Moi. Auttakaa mua. Olen 15 vuotias tyttö joka on menettänyt monta tärkeää ja rakasta ystävää. Kaikki alkoi siitä kun olen saanut ''paniikkikohtauksia'' yllättäen. Viimeksi kun sain sen ystäväni alkavat luulla että esitän, mutta ei se niin mene. Ystäväni ei luota muhun ja he eivät halua liikkua enään mun kaa missään. Miten saan heidät takaisin? Joka päivä saan kuulla että ystäväni puhuvat minusta pahaa muille ystävilleni. He puhuvat kuinka hullu olen ja esitän että saan muka 'paniikkikohtauksen''. Se sattuu. Pitäisikö minun antaa vain asian olla vai puutunko asiaan jotenkin? Auttakaa! Oon toivoton :'''(
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmmm, aika ikävää toimintaa ystäviltäsi. Itse en kyllä enää sanoisi tuolla tavalla käyttäytyviä ystäviksi. Tosin olette niin nuoria, että se voi selittää kavereittesi inhottavan suhtautumisen paniikkikohtauksiisi!! Siis saatko ihan oikeita paniikkikohtauksia??? Oletko hakenut niihin mitään apua? Millaisia ne sinun "paniikkikohtauksesi" tarkalleen ottaen ovat?
Itse aikoinaan sain ihan oikeita paniikki- ja sekavuuskohtauksia ja monet suhtautuivat minuunkin kuin johonkin hulluun. Tuntuihan se pahalle ja tuntuu vielä paranemisen jälkeenkin jos rupean miettimään miten jopa omat siskoni saattoivat puhua minusta pahaa.
Oletko sä siis puhunut tuosta asiasta ollenkaan ystäviesi kaa?
Siis oletko yrittänyt kunnolla selittää heille kohtauksistasi? Suostuvatko he yhtään kuuntelemaan? Ovatko he silloin kun olet saanut kohtauksen, niin silloin sanoneet, että vaan esität vai vasta jälkeenpäin? Jos kärsit oikeasta paniikkihäiriöstä, voisit sanoa ystävillesi, että se on ihan normaali sairaus, etkä ole päästäsi mitenkään pimee....... Suosittelisin sua puhumaan asiasta ihan vaik koululääkärinki kaa, ettei sun kohtaukset vaan pääse pahenemaan ja vaikeuttamaan arkea.
Mun ystäviä on ollut paikalla useasti kun olen saanut ''paniikkikohtauksen''. En osaa itse selittää millaisia ne ovat mutta on puhuttu et en hengitä tasasesti, riehun, mahaan maassa, en pysy paikalleni, olen väkivaltanen, itken yms.
Joo, tutulta kuulostaa. Käy oikeesti juttelee lääkärin kaa. Eikö sun perhe oo reagoinu mitenkään????? Onko sulla kotona kaikki asiat ok?
Toivottavasti saat apua ongelmaasi ja ystäväsikin tajuaisivat tilanteesi eivätkä kääntäisi selkäänsä sinulle. Se on vaan totta, että usein muut ihmiset voivat suhtautua todella välinpitämättömästi juuri silloin kun toinen tarvitsi tukea.