Pieniä korvia, parhaat on Rottien

Niin tietysti kirjaston kirjoihin en koske kynällä enkä taittele. Enkä myöskään toiselta lainattua.
Mut se mikä on mun niin se on mun ja sen kyllä käytän hyvinkin loppuun monella tapaa.

Eikä toisen motiiveista kirjan viivailuun voi saada tolkkua kun ei tiedä miksi hän niitä viivailee.
Onko kysmys omassa elämässä tapahtuneesta, sitten viivailijan ikä, mikä se on.
Vai onko peräti kirja jonkun koulutehtävän alainen.
Liian paljon olisi muuttujia jos alkaisin miettimään Herkule Poirottimaisesti asiaa.
Siinä olisi pienille aivosoluille liikaa hommia.
Ehkä silloin pitäisi kysyä kirjastosta listaa lainaajista ja lähteä jälestämään kuka heistä ja miilloin ja miksi moisen tuhotyön teki. :)

tulisilla kirjoitti:

Niin tietysti kirjaston kirjoihin en koske kynällä enkä taittele. Enkä myöskään toiselta lainattua.
Mut se mikä on mun niin se on mun ja sen kyllä käytän hyvinkin loppuun monella tapaa.

Eikä toisen motiiveista kirjan viivailuun voi saada tolkkua kun ei tiedä miksi hän niitä viivailee.
Onko kysmys omassa elämässä tapahtuneesta, sitten viivailijan ikä, mikä se on.
Vai onko peräti kirja jonkun koulutehtävän alainen.
Liian paljon olisi muuttujia jos alkaisin miettimään Herkule Poirottimaisesti asiaa.
Siinä olisi pienille aivosoluille liikaa hommia.
Ehkä silloin pitäisi kysyä kirjastosta listaa lainaajista ja lähteä jälestämään kuka heistä ja miilloin ja miksi moisen tuhotyön teki. :)

Lue lisää

Nyt ihan harmittaa, kun en aikasemmas viestis kirjoittanut tuota Herkule Poirottia. Näet nimittäin mä Meinasin siitä kirjottaa, joo usko vaan.

Olen edennyt kirjan lukemisessa, mutta Öömäinen olo on vielä noiden alleviivauksien kanssa. Kuten myös pystyviivoituksien kera.

Mutta! Olen VARMA, että kykenen ainakin jollakin tavalla ratkaisemaan alleviivaajan motiiveja.
Joitakin huomioita on jo tehtynnä:
-Hän on välinpitämätön muiden omaisuudesta
-Siispä oletan hänen olevan Itsekäs
-Tyyppinä hieman hosuva. Ei mikään pikkutarkka tekijä. (alleviivaukset vähä vinksin vonkin, ei viivotinta. )
-Hän on luultavasti nainen. Kaunokirjoitusteksti näyttää hyvin naiselliselta.
-Ei kamalan mielikuvitusrikas. Samanlaisia merkintöjä lähes jokaisella sivulla. Paksu kirja, miten niitä määrättyjä lauseita löytää, ku samalla tavalla on alleviivattu.

Joo, noi nyt tähän hätään. Lisää ajatuksia tullee, jahka jatkan lukemista:)

"Toista voisi syödäkkin..." Etkö tiedä, että jos sanoo AA, niin kyllä se Beekin tarttee sanoa. Nyt jäi vaivaamaan, että kumpaa alkaisit nälissäs syömään.

Rotankorviksi taitan ainoastaan ne sivut, jotka tuntuvat, että kolahtavat NIIN kolisevasti sisuksiin, että pääs humisoo.
Muut mieleiset sivut sitten Hiirenkorviksi:)

Joo, vähä oudon muuttuvaista musaa lähetit tulemaan. Just, ku pääsi "juoneen" mukaan, niin eiköhän se jo loppunut.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

"Toista voisi syödäkkin..." Etkö tiedä, että jos sanoo AA, niin kyllä se Beekin tarttee sanoa. Nyt jäi vaivaamaan, että kumpaa alkaisit nälissäs syömään.

Rotankorviksi taitan ainoastaan ne sivut, jotka tuntuvat, että kolahtavat NIIN kolisevasti sisuksiin, että pääs humisoo.
Muut mieleiset sivut sitten Hiirenkorviksi:)

Joo, vähä oudon muuttuvaista musaa lähetit tulemaan. Just, ku pääsi "juoneen" mukaan, niin eiköhän se jo loppunut.

Lue lisää

Siis ymmärsinkö oikein.Hyvän kirjan taittelet kokonaan ensin hiirenkorville ja sitten muutamat kohdat rotankorville.
Hiirulaisen voi popsia kun se menee kertanielasulla alas. Rottaa joutuu hiukan pureksimaankin ei tietysti pakko ole.
Tämähän on vain päätelmä kuitenkin kyse on hiukan samasta asiasta kuin kalassa.Liian isoksi kasvanut kala maistuu pahemmalta kuin pienempi.

http://www.youtube.com/watch?v=dZ-p0c2_8T4&feature=related

toi ei lopu kokoajan

laahustava2 kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein.Hyvän kirjan taittelet kokonaan ensin hiirenkorville ja sitten muutamat kohdat rotankorville.
Hiirulaisen voi popsia kun se menee kertanielasulla alas. Rottaa joutuu hiukan pureksimaankin ei tietysti pakko ole.
Tämähän on vain päätelmä kuitenkin kyse on hiukan samasta asiasta kuin kalassa.Liian isoksi kasvanut kala maistuu pahemmalta kuin pienempi.

http://www.youtube.com/watch?v=dZ-p0c2_8T4&feature=related

toi ei lopu kokoajan

Lue lisää

No ei, ehei, ehämmää nyt Koko kirjaa ala hiirenkorvittelemaan. Sehän olis sitte ihan sama asia, ku jos en tekisi yhtikäs mitään.
Asia on nimittäin niin, että kun otan uuden uutukaisen runokirjan kouraani, niin alan sitä sitten alusta asti järjestelmällisesti lukemaan. Noh, sitten esim. sivulla 10 on niin Älyt-tö-män puhutteleva runo, että vaivoin pysyn nahoissani (ikävää jos en pysyisi, mikä sotku tulis), niin sitten pistän sivun nurkan hiirenkorvalle. Rotankorvalle, mikäli se on tuostakin vielä puhuttelevampi.
Sit sitä rataa. Joissakin kirjoissa on 10 hiirtä ja kaks Rotta. Jossakin toises taas vaan viis hiirtä, eikä yhtään rottaa. Jne.... vaihdellen siis hiiriä ja rottia.


Apua, älä muuta viserrä. Liian isoo Hauki, semmosta ei kykene syömään. Ennen keitettiin niistä koirille ruokaa perunoiden ja/tai riisin kera.
Pienet hauet usein savustettiin ja tehtiin sulatejuusto-savustekala-tahnaa. Nam nam nam. Onhan toi hauki kuitenkin enemmän roskakalahkomainen eläjä, tätä mieltä oon.


Hyvää musaa pistit. Edellistä tuskin tullen enää kuuntelemaan uudestaan, mutta tätä kyllä voisin kuunnellakin. Ihan ok. Tattista vaan hyvä ihminen:)

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No ei, ehei, ehämmää nyt Koko kirjaa ala hiirenkorvittelemaan. Sehän olis sitte ihan sama asia, ku jos en tekisi yhtikäs mitään.
Asia on nimittäin niin, että kun otan uuden uutukaisen runokirjan kouraani, niin alan sitä sitten alusta asti järjestelmällisesti lukemaan. Noh, sitten esim. sivulla 10 on niin Älyt-tö-män puhutteleva runo, että vaivoin pysyn nahoissani (ikävää jos en pysyisi, mikä sotku tulis), niin sitten pistän sivun nurkan hiirenkorvalle. Rotankorvalle, mikäli se on tuostakin vielä puhuttelevampi.
Sit sitä rataa. Joissakin kirjoissa on 10 hiirtä ja kaks Rotta. Jossakin toises taas vaan viis hiirtä, eikä yhtään rottaa. Jne.... vaihdellen siis hiiriä ja rottia.


Apua, älä muuta viserrä. Liian isoo Hauki, semmosta ei kykene syömään. Ennen keitettiin niistä koirille ruokaa perunoiden ja/tai riisin kera.
Pienet hauet usein savustettiin ja tehtiin sulatejuusto-savustekala-tahnaa. Nam nam nam. Onhan toi hauki kuitenkin enemmän roskakalahkomainen eläjä, tätä mieltä oon.


Hyvää musaa pistit. Edellistä tuskin tullen enää kuuntelemaan uudestaan, mutta tätä kyllä voisin kuunnellakin. Ihan ok. Tattista vaan hyvä ihminen:)

Lue lisää

Mulle ei noi runokirjat oikeen aukee.Välillä tuntuu,ettei niissä oo päätä eikä häntää.Sanoja vaan laitettu peräkkäin.

tossa kuunneltavaa

http://www.youtube.com/watch?v=ejHUwjKbaUI


En osaa päättää kumpi versio on parempi AUTA päättämään

http://www.youtube.com/watch?v=uvyc-CiLZxQ&feature=related

laahustava2 kirjoitti:

Mulle ei noi runokirjat oikeen aukee.Välillä tuntuu,ettei niissä oo päätä eikä häntää.Sanoja vaan laitettu peräkkäin.

tossa kuunneltavaa

http://www.youtube.com/watch?v=ejHUwjKbaUI


En osaa päättää kumpi versio on parempi AUTA päättämään

http://www.youtube.com/watch?v=uvyc-CiLZxQ&feature=related

Lue lisää

Ehei, ei, en usko, että joku alkaa kirjoittamaan runokirjaa ja tökkäilee vaan Sanoja peräkkäin. Joku Idea/Ajatus kirjoittajalla on ollut. Se vaan, ettei ne kolahtele kaikkien lukijoitten ajatuksiin. Mutta tuskin kukaan ajatteleekaan, että Kaikki runot ovat sellaisia, että Kaikki niistä tykkäävät.
Oli taiteen muoto mikä tahansa, niin jotkut tykkäävät, jotkut ei.
Niinkuin musiikissakin. Jo pelkkä taiteilijan tempon valinta saattaa aiheuttaa sen, että ei mitenkään tykkää kyseisestä kappaleesta, koska se on aivan liiiiiian hitaasti soitettu (tai hätäisen nopeasti). Myös dynamiikan käytöt joko kolahtaa tai ei. Ja miten soittaja on "hypännyt" esittettävän kappaleen "sisään", tarkoitan Tulkitsemista.

En osaa/voi päättää toisen puolesta, kumpi on pareet tulkinta. Kuuntelin eilen yösyrännä nuo antamasi linkit. Voiko niitä (tai tarvitseekokaan) verrata. Eikö molemmat ole omalla tavallaan hyviä. Eri tyylisiä, mutta ei epäonnistuneita.
Elikkä en kykene arvostelemaan näitä kappaleita. Ovat vähän eri tyylisiä, kuin yleensä kuuntelen.

Kyllä uskon sua, että neitseellisen siistiä tavaraa päähäsi oot päntännyt.
Et muutoin olisi kirjoittanut tuota "Silloinkaan"-sanaa:))

Joo, ihmetellyt olen minäkin noita Yhteishyviä kirjastokirjoja.
Koskaan ei tiedä, mitä sivujen välistä tulee eteen.
Kerran lensi naamaan voileipä.
Ja kerran käännettyäni sivua, oli siellä odottamassa Muna.
Tosin se oli Pääsiäisen aikoihin, että tiedä sitte oliko kukkoo käyny sen munimas.



No hyvä on, sanotaan sitten, että jonkun asian kenties, hivenen, himpunverran liioittelin, mutta en kauhian paljo kuitenkaan.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Kyllä uskon sua, että neitseellisen siistiä tavaraa päähäsi oot päntännyt.
Et muutoin olisi kirjoittanut tuota "Silloinkaan"-sanaa:))

Joo, ihmetellyt olen minäkin noita Yhteishyviä kirjastokirjoja.
Koskaan ei tiedä, mitä sivujen välistä tulee eteen.
Kerran lensi naamaan voileipä.
Ja kerran käännettyäni sivua, oli siellä odottamassa Muna.
Tosin se oli Pääsiäisen aikoihin, että tiedä sitte oliko kukkoo käyny sen munimas.



No hyvä on, sanotaan sitten, että jonkun asian kenties, hivenen, himpunverran liioittelin, mutta en kauhian paljo kuitenkaan.

Lue lisää

Serkkuplikka sanookin, ettei koskaan lue kirjaston kirjoja, kun ei tiedä mikä niiden sivujen välissä voi piileskellä.
En minä ihan niin tiukkis ole.
Kun kirjastossa aina kuitenkin on lukemattomia kirjoja. :))

Onneksi kirjan välissä ei ollu kana, saati kukko.

Sama täällä. En koskaan merkkaile enkä koskaan ole merkannut kirjojen sivuja tai tehnyt alleviivauksia. Käytän lahjaksi saamaani Aarikan kirjanmerkkiä.

* * kirjoitti:

Serkkuplikka sanookin, ettei koskaan lue kirjaston kirjoja, kun ei tiedä mikä niiden sivujen välissä voi piileskellä.
En minä ihan niin tiukkis ole.
Kun kirjastossa aina kuitenkin on lukemattomia kirjoja. :))

Onneksi kirjan välissä ei ollu kana, saati kukko.

Lue lisää

Pikkusen (luetaan: VALTAVASTI) oon tiukkapipo noitten kirjojen suhteen.
Rakkauteni kirjoja kohtaan on Niin syvällinen :), että en pidä jos rakkauden kohteeni on paskaanen.

Niin on, olette harvinaisen oikeassa, lukemattomia ja myös lukemattomia kirjoja :)


No äläs nyh "Onneks"-juttuja kirjottele, näet nimittäin jos kirjan välistä olis löytynyt Kana (elävä siis tietysti), niin olishan se sillä tavalla taloudellisesti pareet, ku pelkkä yksi kappale Munaa.
Joo eiku ei..... siis hyvä, kun ei ollut Kukkoa. Kukoilla on taipumus olla minulle vihaisia. Kokemusta on juosta täysiä (sillä tavalla, että jalaat muuttuu pyörän näköisiksi) kukkoa pakoon ja juosta vedessä olevan kiven päälle niin, että loiskis-loiskis vaan. Hyi. Se kukko vietiin sitten veks. Ehtona oli: Vaimo tai kukko. Minä sain jäädä:)

miljoona kirjoitti:

Sama täällä. En koskaan merkkaile enkä koskaan ole merkannut kirjojen sivuja tai tehnyt alleviivauksia. Käytän lahjaksi saamaani Aarikan kirjanmerkkiä.

Aarikan kirjainmerkkiä en ole koskaan nähnynnä, mutta kahdet Aarikan helmet minulla on. Tai yhdet enää, sillä jonnekin oon hukannut ne toiset. Varmaan jäänyt johonkin hotellihuoneeseen reissulla.


Omiin kirjoihin teen muistijuttuja, mutta kuunaan en tärvelisi lainakirjaa.
Tai pistäisi kahvikuppia seisomaan sen lehdelle. Kummallista, kun jopa kahvikupin renkaita on lehdillä.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Aarikan kirjainmerkkiä en ole koskaan nähnynnä, mutta kahdet Aarikan helmet minulla on. Tai yhdet enää, sillä jonnekin oon hukannut ne toiset. Varmaan jäänyt johonkin hotellihuoneeseen reissulla.


Omiin kirjoihin teen muistijuttuja, mutta kuunaan en tärvelisi lainakirjaa.
Tai pistäisi kahvikuppia seisomaan sen lehdelle. Kummallista, kun jopa kahvikupin renkaita on lehdillä.

Lue lisää

Varmaan se on sarjasta jotain tilattavia liikelahjoja.

Kerran voitin urheiluseuran arpajaisista mustat puiset pitkät aidot aarikanhelmet ja siinä roikkuu hauska kullanvärinen puinen kuvio, itse ajattelen et se on "riekkoansa". Oikein kauniit ja käytän niitä joskus jouluisin. Aattele kuin onnekas olin et sain ne ja kuin kiva että aarikan myymälästä oli ne lahjoitettu urheiluseuran tyttöjen kirtäessä kerjäämässä arpatavaroita. Kiva muisto. Se oli tyttöjen tanssiryhmän juhlaesitys, mistä voitin ne. Paras arpajaisvoitto ikinä.

miljoona kirjoitti:

Varmaan se on sarjasta jotain tilattavia liikelahjoja.

Kerran voitin urheiluseuran arpajaisista mustat puiset pitkät aidot aarikanhelmet ja siinä roikkuu hauska kullanvärinen puinen kuvio, itse ajattelen et se on "riekkoansa". Oikein kauniit ja käytän niitä joskus jouluisin. Aattele kuin onnekas olin et sain ne ja kuin kiva että aarikan myymälästä oli ne lahjoitettu urheiluseuran tyttöjen kirtäessä kerjäämässä arpatavaroita. Kiva muisto. Se oli tyttöjen tanssiryhmän juhlaesitys, mistä voitin ne. Paras arpajaisvoitto ikinä.

Lue lisää

Tykkään Aarikan helmistä ku hullu joulupuurosta.
Minä sain nuo molemmat helmet oppilailta lahjaksi, joko syyslukukauden lopulla tai keväällä, en muista enää. Harmitti suuresti, kun ne toiset helmet vei hukka-poika.

Hukkuneet helmet olivat kivan punaiset ja sit nää tallella olevat on mustat. Kumpainenkin on semmoset lyhyet. Ei nyt pantamaiset, mut ei pitkästi roikkuvat.

Tosi hieno arpajaisvoitto. Todella hyvä.
Minä en arpajaisissa ikinä voita. Kerran kaaaauan sitten voitin jonkun taikinakulhon:) Hyvin, hyvin pienen. Eikä todellakaan mikään laatutuote:)

Aurinkoista Pääsiäispäivää sinullekin :)

Ihana Kirjanmerkki sulla. Varsinkin tuo teksti, että "Tätä kirjaa lukee Äiti". Suloista:)
Mulla on mun mummuni virkkaama kirjanmerkki. Se on semmosta virkkuusta, ku virkataan pöytäliinaa, mut heevetin pieni tietysti ja NIIIIIIN tiukkaa kudelmaa, että pysyy jäykkänä flätikkänä:)

Ei muakaan häiritse pikkuriikkiset jotkut merkit, mutta jos niitä on oikein vilisemällä melkein joka sivulla ja sitten pitkät pätkät on alleviivattu. Plus, että markinaalissa sanoja kirjoitettuna:(
Kun palautan kirjan kirjastoon, mainitsen asiasta, että voivat kenties poistaa sen valikoimasta.

Onks tuo mainitsemasi kirja Hyvä? Kannattaako mielestäsi lukea?
Jos kannattaa, niin sit pistän kännykän muistiin kirjan nimen, että voin lainata sen pikapuoliin.
Kännykän muistissa on joitakin kirjojen nimiä oottelemassa, mutta lisää ehdotuksia otan Hyvin Mielelläni vastaan. Että anna tulla vaan.

Kyllä ne tavarat löytyy, jos aina-aina-aina ja Aina pistää ne Samaan paikkaan. Ekkö sitä tienny häh? Ja saman "sorttiset" esineet sitten siihen lähettyville. Niin se tarttee tehä. Kysy vaikka multa:)

Lahjoiksiko olet saanut noin monta vasaraa. Eihän niitä noin paljon tarvitse olla. Kaks kättäki vaan yleensä ihmisillä on. Susta en nyt tiedä, ku en ole sua nähnyt. (mut kesällä sitten näen, ku tuun sitä sun puuliiveriä vasaroimaan:)))))))
Tuli mieleen yks sanonta, mitä äitini tapasi muinoin mulle sanoa (valitettavasti en kykene äänensävyä kirjoittamaan, koska se sanotaan määrätyllä aksentilla)
No kuitenkin siis:

Milläs löit, ku sain sata haavaa?
Sahalla löin, ku sait sata haavaa.

Joo, ihan typerä hokema, mutta lapsena meitä nauratti tuo tavattomasti:))))))


On mullakin voimattomuutta aika-ajoin. Välillä käsivarret, ylläältä alas asti ovat Niin raskaat, että en kykene nostamaan imuria, saati, että kykenisin liikuttamaan imurin letkua. Outoa tottavie.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Kyllä ne tavarat löytyy, jos aina-aina-aina ja Aina pistää ne Samaan paikkaan. Ekkö sitä tienny häh? Ja saman "sorttiset" esineet sitten siihen lähettyville. Niin se tarttee tehä. Kysy vaikka multa:)

Lahjoiksiko olet saanut noin monta vasaraa. Eihän niitä noin paljon tarvitse olla. Kaks kättäki vaan yleensä ihmisillä on. Susta en nyt tiedä, ku en ole sua nähnyt. (mut kesällä sitten näen, ku tuun sitä sun puuliiveriä vasaroimaan:)))))))
Tuli mieleen yks sanonta, mitä äitini tapasi muinoin mulle sanoa (valitettavasti en kykene äänensävyä kirjoittamaan, koska se sanotaan määrätyllä aksentilla)
No kuitenkin siis:

Milläs löit, ku sain sata haavaa?
Sahalla löin, ku sait sata haavaa.

Joo, ihan typerä hokema, mutta lapsena meitä nauratti tuo tavattomasti:))))))


On mullakin voimattomuutta aika-ajoin. Välillä käsivarret, ylläältä alas asti ovat Niin raskaat, että en kykene nostamaan imuria, saati, että kykenisin liikuttamaan imurin letkua. Outoa tottavie.

Lue lisää

Aattelin ilmottautua Sonkajärven eukonkannon maailmanmestaruuskilpailuihin.
Sinä olisit varmaan sopiva eukko kannettavaksi, Tiedä vaikka voitettas maailmanmestaruus.

k-kotton kirjoitti:

Aattelin ilmottautua Sonkajärven eukonkannon maailmanmestaruuskilpailuihin.
Sinä olisit varmaan sopiva eukko kannettavaksi, Tiedä vaikka voitettas maailmanmestaruus.

No Heh heh ja vielä ainaki viis Hehhiä lisää.:)
Olishan se aika makeeta, jos maailmanmestaruus pätkähtäis kohdalle.
Mut öh...miten on, kestääkö sun hennot polvet?
Niin ja olet kaiketi ottanut huomioon, että suurella todennäköisyydellä, joutuisit loppumatkan juoksemaan kyykkyjuoksua. On se eukonkanto sen verran uuvuttavaa puuhaa.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No Heh heh ja vielä ainaki viis Hehhiä lisää.:)
Olishan se aika makeeta, jos maailmanmestaruus pätkähtäis kohdalle.
Mut öh...miten on, kestääkö sun hennot polvet?
Niin ja olet kaiketi ottanut huomioon, että suurella todennäköisyydellä, joutuisit loppumatkan juoksemaan kyykkyjuoksua. On se eukonkanto sen verran uuvuttavaa puuhaa.

Lue lisää

Eikös se voita, joka ensimmäisenä tulloo maaliin.
Lähetään sen verran aikasin, että keritään ensimmäisenä.
Mitä Sinä juoksemisesta puhut, kerkiäähän tuota kävelemälläkin, kun aikasin lähtöö.
Ja eväitä ja juomista mukaan, että voi välillä ottaa hiukopalaa.

k-kotton kirjoitti:

Eikös se voita, joka ensimmäisenä tulloo maaliin.
Lähetään sen verran aikasin, että keritään ensimmäisenä.
Mitä Sinä juoksemisesta puhut, kerkiäähän tuota kävelemälläkin, kun aikasin lähtöö.
Ja eväitä ja juomista mukaan, että voi välillä ottaa hiukopalaa.

Lue lisää

No joo, kyllähän se niinkin on, että se voittaa, joka ensteks on maalis.
Minä en tuota ottanut huomioon, kun vaan huolissani aattelin sun hentoja polvias.:)
Kieltämättä eukonkantokisa alkoi kiinnostamaan. Jos ne alkais aamusella, niin mehän voitas ihan yösyrännä lähtiä kävelemään. Minä voisin keittää pannukaffeet jossaki mettän taskus, suojassa tuulelta, ja meetfuurstivoileipää juuston kans sitä sitten juotas.

Voisit nuotion pistää johonkin vähän korkiamman kiven nokkaan, että mulla olis helpompi sitä kaffetta tehdä. Sääntöihin kuulunee, että se eukko on koko ajan seliäs. Vaikiaa olis ylläältä allaalle kurkotella kaffetporoja pannuun.

Kengiksi voisit pistää jotkut lumikengän tapaiset. Pysyisit sitten paremmin pystys, jos välillä rupiaa huojututtamaan. Minä voisin pidellä pidennettyjä kävelysauvoja käsissäni, jos horjahtaisit, olisin heti valmis pökkäämään sauvalla maahan, ettet kaatuisi. Se on sitä yhteispeliä se.

Koita nyt ruveta harjottelemaan kävelyä. Minä yritän harjotella kans riippumista. Pihassa on valtava mänty. Hyppään sen "reppuselkään" ja kiikuskelen sielä muutaman tunnin päivittäin.

Oikein sieluni silmin näen MM-mitalit kaulas. Ja mikä ihana tunne nousta kaikkein korkeimmalle voittokorokkeelle. IIK, ihan malttamaton oon.:)

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hyvä ku aloit tuosta mainitsemaan.
Kirjailija ja kirjan nimi on nyt tallennettu mun kännykkään.
Kiitti:)

Enkä tietenkään loukkaannu, saati alkaisi vihoittelemaan sinulle, saati sanoutuisi irti hyökkäämättömyyssopimuksesta ei ei ei ei, puhumattakaan, että alkaisin häiriköimään, mikäli-sikäli-mikäli antaisit lisää kirjaehdotuksia.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hyvä ku aloit tuosta mainitsemaan.
Kirjailija ja kirjan nimi on nyt tallennettu mun kännykkään.
Kiitti:)

Enkä tietenkään loukkaannu, saati alkaisi vihoittelemaan sinulle, saati sanoutuisi irti hyökkäämättömyyssopimuksesta ei ei ei ei, puhumattakaan, että alkaisin häiriköimään, mikäli-sikäli-mikäli antaisit lisää kirjaehdotuksia.

Lue lisää

Riisun itseni heti kaikista mahdollisist aseista ja kerron seuraavan kirjani insertin. Jääyväisluento, joka muuttuikin todeksi (Randy Pauch). Lyhyestä virsi kaunis, mutta laitan tähän vielä mielestäni pääsiäiseen ja kevääseen sopivan kappaleen. Se on soitettu pääosin viululla (tyttäreni sai juuri uuden sähköviulun koska on sitä soittanut jo 10 v. Vanha suola aloii janottaa. Omistaa myös sähköpianon koska ne ovat kerrostalossa soveliaita instrumentteja.)

Siispä: http://www.youtube.com/watch?v=kdtLuyWuPDs

Mukava vastaus. Mistähän päästä alkais vastaamaan takaasi.

Lopusta alkuun, eiköhän se tällä kertaa oo niin paras.

Joo, vamppyyri sitä tulee. Jos nyt ymmärsin kirjoituksesi oikein. Pikku tarkistus kuitennnnniii paikallaan. Tää hiiren nuoli siis(kö)ku tällätään hymiön Kaaren päälle, niin nuolihan muuttuu tolppa-ykköseksi elikkä kaarien reunoille tulee kulmahampaat ja tradaa, vamppyyri on valmis. Niinkö tarkoitit?:)



Joo, kokkareet littanaksi. Entäs jos kokkare osoittautuukin kovaksi jääklöntiksi, niin hypitkö tasapökkää sen päällä, ku huumenen hullu, etkä anna periksi ennen littanaksi tuloa?
Oon minäkin kokkareita littanoinut täälä pihas, että sulais äkkiempää.

Tuosta, kun kirjoitit saaneesi suvun vanhoja keittokirjoja ja puutarhakirjan, niin tulipas yhtäkkiä mieleeni yks asia ja tästä sinun muistutuksesta saan olla kovin-kovin kiitollinen.
Näet äidilläni ei ole puutarhakirjaa täynnä hänen merkintöjä, MUTTA hän on ikänsä täytellyt innokkaana Almanakkaa. Hän on aina tahtonut samanlaisen allakan, jota on ollut myynnissä iät ajat. Semmonen hmmm... oliskohan vaaleanpunainen, vanhanaikaisen näkönen. Letrukantinen neliskanttimainen muodoltaan.
Äitini on säästänyt nämä allakat. Joo, vino pino on kertynyt.
Minäpäs kaivelen ne esiin, taitavat olla palvelutalon kellarivarastossa paffilaatikossa. Niitä vois olla kiva lukea.

Äidillä oli tapana kirjoittaa esim. missä kohtaa lumiraja keväällä meni siihen ja siihen aikaan. Laattakivien kohdalla tai sen (määrätyn) kiven kohdalla.
Kukista kirjoitti myös, linnuista jne..... Kaikkia jännää sieltä saattaa löytyä.:)
Hän oli paljon meidän perheen mukana reissuissa. Niistäkin on varmaan merkintöjä.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Mukava vastaus. Mistähän päästä alkais vastaamaan takaasi.

Lopusta alkuun, eiköhän se tällä kertaa oo niin paras.

Joo, vamppyyri sitä tulee. Jos nyt ymmärsin kirjoituksesi oikein. Pikku tarkistus kuitennnnniii paikallaan. Tää hiiren nuoli siis(kö)ku tällätään hymiön Kaaren päälle, niin nuolihan muuttuu tolppa-ykköseksi elikkä kaarien reunoille tulee kulmahampaat ja tradaa, vamppyyri on valmis. Niinkö tarkoitit?:)



Joo, kokkareet littanaksi. Entäs jos kokkare osoittautuukin kovaksi jääklöntiksi, niin hypitkö tasapökkää sen päällä, ku huumenen hullu, etkä anna periksi ennen littanaksi tuloa?
Oon minäkin kokkareita littanoinut täälä pihas, että sulais äkkiempää.

Tuosta, kun kirjoitit saaneesi suvun vanhoja keittokirjoja ja puutarhakirjan, niin tulipas yhtäkkiä mieleeni yks asia ja tästä sinun muistutuksesta saan olla kovin-kovin kiitollinen.
Näet äidilläni ei ole puutarhakirjaa täynnä hänen merkintöjä, MUTTA hän on ikänsä täytellyt innokkaana Almanakkaa. Hän on aina tahtonut samanlaisen allakan, jota on ollut myynnissä iät ajat. Semmonen hmmm... oliskohan vaaleanpunainen, vanhanaikaisen näkönen. Letrukantinen neliskanttimainen muodoltaan.
Äitini on säästänyt nämä allakat. Joo, vino pino on kertynyt.
Minäpäs kaivelen ne esiin, taitavat olla palvelutalon kellarivarastossa paffilaatikossa. Niitä vois olla kiva lukea.

Äidillä oli tapana kirjoittaa esim. missä kohtaa lumiraja keväällä meni siihen ja siihen aikaan. Laattakivien kohdalla tai sen (määrätyn) kiven kohdalla.
Kukista kirjoitti myös, linnuista jne..... Kaikkia jännää sieltä saattaa löytyä.:)
Hän oli paljon meidän perheen mukana reissuissa. Niistäkin on varmaan merkintöjä.

Lue lisää

Nappiin! Just silleen tarkoitin sen vampyyrihymiön :)

Aika monta kertaa olen satuttanut itseäni noilla kokkareilla :/ Huutanut tuskasta kun kantapää on osoittautunut pehmeämmäksi kuin jää. Nyttemmin olen jo melkoinen professionale. Näen kaukaakin onko kyseessä potkittava kokkare vai tallottava, tai jos en jostain syystä huomaa, osaan tehdä päätöksen kokkareen kohtalosta nanosekunnissa :))

Hienot allakat. Luonto on mukavaa seurata vuosittain, muistella mitä on ollut milloinkin. Sekin on ollut viimeisten runsaslumisten talvien yksi harrastus, katsoa mihin asti se yltää milloinkin. Kesällä on kiva huokailla, että tähänkin asti meni lumiraja... Paitsi aina ei tarvi muistella, voi vaan katsella mihin saakka puput ylsi nakertamaan puunkuoria ;))

Mua on aina kiinnostanut elämä muiden silmien läpi. Ongelmatilanteissa esimerkiksi, sitä luulee olevansa maailmassa ainoa joka tuskastelee jonkun tietyn jutun kanssa (kuten että mitä laittaa päivälliseksi) ja kun huomaa että isoäitikin jo pähkäili sitä samaa, sen asian voi ottaa paljon rennommin. Tyyliin tämä on valuvika suvussa, ei mun vika yksin :)

miss.fire kirjoitti:

Nappiin! Just silleen tarkoitin sen vampyyrihymiön :)

Aika monta kertaa olen satuttanut itseäni noilla kokkareilla :/ Huutanut tuskasta kun kantapää on osoittautunut pehmeämmäksi kuin jää. Nyttemmin olen jo melkoinen professionale. Näen kaukaakin onko kyseessä potkittava kokkare vai tallottava, tai jos en jostain syystä huomaa, osaan tehdä päätöksen kokkareen kohtalosta nanosekunnissa :))

Hienot allakat. Luonto on mukavaa seurata vuosittain, muistella mitä on ollut milloinkin. Sekin on ollut viimeisten runsaslumisten talvien yksi harrastus, katsoa mihin asti se yltää milloinkin. Kesällä on kiva huokailla, että tähänkin asti meni lumiraja... Paitsi aina ei tarvi muistella, voi vaan katsella mihin saakka puput ylsi nakertamaan puunkuoria ;))

Mua on aina kiinnostanut elämä muiden silmien läpi. Ongelmatilanteissa esimerkiksi, sitä luulee olevansa maailmassa ainoa joka tuskastelee jonkun tietyn jutun kanssa (kuten että mitä laittaa päivälliseksi) ja kun huomaa että isoäitikin jo pähkäili sitä samaa, sen asian voi ottaa paljon rennommin. Tyyliin tämä on valuvika suvussa, ei mun vika yksin :)

Lue lisää

Vuosien harjoittelusi tuloksena, voisi nimittää sinut Diplomitallaajaksi.
Mitä muutakaan voisi, jos nanosekunnissa kykenet päätöksiä tekemään.
Aijjjjeee, että ihan kadehdituttaa.
No, toisaaltaan yks on hyvä yhes ja toinen toises. Jos minä en lumikokkareita kykene salamavaudis analysoimaan, niin oon ainakin hyvä väärinpäinkirjoittelussa.
Siis peilikuvana kaunokirjoituksella.:)

Niin, sinähän oot maininnutkin, että oot opiskellut viime vuonna. On mahtanut olla kova lukeminen. Hieno juttu, hyvä-sä, hyvä-sä:)

Ei sitä aina samalla tavalla luekaan. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Riippuu mitä muita kivoja juttuja on kulloinkin In-tilassa.

Sekä Hiirulaisen korvat, että RRRrrrottakorvat otan käyttöön, riippuu siitä kuinka ihastunut olen jostakin sivusta:)

Oikeastaan harvemmin kirjastokirjoissa on taitoksia, mutta sitäkin enemmän erilaisten ruokien ja juomien jätöksiä. Sormet makkararasvasta täynnänsä ei pitäisi alkaa kirjan sivuja kääntelemään.

Jooo, varmaan mullakin on aimo kasa Omituisia tapoja, joita en edes noteeraa, että ovat millään tavalla, millään muotoa, omituisia:)
Mutta hyvin mielelläni lukisin Sun omituisuuksista, mikälisikälimikäli keksit jotakin.
Tosin saaaaatttaaa olla, että keksitkin, vaan et mitenkään Kehtaa niitä sanoa:)
Voi se niinkin olla:)

On huomattavasti kivempaa lukea MUIDEN omituisuuksista, kuin kuulla, että joku sanoo, että "oletpas sinä (siis minä) Omituinen.:)

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Oikeastaan harvemmin kirjastokirjoissa on taitoksia, mutta sitäkin enemmän erilaisten ruokien ja juomien jätöksiä. Sormet makkararasvasta täynnänsä ei pitäisi alkaa kirjan sivuja kääntelemään.

Jooo, varmaan mullakin on aimo kasa Omituisia tapoja, joita en edes noteeraa, että ovat millään tavalla, millään muotoa, omituisia:)
Mutta hyvin mielelläni lukisin Sun omituisuuksista, mikälisikälimikäli keksit jotakin.
Tosin saaaaatttaaa olla, että keksitkin, vaan et mitenkään Kehtaa niitä sanoa:)
Voi se niinkin olla:)

On huomattavasti kivempaa lukea MUIDEN omituisuuksista, kuin kuulla, että joku sanoo, että "oletpas sinä (siis minä) Omituinen.:)

Lue lisää

Yäks niin, haistoitko sen makkaran ;) Harvemmin varmaan taitoksia, mutta jos on, ne ärsyttää.
Mun omituisuuksia, tai ite oletan niin, Oon yrittänyt sopia aikoja parin ystävättären kans kuntosalille, mutta mua ahdistaa kulkea kellon mukaan, jos ei pakko. Onneksi he vielä mun kamuja.. kaikki vastaava, jossa pitäis vapaa-ajalle tehdä jokin "lukujärjestys".
Ex-tempore -jutut ok.
En pidä Tupperware tms. kekkereistä, en oo koskaan ollutkaan, ollu jokin hyvä 'syy' kieltäytyä. Ja vähä hassua, että tarvii sen syyn, ei uskalla? sanoa, ei kiinnosta.
Johkin pesuaine -kutsuille kerran jouduin, kun en kehdannu lähinaapurin mummolle sanoa, etten tuu. Kun vielä on sekin omituisuus, ettei osaa olla mitään ostamatta, jos tuollasiin menee..
Tässä oli vähä alkua..:)

Jatkoa.

Aihe on taas kovin laaja. Mä nyt haluan korostaa, että en mitenkään vastusta nykyisiä ja kehittyviä medioita perinteisen kirjan rinnalle. Tässä on näitä muita asioitakin. Tietoturva, just datan säilyvyys, yksityisyys, käyttömukavuus. Tietsikka toki haisee tietsikalle, pari sataa vuotta vanha kirja erilaiselle jne.

Ongelmia toki printtikirjoissakin. Suurin osa viimeisen sadan vuoden aikana painetuista kirjoista tulee tuhoutumaan ajanoloon. Syynä hapollinen, kemikaalikäsitelty paperi. Taidepainopaperit erikseen, mutta nämät normaalit romskut ja pokkasit, ne tulee lahoamaan käsiin aikanaan itsekseen. Ja siihen taas digitekniikka on pelastajana, kunhan nyt keksitään, miten net b itit kestää seuraavat kymmenen tuhatta vuotta :D

En ole ole ostanut tablettikonetta, vaikka sellainen sopisi oikein hyvin mun lukemiseen. Syynä ei ole koneiden kehnous, ihan hyviä ne on jo nyt. Ongelma on sisällön tarjonnan pieni määrä, sekä kallis hinta. Eipä löydy paljoa suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Tässä on just toi sama, materiaalia niin valtavasti, milloinkahan se KAIKKI saadaan loudattavaan digimuotoon. Jonkin netin hakukoneen toimivaksi saaminen kesti yli kymmenen vuotta. Hakukoneet oli kyllä hyviä, mutta kun netissä ei ollut tarpeeksi materiaalia. Nyt tilanne on se, että materiaalia on älyttömästi, mutta hakukoneista tulee tuubaa, koska kone ei voi tiettää, mikä on kurenttia sisältöä ja mikä jotain skeidaa...

Ja sekin, ominaisuuksissa vielä hiomista. Kun digikirjat saadaan fiilatuksi kuntoon, muistiinpanot jne helpottuvat. Ihan peruslinkkiä tärkeisiin kohtiin ja sitä klikkaamaal omiin muistiinpanoihin tai muihin lähteisiin, siis periaatteeessa ihan nettitekniikkaaa on jo, mutta eipäs ole kirjoissa.

Miten muuten meinaat laittaa hiiren tablettikoneen sivun väliin?

=DW=

... kirjoitti:

Jatkoa.

Aihe on taas kovin laaja. Mä nyt haluan korostaa, että en mitenkään vastusta nykyisiä ja kehittyviä medioita perinteisen kirjan rinnalle. Tässä on näitä muita asioitakin. Tietoturva, just datan säilyvyys, yksityisyys, käyttömukavuus. Tietsikka toki haisee tietsikalle, pari sataa vuotta vanha kirja erilaiselle jne.

Ongelmia toki printtikirjoissakin. Suurin osa viimeisen sadan vuoden aikana painetuista kirjoista tulee tuhoutumaan ajanoloon. Syynä hapollinen, kemikaalikäsitelty paperi. Taidepainopaperit erikseen, mutta nämät normaalit romskut ja pokkasit, ne tulee lahoamaan käsiin aikanaan itsekseen. Ja siihen taas digitekniikka on pelastajana, kunhan nyt keksitään, miten net b itit kestää seuraavat kymmenen tuhatta vuotta :D

En ole ole ostanut tablettikonetta, vaikka sellainen sopisi oikein hyvin mun lukemiseen. Syynä ei ole koneiden kehnous, ihan hyviä ne on jo nyt. Ongelma on sisällön tarjonnan pieni määrä, sekä kallis hinta. Eipä löydy paljoa suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Tässä on just toi sama, materiaalia niin valtavasti, milloinkahan se KAIKKI saadaan loudattavaan digimuotoon. Jonkin netin hakukoneen toimivaksi saaminen kesti yli kymmenen vuotta. Hakukoneet oli kyllä hyviä, mutta kun netissä ei ollut tarpeeksi materiaalia. Nyt tilanne on se, että materiaalia on älyttömästi, mutta hakukoneista tulee tuubaa, koska kone ei voi tiettää, mikä on kurenttia sisältöä ja mikä jotain skeidaa...

Ja sekin, ominaisuuksissa vielä hiomista. Kun digikirjat saadaan fiilatuksi kuntoon, muistiinpanot jne helpottuvat. Ihan peruslinkkiä tärkeisiin kohtiin ja sitä klikkaamaal omiin muistiinpanoihin tai muihin lähteisiin, siis periaatteeessa ihan nettitekniikkaaa on jo, mutta eipäs ole kirjoissa.

Miten muuten meinaat laittaa hiiren tablettikoneen sivun väliin?

=DW=

Lue lisää

No niin, huomenta vaan sinne päin.
Johan pistit tekstiä tulemaan. Hyvä.
Aihe on todellakin laaja, riippuu mistä ja kuinka asiaa pohdiskelee.

Ns. normaaleja kirjoja en hiirenkorvittele. Lainailen paljon kirjojani, eikä olisi kiva antaa lainaksi sellaisia kirjoja, joissa on hiirenkorvia tai muita merkintöjä.
Tämä nyt lainassa oleva kirjastokirja, johon joku pöllöö on tehnyt merkintöjä NIIN paljon, että häiritsevyysaste on maksimillaan, ei kivaa ei kivaa.

Mitä tulee runokirjoihin, niin Ne ovat minun henkilökohtaisia "aarteitani". Ne kuuluvat Vain minulle, enkä niitä muille lainaa (johtuen niistä henkilökohtaisista hiirenkorvitteluista tnnä muista merkeistä).
Jos minä itse olisin kyennyt värkkäämään runokirjan, omien syövereitteni ajatuksia, olisin tietysti mielissäni, jos joku toinen ihminen ihastuisi/samaistuisi/ottaisi omakseen jonkun runoni. Samansieluisuutta runoilijan ja lukijan välillä, sanoisin. Niin niin niin, mites tämän nyt selittäisinkään...hmmmm...

Jos joku olisi NIIN innostunut jostakin runosta, että hän laittaisi jonkun merkin kirjaan, saadakseen yhä uudelleen palata tähän runoon, niin minä olisin kirjoittajana mitä iloisin, saadessani tuottaa jollekin intoutumista.
Ajattelen, että runokirjojen kirjoittajat olisivat vastaavasti yhtä innoissaan, kuin minä olisin, jos kirjan olisin kirjoittanut.

Voisi ajatella, että yksi runo on verrattavissa Tauluun. Jos ihastun johonkin tauluun, niin ostan juuri sen taulun. Joku toinen saman maalaajan taulu ei minulle sano mitään ja niinpä en missään tapauksessa sitä ostaisi.
Runokirjassa harvoin on sellainen tilanne, että runoilijan KAIKKI runot kolahtaa. Jos tykkään jostakin runoilijasta, niin se tarkoittaa sitä, että suurimmasta osasta hänen runoistaan pidän, vaikken kaikista.

Niinpä, valitsen runokirjasta ne "taulut", jotka on "tarkoitettu" minulle ja palaan niihin runoihin yhä uudelleen. Tahdon löytää "minun tauluni" äkkiä ja niinpä on helppo äkkitellä, kun olen merkinnyt kyseisen runon hiirenkorvalla.

Joo ja jep. Vaikeasti selostettu. Parempaan en kykene näin aamutuimaan. Sitäpaitsi ulkona sataa vettäkin roppa kaupalla, että on täs ajatukset vähän solmussa.

No heh sun kirjotuksias. Tulee nauravainen olotila:)

Juuri näin, en minäkään koskaan kuunaan ikinä-ikinä enkä milloinkaan, edes silloinkaan, saati tuolloinkaan, alkaisi taittelemaan kirjojen lehdykkäitä. Runokirjoja kun ei lasketa, niin näemmä olemme kumpainenkin turmelluttamattomia.. vai miten toi nyt kirjotetaan, siis turmelluksettomia... pakko myöntää oikosulun olevan päällänsä. Hmmm... turmeltamaton...
Okei luovutan. Toivottavasti kässäät, mitä meinaan. Taivutukseni on nyt hakuses.

Minä en ole tuikkaillut kortteja kirjojen väliin, mutta mun mummullani oli semmonen tapa. Mummun mökissä on edelleen valtaisa määrä kirjoja ja varmasti monesta kirjasta löytyy nyt jo perin vanhanaikaisia kortteja. Joitakin kirjoja oon sieltä kotiini tuonut ja niissä niitä kortteja on löytynyt.

Satasen setelit tietysti olis poikaa. Mä olisin iloinen, vaikka vain kympin seteleitäki putkahtelis esiin:)