. tiedän kyllä salasanat naamakirjaa myöten, kun ei herra itse jaksa hoitaa ns. sosiaalisia suhteitaan aina kovin innokkaasti.. pitää minun sitten vastailla puolesta ja joskus suostun olemaan se "hirviö, joka ei päästä" kun häntä itseään ei kiinnosta joku tapaaminen.
Kerran sain pitää hupia, kun joku nainen vokotteli häntä fb:n kautta eikä itse kehdannut sitten hätyytellä pois. Annoin palaa kunnolla ja nainen tuntui sitten jotenkin häiriintyneen niinkin kiihkeästä miehestä(eli minä hänenä kirjoittelin). Heitin pari keksittyä fetissiä, joita valittelin ettei vaimo suostu tekemään yms :)

Mutta exäni.. aloin haistelemaan vähän outoja menoja ja rahat oli sippi aina. Dodiih.. känny oli täynnä tuntemattomia naisten nimiä ja herkkupyllyjä sun muuta. Eikä silloinkaan tullut mieleeni tutkia muita kuin niitä outoja ja pari viestiä kertoi jo tarpeeksi. Etten ollut vainoharhainen hullu yms mitä nyt sain kuulla kun ekan kerran kysyin nätisti parisuhteen tilasta ja tunteista hänen puoleltaan. ;)
Ei kaduta, parempi kun pääsin eroon tyypistä ajoissa.. mutta mikäli olisin vain luottanut petturin sanaan tyhmänä, saattaisin vielä olla naurunkohde hänelle ja salarakkailleen.

Ymmärrän tutkimisen, kun on syytä epäillä vilunkia olevan ja toinen meinaa kusettaa silti. :D

On rikos katsoa luvatta toisen tekstiviestejä tai sähköposteja. Vain jos on lupa lukea niin mikäs siinä. Mutta rikos on aina rikos.

No jos puoliso on edesmennyt ja tutkija kuuluu perikuntaan, jolla tutkimiseen on oikeus, niin sitten on ok tutkia lompakko, puhelin ja sähköposti. Henkilön eläessä ilman erillistä lupaa ollaankin sitten rikoslain väärällä puolella. Jos esim. viranomaisilla ei ole tällaista oikeutta, niin varsinkaan sitä ei ole puolisoilla. Rikosilmoitusta peliin, jos alkaa ahdistaa.

Siis kuka pystyy puolisonsa viemään oikeuteen ja millä nimikkeellä? Olisi tuo jo noloa viranomaisille ilmoittaa että haluaa puolisonsa syytteeseen rikoksesta. Mahtaisi se lapsetkin arvostavan puolisoa joka nyt todella veisi toisen oikeuteen. Kyllä näitä "urkkimisia on puolisoiden välissä joko ihan tietäen tai tietämättä. Se saako se tutkia on jokaisen itsensä päätettävä. Minulla kun ei ole salattavaa tai estoja puolisolleni mitenkään. Se taas pidänkö sitä jotenkin loukkaavana tai häiritsevänä on minun asiani. Mutta en osaa oikein kuvitella edes että puoliso hakisi omalle puolisolle rikoksen takia oli se nyt vakavaa tai ei. Eiköhän silloin ole kyseessä että pitää jotain salata. Eikö se ole myös oikeudessa niin ettei puolisoaan vastaan tarvitse edes todistaa mitään kun on puoliso ja puolueellinen jossakin asiassa? Se miten se todistetaan toisen "vaklaaminen on myös miten puoliso pystyy todistamaan puolisonsa tekemiset? Syyttä toki voi mutta tuskin siitä voi ja pystyy saamaan muuta kun sakkoja? En tiedä mutta kotona on sovittava mitä sietää ja mitä ei siedä.

Ei saa tutkia ilma lupaa, se on rikos. Meillä laitoin vaimon vastaamaan toisen pankkitunnusten käytöstä. Tietäähän siinä miten sitten kävi.....

Tottakai saa.

Jos salaa on salattavaa.
Simpele ligt that!

Olen kuin avoin kirja. Ei salattavaa joten saa katsoa.

Kyllä näin teen vieläkin. Toki en kiinni ole jäänyt ja pidän huolen etten jää kiinni. Näin löysin myös pettäjän kakkosen tiedot. Ennenkuin suhteeseen ryhtyivät eivät olleet yhteydessä. Kun suhde alkoi näkyi sen fasebookissa Messenger viesteinä. No kun huomasin watsabb viestit laitoin tuon numeron omaani ja miehen puhelimeen seurannan oli helppoa. Kun kysyin "ylitöitä vastaili aina työstressi. No kun meni sen luo otin kuvia autosta sen pihalta. Odotin rauhassa "ilmoitusta" kun viimein tuli ette muuten usko "minulla tunteet sammuneet ja elämä harmaata voisimmeko ystävinä erota? Lyhennettynä versiona. No kun kysyin onko toista naista kuvioissa "ei ole" no sanoin että mieti vielä hetki niin katsotaan onko meillä enään mitään ja minä kyllä rakastan vielä. No eihän se kauaa jaksanut kun vielä " kakkonen painosti ja kovaa. Alkoi sievästi ehdotella jos eroamme miten omaisuus jaetaan. Kysyin uudestaan eron syitä ja sitä miksi haluaa hyvän elämän muuttaa vain sillä kun tuntee ettei rakasta? Selitti että on kyllästynyt elämäämme. No sitten kun minä kerroin miten omaisuus jaetaan järkyttyi. Kun oerustelin sen kuvilla että viestien kopioilla naiselle jota ei ollut olemassa. Arvaatteko miten kävi? Alkoi tarina muuttua. Kuinka tuo sairas nainen häntä kiristää ja sillä saanut hänet sänkyyn. No kun kysyin mitä nyt tehdään lähteekö sinne vai miten? Alkoi kertoa kuinka rakastaakin minua ja perhettä. Kun kysyin etkö ihmettele mistä kuvat ja viestit sain sanoi ettei kiinnosta tietää. Taisi mennä tuon kakkosen piikkiin. No en koskaan kertonut mitä olin tehnyt ja jatkan siis edelleen "vaklaamista hänen tietämättä. Enkä tule jäämään kiinni. Se mistä alunperin alkoi epäilys oli ystäväni kysymys. Mistä se sen tuntee kun näki ne kahvilassa. Eikä miehellä ole naispuolisia ystäviä. Siitä sitten lähti. Nyt kun aikaa kulunut ja on yhteyden pito tuohon naiseen edelleen nähtävissä kysyn onko se vielä jotain puuhaillut "ei ole" ok mutta kun tulee seuraavan kerran "pyytämään eroa olen se joka määrittää omaisuuden jaon ja hyödyn siitä sen myönnän. Ja kun haluaa viimein maksaa saa lähteä. Mutta näin minäkin sain kiinni pettäjän joka yritti salaa "ystävä eroa pyytää" se miksi siedän valehtelevaa miestä on se minun päätös. Mutta nyt ei tarvitse itse enään olla "uskollinen. Ja nautin elämästä niin sanotusti. Kyllä tuo mies ilmoittaa kun haluaa lähteä. Eikä se pysty tai kykene mitenkään minua syyttämään vaklaamisesta. Se mitä meidän kahden suhteessa toimitaan on meidän kahden. Ja se mitä teemme on se meidän asia. Onko se oikein en ota kantaa mutta jokainen tyylillään. Jopa omia otettuja tyyliteltyjä kuvia laittanut miehelle. Nekin löysin. Joten tietoinen on minusta ja perheestämme.

Tätä tapahtuu varmasti paljonkin. Hienotunteinen ihminen ei mene yleensä penkomaan puolisonsa tavaroita, silti hekin voi tehdä sitä toisen tietämättä. Kertoohan tuo että on kiinnostunut mitä hänen kumppaninsa puuhailee ja kenen kanssa. Osalla syy voi olla uskottomuuden epäily tai muu epäluulo puolisoa kohtaan jos puoliso on kovin salailevaa sorttia.
Ei se rikoksen merkkejä mielestäni täytä jos katsookin toisen avoimena olevia tietoja. Jos esim. tietokone tai kännykkä on avoinna toisen katsoa, uteliaisuuskin voi tulla tilanteeseen mukaan.
Itse olen sellainen että kiinnostusta ei ole tutkia toisten ihmisten asioita niin paljon että penkoisin tai "ottaisin selvää". Annan jokaisen elää omaa elämäänsä omine pikku salaisuuksineen.

Hänen ajaessa otti kännykän ja laittoi viestin minulle? Joo kun herra palautu "kotihoitoo" nin sanoin heti että käsialasta tunsin viesti ei ollut sinulta." Ai tunsitkl käsialan"
Tunsin tosiaan ei mieheni lähettele sellaista sanavarastoa, vaikka olis minuun lopen kyllästynyt.
Ei kuulemma voinut estää kun ajoi autoa 😃 joo ja elämän ohjeita muutakin kautta olen saanut ihan riemukseni! Kaikkensa on yrittänyt! No katsotaan mihen yltää !

Kyllä saa kuka sen kieltää ellei jää kiinni puolisolleen. Se että kysyy toiselta luvan lainata puhelinta kun omassa akku loppu eikä voi sitä sillä hetkellä ladata. Näin ainakin meidän suhteessa on tehty aina. Se katsommeko historiat että viestit on se minun ja puolisoni päätös. Voiko silloin toista syyttää vaklaamisesta kun voi ja pystyy lainaamaan toisen puhelinta. Eihän sitä mitä tekee sillä puhelimella sitten tekee voi toista ruveta syyttelee eihän?

Kyllä mielestäni saa kunhan kysyy asian. Mutta itsekseen tehtynä kyllä loukkaa puolisoa kovasti jos jää kiinni moisesta. Mutta en minäkään usko jos parisuhteessa ollaan että toinen lähtisi tietäen rikostaustaa hakemaan oikeuden kautta. Ne jotka taas eroaa voivat yleensä hakea. Ja ne jotka taas keskenään sopivat ettei ole hyväksyttävää toisen epäileminen tai muutoin toista kohtaan ikävästi tehty. Kuten tiedetään miten salasuhteet monesti ilmi tulee juuri tällä kun toinen kuulee "huhun tai käytös muuttuu alkaa tälläiseen eikö se silloin ole loogista? Mutta en osaa oikein kuvitella että puoliso veisi käräjille toisen petoksen takia kun yleensä taustalla on hyvä syy. Se saako sen tehdä en tiedä enkä ota kantaa. Minusta kylläkin oikeutettua silloin jos toinen antaa siihen syyn.

Näinhän se meilläkin meni. Toki en kertonut mistä sen kakkosen pongasin. No en uskaltanut kertoa mistä tietoni sain ja vaikka erottiin en sittenkään koska poliisi se voinut ystävilleen kertoa mikä paska olin. Hyvä kun kiinni en jäänyt. Ihmettelee se tänäkin päivänä kuka mulle kertoi asiasta ja kun ei suostu sitä sanomaan. Toki jouduin kuvan näyttämään autosta (jonka itse otin ) kylläkin mutta laitoin sen "ystävän tekemäksi. Ikävästi tein sen myönnän mutta en tule ikinä kertomaan mistä tiedot sain. Joten sainko sen tehdä niin näkemys minusta saa tehdä kunhan ei kiinni jää.

En kyylää vaimon puhelinta enkä meilejä vaikka kuinka olisi laitteet avoinna.
Tosin en olisi edes parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa joka on epärehellinen.

Minäkin uskon ettei puolisoni minua petä netissä tai muuallakaan. Kysyn välillä haluaako vaihtaa? Aina vastannut että ei halua. Joten vaikka sen kun näet tai puhelimet on saatavilla ei ole tunnetta että pitäisi edes tarkastaa. Mutta kuvitella jos epäilys tulisi jostakin toisen käyttäytyminen tai muu ilmoitus tulisi varmaan tunne katsomisesta ja tarkastuksesta. Muutoin en tunne ainakaan vielä tarvetta moiseen. Ja jos huomasin että alkaa omia tilejä lisätä tietokoneelle tai laittamaan salasanojen muuttamisen tarvetta ilman ettei minulle kertoisi niitä. Se saako niitä katsoa ilman lupaa en osaa sanoa eiköhän jokainen itse sen päätä.

Silkkaa laiskuutta. Kilkuttelin vanhan aloituksen alkuun merkillä 68-v m utta uusi nosto innosti kommentoimaan.
Laiskuuttani on se, etten viitsi kuskata kännykkää mukanani vaan se röhöttää oh:n pöydällä jonka viereisellä sohvalla vaimoni viettää aikaa puikkojen kanssa tai lukien.
Puolisen tuntia sitten vekottimeni piippasi saapuvaa teksitiviestiä. Vaimoni sattui olemaan keittiössä eikä kuullut hälytystä joten huusin: Viesti tuli. Kun meet olkkarriin niin kato mitä siellä on!
Helppoa ja hauskaa. Koskee myös puheluja.

No ei saa olen tämän kokenut omassa parisuhteessani. En eronnut koska nolompaa oli jäädä kiinni toisesta naisesta. Katsoin että tuo puoliso vaikka nyt minut käräytti pahasti on sillä siitä huolimatta paremmat edut kuin tuolla kakkosella. Ei se kertonut onneksi koskaan mutta tuolle toiselle ilmoitti. Päin seiniä meni. Enkä enään jaksa olla edes kiinnostunut netistä, viereistä, muusta somesta kun vei kaiken ilon tuosta kaikesta.

Ei saa lukea. Ellei ole toisin sovittu, mennään lain mukaan.

Kyllä joku raja pitää olla, meillä kumpikaan ei lue salaa toisen viestejä tai sähköpostia, ja miksi yleensä pitäisi, vaikka ollaan yhdessä jokaisella on yksityisyyden suoja.

Näin minäkin teen ja syy on pettäminen josta kiinni jäi. Sanoin kyllä että etten kaikkea usko mitä kertoi kun tuo kolmaspyörä ei suostunut edes keskustelemaan kanssani joten vaadin että saan luvan kanssa näin tehdä. Koska luotto meni enkä voi vain sen sanaan luottaa. Oli poistanut historiat ja kun palautin ja näin niin ulos heitin. Takaisin se tuli kun lopulta kertoi ne syyt miksi oli vieläkin tekemisissä sen kanssa. Se syy taas oli tuon kakkosen. No nyt kun käyn tarkistamassa ei näy yhtään ja tilanne rauhoittunut. Se että näin piti tehdä oli petturin oma päätös että alistuu tälle. Enhän muutoin olisi voinut ottaa katuvaa miestä ja uskoa vain sen sanomisiin.

Miksi ei saisi lukea, sehän tarkoittaa että toinen salailee jotakin. On vaikeaa löytää rehellinen selitys salailulle. En kyllä ymmärrä miksi pitäisi lukea toisen henkilökohtaisia asioita, mutta jos toisella on tarvetta syystä tai toisesta lukea, en ymmärrä miksi ei saisi lukea.

Eipä meillä "salata" mitään, mutta on toki niin että miehenä olen perillä tekniikasta ja vaikka minkälaista vakoiluohjelmaa voisin vaimon tietokoneeseen ja puhelimeen laittaa jos haluaisin.

Vaimolta ei semmoiset onnistu, joten voin pettää vapaasti, vaimo jäisi kiinni heti.

Toisten viestien ja sähköpostien lukeminen on väärin. Huomasin itse juuri että naisystäväni oli penkonut niitä oikein urakalla, taas. Mitään salattavaa minulla ei ole - en ole pettänyt tai tehnyt mitään väärin, edes flirttaillut - mutten myöskään halua että hän lukee mun vanhoja viestejä ajalta ennen kuin seurusteltiin. Olen tämän hänelle myös sanonut. En mä tällaista vaimoa halua, joten taitaa tämä suhde loppua kohta ellei hän saa mustasukkaisuuttaan kuriin.

Niin onhan tämä ikävää leikkiä kakkosen kanssa. Raukka jotunut tähän leikkiin tietämättään. Toki köytän ne hyväkseni. Katsos kun liikaa on luvannut ja uskotellut. Se miten kiini jäi oli klassinen kun hurmioissaan kakkosen kanssa viestitteli ja olin selöän takana. Kun kertoi miksi ei uskoisi ikinä tuo kakkonenkaan. Toki se lähteä saa sen luokse vaikka heti mutta silloin kertoo myös läheisille sen mitä minä olen seurannut. Samoin varmistan että yhteiset tutkin kuulevat salaisen kakkosen tekemiset. Nykyään pitää puhelintaan kiinni kun hermot ei kestä. Vähentyneet on yhteydenpito. Tai sitten siirtyivät brebeid liittymiin niitä on taas ollut paljon. Eron toki saa kunhan maksaa. Olen kertonut mitä teen jos tuo on vieläkin kuvoissa kun eron ilmoittaa. Toisaalta onhan minullakin nyt oineus hakea piristystä elämääni. Toki sen paremmin salaan. Se mikä oikeus on puolison juttuja lukea on mulle ihan sama. Minunkin puhelin oli "käsitelty" kun kakkonen oli yhteyttä ottanut minuun. Enkä sitä vuosiin älynnyt tarkistaa. Sieltähän se löytyi enkä saanut siltä enään vastausta. Joten yhtä tavalla minäkin luen kerta puolisonikin sen tekee.

Eipä ole käynyt kertaakaan mielessä lukea toisen viestejä, tai tutkia puhelutietoja. Jokaisessa parisuhteessa on tietenki omat sääntönsä ja jos on sovittu, niin kai se sitten on ok. Ite en vaan ymmärrä, enkä oikeastaan hyväksykään. En tajua mitä hyötyä siitä voi kokea saavansa. Jos jotakin on, niin asiat tulevat aina jossain vaiheessa esille. Mikään määrä valvontaa ei estä toista menemästä ja tekemästä, jos hän niin haluaa.

Elin aikanaan muutaman vuoden yhdessä sellasen miehen kanssa, joka todellakin tonki kaiken. En ole kertaakaan elämässäni pettänyt ketään, enkä antanut kenellekään aihetta epäillä. Tämä tyyppi kuitenkin keksi syytä ihan mistä vaan. Hän tutki niin kännykän, vanhat päiväkirjat kuin avatut kirjeetkin. Harrastan kirjoittamista ja hän kävi läpi kaikki kirjoitelmieni alut ja suunnitelmat ja jopa kouluaikaiset esseet, tutkielmat ja aineet. Jokaiselle tuntemattomalle numerolle ja väärään numeroon soittaneelle olisi pitänyt olla selitys. Hän jopa tarkasti puhelimeeni tallennettuja numeroita numerotiedustelusta. Lompakko tongittiin ja kaikille käyntikorteille ja vaikka varatuille lääkäriajoille piti olla sellainen selitys, joka hänelle kelpasi. Näin jälkikäteen ajatellen se oli sairasta, mutta silloin en tajunnut kyseenalaistas hänen toimintaansa.

Kaikesta siitä tonkimisesta tuli häväisty ja liattu olo. Yläasteaikaisissa ainekirjoituksissani ei todellakaan ollut salattavaa sisältöä, mutta eivät ne silti olleet vapaasti luettavissa. Pyydettäessä olisin luvan kuyllä antanut. Päiväkirjat taas olivat ajoilta vuosia ennen kun häneen edes tutustuin. Sellaisia teinitytön höpinöitä, jotka olin säästänyt jos joskus olisin tahtonut niitä vanhoilla päivillä vilkaista. Heitin lähes kaiken menemään, saatuani selville, että hän oli lukenut ne. Nyt vähän harmittaa, että tein niin.

Nykyisessä parisuhteessani molemmilla on pääsy esim. toisen tietokoneelle. Minä käytän miehen konetta todella harvoin. Mies taas haluaa joskus pelailla mielummin minun koneella kuin omallaan. Ymmärrettävästi, kun kyseessä on reilusti parempi rauta. Puhelimet ovat avoimesti pöydillä ja niihinkin olisi pääsy. Kuten sanottu, niin ei tulisi mieleenkään alkaa tutkia. Jos puhelin soi ja soittaja on joku tuttu, niin saatamme kysyä että vastaanko. Itsellä on koneella ja puhelimella pääsy myös työhön liittyviin dokumentteihin, joita kaikkia ei ole tarkoitettu ulkopuoliselle.

Sairasta edes kysyä! Ei todellakaan saa. Ei minulla ole ainakaan mitään tarvetta kytätä vaimon puhelinta.(sama myös toistepäin )Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa nykyaikana?

Vakiintuneen käytännön tai sopimuksen mukaan KYLLÄ!
Normaalisti en kuskaa puhelinta mukanani. Se lojuu oh:n pöydällä ja vaimoni vastaa siihen kuten myös lukee tulleet tekstiviestit.
Meillä kummallakin on vapaa pääsy toistemme tietsikoille.
Kahden pankin 4 tiliä ovat vapaasti molempien käytettävissä. Viides tili, aikanaan Ba de Ma:ssa jäi vahingossa minun nimiini.
Meillä on rinnakkaiset luottokortit toisen pankin yhteiselle käyttelytilille. Käyttöraja vastaa suunnilleen vaimoni 4,5:n kuukauden nettoeläkettä. Lisäksi vaimollani on toisessa pankissa käytännön syistä vain omassa käytössään oleva korttinsa jonka käyttöraja on hieman alle 2kk:n nettoeläkkeen.

On helppo elää kun ei ole mitään peiteltävää. Järjestely ei rajoita kummankaan elämää. Emme kontrolloi toisiamme vaan kaikki perustuu ehdottomaan luottamukseen.

Vanhanaikainen mielipiteeni asiaan on se, että avioliitossa ei voi olla sellaisia salaisuuksia, jotka rikkovat suhteen. Jos suhde on riittävän hyvä, toimiva ja perustuu luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen.
Niin kyllä se kestää, puolison tekstiviestien ja puhelujen näkemisen.
Eli kyllä mieheni saisi, nähdä tekstailuni ja soittoni.
Rikoksesta ei tarvitse mielestäni puhua, koska jos sellaiselle tielle lähdetään suhteessa. Avioliitto ei ole silloin mistään kotoisin.

Ei saa.