Koko nuoruuden käytännössä kaikki aika kului pleikkaa pelaamalla, sarjakuvia ja fantasiakirjoja lukemalla tai scifiä ja animea katselemalla. Siinä 23 ikävuoden tienoilla aktiivinen kiinnostus noita kohtaan alkoi tippua romahdusmaisesti. Muistelen kyllä yhä menneitä lämmöllä, katson TV:stä Game of Thronesia ja pelailen harvakseltaan jotain pelimaailman huippuja, mutta sellainen varsinainen innostus on kuollut.
Nyt ongelmaksi on vain muodostunut tuon jäljiltä valtava tyhjä aukko. Tuntuu ettei elämässä ole oikein mitään, ja jos nuo entiset harrastukseni ovatkin suuren osan naisista karsastamia, niin parempi nekin kuin ei mitään.
Mitään varsinaista harrastusta ei nuorempana ollut, mistä voisi jatkaa. Urheilua ei ole koskaan jotain MM-kisoja lukuunottamatta kiinnostanut seurata. Musiikki ei ole ikinä herättänyt suurempia intohimoja, mitä nyt joskus jonkun hyvän biisin löydettyäni soitan sitä repeatilla koko päivän. Mutten ole kovin musa-tietoinen, enkä sen suuremmin innostunut käymään keikoilla tms. Salilla olen ruvennut käymään, muttei mikään bodauksesta, liikkeistä ja jauheista hehkuttaminen innosta myöskään. Kirjoja (jotain fantasiakirjoja lukuunottamatta) ei ole ikinä nuorempana tullut luettua, ja mitä nyt olen yrittänyt, niin on tuntunut aikamoiselta pakkopullalta. Matkustelemassa on kiva joskus käydä, mutta lähinnä sekin tuntuu vain kivalta vaihtelulta, eikä miltään mistä olisin hirveän innoissani. Ammatillisia päämääriä tai intohimoja minulla ei juurikaan ole; opiskelen ja teen töitä ihan vain "selvitäkseni". Suurempi innostus baareiluun ja bilettämiseen on hälvennyt jo kauan sitten.
Käyn kavereidein kanssa pelaamassa jonkin verran maila/pallo-pelejä. Tuota voisin tehdä enemmänkin, mutta ongelmana on se että olen suoraan sanoen melko surkea, kun ei tullut nuorena pelailtua juuri lainkaan. Tuosta syystä en myöskään ole viitsinyt millekään YO- tai muiden järjestöjen vuoroille mennä. Siellä kun on yleensä ihmisiä joilla on harrastuspohjaa, ja olisin vain taakkana ja ärtyneiden mulkaisujen kohteena (kokemusta löytyy). Tuo totaalinen pohjan puuttuminen kaikesta on myös yksi syy miksei minkään harrastuksen aloittaminen ole nyt kummemmin maistunut. Jotenkin tuntuu yli 25-vuotiaana rasittavalta aloittaa aivan tyhjästä. Varsinkin kun ei asioihin edes ole mitään palavaa innostusta, vaan tullut kokeiltua erilaisia harrastuksia lähinnä siksi ettei kaikki aika menisi himaillessa. Tuohon vielä päälle tukku huonoja ominaisuuksia (huonot urheilulliset kyvyt, huono kehonhallinta, huono venyvyys, huono rytmitaju, huono liikemuisti jne), niin soppa on valmis.
Tämän ikäisiä kavereita on myös ollut vaikea houkutella mukaan mihinkään uuteen, harrastukseen tai muuhun. Seura kun olisi ehkä tehnyt toimeliaisuudesta vähän siedettävämpää.
Välillä myös tuntuu että olisi hauska ihan nostalgian vuoksi palata rennosti vanhojen juttujen pariin; pelata yhdessä jotain konsolipeliä, roolipelata D&D:tä tai vierailla jossain conissa. Valitettavasti kellään nykyisellä kaverillani ei ole samanlaista taustaa kuin minulla, eikä heistä ole seuraa moiseen. Ketään entisiäkään tuttuja ei oikein löydy, sillä nuo nuoruusvuodet olivat kovin yksinäistä aikaa, ja harvoihin silloisiin kontakteihin ovat välit himmenneet jo aikoja sitten. Nyt taas tuntuisi omituiselta etsiä noista asioista kiinnostunutta seuraa sen vuoksi että olisi kiva joskus ihan huvin vuoksi harrastaa moista. Uusien sosiaalisten kontaktien luominen on näin arkana muutenkin hieman hankalaa.
Tulipas pitkä vuodatus. Kiinnostaisi vain lähinnä tietää että kuinka muut ovat onnistuneet löytämään uusia intohimon aiheita "vanhemmalla" iällä? Jotenkin kun tuntuu että ne intohimon siemenet olisi pitänyt kylvää jo nuorella iällä. Kun katselee tuota tuttavapiiriäni niin urheilusta innostuneet ovat niitä joiden faijat veivät heitä nuorina lätkäpeleihin tai jotka harrastivat itse fudista. Musiikista innostuneet ilmaisivat sitä kiinnostusta jo ylä-asteella pukeutumisellaan yms. Ja sitten on se omituinen joukko joka jaksaa vuodesta toiseen bilettää ja baareilla aina yhtä innoissaan, ja joka viikko se on heille samanlainen kohokohta.
Tuntuu tosiaan että se tyttöystävä on ainoa asia mistä pystyisin enää innostumaan. Sellaisen löytäminen on vain kovin vaikeaa kun on tälläinen yhä ankeammaksi muuttuva möllöttäjä.
Nyt ongelmaksi on vain muodostunut tuon jäljiltä valtava tyhjä aukko. Tuntuu ettei elämässä ole oikein mitään, ja jos nuo entiset harrastukseni ovatkin suuren osan naisista karsastamia, niin parempi nekin kuin ei mitään.
Mitään varsinaista harrastusta ei nuorempana ollut, mistä voisi jatkaa. Urheilua ei ole koskaan jotain MM-kisoja lukuunottamatta kiinnostanut seurata. Musiikki ei ole ikinä herättänyt suurempia intohimoja, mitä nyt joskus jonkun hyvän biisin löydettyäni soitan sitä repeatilla koko päivän. Mutten ole kovin musa-tietoinen, enkä sen suuremmin innostunut käymään keikoilla tms. Salilla olen ruvennut käymään, muttei mikään bodauksesta, liikkeistä ja jauheista hehkuttaminen innosta myöskään. Kirjoja (jotain fantasiakirjoja lukuunottamatta) ei ole ikinä nuorempana tullut luettua, ja mitä nyt olen yrittänyt, niin on tuntunut aikamoiselta pakkopullalta. Matkustelemassa on kiva joskus käydä, mutta lähinnä sekin tuntuu vain kivalta vaihtelulta, eikä miltään mistä olisin hirveän innoissani. Ammatillisia päämääriä tai intohimoja minulla ei juurikaan ole; opiskelen ja teen töitä ihan vain "selvitäkseni". Suurempi innostus baareiluun ja bilettämiseen on hälvennyt jo kauan sitten.
Käyn kavereidein kanssa pelaamassa jonkin verran maila/pallo-pelejä. Tuota voisin tehdä enemmänkin, mutta ongelmana on se että olen suoraan sanoen melko surkea, kun ei tullut nuorena pelailtua juuri lainkaan. Tuosta syystä en myöskään ole viitsinyt millekään YO- tai muiden järjestöjen vuoroille mennä. Siellä kun on yleensä ihmisiä joilla on harrastuspohjaa, ja olisin vain taakkana ja ärtyneiden mulkaisujen kohteena (kokemusta löytyy). Tuo totaalinen pohjan puuttuminen kaikesta on myös yksi syy miksei minkään harrastuksen aloittaminen ole nyt kummemmin maistunut. Jotenkin tuntuu yli 25-vuotiaana rasittavalta aloittaa aivan tyhjästä. Varsinkin kun ei asioihin edes ole mitään palavaa innostusta, vaan tullut kokeiltua erilaisia harrastuksia lähinnä siksi ettei kaikki aika menisi himaillessa. Tuohon vielä päälle tukku huonoja ominaisuuksia (huonot urheilulliset kyvyt, huono kehonhallinta, huono venyvyys, huono rytmitaju, huono liikemuisti jne), niin soppa on valmis.
Tämän ikäisiä kavereita on myös ollut vaikea houkutella mukaan mihinkään uuteen, harrastukseen tai muuhun. Seura kun olisi ehkä tehnyt toimeliaisuudesta vähän siedettävämpää.
Välillä myös tuntuu että olisi hauska ihan nostalgian vuoksi palata rennosti vanhojen juttujen pariin; pelata yhdessä jotain konsolipeliä, roolipelata D&D:tä tai vierailla jossain conissa. Valitettavasti kellään nykyisellä kaverillani ei ole samanlaista taustaa kuin minulla, eikä heistä ole seuraa moiseen. Ketään entisiäkään tuttuja ei oikein löydy, sillä nuo nuoruusvuodet olivat kovin yksinäistä aikaa, ja harvoihin silloisiin kontakteihin ovat välit himmenneet jo aikoja sitten. Nyt taas tuntuisi omituiselta etsiä noista asioista kiinnostunutta seuraa sen vuoksi että olisi kiva joskus ihan huvin vuoksi harrastaa moista. Uusien sosiaalisten kontaktien luominen on näin arkana muutenkin hieman hankalaa.
Tulipas pitkä vuodatus. Kiinnostaisi vain lähinnä tietää että kuinka muut ovat onnistuneet löytämään uusia intohimon aiheita "vanhemmalla" iällä? Jotenkin kun tuntuu että ne intohimon siemenet olisi pitänyt kylvää jo nuorella iällä. Kun katselee tuota tuttavapiiriäni niin urheilusta innostuneet ovat niitä joiden faijat veivät heitä nuorina lätkäpeleihin tai jotka harrastivat itse fudista. Musiikista innostuneet ilmaisivat sitä kiinnostusta jo ylä-asteella pukeutumisellaan yms. Ja sitten on se omituinen joukko joka jaksaa vuodesta toiseen bilettää ja baareilla aina yhtä innoissaan, ja joka viikko se on heille samanlainen kohokohta.
Tuntuu tosiaan että se tyttöystävä on ainoa asia mistä pystyisin enää innostumaan. Sellaisen löytäminen on vain kovin vaikeaa kun on tälläinen yhä ankeammaksi muuttuva möllöttäjä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rupee skedeemään, se on hauskaa. Tiedän että tää ehkä kuulostaa oudolta, mutta siinäpä laji johon ei helposti kyllästy ja mitä paremmaks kehittyy niin siitä hauskempaa se on :)
Skeittauksessa ei tarvitse olla mikään huippu, sitä voi muuten vain rullailla pitkin katuja ja harjoitella hyppyjä ja muuta sälää. Laji ei ole ikään eikä omiin taitoihin sidoksissa vaikka jotkut näin tahtovat uskotellakin.
Oon pahoillani jos ei ollenkaan kolahtanut... hieno laji, harrastin nuorempana.
myös nörttejä naisia, jotka vaan dataa koneella päivät pitkät ja tuppaavat jäämään vanhoiksi piioiksi, ei silti, toiset ei edes kaipaa perinteistä perhe-elämää. Ehkä netistä löytää parhaiten samankaltaisia naisia.
Kuulostat kyllä henkisesti aika vanhukselta. Ratkaisuehdotuksia: kokkaaminen, retkeily, uinti, tanssiminen, valokuvaus... muutamia mainitakseni. Olen itse yli kolmekymmentä ja vieläkin löydän elämästä koko ajan uusia juttuja.
Korkeakirjallisuutta . Se kanattaa ja on älyllisesti haastavaa