Piinaava suhde -käteen jäi psykiatrin kuitit

Huh, melkosen vuoristoradan olet sinäkin mennyt läpi. Ensiksi katkaise kaikki yhteydet ja mielellään tuhoa kaikki hänestä muistuttava.
Käy ihmeessä siellä ammattiauttajalla ja puhu kavereiden kanssa.
Eläkä sitten sorru seurustelemaan ensimmäisen vastaantulevan miehen kanssa, sillä todennäköisesti toistat vain saman kuvion uudelleen.

Jaksamisia!

Huh, viestisi toi mieleen viime syksyn ja omat mielialani silloin.
Seurustelin myös miehen kanssa, joka oli juuri eronnut..hän oli oikeastaan tuttu jo vuosien takaa ja "löysimme" toisemme uudelleen.
Mies esitti rakastunutta ja sanoikin sen useasti, oli muka niin otettu, että tavattiin uudelleen.
En osannut yhtään epäillä hänen tunteitaan, vaan kuvittelin olevani hänelle joku tosi tärkeä.
Sitten yht äkkiä etäisyys, ei ollut enää kiinnostunut minun asioista tai kuulumisistani.
Aloin epäillä toista naista ja sellainen sitten ilmaantuikin, tai oikeastaan kaksikin.
Olin kuukausia (enkä vieläkään kokonaan yli päässyt) ihan shokissa, kävin myös juttelemassa ammattiauttajalla ym.
Ajatukset vaan kiersivät samaa rataa, suunnaton ahdistus ja levottomuus.
Enkä tosiaan ymmärrä, etten merkinnytkään loppupeleissä hänelle yhtään mitään.
Halusi pysyä "kaverina", mutta ainoastaan hätävara mielessään, sen tajusin, eli jollei näistä muista kummastakaan olisi tullut hänelle uutta suhdetta, niin varmaan siinä tapauksessa olisin taas kelvannut :/
Ilmoitin, etten halua olla enää missään tekemisissä, en halua kuulla hänen kuulumisiaan, enkä mitään ja se oli paras päätös, sen jälkeen olo on kohentunut huomattavasti.
Sydänsuruihin ei auta kuin aika, ei ehkä lohduta, kun tilanne päällä, mutta joka päivä aaltoliikkeen tavoin olo alkaa helpottua. Ja olen yrittänyt tajuta, etten menettänyt mitään, mies ei ollut se, mitä esitti, vaan joku ihan muu ihminen ja sellaista persoonaa en olisi omaan elämääni halunnut.

Miten sait selville että hän on pettänyt sinua? Minkä ikäisiä muuten olette?

Alkuperäiselle kirjoittajalle: hän taisi jättää sinut molemmilla kerroilla juuri ennen lomaansa? Eli olit vain lelu ja kun lomat oli lomailtu jonkun uuden ihastuksen kanssa otti sinut taas takaisin. Voi paska mitä miehiä ! Miten muuten vietitte aikaanne, oliko mitään seurustelun elementtejä, kävittekö julkisilla paikoilla vai pitikö sinua tavallaan piilossa?

Hei, olen 32 -vuotias ja hän on nelikymppinen. Siitähän tuo viimeinen "niitti" tavallaan tulikin, kun sanoin että nyt saa riittää tällainen, että minun kanssa ei olla sellaisia aikoja kuten juhannusta, joulua tms yhdessä. Kaiken kukkuraksi hänellä on roppakaupalla sellaisia tilaisuuksia, jotka ovat "avec" mutta kappas kummaa, yhteenkään sellaiseen ei hän minua vienyt vaikka aivan varmasti olen "riittävän" edustava ja urheilullinenkin. Eli ei tuohon mitään järkisyytä ole ollut. Kuullostaa varmaan itserakkaalta, mutta hänen olisi pitänyt paremminkin olla onnellinen että olen hänen elämässään, koska olen ihan oikeasti kaikin puolin rakastava, kunnollinen ja vielä ihan hyvän näköinenkin :D

Eilen hän muuten soitti minulle, koska laitoin hänelle tekstarin, että voin ihan V*tun huonosti (saa hänkin tietää, mitä aiheutti). Hän sanoi, ettei enää rakasta minua sillä tavalla. No voi breaking news, hah. Kuukausi sitten vakuutteli vielä rakastumistaan ja miten hän on muka rakastunut muhun vielä lisää.

Tää onkin yksi juttu, josta tulen hulluksi ja olen uupunut:epäloogisuus. Se on ihan sama, jos vaikka lasta kasvattaisi siten, että välillä saisi raippaa ja välillä karkkia, ilman mitään syy-seuraussuhteita.

Sain selville että hän pettää minua koska hän itse kertoi silloin heinä-elokuussa...

Niin ja vielä katkeran tilitystä: hän oli käynyt työpaikallani noin muuten, ja sanoi, että näyttää minulle oman uuden työhuoneensa ja työpaikkansa. Kyllä hän näyttikin, mutta klo 20 illalla, jolloin siellä ei varmasti ollut ketään, eikä laittanut edes valoja päälle!

Kuulostaa niin tutulta!:(

ÄLÄole häneen missään tekemisissä.Poista puh,no et pääse koskaan eroon et saa rauhaa itselle, jos et tee selväksi, ettet ole häneen yhteydessä.Tiedän kokemuksesta tulee olemaan vaikeaa,mutta muuten ei selviä.Olet arvokas et tarvitse tuollaista paskaa pilamaan sinun elämää...Itke,huuda,kiroa,tee kaikkea koska tulee ahdistus ,ikävä,tuska,jne.NEovat hirveitä vaiheita,mutta taistele selviät kyllä,nyt tuntuu ettei onnistu mutta älä anna periksi,kirjoita tänne,puhu ystäville.Itse olen saanut täältä avun kiitos siitä.Anna itselle anteeksi.Älä alistu tuollaiseen kyllä hän on jo loukanut sinua tarpeeksi,vaikka kuinka on vaikeaa kieltää häneltä tapaamisia lopeta kaikki ,älä anna enää jyrätä sinua,näytä ettei enää kiinnosta vaikka olisi kuinka vaikeaa pure hammasta.jaksamisia ja voimia sinulle.pskerro kuulumisia jatkossa.

>Sanoisin aloittajalle ,että mene ihmeessä pääsi tarkistuttamaan psykolle.
Mielestäni tuollainen avuttomuus ja saamattomuus ,jossa ei osata tehdä
itseään auttavia päätöksiä tukevat em.hoidon tarvetta.

Tuollaiseen avuttomuuden tilaan kun joutuu , niin täytyy sanoa AGRESSIIVISESTI
ASIA, JOTTA TAJUAT TILANTEEN.

Hox: Pyydän anteeksi sanontoja ,mutta en tarkoita pahalla enkä loukata sinua.

Moi taas kaikki, jotka olette mulle kirjoittaneet ja mua tsempanneet. Kiitos tosi paljon! Olin eilen psykiatrilla, ja hän sanoi aivan samaa, eli että ota etäisyyttä tähän ihmiseen ja keskity omaan jaksamiseesi. Olen aika kiitollinen siksikin, että hän ohjasi minut työterveyshuollon lääkärille, joka kirjoitti minulle sairaslomaa ja masennuslääkkeitä. Lisäksi minulla on useita kertoja tämän psykiatrirouvan luona, seuraavaksi huomenna, ja minun ei tarvitse itse maksaa tätä vaan menee työterveyshuollon piiriin. Olen tosi onnellinen, koska olen aika vähävarainen.

Nimimerkille "näin se on", tiedän itsekin etten ole henkisesti ihan hyvässä hapessa mutta olen tosiaan itsekin järkyttynyt, koska en ole missään ihmissuhteessa aiemmin ollut tällä tavalla "hajalla". Tässä on nyt ihan joku oma mekaniikkansa.

Nimimerkille "Hannele", olet ilmeisesti ollut myös jonkun hyvin sitovan ihmisen kanssa suhteessa? Eli tosiaan mun tapauksessa mut on ikäänkuin sitoutettu mutta minuun ei ole sitouduttu. Kun jos suhde "hiipuu" pikkuhiljaa niin eihän siitä kukaan sairastu.

Tyypillistä! Mies "löysi" sinut kun entinen nainen jätti. Hänet jätettiin eikö niin? Sinä olit siinä sopivasti otettavissa käyttöön ettei tarvitse olla yksin. Miehet ovat mestareita tuossa että he pitävät naisia varalla. Hän ei osaa olla yksin? Onko koskaan ollutkaan vai siirtynyt suhteesta toiseen? Mitä tiedät tästä suhteesta ennen sinua? Oliko vain seurustelusuhde vai asuivatko yhdessä, oliko lapsia, kuinka kauan suhde oli kestänyt. Miehet voivat todellakin käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiinsa ja teeskennellä suurtakin rakkautta kun tarvis on. Hän piti sinua juuri sen aikaa kun uuden naisen löytämiseen tarvitiin aikaa ja kas kummaa HÄNELLE riittää että osoittaa sinulle suhteen olevan ohi vain alkamalla etäiseksi ja puhumattomaksi ja ehkäpä hyvin ilkeäksikin koska toivoi että sinä jättäisit, niin hän pääsisi kivuttomammin eroon. Hyvä ettet aio olla varalla ja taas käytettävissä, koska kuten itsekin ounastelet tulee päivä kun hän jälleen "löytää" sinut, mutta siihen älä ala!! Miehet usein ovatkin eron hetkellä hyvin sovittelevia eivätkä halua erota riidoissa vaan peräti ystävinä juuri tuon takia että on paluu jos tarvis. Minkä ikäisiä olette?

Moi,kyllä minä sairastuin,minulle kävi juuri noin kuin sinulle.En ole vieläkään selvinnyt,mutta eteen päin mennään aikaa on kulunut jo 2v6kk.Minä katkaisin kaikki välit ette selviäisin en ole missään tekemisissä exmieheni kanssa,hän kyllä on ottanut yhteyttä mutta en vastaa,en anna hänen pilata enää minun elämää.On kiva kuulla ette sinun asiat alkaa järjestyä.Tiedän mitä sinä käyt läpi on raskas tie mutta sinä selviät,kaikkea hyvää sinulle jatkossa.

Kiitos! Tässä on aika paljon vielä tekemistä siksikin, kun ei tiedä, kehen enää uskoo tai luottaa. Eli jos ajatellaan vaikka tulevia seurustelusuhteita. Turvallisuuden ja vakauden tunne ovat kuitenkin ihmisen perustarpeita, ja kun ne aina murennetaan ja lopulta niitä ei ole, on aika heikossa hapessa. Ennen tätä suhdetta en ole kokenut olevani erityisen mustasukkaista tyyppiä, mutta tämän pettämisjupakan ja -paljastuksen jälkeen olen ollut suorastaan neuroottinen. Sekin syö ihmistä kun kokoajan fundeeraa, missä toinen on, ja ketä p*nee.

Suosittelen kyllä kaikille ammattiauttajaa, jotka vähänkään tuntevat siihen tarvetta. Minulle terapeutti kertoi, että kun tiedostaa ongelman ja uupumuksen, se on ratkaiseva hetki, koska siitä eteenpäin lähdetään toipumisen tielle.

Pöyristyttäviä kokemuksia. Tämän tyyppiset kokemukset ovat ihan oikeita shokkitiloja. Kokemusta voi verrata läheisen ihmisen kuolemaan, sillä lisäyksellä, että tässä on lisäksi petturuus ja luottamuksen menetys. Päälle tulee vielä viha ja katkeruus. Eikä tätä "rakasta" voi muistella lämmöllä. Tällainen ihmissuhde pitää katkaista kertalaakista eli kuolettaa tämä ihminen omasta elämästään heti. Kuin hän olisi oikeasti kuollut. Täällä joku antoikin hyvän neuvon, pyyhi hänen puhelinnumeronsakin pois. Älä vastaa soittoihin äläkä viesteihin. Äläkä vaan mene itse soittelemaan ja viestittelemään, koska odotat vastausta ja olet silloin koukussa kiusaamassa vain itseäsi. Sulje hänet pois elämästäsi ja aloita puhtaalta pöydältä opettelemalla uutta elämää tunti tunnilta.

Ja mikä tärkeintä. Katse pitäisi siirtää tulevaisuuteen tai tähän hetkeen. Huomaat, että ajatuksesi siirtyvät koko ajan kelaamaan vain mennyttä. Se on pirullista piinaa. Opettele olemaan tässä hetkessä. Sinulla on siinä kaikki ympärilläsi nyt hyvin, aurinko paistaa ja lämmin kahvi on kupissa. Kukaan ei osoita sinua aseella, eikä mikään muukaan uhkaa sinua. Nämä on niitä ensimmäisiä oljenkorsia, johon voi tarttua.

Mutta vihata ja raivota saa. Pauhaa se paska itsestäsi ulos. Olisi hyvä jos olisi luotettava ystävä, jolle voisit purkaa pahan olosi.

Tuollaiset ihmiset ovat surkimuksia, joilla ei ole mitään käsitystä oikeasta ja väärästä. On vain huono tuuri jos omalle kohdalle sattuu joku surkimus, oli se sitten juoppo tai rikollinen, patologinen valehtelija tai mielisairas, väkivaltainen tai muu epärehellinen petturi.

Hei GirlGoesNuts, miten tänä päivänä menee, onko mies ottanut yhteyttä jälleen??

Hölmö todellakin olet. Olet löytänyt hyvänpäiväntuttuja herran sängystä ja muuta kakkaa, mutta silti vaan tyhmänä haluat ihan väkisin loukata itseäsi. Kaikki kun vielä pamautettiin päin sun naamaa, ettei vain mitään jäisi epäselväksi. Mutta kun ei niin ei.

Nyt sä olet sitten ihan hermoraunio yhden molopään takia.

Hai, mutterielle menen girl!
Pahanlaatuiseta "rakkaudesta" toipuu kahdessa vuodessa tavallisesti.

Ex-appiukko lausui viisaat sanat. kun eukko vierailla käyskenteli
"Älä sure, v*ttuja on, kuin kalaverkossa silmiä"
Montakin mukavaa aista on läytynyt sen jälkeenkin, enkä samanlaista enää huolisikaan.
Jotain jälkiä jäi alitajuntaani, sillä näen joskus unia, joissa hän tulee ja kaikki on hyvin taas............herätessäni muistan hänen tihutekonsa ja sen, että hän on jo kuollut..........

Olen itse ollut täysin samallaisessa tilanteessa. Ja ymmärrän kuinka vaikeeta esim. olisi vaikeata luottaa uudessa suhteessa mieheen/naiseen. Toipuminen vie kauhean kauan aikaa pelkäsin itsekkin että sekoan mutta kun aikaa oli mennyt tapahtumasta niin uskalsin uuteen suhteeseen!:) Olen onnellinen sinun puolestasi että loppupeleissä erositte ja sinun ei tarvitse kestää tuota ''nöyryyttävää'' suhdetta.!

Hei pitkästä aikaa kaikki! Luin äsken monta viestiä, tästähän on tullut pitkä ketju, ja se kertonee siitä että moni muukin on kohdannut tällaisia kamalia asioita, mikä on tietysti tosi surullista.
Olen saanut yhteensä 3(!) viikkoa sairaslomaa näiden tapahtumien jälkeen, ja se loppuu kohta. Voin välillä aika hyvin, ja välillä sitten taas todella huonosti, ahdistus on valtavaa. Kaikenlaista troppiakin on määrätty, mutta syön esim. rauhoittavia niin vähän kuin mahdollista, sillä ne voivat kai olla aika vaarallista tavaraa. Tämä on ollut pelottava kokemus minulle, ja on edelleen koska saan sellaisia paniikinomaisia kohtauksia. Tiedän kyllä että tunteet eivät määritä, kuka olen, mutta silti....: I

Uskon kyllä karman lakiin, koska minua ovat auttaneet lukuisat ihmiset, erityisesti ammattilaiset kuten lääkärit. Kaiken lisäksi kävi sattuma, että törmäsin tuttuun pastoriin marketissa pari päivää sitten, hän näki etten voi hyvin, ja hän ehdotti, että tulen juttelemaan myös hänen luokseen. Tämä apu on ollut hieno huomata. Masentuneena kun käy niin, ettei kauhean moni hakeudu seuraan, koska en olekaan se "sievä, huoliteltu ja hauska", kuten yleensä ja siitä näkeekin kuka on ystävä ja kuka ei.

Mies on laittanut minulle viestejä. Olen sanonut että olen saanut viikkojen sairasloman ja voin huonosti, en muuta. Miettiköön sitten tykönään, jos miettii. Kaikki ihmiset eivät ole niin vahvoja, minä luulin ennen muuta, mutta en enää.

Hei Girl,

Olen mies, jolla on jo aikoja sitten todettu puolivaikea masennus. Se on juttu, joka kerran tultuaan jää aina jonnekin piilemään. Siitä toki paranee, mutta sillä on mahdollisuus helposti uusiutua. Olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä. Tiedostan tekijät, jotka masennusta/paniikkia aiheuttavat, mutta en täysin osaa välttää niitä.

Olet hakenut ja saanut apua. Se on hyvä. Pari kokemukseen nojautuvaa varoituksen sanaa kuitenkin. Ensinnäkin älä tee itse päätöksiä masennuslääkkeen annostelusta. Usko lääkäriä ja syö hänen määräämänsä annokset. Vaikka itsestä tuntuu, että olo on jo riittävän hyvä ilman lääkitystäkin, niin lääkettä kuitenkin tarvitaan vielä. Ja lopetus sitten aikanaan on tehtävä hallitusti pikkuhiljaa vähentäen, muuten iskevät vierotusoireet.

Lääkkeitten käyttöön liittyy Suomessa ihan liikaa häpeää. Sen vuoksi monet yrittävät sinnitellä ilman tai tekevät omaehtoisia vähennyksiä, vaikka miten olisi tarvetta masennuslääkitykseen. Masennus on vielä jotenkin mystinen tauti, jota ei kykene selittämään samoin kuin vaikkapa jalan katkeamista. Mutta yhtä lailla se on sairaus, joka vaatii hoidon. Olen itse tavallaan hoidossa kaiken aikaa, koska olen lääkityksellä. En häpeä asiaa siinä mielessä, että jättäisin hoidon väliin, mutta tiedostan asiaan liittyvät kielteiset mielikuvat, enkä ole kertonut tilanteestani työyhteisössä. Heistä kukaan tuskin aavistaakaan, mitä olen käynyt läpi.

Toinen varoitus: varo vääriä profeettoja. Juuri esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt käyttävät ihmisten hädänalaista tilannetta hyväkseen olemalla "läsnä hädässä". Heidän vaikuttimensa eivät kuitenkaan ole eheyttää sinua itsenäiseksi, vapaaksi ihmiseksi vaan osaksi heidän yhteisöään, joka voi olla aikaa myöten hyvinkin sitova ja piinaava.

On hyvä, että on joku jolle puhua. On kuitenkin syytä katsoa, kehen luottaa.

Huomasin tämän ketjun vasta nyt, en jouda kirjoittamaan enempää mutta kerotomuksestasi huokuu luottamus elämään jota toivoisin omalle siskollenikin jonka elämä mureni täysin pettäjän ja hyväksikättävän miehen käsittelyssä.
Kaikkea hyvää sinunulle

Hei vielä. Sellainen tuli mieleen, että jos haluatte jakaa kokemuksia yms kanssani, minun sähköpostiosoitteeni on [email protected]. Pidetään lippu korkealla....