Järki vai tunteet

Olen ollut erittäin ikävässä tilanteessa jo vuosia. Tapasin työpaikallani 10 vuotta sitten saman ikäiseni naisen, joka oli juuri eronnut pitkästä suhteestaan. Tulimme juttuun heti alusta asti. Vaimollani ja minulla meni noihin aikoihin tosi huonosti, kärsimme lapsettomuudesta, joka ei itseasiassa minua juurikaan haitannut, vaikka pidän lapsista ei se ollut minulle mikään pakkomielle. Vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi pienen pojan koska se oli niin vaikeaa sanoin vaimolleni, että olen aivan tyytyväinen, emme tarvitse enempää, mutta suostuin taas vaimoni pyynnöstä IVF hoitoihin 6 vuotta ja saimme ihanan pienen tytön. Ja taas vaimoni halusi aloitta hoidot, johon suostuin, tähän mennessä ei ole vielä tärpännyt kolmatta kertaa.

Nämä hoidot, joista arvostan suuresti vaimoni sisukkuutta vierannuttivat meidät. Vaimoni on ensimmäinen tyttöystäväni ja olemme pian olleet yhdessä 25 vuotta joista naimisissa 17. Pakenin ahdistusta ja ikävää oloa työhön, jossa ystävyyteni työkaveriini muuttui vuosien saatossa rakkaudeksi. Tätä kesti, kolme vuotta joka oli elämäni onnellisinta aikaa. Rakstettuni halusi minun eroavan ja halusin sitä itsekkin, mutta en kyennyt tehdä sitä vaimolleni ja lapsilleni. Rakastetullani ei ollut lapsia ja hän halusi normaalin suhteen, eikä olla ns. Kakkonen, vaikka hän oli ja on edelleen sielussani ykkönen. Päädyimme lopettamaan suhteen. Tästä on kulunut nyt ylinkolme vuotta, ei ole päivääkään etten miettisi häntä. Hänellä on ollut suhteita, mutta kaikki ovat kaatuneet siihen, että hän ei ole rakastanut näitä miehiä, koska rakastaa edelleen minua. Olemme aina, jutelleet kun hänellä on ollut suhteissa taukoja. Luulisi, että tämä olisi mennyt ohi 3 vuodessa, mutta ei. En voi olla onnellinen ilman häntä.
Olisi kiva kuulla onko kenelläkään käynyt näin, että aivan hillitön kaipuu ja ikävä on jäänyt, miten siitä pääsee yli ja ympäri. Ulkoisesti minulla on kaikki hyvin kaksi kaunista ja fiksua lasta, kaunis vaimojota rakastan kuin siskoa en naista, talodellisesti kaikki loistavasti, mutta en ole onnellinen.