Sykkeistä ja ajon temposta

Koulutetut kalorit. Hih

Nälkä ei yllätä ihan niin kovaa, kun menee matalammalla sykkeellä. Sen lenkin aikana hiilihydraattivarastot ei laske niin äkkiä ja siitä pienempi nälän tunne? Kyse oli tunteesta ei siitä paljonko on kokonaisenergian kulutus. Toisena tulee houkutus siirtyä 2..3h lenkkeihin (jos vain aikaa löytyy). Nyt talvella hiihtolenkit on ollu 1h pääasiassa ja mukana joku 1,5h.

Sykemittarina mulla on bluetooth-vyö ja kännykkä (Sports-tracker tai Endomondo). Ne laskee kalorit hehtaarilleen. Jos on molemmat yhtäaikaa käytössä (ja vain toiselle syke), niin erot on suhteellisen pieniä -- kevään kovilla hangilla ilman sykettä laskettu kalorimäärä oli luonnollisesti yläkanttiin.

Itse asiaan:
Ajettava matka olisi 35km. Välistäkin löytyy joku parkkipaikka ja voisi tehdä esim. 2x22km matkan, mutta oma työnsä pakata ja purkaa pyörä autoon. Ikä on 43v (painoindeksi 28, tuntuu ehkä ajonopeuksissa, varsinkin maastopyöräilyssä).

Oma oletus harjoittelulle on etsiä/järjestää aikaa ensin 40km lenkeille ja sitten muutamalle 50km lenkille. Parempi kerätä vapaa-aikana pohjaa ja vasta sitten lähteä ajaan työmatkaa -- innostus voi hyytyä viileissä aamulähdöissä?? Edellisellä hivenen yli tunnin lenkillä keskinopeus oli 21,5km/h ja keskisyke jossain 73% (134) maksimista. Tarvii hankkia tunteja satulan päällä että nopeudet kasvaa.

Luulisin noiden lukemien kuvaavan jonkun verran kuntoa (pyöräkään ei ole kevyimpiä, mutta kisoihin en tavoittele). Tiedä sitten miten ajoajat muuttuu kun/jos ehtii paremmin lenkkeileen.

Noin 15min ajomatkan päässä on "pitkä" ja loiva mäki ja sielläkin voisi testailla millaisia maksimeja saan. Fillaroidessa putkelta ajaessa saanee pyöräilyn maksimin. Sen mäen kun ajaa muutaman kerran ylös-alas, niin lähelle maksimia pääsee. Tiedä sitten kuinka tarkka lukema on maksimi ilmeiseti vaihtelee hiukan (tai siihen ei pääse aina yhtä helposti).

Hiihtokauden jälkeen sauvakävely/juoksu mäkeä ylos ilmeisesti olisi toinen vaihtoehto. Kolmantena vaihtoehtona skiket jalkoihin ja testaan sykkeitä (luistelutekniikka ei ole hyvä, mutta siinäkin syke nousee). Hyvään testiin kai tarvii asiantuntevan kaverin.

Onneksi(?) käytännön kuntoiluun ei tarvitse tietää tarkkaa maksimia
(riittää joku 210 - 0,65 x ikä tai 205 - 0,5 x ikä, arvio). Oma maksimi ehkä on hiukan keskiarvon yli tai sitten ei. Leposyke voi olla 55..57 (aamulla en ole juuri mittaillut). Tarkkuus riitänee sykereservin laskemiseen.

Minkälainen kirja olisi Pyöräilijän kunto-opas (ISBN-13: 9789511250197). Näyttäisi olevan 30e nettikaupassa. Pyöräilijän käsikirjaa on myös suositeltu (ISBN-13: 9789522201058), mutta esittelyn perusteella se taitaa liittyä enemmän yleiseen pyörän tekniikkaan ja ensimmäinen _pyöräilijän_ huoltoon.

Melkein sohvaperuna kirjoitti:

Nälkä ei yllätä ihan niin kovaa, kun menee matalammalla sykkeellä. Sen lenkin aikana hiilihydraattivarastot ei laske niin äkkiä ja siitä pienempi nälän tunne? Kyse oli tunteesta ei siitä paljonko on kokonaisenergian kulutus. Toisena tulee houkutus siirtyä 2..3h lenkkeihin (jos vain aikaa löytyy). Nyt talvella hiihtolenkit on ollu 1h pääasiassa ja mukana joku 1,5h.

Sykemittarina mulla on bluetooth-vyö ja kännykkä (Sports-tracker tai Endomondo). Ne laskee kalorit hehtaarilleen. Jos on molemmat yhtäaikaa käytössä (ja vain toiselle syke), niin erot on suhteellisen pieniä -- kevään kovilla hangilla ilman sykettä laskettu kalorimäärä oli luonnollisesti yläkanttiin.

Itse asiaan:
Ajettava matka olisi 35km. Välistäkin löytyy joku parkkipaikka ja voisi tehdä esim. 2x22km matkan, mutta oma työnsä pakata ja purkaa pyörä autoon. Ikä on 43v (painoindeksi 28, tuntuu ehkä ajonopeuksissa, varsinkin maastopyöräilyssä).

Oma oletus harjoittelulle on etsiä/järjestää aikaa ensin 40km lenkeille ja sitten muutamalle 50km lenkille. Parempi kerätä vapaa-aikana pohjaa ja vasta sitten lähteä ajaan työmatkaa -- innostus voi hyytyä viileissä aamulähdöissä?? Edellisellä hivenen yli tunnin lenkillä keskinopeus oli 21,5km/h ja keskisyke jossain 73% (134) maksimista. Tarvii hankkia tunteja satulan päällä että nopeudet kasvaa.

Luulisin noiden lukemien kuvaavan jonkun verran kuntoa (pyöräkään ei ole kevyimpiä, mutta kisoihin en tavoittele). Tiedä sitten miten ajoajat muuttuu kun/jos ehtii paremmin lenkkeileen.

Noin 15min ajomatkan päässä on "pitkä" ja loiva mäki ja sielläkin voisi testailla millaisia maksimeja saan. Fillaroidessa putkelta ajaessa saanee pyöräilyn maksimin. Sen mäen kun ajaa muutaman kerran ylös-alas, niin lähelle maksimia pääsee. Tiedä sitten kuinka tarkka lukema on maksimi ilmeiseti vaihtelee hiukan (tai siihen ei pääse aina yhtä helposti).

Hiihtokauden jälkeen sauvakävely/juoksu mäkeä ylos ilmeisesti olisi toinen vaihtoehto. Kolmantena vaihtoehtona skiket jalkoihin ja testaan sykkeitä (luistelutekniikka ei ole hyvä, mutta siinäkin syke nousee). Hyvään testiin kai tarvii asiantuntevan kaverin.

Onneksi(?) käytännön kuntoiluun ei tarvitse tietää tarkkaa maksimia
(riittää joku 210 - 0,65 x ikä tai 205 - 0,5 x ikä, arvio). Oma maksimi ehkä on hiukan keskiarvon yli tai sitten ei. Leposyke voi olla 55..57 (aamulla en ole juuri mittaillut). Tarkkuus riitänee sykereservin laskemiseen.

Minkälainen kirja olisi Pyöräilijän kunto-opas (ISBN-13: 9789511250197). Näyttäisi olevan 30e nettikaupassa. Pyöräilijän käsikirjaa on myös suositeltu (ISBN-13: 9789522201058), mutta esittelyn perusteella se taitaa liittyä enemmän yleiseen pyörän tekniikkaan ja ensimmäinen _pyöräilijän_ huoltoon.

Lue lisää

No et paljoa ohjeita enään tarvitse. Hyvin menee mutta menkööt ;) Kannattaa mennä siten miten itse tuntee mielekkäimmältä. Missään rupukunnossa et ole, joten sen suhteen voit laittaa kaasua lenkille, ainakin osaan matkaa. Tai lisätä ohjelmistoon lyhyen ja vauhdikkaan lenkin. Se kehittää lajivoimaa. VK lenkeistä ei kuitenkaan kannata tehdä itseisarvoa.

Painonhallinan kannalta siis vaikuttaa vain ja ainoastaan kulutetut kalorit suhteessa syötyihin kaloreihin. Ei se missä ajassa tai millä sykkeellä ne on kulutettu. Harvoin jos koskaan keski-ikäinen pystyy laihduttamaan pelkästään liikuntaa lisäämällä. Pitää myös katsoa mitä suuhunsa mättää ja jos tuntuu että kovatempoinen treeni lisää liikaa ruokahalua, niin asiat täytyy priorisoida: Siis silloin jätetään lajivoiman kehittyminen vaikka muille.

Erinomainen tavoite olisi ajaa ensi talvena (loka - huhti) filolla työmatkat useammin kuin autolla.

Max sykkeen testaaminen on eräänlainen kokemus. Jos otat ammattilaisen avuksi testaamaan, niin samalla saisit testattua vauhdin pitämisen kannalta lajivoiman lisäksi sen tärkeimmän tiedon - anaeroobisen rajan. Se on kyllä aika rankka kokemus, mutta samalla opettavainen. Kun tiedät tuon rajan edes, niin silloin tiedät millä rajalla jaksat vetää vauhtilenkkiä kunnes lajivoima on riittävällä tasolla. Tosin se selviää riittävällä tarkkuudella sitä lajivoimaa hankkiessa, siis ajamalla, ilman testaamisiakin.

Pyöräiliän kunto-opas on kuten muutkin kunto-oppaat. Sieltä saa vinkkejä joita kokeilla ja yleensä niistä on apua jos osaa soveltaa niitä. Ikä tuo kokemusta ja kokemus auttaa soveltamaan myös kuntoilussa. Suosittelen sen lisäksi urheilijan venyttelyopasta. Pyöräilijän käsikirjaa suosittelen jo pelkästään sen antaman viihdearvon vuoksi. Asia kirja kuitenkin, vaikkei sekään mikään raamattu ole.

-68

koutsiiskeejaoonvalm kirjoitti:

No et paljoa ohjeita enään tarvitse. Hyvin menee mutta menkööt ;) Kannattaa mennä siten miten itse tuntee mielekkäimmältä. Missään rupukunnossa et ole, joten sen suhteen voit laittaa kaasua lenkille, ainakin osaan matkaa. Tai lisätä ohjelmistoon lyhyen ja vauhdikkaan lenkin. Se kehittää lajivoimaa. VK lenkeistä ei kuitenkaan kannata tehdä itseisarvoa.

Painonhallinan kannalta siis vaikuttaa vain ja ainoastaan kulutetut kalorit suhteessa syötyihin kaloreihin. Ei se missä ajassa tai millä sykkeellä ne on kulutettu. Harvoin jos koskaan keski-ikäinen pystyy laihduttamaan pelkästään liikuntaa lisäämällä. Pitää myös katsoa mitä suuhunsa mättää ja jos tuntuu että kovatempoinen treeni lisää liikaa ruokahalua, niin asiat täytyy priorisoida: Siis silloin jätetään lajivoiman kehittyminen vaikka muille.

Erinomainen tavoite olisi ajaa ensi talvena (loka - huhti) filolla työmatkat useammin kuin autolla.

Max sykkeen testaaminen on eräänlainen kokemus. Jos otat ammattilaisen avuksi testaamaan, niin samalla saisit testattua vauhdin pitämisen kannalta lajivoiman lisäksi sen tärkeimmän tiedon - anaeroobisen rajan. Se on kyllä aika rankka kokemus, mutta samalla opettavainen. Kun tiedät tuon rajan edes, niin silloin tiedät millä rajalla jaksat vetää vauhtilenkkiä kunnes lajivoima on riittävällä tasolla. Tosin se selviää riittävällä tarkkuudella sitä lajivoimaa hankkiessa, siis ajamalla, ilman testaamisiakin.

Pyöräiliän kunto-opas on kuten muutkin kunto-oppaat. Sieltä saa vinkkejä joita kokeilla ja yleensä niistä on apua jos osaa soveltaa niitä. Ikä tuo kokemusta ja kokemus auttaa soveltamaan myös kuntoilussa. Suosittelen sen lisäksi urheilijan venyttelyopasta. Pyöräilijän käsikirjaa suosittelen jo pelkästään sen antaman viihdearvon vuoksi. Asia kirja kuitenkin, vaikkei sekään mikään raamattu ole.

-68

Lue lisää

Joo, kunto on jo parempi kuin vuosi tai kaksi sitten. Vielä on vara ajankäytössä vaihtaa netissä roikuttuja tunteja kuntoiluun. 5h/viikko on jonkunlainen tavoite ja vehkä työmatkapyöräilyn kanssa sen voisi ylittää. Mulle sopii hiljalleen lisätä aikaa ja tehoa tyyli.

Joku ohje on keväällä että eka 1000km on peruskunnon kasvatusta ja vasta sitten intervalleja tai vastaavia -- tarkoittaa, että perustan pitää olla kunnossa. Periaatteessa jo nyt voisi alkaa kerran viikossa sen 2x35km, mutta jos nyt ensin lenkkeilee huviajelua sateessa, tuulessa ja auringossa :-)