Sinkkuuden perussyy

Eli mies ei ole kehittynyt tuossa asiassa viidenkymmenen vuoden aikana.

Nämä taloudelliset seikat ovat sitä, että ei ole varaa alle 20v.

"Miksi et iloitse siitä, etteivät taloudelliset seikat ja ympäristö enää pakota parisuhteeseen? Kirjoituksestasi saa käsityksen, kuin se olisi paha asia. "

Tuo sana pakottaa on väärä sanavalinta. Tarkoitan sitä että aikaisemmin taloudelliset seikat ja ympäristö loivat tilanteen jossa parisuhde oli edullista ja hyödyllistä ja helppo solmia.
Aiemmin ympäristö ja tavat myös loivat olotilan jossa kumppani oli helppoa ja luonnollista löytää. Aviopulison etsintä oli luonnollista ja vastakkaisille sukupuolille oli ihan luonnollista ja selvää millä asialla oltiin liikkeellä. Aviopuolisoa alettiin etsiä tietyssä iässä ja se etsintävaihe kesti korkeintaan pari vuotta. Yhteen mentiin ensin ja vasta sen jälkeen alkoi yhteinen elämä. Eikä sen jälkeen enää katsottu taakse vaan mentiin eteenpäin elämässä. Seurustelua niinkuin se nykyään ymmärretään ei tunnettu. Osa tietysti "seurusteli" mutta osa saattoi mennä naimisiin ilman mitään pidempää seurustelua.

Nyt tilanne on ihan toinen vaikka me emme ole muuttuneet mitenkään. Kukaan ei nykyään myönnä että etsii puolisoa. Vanhemmissa ikäluokissa se voidaan jo myöntää muttei nuoremmissa. Kaikki ovat itsenäisiä pärjääjiä jotka ennenkaikkea haluavat pitää hauskaa ja merkityksellisen ihmissuhteen jos sellainen sattuu kohdalle. Kuitenkin aniharvat ovat sosiaalisesti niin lahjakkaita ja myös komeita/kauniita että pärjäävät tässä pelissä.

Siis ainahan kauniilla ja rikkailla on ollut enemmän ottajia mutta aikaisemmin näitä ei jääty odottamaan hamaan tulevaisuuteen koska peliaika oli vain tuo muutama vuosi.

Laudonniere kirjoitti:

"Miksi et iloitse siitä, etteivät taloudelliset seikat ja ympäristö enää pakota parisuhteeseen? Kirjoituksestasi saa käsityksen, kuin se olisi paha asia. "

Tuo sana pakottaa on väärä sanavalinta. Tarkoitan sitä että aikaisemmin taloudelliset seikat ja ympäristö loivat tilanteen jossa parisuhde oli edullista ja hyödyllistä ja helppo solmia.
Aiemmin ympäristö ja tavat myös loivat olotilan jossa kumppani oli helppoa ja luonnollista löytää. Aviopulison etsintä oli luonnollista ja vastakkaisille sukupuolille oli ihan luonnollista ja selvää millä asialla oltiin liikkeellä. Aviopuolisoa alettiin etsiä tietyssä iässä ja se etsintävaihe kesti korkeintaan pari vuotta. Yhteen mentiin ensin ja vasta sen jälkeen alkoi yhteinen elämä. Eikä sen jälkeen enää katsottu taakse vaan mentiin eteenpäin elämässä. Seurustelua niinkuin se nykyään ymmärretään ei tunnettu. Osa tietysti "seurusteli" mutta osa saattoi mennä naimisiin ilman mitään pidempää seurustelua.

Nyt tilanne on ihan toinen vaikka me emme ole muuttuneet mitenkään. Kukaan ei nykyään myönnä että etsii puolisoa. Vanhemmissa ikäluokissa se voidaan jo myöntää muttei nuoremmissa. Kaikki ovat itsenäisiä pärjääjiä jotka ennenkaikkea haluavat pitää hauskaa ja merkityksellisen ihmissuhteen jos sellainen sattuu kohdalle. Kuitenkin aniharvat ovat sosiaalisesti niin lahjakkaita ja myös komeita/kauniita että pärjäävät tässä pelissä.

Siis ainahan kauniilla ja rikkailla on ollut enemmän ottajia mutta aikaisemmin näitä ei jääty odottamaan hamaan tulevaisuuteen koska peliaika oli vain tuo muutama vuosi.

Lue lisää

Tässä unohdetaan se joukko, joka ei edes halua vakinaista parisuhdetta. Heitäkin on nykyään paljon. Osa tästä joukosta on "etsivinään" suhdetta, koska se kuuluu normielämään, mutta pohjimmiltaan he eivät vakisuhdetta halua ja siksi eivät kelpuuta ketään.

Unohtui.. kirjoitti:

Tässä unohdetaan se joukko, joka ei edes halua vakinaista parisuhdetta. Heitäkin on nykyään paljon. Osa tästä joukosta on "etsivinään" suhdetta, koska se kuuluu normielämään, mutta pohjimmiltaan he eivät vakisuhdetta halua ja siksi eivät kelpuuta ketään.

Lue lisää

Tämä oli hyvä huomio. Ne jotka eivät edes halua vakinaista parisuhdetta. Heitäkin on nykyään paljon. Tämä on totta. Osa ihmisistä on varmasti tyytyväisempiä yksin ja he eivät edes kaipaa parisuhdetta. Nykyään esim. työ voi itsessään tarjota niin paljon sisältöä elämään ettei sitä kumppania kaipaa kuin korkeintaan juhlapyhinä.

Mutta uskoisin että suurin osa vapaaehtoisesti sinkkuna olevista ei halua parisuhdetta koska sille ladataan niin suuret odotukset nykyään.

Laudonniere kirjoitti:

"Miksi et iloitse siitä, etteivät taloudelliset seikat ja ympäristö enää pakota parisuhteeseen? Kirjoituksestasi saa käsityksen, kuin se olisi paha asia. "

Tuo sana pakottaa on väärä sanavalinta. Tarkoitan sitä että aikaisemmin taloudelliset seikat ja ympäristö loivat tilanteen jossa parisuhde oli edullista ja hyödyllistä ja helppo solmia.
Aiemmin ympäristö ja tavat myös loivat olotilan jossa kumppani oli helppoa ja luonnollista löytää. Aviopulison etsintä oli luonnollista ja vastakkaisille sukupuolille oli ihan luonnollista ja selvää millä asialla oltiin liikkeellä. Aviopuolisoa alettiin etsiä tietyssä iässä ja se etsintävaihe kesti korkeintaan pari vuotta. Yhteen mentiin ensin ja vasta sen jälkeen alkoi yhteinen elämä. Eikä sen jälkeen enää katsottu taakse vaan mentiin eteenpäin elämässä. Seurustelua niinkuin se nykyään ymmärretään ei tunnettu. Osa tietysti "seurusteli" mutta osa saattoi mennä naimisiin ilman mitään pidempää seurustelua.

Nyt tilanne on ihan toinen vaikka me emme ole muuttuneet mitenkään. Kukaan ei nykyään myönnä että etsii puolisoa. Vanhemmissa ikäluokissa se voidaan jo myöntää muttei nuoremmissa. Kaikki ovat itsenäisiä pärjääjiä jotka ennenkaikkea haluavat pitää hauskaa ja merkityksellisen ihmissuhteen jos sellainen sattuu kohdalle. Kuitenkin aniharvat ovat sosiaalisesti niin lahjakkaita ja myös komeita/kauniita että pärjäävät tässä pelissä.

Siis ainahan kauniilla ja rikkailla on ollut enemmän ottajia mutta aikaisemmin näitä ei jääty odottamaan hamaan tulevaisuuteen koska peliaika oli vain tuo muutama vuosi.

Lue lisää

Mä en ymmärrä tuota ettei kukaan nuorempi muka myönnä etsivänsä puolisoa. Muistan kyllä omat teiniajat, eihän silloin kukaan myöntänyt kun piti olla niin kovaa jätkää ja ihannoida naistenkaatamista... iän myötä on helpompi ajatella omilla aivoillaan ja sanoa tuollaiset eriävät ajatukset ääneen ilman sosiaalisen kuoleman pelkoa. Nuorella on aina enemmän menetettävää. Vai olisikohan se vaan niin että pitää karaistua henkisesti sanomaan omat eriävät mielipiteet, oli ikä mikä vaan... joka tapauksessa mää etsin ihan rehellisesti parisuhdetta enkä peittele, 28v mies.

Oksettaa ajatus siitä että toiselle pitäisi esittää jotain ja venyä sosiaalisesti äärimmilleen päivä toisensa jälkeen vuosien ajan pitääkseen parisuhteen kasassa. Siihen päälle vielä kestää sitä toista ihmistä ongelmineen eikä se kumppani ole välttämättä täydellinen. Mun mielestä lähtökohta on niin väärä kun voi jos esitetään eikä yritetä ylittää itteensä sosiaalisesti ja noin. En usko että kovin moni on sosiaalisesti tarpeeksi lahjakas ilman treenaamista tai ahkeraa ja jatkuvaa itsensä ylittämistä kunnes vahvistuu sosiaalisesti sen verran ja oppii tuntemaan sitä toista ihmistä paremmin.

En oikein jaksa uskoa että sinkkumaailmassa on pelkkää peliä. En tietty tiedä muista miehistä ja naisista, mutta miettikää ihan oikeasti hetki miksi, MIKSI haluatte ylipäätään suhdetta. Vai haluatteko vaan jotain millä kehuskella ja tuntea olonsa paremmaksi? Mä tahdon läheisyyttä, pinnan alle katsomista ja molemminpuolista henkisen tilan antamista, ja seksiä. Eli ihan normaalia ystävyyttä sopivan ihmisen kanssa mutta paljon ihanampaa. En todellakaan odota kaunista ja rikasta enkä ymmärrä miksi kenenkään pitäisi jos se ei ole seksuaalisesti ylitsepääsemätön asia se naamavärkki.