LINTUBONGAUSTA ANOPIN KANSSA

Näin keväisin on kiva tehdä lintubongausta. Anopin kanssa ollessamme aamulenkillä, ihmettelimme, mitä haaskaa harakat vetelivät pitkin pyörätietä. No yösyöppöhän oli vieraillut kulmillamme yöllä. Oli kello jo sen verran paljon, että yhtään viskisieppoa emme nähneet tällä kertaa, mutta monta kahelia ja kyläepeliä sitäkin runsaslukuisempina.
Kävellessämme muisteltiin parin viikon takaista uutisankkaa, jossa kerrottiin, että Suomessa on vieraillut Uuden Seelannin palturikana.
Jännittyneinä odotamme, milloin kuulemme ensimmäistä kuhankeittäjää tänä vuonna-mikä laulutaituri! Anoppi kertoi, että ennen tapasi metsissä useasti pontikankeittäjiä, mutta onko ilmaston-vai asennemuutoksen seurausta, kun en ole oikeastaan koskaan sellaista nähnyt. Vai onkohan nuo sinisävyiset kyttääjälinnut kaventaneet niiden reviiriä.
Siemensyösy on aika harvinainen havainto ja aapiskukko, jonka anoppi kertoi olleen aika pelottava olio laiskoille lapsille.
Toivottavasti haaskalinnut eivät kutistaisi tätä tarinaa. Pitääpä lopettaa ja odottaa seuraavaa lintubongaus-sauvakävelyreissua.