Syksyllä sain kuulla, että vanhempani muuttavat erilleen. Kotitalo laitettiin myyntiin ja alkoi eräänlainen harkinta-aika. Vanhempien kertoessa asiasta minulle, suhtauduin ensin aika rauhallisesti, pienellä itkulla. Seuraavat kolme päivää olivat kuitenkin ihan kamalia, itkin jatkuvasti. Sen jälkeen olen vähän väliä tuntenut, että kaikelta elämältä on viety pohja. PIkkuhiljaa kuitenkin aloin selvitä ja päästä sinuiksi tilanteen kanssa, varsinkin kun vanhempieni välit ovat säilyneet hyvinä ja molemmat ovat vaikeasta asiasta huolimatta pärjänneet suhteellisen hyvin. Viimeinen helpotus tuli, kun sain kerrottua äidilleni todelliset tunteeni, kuinka paljon heidän eronsa minuun oikeasti sattuu. Hän oli ollut siitä yllättynyt, kuinka vahvasti olen reagoinut. Ystävieni kanssa jutellessa olen kuitenkin käsittänyt, että useimmista ero on tuntunut juurikin niin pahalta. Näissä tilanteissa vanhempien liitto on siis ollut ns. normaali, ei väkivaltainen tai mitään vastaavaa, kuten ei minunkaan vanhemmillani.
Nyt asiat ovat kuitenkin mutkistuneet. Vielä kotitalossamme asuessaan vanhempieni naapuriin muutti perhe, jonka kanssa he ystävystyivät. Isät touhusivat yhdessä milloin mitäkin, äidit ystävystyivät hitaammin, mutta kokivat kuitenkin lopulta olevansa oikeasti ystäviä. Myös naapureiden liitto päätyi eroon samoihin aikoihin.
Viikonloppuna sain tietää, että äidilläni on suhde entisen naapurin mieheen, siis isäni hyvään ystävään ja hänen oman ystävänsä ex-mieheen. Tietääkseni kumpienkaan ero ei ole vielä virallisesti astunut voimaan. En voi hyväksyä suhdetta ollenkaan ja koen, että äitini on naapurin miehen kanssa pettänyt niin meidät lapset (miehen lapset ovat vielä alaikäisiä, minä ja veljeni aikuisia), kuin entiset puolisonsa sekä omat ystävänsä. Tuntuu, etten voi sietää äitiäni enää silmissäni ja haluaisin katkaista välini häneen, jos hän jatkaa suhdetta. Äitini on kuitenkin valmis menettämään kaiken muun kaksi kuukautta jatkuneen suhteen vuoksi, myös omat lapsensa. Naapuri on kertonut jo asiasta ex-vaimolleen, äitini aikoo kertoa isälleni pian. Pelkään isäni reaktiota, mikä voi olla mitä vain.
Asia varmasti kirpaisisi myös siinä tapauksessa, että äidin uusi mies olisi kuka tahansa tuntematon, mutta tuollainen ystävien pettäminen on minusta aivan liian vastenmielistä ja lapsellista, kuvottavaa. Kaiken lisäksi tämä kaikki johti valtavaan riitaan äitini kanssa ja minulla on todella paha olla.
Voisiko joku antaa asiaan näkökulmia? Itse olen liian solmussa asian kanssa, enkä osaa suhtautua siihen kuin mielettlömällä vihalla ja surulla. Tunnen, etten ikinä aiemmin elämässäni ole ollut kehenkään niin pettynyt, kuin nyt äitiini. Miten saan asiat toimimaan? Tällä hetkellä olen ottanut äidistäni aikalisän ja hän ymmärtää vihani ja on valmis odottamaan, että otan yhteyttä, kunhan myrsky laantuu.
Vanhempien ero ja uudet suhteet aikuisen näkökulmasta.
57
3270
Vastaukset
- Perhetuttu vei miehe
Ex-mieheni rakastui perhetuttuumme, mitä en olisi ikinä uskonut!
- ----------
Oletko tosissasi aikuinen? Vähän oudon omistushaluisesti suhtaudut vanhempiisi.
Elämä sujuu sitä paremmin, kun hyväksyy muutoksen ja vallitsevat tosiasiat. Vaikka olisit miten rullalla ja umpisolmussa ja/tai sanoisit irti suhteesi vanhempiisi, se ei hyödytä ketään. Kaikkein vähiten itseäsi. - tunteet solmussa
Enpä ole itse kokenut olevani omistushaluinen. Mielestäni äitini on itsekäs ratkaisuissaan. Pitäisikö siis petturuus antaa vain anteeksi ja hyväksyä se? Eniten olen vihainen isäni puolesta, en itseni.
- auts
Kun minä erosin miehestäni, alkoi äitinikin uhkailemaan eroavansa isästäni. Äitini on erittäin lapsellinen ja hieman hullu, joten en ota häntä kovin vakavasti. Äitini on kuitenkin jo vuosien ajan puhunut että hän taitaa vaihtaa parempaan mieheen. Isäni on hyvä mies ja ollut aina äitini tukena. Ikävä kyllä usein ihmiset eivät vain näe sitä onnea läheisimmissään, vaan sitä lähdetään sitten etsimään jostain muualta. Ja aina törmätään puuhun.
Asia on kuitenkin vanhempiesi välinen, vaikkakin varmaan rankka isällesi ja ymmärrän että sinun on rankkaa seurata vierestä tätä kaikkea. Ikävä kyllä et kuitenkaan voi tehdä päätöksiä vanhempiesi puolesta, ainoastaan tukea heitä tai jompaa kumpaa. He ovat jo aikuisia.
Minun vanhempani ovat aina pettäneet toisiaan, minä olen aina tiennytkin näistä kuvioista. En silti lähde kumpaakaan tuomitsemaan. Se on heidän elämänsä, tosin onnellisempi olisin jos en tietäisi heidän sekoiluistaan. - tunteet solmussa
auts kirjoitti:
Kun minä erosin miehestäni, alkoi äitinikin uhkailemaan eroavansa isästäni. Äitini on erittäin lapsellinen ja hieman hullu, joten en ota häntä kovin vakavasti. Äitini on kuitenkin jo vuosien ajan puhunut että hän taitaa vaihtaa parempaan mieheen. Isäni on hyvä mies ja ollut aina äitini tukena. Ikävä kyllä usein ihmiset eivät vain näe sitä onnea läheisimmissään, vaan sitä lähdetään sitten etsimään jostain muualta. Ja aina törmätään puuhun.
Asia on kuitenkin vanhempiesi välinen, vaikkakin varmaan rankka isällesi ja ymmärrän että sinun on rankkaa seurata vierestä tätä kaikkea. Ikävä kyllä et kuitenkaan voi tehdä päätöksiä vanhempiesi puolesta, ainoastaan tukea heitä tai jompaa kumpaa. He ovat jo aikuisia.
Minun vanhempani ovat aina pettäneet toisiaan, minä olen aina tiennytkin näistä kuvioista. En silti lähde kumpaakaan tuomitsemaan. Se on heidän elämänsä, tosin onnellisempi olisin jos en tietäisi heidän sekoiluistaan.Kunpa sitä voisikin olla tästä kaikesta tietämätön. Äitini aikoo kuitenkin suhdetta jatkaa ja tiedän, että suhteet etenevät ja muuttuvat vakaviksi, tai päättyvät. Mikäli suhde vakavoituu, en voi kuvitella eläväni niin, että olen äitini kanssa tekemisissä... Se vain menee liian vaikeaksi tasapainoiluksi. Tämä kaikki siksi, etten halua tavata äitiäni yhdessä tuon miehen kanssa, eikä isäni ystävyyden pettänyt mies ansaitse olla osa elämääni. Ehkä tämä jonkun mielestä on sitten myös lapsellista, mutta meillä on aina ollut hyvin tiiviit ja läheiset välit, olemme tekemisissä vähintäänkin puhelimitse useita kertoja viikossa, ja useimmiten äitini aloitteesta. En vain tällä hetkellä ainakaan usko, että välit voisivat näissä olosuhteissa pysyä ennallaan.
- Älä anna tallata
tunteet solmussa kirjoitti:
Kunpa sitä voisikin olla tästä kaikesta tietämätön. Äitini aikoo kuitenkin suhdetta jatkaa ja tiedän, että suhteet etenevät ja muuttuvat vakaviksi, tai päättyvät. Mikäli suhde vakavoituu, en voi kuvitella eläväni niin, että olen äitini kanssa tekemisissä... Se vain menee liian vaikeaksi tasapainoiluksi. Tämä kaikki siksi, etten halua tavata äitiäni yhdessä tuon miehen kanssa, eikä isäni ystävyyden pettänyt mies ansaitse olla osa elämääni. Ehkä tämä jonkun mielestä on sitten myös lapsellista, mutta meillä on aina ollut hyvin tiiviit ja läheiset välit, olemme tekemisissä vähintäänkin puhelimitse useita kertoja viikossa, ja useimmiten äitini aloitteesta. En vain tällä hetkellä ainakaan usko, että välit voisivat näissä olosuhteissa pysyä ennallaan.
Sinä ja sinulla on oikeus olla omaa mieltäsi. Ei sinun tarvitse hyväksyä noin sikamaista toimintaa. Vaikka täällä kuinka kirjoitettaisiin, että täytyy vain hyväksyä , siihen ei ole sinulla pakkoa. Sinäkin voit näyttää todella miten asiasta tunnat ja ajattelet, ehkäpä se joskus kolahtaa äitisisikin kaaliin, että tässä maailmassa yksi äiti ei todellakaan sanele kaikkea.
Sano todellakin suoraan, että et todellakaan aio asua tuossa samassa heidän kanssaan ja et millään voi hyväksyä tuollaista tekoa. Tosin en usko edes sen kestävän, äitisi joutuu vielä katumaan kovasti tekemiään ratkaisuja.
Sinulla on oikeus puhua ja sanoa asiat ihan suoraan, mitä niistä ajattelet. - idA*
Älä anna tallata kirjoitti:
Sinä ja sinulla on oikeus olla omaa mieltäsi. Ei sinun tarvitse hyväksyä noin sikamaista toimintaa. Vaikka täällä kuinka kirjoitettaisiin, että täytyy vain hyväksyä , siihen ei ole sinulla pakkoa. Sinäkin voit näyttää todella miten asiasta tunnat ja ajattelet, ehkäpä se joskus kolahtaa äitisisikin kaaliin, että tässä maailmassa yksi äiti ei todellakaan sanele kaikkea.
Sano todellakin suoraan, että et todellakaan aio asua tuossa samassa heidän kanssaan ja et millään voi hyväksyä tuollaista tekoa. Tosin en usko edes sen kestävän, äitisi joutuu vielä katumaan kovasti tekemiään ratkaisuja.
Sinulla on oikeus puhua ja sanoa asiat ihan suoraan, mitä niistä ajattelet.Toki ap voi puhua ja sanoa mitä ajattelee, jos välttämättä haluaa välirikon. Jokainen äiti ja aikuinen lapsi voi kirjoittaa OMAN elämänsä käsikirjoituksen. Niin pitääkin. Sen sijaan on turhaa yrittää laatia oman mielen mukaan toisten elämään käsikirjoitusta, kuten tässä ap yrittää tehdä äidilleen.
- tuomariäiti
Älä anna tallata kirjoitti:
Sinä ja sinulla on oikeus olla omaa mieltäsi. Ei sinun tarvitse hyväksyä noin sikamaista toimintaa. Vaikka täällä kuinka kirjoitettaisiin, että täytyy vain hyväksyä , siihen ei ole sinulla pakkoa. Sinäkin voit näyttää todella miten asiasta tunnat ja ajattelet, ehkäpä se joskus kolahtaa äitisisikin kaaliin, että tässä maailmassa yksi äiti ei todellakaan sanele kaikkea.
Sano todellakin suoraan, että et todellakaan aio asua tuossa samassa heidän kanssaan ja et millään voi hyväksyä tuollaista tekoa. Tosin en usko edes sen kestävän, äitisi joutuu vielä katumaan kovasti tekemiään ratkaisuja.
Sinulla on oikeus puhua ja sanoa asiat ihan suoraan, mitä niistä ajattelet.Ap:n äitinä olisin erittäin helpottunut, jos ap pitäisi välimatkaa sen aikaa, kun on rauhoittunut. On lapsellista ap:ltä kiukutella äidille tämän uudesta miehestäkin. Myös äidin kannalta on huomattavasti parempi, että välit "eivät pysy ennallaan". Jos oma lapseni toimisi yhtä hölmösti kuin ap,. niin sanoisin myös suoraan mitä ajattelen hänen kiukuttelustaan, moralisoinnista ja tuomitsemisesta. Ellei kykene olemaan ihmisiksi, niin on parempi ettemme enää tapaa ollenkaan.Äitiin ei ole mitään lakisääteistä pakkoa pitää yhteyksiä. Toisaalta en myöskään isänä haluaisi ap:n sympatiaa eikä seuraa. Yhdessäoloon, kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen tarvitsee olla parempia perusteita kuin sääli.
- äijänkäppyrä..
idA* kirjoitti:
Toki ap voi puhua ja sanoa mitä ajattelee, jos välttämättä haluaa välirikon. Jokainen äiti ja aikuinen lapsi voi kirjoittaa OMAN elämänsä käsikirjoituksen. Niin pitääkin. Sen sijaan on turhaa yrittää laatia oman mielen mukaan toisten elämään käsikirjoitusta, kuten tässä ap yrittää tehdä äidilleen.
"Toki ap voi puhua ja sanoa mitä ajattelee, jos välttämättä haluaa välirikon. "
Vanhemman ja aikuisen lapsen välirikossa eniten häviää AINA se vanhempi.
"Sen sijaan on turhaa yrittää laatia oman mielen mukaan toisten elämään käsikirjoitusta, kuten tässä ap yrittää tehdä äidilleen."
Joo mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ei voida olettaa että lähiomaiset hyväksyvät sikamaista käytöstä. Ilmeisesti AP:n äiti on pettänyt AP:n isää. En koskaan hyväksyisi tällaista ja mielummin katkaisisin välit kuin oilsin missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. - hipsu*
äijänkäppyrä.. kirjoitti:
"Toki ap voi puhua ja sanoa mitä ajattelee, jos välttämättä haluaa välirikon. "
Vanhemman ja aikuisen lapsen välirikossa eniten häviää AINA se vanhempi.
"Sen sijaan on turhaa yrittää laatia oman mielen mukaan toisten elämään käsikirjoitusta, kuten tässä ap yrittää tehdä äidilleen."
Joo mutta minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ei voida olettaa että lähiomaiset hyväksyvät sikamaista käytöstä. Ilmeisesti AP:n äiti on pettänyt AP:n isää. En koskaan hyväksyisi tällaista ja mielummin katkaisisin välit kuin oilsin missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa."Vanhemman ja aikuisen lapsen välirikossa eniten häviää AINA se vanhempi."
Ei pidä paikkaansa. Tiedänpä monia vanhempia, jotka ovat vain huojentuneita päästyään eroon aikuisesta lapsestaan.
- aikalisä
Ota tosiaan se aikalisä. Eihän ole mitään mieltä olla toistaiseksi tekemisissä liikaa ihmiseen, joka aiheuttaa sulle pelkkää pahaa-oloa, jos ei nyt ole aivan pakko.
Anna ajan kulua ja katso mihin suuntaan mielesi kulkee ja elä tilanteen mukaan. Älä kiihdyksissäsi silti katko siteitäsi "lopullisesti" kehenkään. Kerkiät senkin tekemään aikanaan jos siltä edelleen tuntuu. Pyrithän silti olemaan armollinen niin itsellesi kuin muillekin, koska armosta me elämme. - 17 + 10
Kun olet itse äitisi ikäinen, ehkä ymmärrät paremmin jotakin tapahtuneesta. Mene itse juttelemaan esim. psykologille omasta hyvinvoinnistasi, jos olosi on hyvin huono. Anna äitisi ja isäsi elää elämäänsä eteenpäin. He ovat jo sinut aikuiseksi kasvattaneet kunnialla. Anna heidän tehdä omat ratkaisunsa. Pahimmillaan raivosi aiheuttaa masennusta äidillesi, parhaimmillaan - en keksi yhtään mitään hyvää mitä parikymppisen henkilön raivo nelikymppiselle naiselle voisi tuoda tullessaan. "Anna hänen tuntea häpeänsä" on aika alhainen ajatuskulku.
- tunteet solmussa
Selvennykseksi nyt vielä, että olen kolmekymppinen ja itsekin naimisissa, enkä mikään ummikko parisuhdeasioissa. Tuskin lopullisesti katkaisen välejäni, mutta toistaiseksi en halua olla äitini kanssa tekemisissä. Isäni on nyt tietoinen tapahtuneesta ja katkaissut välit "ystäväänsä".
Ja tuosta olen eri mieltä, että 20 vuoden päästä ymmärtäisin äitini teot, sillä arvoni siltä osin tuskin tulevat muuttumaan, että ystävien pettäminen olisi oikein. En ole estänyt heitä jatkamasta elämäänsä eteenpäin, enkä ole missään vaiheessa kuvitellutkaan, etteivätkö he löytäisi uusia kumppaneita, mikä onkin jopa toivottavaa. Tämä ei vain ole oikea tapa, eikä aikakaan, koska avioeron harkintavaihe on yhä kesken ja ero ei ole virallinen.
Sen nyt ainakin tiedän, että aikalisä tekee hyvää, sillä nyt olen vielä niin vihainen, että tapaamiset menisivät vain tappeluksi. Välit varmaan säilyvät jollain tasolla, mutta tuskin koskaan niin läheisinä tämän jälkeen.- SuzyW
Jokaisella meistä on omat arvonsa. Jokainen myös toimii omien arvojensa mukaan. Niin myös äitisi. Hän ei toimi sinun arvojesi mukaan, koska on äitisi eikä sinä! On asenneongelma, jos suhtautuu toisten arvoihin kuin ne olisivat "vääriä", mikäli ne poikkeavat omista arvoista.
- jerp jklf
SuzyW kirjoitti:
Jokaisella meistä on omat arvonsa. Jokainen myös toimii omien arvojensa mukaan. Niin myös äitisi. Hän ei toimi sinun arvojesi mukaan, koska on äitisi eikä sinä! On asenneongelma, jos suhtautuu toisten arvoihin kuin ne olisivat "vääriä", mikäli ne poikkeavat omista arvoista.
"On asenneongelma, jos suhtautuu toisten arvoihin kuin ne olisivat "vääriä", mikäli ne poikkeavat omista arvoista."
NO sulla ei sit olisi mitään ongelmia vaikka paras ystäväsi paljastuisi pedofiiliksi?
Niinpä. - hipsu*
jerp jklf kirjoitti:
"On asenneongelma, jos suhtautuu toisten arvoihin kuin ne olisivat "vääriä", mikäli ne poikkeavat omista arvoista."
NO sulla ei sit olisi mitään ongelmia vaikka paras ystäväsi paljastuisi pedofiiliksi?
Niinpä.Jos paras ystävä osoittautuu pedofiiliksi, niin minkä sille voi? Täytyy tehdä valinta, jatkaako ystävyyttä vai ei.
- dvdsgsd
Ymmärrän pahan olosi ja kiukkusi mutta jos olet jo kuitenkin 30 v ja itsekin naimisissa niin ihmettelen voimakasta reaktiotasi.
Itse olen läpikäynyt avioeron alle 30v ja jäänyt kahden pienen lapsen yh-äidiksi ja lähipiirissäni on tullut eroja. Ainakin oman eroni läpikäytyäni ymmärrän ihmisiä ja elämää enemmän ja olen tutustunut ihmisiin ja erilaisiin tilanteisiin.
On hyvin helppoa tuomita ihmisiä ja moralisoida mutta jos vanhempasi ovat eronneet ja rakkaus tullut naapurin talosta vastaan niin minkäs sille voi, elämä menee niin.
Jos omat vanhempani eroaisivat ja vaikka jommalla kummalla olisi heti uusi rakkaus niin toivoisin vaan onnea ja tukisin heitä omalla tavallani erossa jos tarvitsisivat tukea ylipäänsä.
Et sinä voi valitettavasti vaikuttaa kaikkeen...anna äidillesi anteeksi ja oikeus onneen. - SuzyW
Mikä ihmeen ongelma tuossa on? Vanhempasi ovat muuttaneet erilleen ja eronneet. Äidilläsi on uusi suhde ex-naapurin miehen kanssa. Näin se elämä joskus kulkee (tai oikeastaan varsin usein). Sinulla ei ole mitään syytä olla iloitsematta äitisi uudesta rakkaudesta! Isääsi se voi kaihertaa, mutta ihan suotta. Jokainen on vapaa rakastamaan ja luomaan suhteita miten kuten itsestä tuntuu. Jos solmii suhteen omien vanhempien, lasten, sukulaisten toiveesta - suhde ei taatusti kestä. Mietihän kuinka moni liitto on rakentunut vähintään toisen puolison moraaliseen pakkoon?
Tiedänpä yhden pariskunnan, jotka asuvat paritalossa. Paljastui, että A asunnon miehellä oli suhde B asunnon rouvaan. Tätä kävivät työstämään yhdessä A asunnon rouva ja B asunnon mies. Aikanaan eroa haettiin ja A asunnon herra muutti B asunnon rouvan luo ja B asunnon herra muutti A asunnon rouvan tykö. Lapset pysyivät kirjoilla äitiensä luona. Ei siinä sen kummempaa. Sekä lasten että aikuisten ystävät miettivät "uudelleenjärjestelyä" juuri niin kauan kuin meni ajatuksen "ai noinkin voi käydä" miettimiseen. Nyt lapset ovat jo aikuisia, hyvissä väleissä vanhempiinsa kuten aina. LAsten isät ja äidit elelevät edelleen paritalossa uusissa liitoissaan.
On enemmän poikkeus kuin sääntö, että eroavista jommallakummalla tai molemmilla on uusi suhde. Läheskään aina siitä ei puhuta. Ei kenellekään. Kun mietin suhtautumistasi vanhempiesi asiaan, en yhtään ihmettele ihmisten halua salata uutta onneaan. Siihen vaikuttaa siis muutkin asiat kuin sananlasku "kel onni on, se onnen kätkeköön". - idA*
Eli? Äitisi ei olisi saanut erota eikä aloittaa suhdetta naapurin miehen kanssa, koska se ei sinulle sovi. Miksi äitisi pitäisi tehdä niin miten sinulle sopii? Ja sinun vuoksesi elää tyytymättömänä omaa elämäänsä. Herätys! Äitisi on sinusta erillinen olento. Ette elä symbioosissa enää. On äitisi ihan oma asia mitä tekee.
- jasmin*
"All you need is love". Ei ole mitään mieltä vihata rakastunutta äitiä. Puhumattakaan, että ajautuu riitaan asian takia. On ihanaa, jos saa edes kerran rakastaa elämässään. Jos joskus olisit rakastanut/rakastunut, ymmärtäisit ettei sitä kukaan pysty estämään eikä se ole huono asia ollenkaan. Sen sijaan huonosti asiat ovat sinulla, joka toisen rakkaudesta vihastut.
- tunteet solmussa
Kiitos kaikista näkökulmista, niistäkin, jotka eivät olleet mieluisia. Olen päättänyt pitää nyt etäisyyttä äitiini sen ajan, kun asia tuntuu liian pahalta, jotta voisin hänet kohdata. Aika näyttää miten asiat kehittyvät sen jälkeen.
En silti voi hyväksyä juuri tätä suhdetta, sillä siihen liittyy monenlaista luottamuksen pettämistä suuntaan jos toiseen. Tiedän, että olen herkkä ja reagoin yleensäkin tunneasioisin voimakkaasti, arvojen kanssa olen suorastaan ehdoton. Kai sitä omalta kasvattajaltaan olisi odottanut, että hän elää niiden samojen arvojen mukaan, jotka on itse minulle opettanut.- zeta-66
Et ole herkkä vaan jyrkkä ja tuomitseva.
- sanna*
zeta-66 kirjoitti:
Et ole herkkä vaan jyrkkä ja tuomitseva.
Nimenomaan näin.
- Apu*
Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi. Asiallista ja asiantuntevaa keskusteluapua voi hakea vaikkapa terveyskeskuspsykologilta tai terapeutilta. Tämä palsta on siihen väärä paikka.
- Kunnioitus*
zeta-66 kirjoitti:
Et ole herkkä vaan jyrkkä ja tuomitseva.
Yritä osoittaa kunnioitusta toisten ihmisten tunteita kohtaan. Onko suvaitsevaista kutsua toista ihmistä jyrkäksi ja tuomitsevaksi?
- .-.-,mvncx
Kunnioitus* kirjoitti:
Yritä osoittaa kunnioitusta toisten ihmisten tunteita kohtaan. Onko suvaitsevaista kutsua toista ihmistä jyrkäksi ja tuomitsevaksi?
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Miksei ap:tä voi tuomita, jos hän itse tuomitsee äitinsä? Ap:tä ei tarvitse ymmärtää, koska hän ei ymmärrä. Eikö niin?
- Suvaitsevaisuus*
.-.-,mvncx kirjoitti:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Miksei ap:tä voi tuomita, jos hän itse tuomitsee äitinsä? Ap:tä ei tarvitse ymmärtää, koska hän ei ymmärrä. Eikö niin?
Käytä hieman logiikkaa. Jos kirjoittaa tälle palstalle ja käskee ap:tä olemaan suvaitsevainen, pitäisi varmaan osoittaa suvaitsevaisuutta ja kunnoitusta myös ap:n mielipiteitä kohtaan. Muussa tapauksessa ei elä niin kuin opettaa.
- iinesÅ
Suvaitsevaisuus* kirjoitti:
Käytä hieman logiikkaa. Jos kirjoittaa tälle palstalle ja käskee ap:tä olemaan suvaitsevainen, pitäisi varmaan osoittaa suvaitsevaisuutta ja kunnoitusta myös ap:n mielipiteitä kohtaan. Muussa tapauksessa ei elä niin kuin opettaa.
"Kunnioitus": Tuossa edellä ei kehoitettu ap:tä olemaan suvaitsevainen. Siinä todettiin vain kylmästi, silti totuudenmukaisesti ap:n olevan jyrkkä ja tuomitseva. Vanhemmat, eritoten äiti tuomittiin, äitiä arvosteltiin.
Ap ei ole osoittanut myöskään kunnioitusta oman äitinsä tunteita kohtaan. Ei tipan tippaa. Mikä pakko ap:n tunteita on kunnioittaa tällä palstalla, jolla kaikki ovat ventovieraita toisilleen? Ihminen vastaa yksin omista tunteistaan. Ei niistä kukaan muukaan vastaa eikä niitä käsittele, vaikka sitä usein odotetaankin. Kun omia tunteita ei osata käsitellä, niistä syytetään muita ja arvostellaan sitä mitä muut ovat tehneet. Se on ihan alkeellisen tason perusvirhe. - Logiikka*
iinesÅ kirjoitti:
"Kunnioitus": Tuossa edellä ei kehoitettu ap:tä olemaan suvaitsevainen. Siinä todettiin vain kylmästi, silti totuudenmukaisesti ap:n olevan jyrkkä ja tuomitseva. Vanhemmat, eritoten äiti tuomittiin, äitiä arvosteltiin.
Ap ei ole osoittanut myöskään kunnioitusta oman äitinsä tunteita kohtaan. Ei tipan tippaa. Mikä pakko ap:n tunteita on kunnioittaa tällä palstalla, jolla kaikki ovat ventovieraita toisilleen? Ihminen vastaa yksin omista tunteistaan. Ei niistä kukaan muukaan vastaa eikä niitä käsittele, vaikka sitä usein odotetaankin. Kun omia tunteita ei osata käsitellä, niistä syytetään muita ja arvostellaan sitä mitä muut ovat tehneet. Se on ihan alkeellisen tason perusvirhe.Empatiakykyinen ihminen osaa ottaa toisen tunteet huomioon ja kunnioittaa niitä. Jos ap.tä kehotetaan suhtautumaan äitiinsä empaattisesti, pitäisi mallintaa, mitä empatia on ja miten sitä osoitetaan. Empatiaa ei osoiteta tuomitsemalla toinen jyrkäksi, tuomitsevaksi, mahtipontiseksi ja arvostelevaksi. Jos ap:n äidillä on "oikeus" omiin tunteisiinsa ja ap ei saisi niitä arvostella, eikös ap:tä pitäisi kohdella samalla lailla? Muutenhan ap:lle ja ap:n äidille on eri standardit.
- -----------
Logiikka* kirjoitti:
Empatiakykyinen ihminen osaa ottaa toisen tunteet huomioon ja kunnioittaa niitä. Jos ap.tä kehotetaan suhtautumaan äitiinsä empaattisesti, pitäisi mallintaa, mitä empatia on ja miten sitä osoitetaan. Empatiaa ei osoiteta tuomitsemalla toinen jyrkäksi, tuomitsevaksi, mahtipontiseksi ja arvostelevaksi. Jos ap:n äidillä on "oikeus" omiin tunteisiinsa ja ap ei saisi niitä arvostella, eikös ap:tä pitäisi kohdella samalla lailla? Muutenhan ap:lle ja ap:n äidille on eri standardit.
Tuskinpa ap:n empatiataidot paranee yhtään, ainakaan tämän viestiketjun johdosta. Minusta on ihan hyvä, ettei kaikki suhtaudu tekoempaattisesti ap:hen vaan kertoo suoraan mitä ajattelee asiasta.
- Minä
On se niin ihanaa, kun vanhemmat eroilevat. Ei siinä mitään, jos ei tule toimeen, niin ei tule. Itse eroamassa (en tosin omasta aloitteesta) ja joka toinen viikko kuuntelen päivittäin pienten lasten itkua ja kärsimystä tästä tilanteesta. Mitähän vanhempi lapsista (ekaluokkalainen) mahtaa ajatella asista, mitä ei uskalla/halua kertoa vanhemmilleen. Sitä tuskin kaikki eroavat vanhemmat ajattelevat loppuun asti. No ei heidän mielestä nykyaikana tarvitse. Kai tämä on sitten sellainen "hyvä nykyaika". Vanhemmuus on koko elämän kestävä juttu, siitä huolimatta, että lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Tulisipa kunnon koko kansakuntaa koskeva paha kriisi, niin ihmiset tajuaisivat, mikä ja ketkä ovat tärkeimpiä. Loppus tyhjänpäiväinen paskanjauhanta ja toinen toistaan viisaampian kommenttien ja analyysien jakelut.
- Lahko?
AP:lle kysymys.
Mitä uskontokuntaa edustat? Mielipiteesi ovat varsin tuomitsevia ja vanhoillisia eli tulee mieleen joku uskonlahko noista jutuistasi. Liiallinen takertuminen vanhempiin kertoo myös siitä. Kannattaisi varmasti mennä juttelemaan noista asioista sinne oman uskonlahkoon, sieltä löytyy samanhenkisiä, moraalista ylemmyyttä tuntevia, muut tuomitsevia ihmisiä. Ehkä tuo uskonlahko oli myös syy vanhempiesi eroon ja teidän perheen huonovointisuuteen. Mieti sitä. - mene juttelemaan
Olet se sama lahkolainen nainen joka kirjoittelee tänne eri rooleissa. Tuon kirjoituksesi tavoite oli saada eronneet miehet palamaan perheensä pariin lasten rakkauden menettämisellä uhkaamisella.
Lahkolaisten ongelma on rakkaudettomuus, joka aiheuttaa eroja, kärsimystä ja kaikkia muita ongelmia. Mene juttelemaan jonnekin ongelmistasi, ihan oikeasti. - zeta-66
Tuollainen mahtipontinen, arvosteleva ja tuomitseva suhtauminen vanhempien eroon ja äidin uuteen suhteeseen ei ole normaalia. Lisäksi vihasi ja surusi takana on jotain hyvin henkilökohtaista. Kukaan elämäänsä tyytyväinen, onnellinen ihminen ei menetä mielenrauhaansa, sure ja vihaa kenenkään toisen eron tai muiden suhteiden takia.
- teresa*
Mikä sinua vaivaa? Mikä on oikeasti huonosti? Aivan järkyttävää nostaa tuollainen älämölö vanhempien erosta ja äidin uudesta suhteesta.
- oma napa?
Tunnet sitten joskus todellisuudessa itsesi idiootiksi. Kun kerran avioero on mielestäsi mahdoton, pidä huolta, että omasi kestää kunnes kuolema teidät erottaa. Minulla on ystävä joka syytti koko nuoruutensa ja aikuisuutensa vanhempiaan erosta jne. Nyt viiskymppisenä hänellä itsellään on takana kaksi avioliittoa ja eroa. Kummasakin yksi lapsi. Edelleen hän on katkera vanhemmilleen..luulisi siis hänenkin jotain oppineen, mutta toisia on niin helppo moralisoida, vaikka ei itse osaa pitää kiinni omista moraalisäännöistään. Et ole surullinen jomman kumman vanhemman puolesta, vaan ihan itsesi takia. Eli lopeta moinen omaan napaan tuijottaminen. Jokaisella on oikeus omaan elämään ja aikuisilla lapsilla ei ole siihen mitään nokan koputtamista kun asiat ovat kuitenkin ihan normaalilla mallilla
- sanna*
"Et ole surullinen jomman kumman vanhemman puolesta, vaan ihan itsesi takia."
Kummallista miten jotkut sanovat surevansa, kun tosiasiassa vain vetävät herneen nenään, kun asiat ei mene halutulla tavalla.
- Voi turkanen
Taas näitä moittijoita, kun lapsi uskaltaa tuoda esiin, että vanhempien ero on sattuu . Tässäkin tapauksessa uskottomuuden kautta. Uskon että lapsen tilanne ei olsis nöin vaikea jos tuota uskottomuutta ei olisi ollut.
Joten erotkaa muuten ja pitäkää tauko suhteissa, jotta esim lapset ja itsekin ehditte edes jollakin tasolla ymmärtää itsekin eron tuomat muutokset, ilman tuota uutta henkilöä kummankaan vanhemman mukana.
Te vanhemmat ette totta totisesti nää itsekeskeisyydesänne tosiasioita, jotka koskettavat lapsia, olivatpa minä ikäisiä hyvänsä. On todella hirvittävää lapselle nähdä heti toinen mies tai nainen oman isän tai äidin kanssa eron tuskin monestikaan edes tultua voimaan, vaan jo heti toisen muutettua toinen kantaa kamat sisään. On todella aivot narikassa ja järki vintillä.- ------------
Voi turkanen. Ihan pienikin lapsi tajuaa, että hänelläkin menee paremmin, jos vanhempien välit ovat hyvät. Elleivät välit ole hyvät ja vanhemmat päättävät erota, se on lapsenkin etu.
Omat teini-ikäiset lapseni iloitsivat, kun sain viimein erottua heidän isästään. Heitä ahdisti henkisesti väkivaltainen isänsä (ja ennen myös fyysisesti). Eron jälkeen on ilmennyt todella pi**ullisia asioita heidän isästään. Häpeän, etten eronnut aiemmin. En ymmärtänyt tilannetta lasten kannalta yhtään, vaikka kuvittelin jatkavani liittoa "lasten vuoksi".
- zgdhfjmcg
Luultavasti äitisi on kokenut tuleensa erossa hylätyksi. On normaalia, että lohtua haetaan aluksi sieltä, mistä sitä on lähinnä ja helposti saatavissa. Tässä tapauksessa lohtu on ollut sopiva jatkaa ihastukseksi.
Vosiko olla, että äitisi olsi ottanut entiseen elämäänsä yhtä holtittoman asenteen kuin isäsi, vain tunteet ratkaisee - erosopimuksen myötä sille on tullut suuri tilaus, etenkin jos se on sattunut.
Sinun puolesta en osaa toivoa muuta kuin että kahden ihmisen tarrautumien toisiinsa hädässä ei kävisi suuremmaksi kuin järjen valo. Joskus tuollainen on väliaikaista, mutta toiset tekevät suuria ja lopullsia ratkaisuja.
Ehkä äidilläsi ei ole mitään tarvetta yrittää entistä. Tiedätkö tarkemmin eron syyn? Ehkä isäsi osuus avioeron vireillepanossa ei ole niin olematon, kuin mitä sinulle on tullut kuva. - suht suvaitsevainen
Ymmärrän ärtymyksesi, pettymyksesi, vihasi ja surusikin. Mutta- et ole kuitenkaan enempää kuin 30kymppinen. Minä olen 45-vuotias perheenäiti, ja toistaiseksi pysynyt ns. kaidalla tiellä. Mutta- elän avioliitossani jatkussa seksin, hellyyden, läheisyyden ja emotionaalisten tarpeiden tyydyttymättömyyden tilassa.
Olisin varmaan 30kymppisenä ajattelut aika lailla kuten sinäkin. Mutta- kun elämä menee eteenpäin huomaa, jos nyt on ylipäänsä kehittymiskelpoinen yksilö, että ei tämä elämä ole niin mustavalkoista, ja kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Itsekin ajattelen kyllä niin, että olisi mukavampi, jos uusi kumppani olisi ollut joku täysin ns. ulkopuolinen. Mutta jotenkin nyt tällä ikäperspektiivillä ajattelen, että no, saattahan asiat joskus noinkin mennä. Tiedän joka kristityn pariskunnan, jolle kävi niin, että adoptiolapsen saavuttua perheeseen, mies lähti ja jätti vaimonsa ja adotoidun noin vuoden ikäisen lapsen ja meni yksiin yhteisen perhetuttavan kanssa. Tämä nainen oli molempien ns. ystävä. Tämä oli aikoineen 70-luvulla näissä piireissä aika järkyttävä skandaali. Itse olin silloin lapsi, kun kuulin tästä, ja koska ei ollut omista sukulaisista kyse, seurasin vaan ihmetellen sivusta "vai tällaista".
Ehkä olisi hyvä pitää mielessä, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa kenelle tahansa. Sinun kannattaisi kyllä kertoa äidillesi tunteista ja pettymyksestäsi. Hän varmaan kertoo sinulle oman näkemyksensä asiaan. Et kuitenkaan voi tietää kaikkea (eikä aina kyllä tarvitsekaan) vanhempien välisistä suhteista, tunnesuhteesta puhumattakaan seksielämästä. - Siisai
Näin se elämä vain joskus kuljettaa. Koska olet aikuinen, ymmärrät varmaan että tämä on vanhempiesi välinen asia. Sillä, kumpi osapuolista on ns. syllinen eroon ei pitäisi olla mitään merkitystä. ihmiset eroavat, ihmiset menevät yhteen, se on sitä elämää. Rehellisesti sanottuna; jos itse eroaisit haluaisitko että vanhempasi puuttuisivat siihen miten eron jälkeen toimit/kenen kanssa mahd.seurustelet? Anna vanhempiesi elää elämäänsä ja elä sinä omaasi. Vanhempien ratkaisut eivät kuulu enää aikuisille lapsille.
- 342243234234
Vanhemmat eivät ole jumalia. Vanhemmillakin kuuluu olla onnelliset ja hyvät suhteet, ovat ne sitten äidin ja isän välillä tai jonkun muun kanssa.
Jos olet kerta aikuinen, niin miksi käyttäydyt kuin piloille lellitty kakara? Tuollaisella valittamisella yrität kuin manipuloida vanhempiasi tekemään ja olemaan sitä mitä SINÄ haluat heidän olla. Sinä et ajattele yhtään, että ehkä isä ja äitisi eivät olleet onnellisia, ehkä äitisi löysi sen pitkään etsimänsä onnen sen naapurin miehen kanssa.
Mitä väärää siinä on?
Tottakai vanhempien ero on aina kamalaa, mutta jos on itse aikuinen niin kyllä jää vähän miettimään että kasvoitko koskaan järjeltäsi aikuiseksi, vai jäitkö sittenkin lapsen tasolle?
mutta kuten sanottu, tämä on sinun vanhempiesi asia eikä enää liity sinuun mitenkään. Olet aikuinen, joten keskity omiin ongelmiisi ja lopeta olemasta draamakuningatar. - Varttihuoleton tytär
Mun vanhemmat erosi 6 vuotta sitten. Isä oli rakastunut työkaveriinsa, äitiä nuorempaan naiseen. En hirveesti sitä ihmetellyt siinä mielessä että vanhemmat oli riidellyt jo monta vuotta eikä niillä voinut olla normaali parisuhde. Olin salaa joskus iltaisin toivonutkin eroa kun teki pahaa kuunnella sitä riitelyä.
Olin itse jo 18 ja aikomus muuttaa kirjotusten jälkeen toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Oli ongelmia oman poikaystävänkin kanssa niin en hirveästi jaksanut ottaa pulttia vanhempieni erosta. Ehkä olin helpottunut riitojen loppumiseen.
Mutta ne teki niin että äiti muutti talosta pois ja se isän naisystävä sinne meidän taloon! Okei, talo on vaan materiaa. Se nainen jopa tuli paremmin juttuun naapuredemme kanssa kuin meidän äiti. En tiedä miksi. Jotain yhteisiä intressejä vissiin. Meidän äiti ei muutenkaan ole kovin seurallinen.
Anyways, pikkusiskoni lähti äidin mukaan. Äiti oli erosta katkera ja kasasi kaikki murheensa meidän niskaan. Enempi siskoni joka oli enemmän kotona. Se oli minusta niin väärin. Tietysti äitiä potutti kun joutui kotoaan lähtemään, mut mikä oli vaihtoehto? Isä olis lähtenyt, niin ei äidillä olis ollut varaa siinä asua. Se talo olisi pitänyt myydä. Okei, se on vaan talo. Mutta kun isä jäi, meillä säilyi mahdollisuus käydä "kotonakin" joskus. Minä kävinkin, sisko ei, koska komppasi äitiä eron katkeruudessa. Se oli mun mielestä siskon nuoruuden hukkaan heittämistä. Vähän katkera siitä on tullutkin, sellanen sulkeutunut.
En olisi tosiaan jaksanut ottaa murhetta kahden aikuisen suhteesta. Itte ne oli ongelmansa kehittäneet ja totta sanoen äiti ei ihan viaton ollut sen liiton pieleen menossa. Jatkuvast jäkätti isälle jostain. Joo olen isän tyttö, mutta silti. Olen ite nähnyt miten hyvää ero isälle teki ja miten se on onnellinen uuden vaimonsa kanssa. Toivon tietenkin että äiti ymmärtäis elää omaa elämäänsä ilman isää. Mutta se ei halua kuin pyöriä katkeruudessa. En halua samanlaiseksi ja siksi en halua kuunnella niitä juttuja.
Mulla on pieni vauva nykyään. Jos minä ja mieheni erottais mikä varmaan ihan mahdollista onkin kun näin kävi meille nuorena, niin kyllä lasta pitää tukea että ymmärtää eron, eikä kaada omia ongelmia sen lapsen niskaan.- Kunnoitus*
Hyvin hoidettu avioero, jossa kohdellaan kaikkia osapuolia kunnioittavasti, ei herätä katkeruutta. Mietipä hetki isäsi tapaa hoitaa avioero. Osoittaako rinnakkaissuhteen ylläpitäminen empatiakykyä ja kunnoitusta? Ajatteliko isäsi äitinne hyvinvointia, koska jokainen aikuinen tietää, että isän/äidin hyvinvointi heijastuu suoraan lapsiin. Toivotko todella, että sinun miehesi kohtelisi sinua samoin kuin isäsi äitiäsi?
- xxx
Kunnoitus* kirjoitti:
Hyvin hoidettu avioero, jossa kohdellaan kaikkia osapuolia kunnioittavasti, ei herätä katkeruutta. Mietipä hetki isäsi tapaa hoitaa avioero. Osoittaako rinnakkaissuhteen ylläpitäminen empatiakykyä ja kunnoitusta? Ajatteliko isäsi äitinne hyvinvointia, koska jokainen aikuinen tietää, että isän/äidin hyvinvointi heijastuu suoraan lapsiin. Toivotko todella, että sinun miehesi kohtelisi sinua samoin kuin isäsi äitiäsi?
Kyllä katkera ihminen löytää aina syyn katkeruuteen. Jollei se ole puolison rinnakkaissuhde se on sitten se oletettu rinnakkaissuhde tai joku muu.
Yksipuolisessa erossa se jätetty on aina tyytymätön tekipä se toinen mitä tahansa.
Hyvä vanhempi ei koskaan pura katkeruuttaan omiin lapsiin, ei käytä omia lapsia terapeutteina eikä koskaan hauku sitä ex-puolisoaan lapsille. Nämä ovat elämän perusasioita jotka tuntuva joiltakin unohtuneen.
Ei kukaan lähde hyvästä liitosta, uskokaa jo. - anneli*
Kunnoitus* kirjoitti:
Hyvin hoidettu avioero, jossa kohdellaan kaikkia osapuolia kunnioittavasti, ei herätä katkeruutta. Mietipä hetki isäsi tapaa hoitaa avioero. Osoittaako rinnakkaissuhteen ylläpitäminen empatiakykyä ja kunnoitusta? Ajatteliko isäsi äitinne hyvinvointia, koska jokainen aikuinen tietää, että isän/äidin hyvinvointi heijastuu suoraan lapsiin. Toivotko todella, että sinun miehesi kohtelisi sinua samoin kuin isäsi äitiäsi?
Ero pitää hoitaa siten, että se on mahdollinen. Kaikki eivät halua tai eivät enää voi kohdella kunnioittavasti ihmistä, joka ei ole aikoihin kunnioittanut ketään. Eikä vuosikymmeniin ole ottanut huomioon puolisoaan, sittemmin lapsiakaan. Tämän vuoksi on ihan turhaa puhua hyvin hoidetusta avioerosta. Eroa on usein mahdoton hoitaa hyvin, jos toinen ei halua millään erota.
- peili*
xxx kirjoitti:
Kyllä katkera ihminen löytää aina syyn katkeruuteen. Jollei se ole puolison rinnakkaissuhde se on sitten se oletettu rinnakkaissuhde tai joku muu.
Yksipuolisessa erossa se jätetty on aina tyytymätön tekipä se toinen mitä tahansa.
Hyvä vanhempi ei koskaan pura katkeruuttaan omiin lapsiin, ei käytä omia lapsia terapeutteina eikä koskaan hauku sitä ex-puolisoaan lapsille. Nämä ovat elämän perusasioita jotka tuntuva joiltakin unohtuneen.
Ei kukaan lähde hyvästä liitosta, uskokaa jo.Jo avioero yksin on tarpeeksi kuormittava tilanne kaikille. Empaattinen aikuinen, joka ajattelee muitakin kuin itseään, ei lähde ehdoin tahdoin lisäämään kuormaa uskottomuudella. Hyvä vanhempi ei siis solmi rinnakkaisuhdetta, Kukaan ei myöskään saa yksin aikaan huonoa liittoa, vaan siinä on aina kaksi ospuolta. Peiliin katsominen kannattaa. Nämä ovat elämän perusasoita, jotka tuntuvat joltakin unohtuneen.
- Peili*
anneli* kirjoitti:
Ero pitää hoitaa siten, että se on mahdollinen. Kaikki eivät halua tai eivät enää voi kohdella kunnioittavasti ihmistä, joka ei ole aikoihin kunnioittanut ketään. Eikä vuosikymmeniin ole ottanut huomioon puolisoaan, sittemmin lapsiakaan. Tämän vuoksi on ihan turhaa puhua hyvin hoidetusta avioerosta. Eroa on usein mahdoton hoitaa hyvin, jos toinen ei halua millään erota.
Ei todellakaan ole turhaa puhua hyvin hoidetusta avioerosta. Hyvin hoidettu avioero on mahdollinen, mutta se vaatii empatiakykyä, kunnoitusta ja aikuisuutta ja tarvittaessa ulkopuolisen avun hakemista. Kypsä aikuinen ei syytä puolisoaan "huonosta liitosta", vaan ymmärtää oman osuutensa vuorovaikutukseen ja parisuhteeseen.
- Elämän karua totuutt
Olen nyt seurannut tradekiaa avioerosta, joka johtui salasuhteesta ja avoliittoon.
Tietenkin vanhassa liitossa oli kireyttä, puolisost eivät ymmärtäneet, toisen työn viemää aikaa, pienten lasten vaatimaa aikaa ja ääniä. Lisäksi toisella oli valtavasti ulkomaan työmatkoja, toinen lasten, kodin , työn ja opiskelun kanssa yklsin vieraalla paikkakunnalla.
Mukaan astui osittain myös kuningas Alkoholi.
Nyt tämä salasuhde joka ilmestyi aivan liian pian. Asia kavalsi heti että kaikki ei ole tällä ihmisellä oikein. Ja niin olikin, ei omaa asuntoa, useita liittoja ja lapsia jätettynä, rahaasiat aivan hunningolla, varastaa rahoja avopuolisolta, ja lisäksi vielä on lainannut. Täysi alkoholisti ollut, nyt muka ei juo, mutta tupakkaa menee aivan ketjuna, muutamilla seikoilla, joita en voi kertoa pitää kulisseja yllä.
Hän valehtelee kaikissa asioissa, syyttää jopa näitä toisen pieniä lapsia.
Mitä jos olisi vain aikuisista kyse, mutta miten näiden lasten elämä järjestyy, miten saada heidät koulutettua.
Kaikkein rankinmalta tuntuu, että tämä äiti suostuu tämän miehen hyväksikäytettäväksi ja alistaa lapsensa suorastaan turvattomuuteen.
Eli tässä käy hyvin selville, että jos joku tuntuu liian hyvältä, usein on täysi peto,joka osaa liehitellä ja tuhota. - anneli*
No onpa sinulla erikoinen ja ikävä näkökulma. Mietin vain miksi sinua sattuu vanhempiesi ero enemmän kuin vanhempiasi? Oletko koskaan miettinyt, että vanhempasi voivat olla eroonsa hyvinkin tyytyväisiä? Miksi sinä puolestasi olisit vihainen ja surullinen? Eihän siinä ole mitään ideaa.
Koskaan ei voi myöskään tietää mitä sinulle tapahtuu tulevaisuudessa. Voit rakastua työkaveriisi. Sinun ja parhaan ystäväsi miehen välille voi kehkeytyä suhde. Voitte sopia asian miehesi kanssa ja jatkaa liitossa. Miehesi antaa anteeksi, kun sinä kadut. Parin vuoden päästä miehelläsi voi olla suhde toiseen naiseen ja hän haluaa erota, vaikket sinä haluaisi. Haluaisit miehen lopettavan suhteen ja teidän jatkavan liitossa. Niin ei tapahdu, mies lähtee. Kun tässä vaiheessa et saisi äidiltäsi etkä isältäsi minkäänlaista tukea, myötätuntoa ja ymmärrystä, niin mitä tekisit? Miltä tuntuisi?
Itse olin erostani todella huojentunut. Luojan kiitos, omat lapseni, teini-ikäiset suosittelivat eroa ja opettivat minut ymmärtämään surkean tilanteen ja kuinka negatiivinen parisuhde minulla ja heidän isällään oli. Eroa tai eron jälkeistä aikaa pelätty. Pelättiin vain lasten isän suhtautumista. Kamala se olikin, mutta näin oli osoitettu, ettei pelkomme turhaa ollut. Eikä ero varsinkaan.- Harhassa olet
Sinulle Anneli sanoisin, että vain itsekeskeinen paska katsoo omaa onneaan, eikä ajattele seuraamuksia lapsille ja muille läheiseille.
Kaikki rikkontuu uskottomuudella ja pettämisellä.
Juuri katsoin eronnutta ihmistä, jolla on uusi suhde, eipä näyttänyt onni kasvoilla eikä koko persoonassa olevan. Entisen eron käsittely on jäänyt tekemättä ja samoin katsoin pieniä lapsia, joita suorastaan raastaa eron tuomat vaikeudet ja ainainen tuska siitä missä pitää olla mitenkin ja äitiä ja isää on valtava ikävä aina.
Samoin luin Jipun juttua, olikohan Iltalehdestä, hän toi hyvon esiin sen, miten vanhempien ero johtaa lapsella vaikeuksiin aikuisena ihmissuhteissa.
Anne näet vain itsesi, en ole eroa vastaan, mutta sitä että sinä olet heti uuden ihmisen kanssa se raainta mitä voit tehdä lapsillesi ja läheisilleni.
Näksiin mieluiten jokaisen eronneen mahdollisimman pitkään ihan yksin tai lastensa kanssa, jotta pää ehtii selvitä ja on edes jonkinlainen mahdollisuus järkevään ajatteluun, sillä saman tkaton alle muuttavien pitää tuintea muutenkin toisensa kuin vapaa-jan vietossa ja lakanoiden välissä. Kyllä tarjokkaita varmasti on, mutta voin takuuvarmasti sanoa, että nämä ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä ja aiheuttavat valtavaa tuskaa lapsillesi, sillä sinä jätät silloin lapseni. - anneli*
Harhassa olet kirjoitti:
Sinulle Anneli sanoisin, että vain itsekeskeinen paska katsoo omaa onneaan, eikä ajattele seuraamuksia lapsille ja muille läheiseille.
Kaikki rikkontuu uskottomuudella ja pettämisellä.
Juuri katsoin eronnutta ihmistä, jolla on uusi suhde, eipä näyttänyt onni kasvoilla eikä koko persoonassa olevan. Entisen eron käsittely on jäänyt tekemättä ja samoin katsoin pieniä lapsia, joita suorastaan raastaa eron tuomat vaikeudet ja ainainen tuska siitä missä pitää olla mitenkin ja äitiä ja isää on valtava ikävä aina.
Samoin luin Jipun juttua, olikohan Iltalehdestä, hän toi hyvon esiin sen, miten vanhempien ero johtaa lapsella vaikeuksiin aikuisena ihmissuhteissa.
Anne näet vain itsesi, en ole eroa vastaan, mutta sitä että sinä olet heti uuden ihmisen kanssa se raainta mitä voit tehdä lapsillesi ja läheisilleni.
Näksiin mieluiten jokaisen eronneen mahdollisimman pitkään ihan yksin tai lastensa kanssa, jotta pää ehtii selvitä ja on edes jonkinlainen mahdollisuus järkevään ajatteluun, sillä saman tkaton alle muuttavien pitää tuintea muutenkin toisensa kuin vapaa-jan vietossa ja lakanoiden välissä. Kyllä tarjokkaita varmasti on, mutta voin takuuvarmasti sanoa, että nämä ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä ja aiheuttavat valtavaa tuskaa lapsillesi, sillä sinä jätät silloin lapseni.Mitä ihmettä oikein saarnaat? Kerroin, että lapseni kannustivat minua eroamaan. Eron jälkeen minä pystyn todella järkevään ajatteluun min. 100x paremmin kuin ex-liiton aikana. Nähtävästi myös teini-ikäiset lapseni, koska koulusuoritukset ovat parantuneet, samoin jaksaminen, aktiivuus ym. positiiviset asiat. Masennus kaikonnut.
Exäni, lasten isä oli se hyväksikäyttäjä, jonka takia lapset tunsivat tuskaa, kuten myös minä. Ehkei vähiten sen vuoksi lapset pitävät miesystäväni seurasta enemmän kuin isänsä. - Manipulointi menossa
anneli* kirjoitti:
Mitä ihmettä oikein saarnaat? Kerroin, että lapseni kannustivat minua eroamaan. Eron jälkeen minä pystyn todella järkevään ajatteluun min. 100x paremmin kuin ex-liiton aikana. Nähtävästi myös teini-ikäiset lapseni, koska koulusuoritukset ovat parantuneet, samoin jaksaminen, aktiivuus ym. positiiviset asiat. Masennus kaikonnut.
Exäni, lasten isä oli se hyväksikäyttäjä, jonka takia lapset tunsivat tuskaa, kuten myös minä. Ehkei vähiten sen vuoksi lapset pitävät miesystäväni seurasta enemmän kuin isänsä.Manipuloitko lapseni?? Kysypä asiaa muutaman vuoden päästä lapsiltasi.
- pakkoa ei ole
Totta, ei tarvii vanhempien erosta ottaa paineita, sillä usein molemmat voi paremmin sen jälkeen jos vaikka on väkivaltaa tai pettämistä, josta useimmin tuleekin riidat.
Antaa vanhempien itse päättää asioistaan ja turha siitä on olla huolissaan.- ??
"jos vaikka on väkivaltaa tai pettämistä, josta useimmin tuleekin riidat."
Molemat tosia, mutta väkivalta marginaalista verrattuna pettämiseen. Pahassa tilanteessa onneksi niin.
Eiköhän kuitekin useimmiten ole kysymys siitä, että parisuhteessa ei osata yhdessä päättää airojen käytöstä. Kun toinen soutaa toinen....
- Suksee
avaus sinulta.
Summaksi kommenteista tähän mennessä jäänyt: Ei kuulu sinulle aikuinen kakara !
(Olen eri mieltä.)
Emotianiilisuus ei näemmä kuulu opittuun sana/käsitevarastoon.
Onneksi sentään vain n. 40.000 muksua jää vuodessa ns. hoteille, joten hyvää porskuttelua isille ja äidille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi244636- 883724
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313483095- 542667
- 512599
- 2052597
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne322390- 1522328
- 311945
Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa
Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok1081529