Kirjaa ei aluksi 1970-luvun alussa saanut Suomessa julkaista koska pääministeri Sorsa ja presidentti Kekkonen painosti niin ankarasti kustannusyhtiö Tammea. Suomettuneisuuden pahimpia häpetahroja, neuvostovastaisuus oli Suomessa käytännössä kiellettyä.
Vankileirien saaristo julkaistaan uudestaan!
On totuuden aika
84
388
Vastaukset
- yaho sport plunger
Ja mitäs hyötyä olisi julkaista jonkun katkeran vanhan slaavi musikka täipään tilityksiä jostain saaresta jolla hampaaton oli vain loukatakseen yhtä Suomen sen ajan tärkeimmistä kauppakumppaneista mutta ethän sinä tätäkään tajua.
- .
Bolsevikkiaate näköjään elää sinussa vahvana, vaikka neukulandia on hajonnut.
- sinä sanoi red kruge
. kirjoitti:
Bolsevikkiaate näköjään elää sinussa vahvana, vaikka neukulandia on hajonnut.
Minussa on sen verran järkeä kuten Nixonissa ja Kissingerissä etten ala tunteilemaan jonku Arvo Poika Tuomisen tai Solzenitsyn hyödyttömien teosten takia. Sitäpaitsi julkisesti tarvinnut kenenkään sanoa sitä mikä oli jo yleisesti tiedossa.
- Anonyymi
sinä sanoi red kruge kirjoitti:
Minussa on sen verran järkeä kuten Nixonissa ja Kissingerissä etten ala tunteilemaan jonku Arvo Poika Tuomisen tai Solzenitsyn hyödyttömien teosten takia. Sitäpaitsi julkisesti tarvinnut kenenkään sanoa sitä mikä oli jo yleisesti tiedossa.
Vankileirien saaristo ei alkuunkaan ollut ”hyödytön kirja” vaan järisyttävä totuus joka järkytti suuresti sinun iki-ihanaa Neukkulandiaasi! Silloin saivat myös monet m,iljoonat oikeutta edes jälkikäteen ja suuri valhe paljastui!
Se kyrsii yhä Tiltua! - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Vankileirien saaristo ei alkuunkaan ollut ”hyödytön kirja” vaan järisyttävä totuus joka järkytti suuresti sinun iki-ihanaa Neukkulandiaasi! Silloin saivat myös monet m,iljoonat oikeutta edes jälkikäteen ja suuri valhe paljastui!
Se kyrsii yhä Tiltua!Ei sitä neukuissa saanut julkaista. Ja joo, ns. suojasään aikana joittenkin maineet rehalibilitointiin, mitään kansallista käsittelyä julmuuksille ei koskaan käyty ja nyt Putin jatkaa sitä, mihin Stalin jäi!
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ei sitä neukuissa saanut julkaista. Ja joo, ns. suojasään aikana joittenkin maineet rehalibilitointiin, mitään kansallista käsittelyä julmuuksille ei koskaan käyty ja nyt Putin jatkaa sitä, mihin Stalin jäi!
Aleksander Solzenitsyn kylläkin fanitti Vladimir Putinia venäläis-kansallismielisyyden hihkuttamana.
- Vai saari se onkin?
"--tilityksiä jostain saaresta --"
Et taida olla kartalla??- reed sims boyd fiori
Oli mikä oli. Solzenitsyn oli joka tapauksessa panslaavilainen isovenäläinen rasisti. Jopa kaltaisesi ääliö valopää tajuaa että ei siis "ei-venäläisten" fani. Milloin esim. Aleksanteri Suuri eli Solzhy puhui siitä että tsetseeni heimo meinattiin tappaa Stalinin aikana kokonaan sukupuutton vain sen takia että Moskovan jurtan fuhreri sairasti yleistä venäläistä sairautta alemmuuskompleksia kun oli saannut turpaan öljyparoni Mukhtarovin tsetseeneiltä aikanaan. En minä mikään tsetseeni fanaatikko ole mutta uskooko Ketale korppi rääkyjä todella Solzenitsyä jonka perustarina menee suunnilleen näin "pahat juutalaiset sedät saksalaisilla rahoilla mukavat kiltit ortodoksi venäläiset valtansa alle käyttämällä aseinaan Venäjän imperiumin ei-slaavilaisia kansoja". Oikeesti hei.
- liplatuslaine
----Kirjaa ei aluksi 1970-luvun alussa saanut Suomessa julkaista ----
Taas roskapuhetta. Minä olen lukenut tuon kirjan jo 1970-luvulla ja lainasin sen ihan yleisestä kirjastosta. Eli ei ollut missään kiellossa.
Sofi Oksasen käännöstä markkinoidaan nyt jonain erikoisuutena, mitä se ei ole.- Koroljov
"Sofi Oksasen käännöstä markkinoidaan nyt jonain erikoisuutena, mitä se ei ole."
Vankileirien saariston loistavan, Solzhenitsynin venäjään todella sisälle päässeen suomalaisen käännöksen teki Esa Adrian. Mikä kumma julkisuustemppu Sofi Oksaselta, tuolta keskinkertaiselta kirjailijattarelta, on nyt julkaista tämä teos uudelleen? Olen nähnyt Vankileirien saaristosta kappaleita monissa tavallisissa suomalaisissa pikkukirjastoissa.
Venäjällä Solzhenitsynin teos kuuluu nykyään koulujen pakolliseen lukemistoon. Hyvä jos Suomessakin olisi niin. - ....................
Koroljov kirjoitti:
"Sofi Oksasen käännöstä markkinoidaan nyt jonain erikoisuutena, mitä se ei ole."
Vankileirien saariston loistavan, Solzhenitsynin venäjään todella sisälle päässeen suomalaisen käännöksen teki Esa Adrian. Mikä kumma julkisuustemppu Sofi Oksaselta, tuolta keskinkertaiselta kirjailijattarelta, on nyt julkaista tämä teos uudelleen? Olen nähnyt Vankileirien saaristosta kappaleita monissa tavallisissa suomalaisissa pikkukirjastoissa.
Venäjällä Solzhenitsynin teos kuuluu nykyään koulujen pakolliseen lukemistoon. Hyvä jos Suomessakin olisi niin."Mikä kumma julkisuustemppu Sofi Oksaselta, tuolta keskinkertaiselta kirjailijattarelta, on nyt julkaista tämä teos uudelleen?"
Nyt GULAG - vankileirien saaristo ilmestyy lyhentämättömänä yksiosaisena laitoksena. Sofi Oksanen haluaa toimittaa teoksen uudelleen suomalaisten lukijoiden ulottuville, koska sen sisältö on edelleen ajankohtainen. Pakkotyöleirit muistetaan Stalinin ajan ilmiönä, mutta Stalin ei niitä keksinyt eivätkä ne kadonneet hänen kuollessaan.
Vankileirien saaristo elää ja voi hyvin myös nyky Venäjällä. - kopr gork presidne e
.................... kirjoitti:
"Mikä kumma julkisuustemppu Sofi Oksaselta, tuolta keskinkertaiselta kirjailijattarelta, on nyt julkaista tämä teos uudelleen?"
Nyt GULAG - vankileirien saaristo ilmestyy lyhentämättömänä yksiosaisena laitoksena. Sofi Oksanen haluaa toimittaa teoksen uudelleen suomalaisten lukijoiden ulottuville, koska sen sisältö on edelleen ajankohtainen. Pakkotyöleirit muistetaan Stalinin ajan ilmiönä, mutta Stalin ei niitä keksinyt eivätkä ne kadonneet hänen kuollessaan.
Vankileirien saaristo elää ja voi hyvin myös nyky Venäjällä.Virolaista vainoharhaista höpinää. Jos Venäjällä maksaa veronsa eikä tee rikoksi niin ei joudu lusimaan. Tai ei ainakaan pidä olla yhtä tyhmä kuten viisaat juutalaiset että jää kiinni.
- Anonyymi
Jos tuolloin lainasit niin se oli PAINETTU SUOMEKSI RUOTSISSA! SELLAINEN OLI ALENNUSTILAMME SILLOIN…
- Anonyymi
kopr gork presidne e kirjoitti:
Virolaista vainoharhaista höpinää. Jos Venäjällä maksaa veronsa eikä tee rikoksi niin ei joudu lusimaan. Tai ei ainakaan pidä olla yhtä tyhmä kuten viisaat juutalaiset että jää kiinni.
” Jos Venäjällä maksaa veronsa eikä tee rikoksi niin ei joudu lusimaan.”
Kyse onkin siitä, että kuka sanoo sen mikä on ”rikos”? Kun väärästä sanasta saat 15 vuotta linnaa tai oman lapsen koulupiirroksesta myös useita vuosia niin sellainen yhteiskunta on ’omanlaisensa’! - AnonyymiUUSI
Kyllä siinä mutkia oli matkassa. Vankileirien saaristo julkaistiin 1973 Pariisissa ja kirjailija karkoitettiin maasta seuraavana vuonna.
Kyllä siellä oli Sorsaa ja Kekkosta blokkaamassa ja lopuksi työ annettiin ruotsalaisen kustantajan Wahlström & Widstrandin tehtäväksi.
Vaikka kirja oli myyntimenestys Suomessa – ensimmäinen osa 30 000 kappaletta– ruotsalainen kustantamo ei jatkanut kustannustoimintaa, vaan loput osat julkaisi pieninä painoksina 1976 ja 1978 pienkustantamo Kustannuspiste. Oikeistolaiseksi leimautunut kustantamo oli tunnettu neuvosto- ja kommunisminvastaisista teoksista: se julkaisi erityisesti Viron ja Baltian miehitysaikaa koskevia kirjoja, mikä vahvisti taistolaisten kylvämiä epäluuloja Solženitsynia kohtaan - AnonyymiUUSI
kopr gork presidne e kirjoitti:
Virolaista vainoharhaista höpinää. Jos Venäjällä maksaa veronsa eikä tee rikoksi niin ei joudu lusimaan. Tai ei ainakaan pidä olla yhtä tyhmä kuten viisaat juutalaiset että jää kiinni.
Mikä on rikos Venäjällä?
Mikä rikos toivoa rauhaa? 8 vuotta työleiriä
Mikä rikos sanoa Putinille vastaan? Nirri pois - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Jos tuolloin lainasit niin se oli PAINETTU SUOMEKSI RUOTSISSA! SELLAINEN OLI ALENNUSTILAMME SILLOIN…
Niin oli ja loput painoi joku natsijärjestö
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Jos tuolloin lainasit niin se oli PAINETTU SUOMEKSI RUOTSISSA! SELLAINEN OLI ALENNUSTILAMME SILLOIN…
Hahaha katsos putinisti, kun Suomessa vallitsi vapaa markkinatalous, ja myös ulkomailla painettuja kirjoja sai myydä Suomessa, ja saa edelleenkin teikäläisten estely-yrityksistä huolimatta.
- arkkipelaagi
Tuo kirja löytyy Pirkanmaalla ainakin 7 eri kunnan kirjastosta tällä hetkellä. Ei ole ollut koskaan missään kiellossa. Ollut Suomessa saatavissa jo vuodesta 1974.
- Anonyymi
Sen julkaisua Suomessa suomen kielellä EI SALLITTU! Lopulta se julkaistiin SUOMEN KIELELLÄ RUOTSISSA! Ilmeisesti tiedät tämän ITSEKIN, mutta et kehtaa totuutta ääneen sanoa!
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Sen julkaisua Suomessa suomen kielellä EI SALLITTU! Lopulta se julkaistiin SUOMEN KIELELLÄ RUOTSISSA! Ilmeisesti tiedät tämän ITSEKIN, mutta et kehtaa totuutta ääneen sanoa!
Ja taas valehtelet, kirja oli myyntimenestys Suomessa – ensimmäinen osa 30 000 kappaletta, jos kirjaa myytiin heti ensimmäisenä vuotena 30 000 kpl. niin miten se muka oli kielletty`?
- Uudestaan....??
Miksi se pitää julkaista uudestaan? Sehän julkaistu jo vuosikymmeniä sitten.
Vai tarkoittaako tuo, että otetaan uusi painos? Onkohan sillä markkinoita?
kirja löytyy kirjastoista ja myös kirppareilta.- nhrl kolrv pilrr tox
Ilmeisesti miellyttääkseen hieman yksinkertaisia virolaisia ja läskiä länsimaista yleisöä. Minä odotan edelleen milloin itäslaavilaiset sontakasäkit myöntävät että suomalaiset oli tarkoitus kansanmurhat kuskaamalla ne härkävaunuilla Siperian perukoille tsetseenien ja inguushien kanssa. Ainut ero oli se ettei suomalaisten elinoloja suunniteltu sellaisiksi jossa pysyi hengissä. Näinhän viheliäisten slaavien oli tarkoitus juutalaiset tappaa ennen kuin "suuri johtaja" maaliskuussa 1953 veti viimeisen henkäyksensä kusilätäkössä datshallaan.
- Tieto...???
nhrl kolrv pilrr tox kirjoitti:
Ilmeisesti miellyttääkseen hieman yksinkertaisia virolaisia ja läskiä länsimaista yleisöä. Minä odotan edelleen milloin itäslaavilaiset sontakasäkit myöntävät että suomalaiset oli tarkoitus kansanmurhat kuskaamalla ne härkävaunuilla Siperian perukoille tsetseenien ja inguushien kanssa. Ainut ero oli se ettei suomalaisten elinoloja suunniteltu sellaisiksi jossa pysyi hengissä. Näinhän viheliäisten slaavien oli tarkoitus juutalaiset tappaa ennen kuin "suuri johtaja" maaliskuussa 1953 veti viimeisen henkäyksensä kusilätäkössä datshallaan.
Mistä tällainen tieto? Mistä tieto, että suomalaiset oli tarkoitus kuskata johonkin?
- kruger myers bates b
Tieto...??? kirjoitti:
Mistä tällainen tieto? Mistä tieto, että suomalaiset oli tarkoitus kuskata johonkin?
Marsalkka Konevin muistelmien mukaan Stalin sanoi että "suomalaiset on helppo siirtää muualle" mutta jopa sinä osaat päätellä stalinistin suhtautumisen Suomeen.
- Anonyymi
” Onkohan sillä markkinoita?”
Onko se sinun murheesi? - AnonyymiUUSI
Uusi painos, Sofi osti oikeudet ja jotain muutoksia on Anhava on tehnyt
- tietää eikä sonnata
Solzyn tuotantoa (Ivan D:n päivä ja 14. piiri) olivat Kirjakerhossakin lähes saman aikaisesti maailman muiden kielien kanssa. Kuka täällä taas valehtelee ja jauhaa sontaansa?
Vankileirin ykkönen ja kakkonen painettiin Ruotsissa lähinnä aikataulu- ja painoteknisistä syistä. Painostusta oli kirjan ennakoivan markkinointitekstien ala-arvoisen ja hyökkäävän sisällön suhteen. Tavara oli heti kaikissa Akateemisen ja Suomalaisen ja Kansallisten kirjakauppojen hyllyssä rekan tuodessa ne Suomeen.
Solzyn ajatuksai pari:
"Suomi pitää baltien mukaan liittää takaisin Äiti-Venäjään heti!"
"Puolasta pitää kitkeä kansallismielisyys vaikka kiväärillä ja ruoskalla!"
"Venäjä tulee maailmassa toimeen omilla raaka-aineillaan. Emme tarvitse muuta maailmaa!"
Nämä viisaudet löytyvät A. Saharovin kanssa käymästään kirjeenvaihdosta.- miten nämä
Maalaiset muka ilman teutoonien apua mitään Puolasta kitkisivät. Turpaan saivat 1920 ja niin tulisi nyttenkin jos lähtisivät koettamaan. Ensimmäinen neuvostojohtajisto ja armeija oli puolalaisia täynnä kun mussikat pössytteli mahorkkaa ja pyyhki persettään sormillaan.
- Vapaa suomalainen
Tähän kaipaisin selvennystä:
"Suomi pitää baltien mukaan liittää takaisin Äiti-Venäjään heti!"
Tarkoitaako tuo, että baltien mielestä Suomi olisi pitänyt liittää Venäjään, vai baltien mukana? - iuojyrt
Vapaa suomalainen kirjoitti:
Tähän kaipaisin selvennystä:
"Suomi pitää baltien mukaan liittää takaisin Äiti-Venäjään heti!"
Tarkoitaako tuo, että baltien mielestä Suomi olisi pitänyt liittää Venäjään, vai baltien mukana?Etkö tiedä, että baltit oli liitetty neuvostokansoihin silloin, kun herran kävivät kirjeenvaihtoa? Missä historian tietämyksesi, vai piti kaivaa pyllyreikää ja kirjoittaa jotakin?
- Vapaa suomalainen
iuojyrt kirjoitti:
Etkö tiedä, että baltit oli liitetty neuvostokansoihin silloin, kun herran kävivät kirjeenvaihtoa? Missä historian tietämyksesi, vai piti kaivaa pyllyreikää ja kirjoittaa jotakin?
Olen kyllä tietoinen Baltian maiden asemasta. Mutta en silti kykene uskomaan, että baltit olisivat kateudesta toivoneet suomalaislle samaa kohtaloa.
Virolaisille Suomi oli henkireikä maailmaan. Suomen TV-tä katseltiin ahkerasti ja suomalaisesta TV-uutisista virolaiset saivat ensimmäiskesi tietää Tsernobylyn ydinvoimala-onnettomuudesta.
Jos Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon, niin se olisi merkinyt virolaisille viimeisenkin henkireiän menetämistä länsimaihin.
- Jotain rajaa
Paska kirja, todella puuduttavaa luettavaa. Kirjan faktat on aivan keksittyjä, suunnatonta liioittelua. Ei Solzenitsinilla ollut pääsyä salaisiin arkistoihin joten hän keksi vankien ja kuolleiden määrät. Vankileireillä kuoli Stalinin aikana 2-3 miljoonaa.
- moltov orlv piller
Oli mikä oli täysin typerää mainostaa sellaisen ihmisen kirjaa joka avoimesti väitti että Suomen asema johtui siitä koska "Eurooppa oli vetännyt Venäjää nenästä". Ei Solzy mikään murhanhimoinen aasialais stalinisti ollut mutta kansallismielinen isovenäläinen kuitenkin olipa sitten rauhanomainen tai ei.
- Anonyymi
Solzenitsynilla oli yli 10 vuoden kokemus vankileirewistä ja häneen ottivat yhteyttä sadat muut niihin joutuneet!
Vankileireillä kuoli 1922-1952 peräti 20 miljoonaa ihmistä!
” Simon Sebag Montefiore suggested that Stalin was ultimately responsible for the deaths of between 20 and 25 million people.” - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Solzenitsynilla oli yli 10 vuoden kokemus vankileirewistä ja häneen ottivat yhteyttä sadat muut niihin joutuneet!
Vankileireillä kuoli 1922-1952 peräti 20 miljoonaa ihmistä!
” Simon Sebag Montefiore suggested that Stalin was ultimately responsible for the deaths of between 20 and 25 million people.”"Vankileireillä kuoli 1922-1952 peräti 20 miljoonaa ihmistä!"
Hehe putinisti pöhveIi on samanlainen valehtelija, kuin sankarinsa Solzenitsyn:-D
Eihän koko Gulagin koko vankimäärä historiansa aikana ollut kuin noin 18 miljoonaa:-D
Kuolleita Gulagilla oli noin 1,6 miljoonaa:
8,000,000 people passed through the Gulag's camps[1][2][3]
53 Gulag camp directorates (colloquially referred to as simply "camps") and 423 labor colonies in the Soviet Union as of March 1940[4]
The tentative consensus in contemporary Soviet historiography is that roughly 1,600,000[b] died due to detention in the camps
https://en.wikipedia.org/wiki/Gulag
Hehehe eikä tuossa pöhveIin tuhansia kertoja kopioimassa:
” Simon Sebag Montefiore suggested that Stalin was ultimately responsible for the deaths of between 20 and 25 million people.”
MAINITA YHTÄÄN MITÄÄN GULAGISTA!
- sdaääääääääääsdds
Nyt en ymmärrä
Mitä haittaa on julkaista kirja joka on tunnetusti maailmankuuluisuus?
YouTubessä on Sholzenitsin tyttären haastattelu. Hän sanoi että heidän ovelle ilmestyi aina vähän väliin joku joka halusi tulla ja kätellä heitä kädestä ja kiittää
Harmi kun emme saaneet kirjaa aikaisemmin. Suomi oli aikoinaan aika suljettu maa. Historia oli vielä -80 luvulla neuvosto painoitteinen, amerikka se iso paha. Etelä Afrikan ongelmista puhuttiin paljon mutta ei sanaakaan virosta.
Voi sitä aikaa- hist
Slaaveja on kolmesataa miljoonaa joten tietysti jotain kansallismielistä hörhöä ja sen jälkeläisiä mielistellään. Monenko mordvalaisen, kalmykin tai tataarin olet kuullut mussikkaa ylistelevän.
- Kaikkea sitä kuulee
Ääliö, kirja ilmeistyi suomeksi muistaakseni 1974, puoli vuotta sen jälkeen kuin muissa länsimaissa. Ihmeellisiä väitteitä, ei Suomessa silloin kukaan voinut, ei edes Kekkonen, estää minkään kirjan julkaisemista. Suomessa ei ollut eikä ole ennakkosensuuria.
- Anonyymi
Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:
Ääliö, kirja ilmeistyi suomeksi muistaakseni 1974, puoli vuotta sen jälkeen kuin muissa länsimaissa. Ihmeellisiä väitteitä, ei Suomessa silloin kukaan voinut, ei edes Kekkonen, estää minkään kirjan julkaisemista. Suomessa ei ollut eikä ole ennakkosensuuria.
Se julkaistiin suomeksi vain Ruotsissa julkaistuna ja painettuna!
Suomessa se oli jo suomennettu ja painatusvalmiina, mutta julkaiseminen estettiin! Joten sensuuria ja itsesensuuria löytyi todella!
Tiltu tietänee tämän aivan yhtä hyvin, mutta kiertelee yhä totuutta vuonna 2024! - Anonyymi
Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:
Ääliö, kirja ilmeistyi suomeksi muistaakseni 1974, puoli vuotta sen jälkeen kuin muissa länsimaissa. Ihmeellisiä väitteitä, ei Suomessa silloin kukaan voinut, ei edes Kekkonen, estää minkään kirjan julkaisemista. Suomessa ei ollut eikä ole ennakkosensuuria.
Suomessa NIMENOMAAN OLI ENNAKKO ELI ITSE-SENSUURIA, JOKA ESTI KIRJANB JULKAISEMISEN SUOMENKIELELLÄ SUOMESSA!
JA SIKSI SE JULKAISTIIN JA PAINETTIIN SUOMEN KIELELKLÄ, MUTTA RUOTSISSA!
” Suomessa Solženitsynin kirjoja aikaisemmin julkaissut kustantamo Tammi torjui kohutun suomennoksen Vankileirien saaristo julkaisemisen ulkopoliittisista syistä. Tammessa tiedettiin kirjan olevan poliittista räjähdysainetta heti, kun oli tutustuttu sen englannin- ja ruotsinkielisiin käännöksiin. Kirjan pelättiin vahingoittavan Suomen virallista neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaa vuonna 1974. Tällöin elettiin kaikkein voimakkainta suomettuneisuuden aikaa, jolloin lehdistö ja myös kirjakustantamot taipuivat itsesensuuriin aiheissa, joiden oletettiin olevan Neuvostoliitolle kiusallisia.
Tammi joutui painostuksen alaiseksi ja luopui hankkeesta. Pääministeri Kalevi Sorsa oli ruotsalaisen kustantajan Wahlström & Widstrandin (W&W) kustantajan Per Gedinin muistelmien Förläggarliv mukaan sanonut Tammen Jarl Hellemanille: "Tämä ei tietenkään ole painostusta, vaan kustantaja päättää itse julkaistako vai ei. Hän antoi myös ymmärtää, ettei tätä keskustelua heidän välillään ollut koskaan käyty."
Sorsan taustalla oli vielä presidentti Urho Kekkonen, joka "pani sanat Sorsan suuhun", kuten Erkki Vettenniemi kirjoittaa artikkelissaan. Helleman oli päättänyt siirtää suomennoksen oikeudet ulkomaiselle kustantajalla, ja ensisijalla oli W&W, jonka edustaja Gedin kuuli asiasta ottaessaan yhteyttä Hellemaniin. W&W:llä oli jo ruotsinnoksen oikeudet. Myös Jörn Donner oli suunnitellut suomennoksen julkaisemista, mutta sai kuulla olevansa asiassa myöhässä: W&W oli jo saanut oikeudet. Paitsi ruotsinnos, myös suomennos oli W&W:lle tuottoisa. Donner oli suunnitellut perustavansa julkaisua varten mittatilauskustantamon. Myös Kauko Kare oli ottanut yhteyttä Solženitsynin edustajaan Fritz Heebiin, jotta hänen Alea-kirjansa saisi julkaista sen. Helleman ei kuitenkaan halunnut sen tapaisen "poliittisen yrittäjän" saavan julkaisuoikeuksia, eikä Heeb edes vastannut Kareelle. Sopimuskin oli jo tehty W&W:n kanssa.
Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harju kirjoittaa vuonna 2015, ettei teos ollut Solženitsynin aiempiin teoksiin verrattuna vaarallisempi tai kiusallisempi, vaan syynä julkaisematta jättämiseen oli kirjailijan Nobelin-palkinnon ansiosta saama maailmanlaajuinen julkisuus toisinajattelijana.
- ölijymgh
"Nyt en ymmärrä
Mitä haittaa on julkaista kirja joka on tunnetusti maailmankuuluisuus?"
Vikileaksin tiedotkin ovat maailman kuuluja. Kuitenkaan liittovaltion oikeusministeriö ei anna niitä paperimuotoon painaa USA:ssa!- rebel 3 rk pöyt sch
Kuka on kieltänytkään julkaisemasta. Ei taida vaan myyntimenestystä tulla.
- sdaääääääääääsdds
Kuule ölijymgh
Nyt ei ole kyse vikileaksistä
Miten ihmeessä et tiedä kaunokirjallisuuden ja vikileaskin eroa? - nyewtt5r
sdaääääääääääsdds kirjoitti:
Kuule ölijymgh
Nyt ei ole kyse vikileaksistä
Miten ihmeessä et tiedä kaunokirjallisuuden ja vikileaskin eroa?et ymmärrä kieltämisen samankaltaisuutta NL:ssa ja USA:ssa.
- Anonyymi
” Vikileaksin tiedotkin ovat maailman kuuluja. Kuitenkaan liittovaltion oikeusministeriö ei anna niitä paperimuotoon painaa USA:ssa!”
Entä sitten? Nyt on kyse ”Vankileirien saariston” julkaisemisen itse-sensuurista Suomessa! - Anonyymi
” Vikileaksin tiedotkin ovat maailman kuuluja. Kuitenkaan liittovaltion oikeusministeriö ei anna niitä paperimuotoon painaa USA:ssa!”
Entä sitten? Nyt on kyse ”Vankileirien saariston” julkaisemisen itse-sensuurista Suomessa! - Anonyymi
nyewtt5r kirjoitti:
et ymmärrä kieltämisen samankaltaisuutta NL:ssa ja USA:ssa.
” et ymmärrä kieltämisen samankaltaisuutta NL:ssa ja USA:ssa.”
Suomessa tapahtui ”Vankileirien saariston” suhteen itsesensuuria, josta löytyy kertomus googlella netistä! Toisin sanoen jätettiin painamatta aikoinaan Suomessa peläten Neuvostoliiton reaktiota!
Voi toki olla niin, ettei USA:ssa liittovaltio jotakin painata, mutta jos niin on niin se ei tapahdu minkään ulkopuolisen valtion pelosta! Meillä itsesensuuri perustui pelkoon ison naapurimaan reaktioista! Joten se ”samankaltaisuus” on aika niukkaa!
- CIA:n tilaama
sepitelmä.
- Anonyymi
”CIA:n tilaama sepitelmä”
Varsinainen vitsi! Kirja oli kaikkea muuta kNeuvostoliitossa 30.000 kpl ja niissä miljoonia vankeja. Vapauduttuaan hän kirjoitti kirjan nimeltä ”Ivan Denisovitsin päivä”, joka kertoi yksittäisen vangin yksittäisestä päivästä neukku-gulagissa. Yllättäen kirja julkaistiin ’suojasään’ aikana ja se sai sadat entiset vankileirien asukkaat kirjoittamaan kirjeitä ja kertomaan omia vankileirikokemuksiaan Solzenitsynille!
Solzenitsyn koki tarpeelliseksi yhdistellä nämä tiedot ja koota niitä lisää ja samalla kertoa kokonaisesityksen siitä, kuinka laaja ja kattava oli tuon ajan gulag-järjestelmä Neuvostoliitossa!
Kirja salakuljetettiin maasta pois ja julkaistiin ulkomailla! Se herätti heti valtaisaa huomiota. Solzenitsynille myönnettiin Nobel-palkinto samalla kun Neuvostoliitto karkoitti hänet maasta!
Solzenitsyn eli maanpaossa 17 vuotta, mutta kun aika muuttui (ja Neuvostoliitto romahti) niin hänet kutsuttiin takaisin asumaan maassa kunniakansalaisena! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”CIA:n tilaama sepitelmä”
Varsinainen vitsi! Kirja oli kaikkea muuta kNeuvostoliitossa 30.000 kpl ja niissä miljoonia vankeja. Vapauduttuaan hän kirjoitti kirjan nimeltä ”Ivan Denisovitsin päivä”, joka kertoi yksittäisen vangin yksittäisestä päivästä neukku-gulagissa. Yllättäen kirja julkaistiin ’suojasään’ aikana ja se sai sadat entiset vankileirien asukkaat kirjoittamaan kirjeitä ja kertomaan omia vankileirikokemuksiaan Solzenitsynille!
Solzenitsyn koki tarpeelliseksi yhdistellä nämä tiedot ja koota niitä lisää ja samalla kertoa kokonaisesityksen siitä, kuinka laaja ja kattava oli tuon ajan gulag-järjestelmä Neuvostoliitossa!
Kirja salakuljetettiin maasta pois ja julkaistiin ulkomailla! Se herätti heti valtaisaa huomiota. Solzenitsynille myönnettiin Nobel-palkinto samalla kun Neuvostoliitto karkoitti hänet maasta!
Solzenitsyn eli maanpaossa 17 vuotta, mutta kun aika muuttui (ja Neuvostoliitto romahti) niin hänet kutsuttiin takaisin asumaan maassa kunniakansalaisena!"Solzenitsyn eli maanpaossa 17 vuotta, mutta kun aika muuttui (ja Neuvostoliitto romahti) niin hänet kutsuttiin takaisin asumaan maassa kunniakansalaisena!"
Hahaha on todellakin teidän putinistien sankari ja kunniakansalainen:-D
Solženitsyn kirjoitti: "Kaikki puhe erillisestä ukrainalaisesta kansasta, joka on ollut olemassa jostain 800-luvulta lähtien ja jolla on oma ei-venäläinen kieli, on äskettäin keksittyä valhetta.
- 16+15
http://areena.yle.fi/video/1334211462134
Nobelistikirjailija Alexandr Solzhenitsynin kolmiosainen "Vankileirien saaristo" julkaistaan uusintapainoksena. Teos julkaistiin suomeksi ensi kerran 1970-luvulla. Sen värikkään synty- ja julkaisuhistorian tuntee uuden painoksen toimittaja, kirjailija Martti Anhava, joka oli Aamu-tv:n vieraana. - Kysyn vaan?
Onk's tääki tyyppi Martti Anhava, joku entinen piilo komukka?
- Anonyymi
Ei komukat tykkää aiheesta ”julkaistiin kyllä, mutta suomeksi Ruotsissa 1970-luvulla!
Suomettumisen ja itsesensuurin riemuvoitto! - Anonyymi
Ei komukat tykkää aiheesta ”julkaistiin kyllä, mutta suomeksi Ruotsissa 1970-luvulla”!
Suomettumisen ja itsesensuurin riemuvoitto! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei komukat tykkää aiheesta ”julkaistiin kyllä, mutta suomeksi Ruotsissa 1970-luvulla”!
Suomettumisen ja itsesensuurin riemuvoitto!Ei, kyllä se julkaistiin Suomessa vastoin valehteluasi, ainoastaan painettiin Ruotsissa:-D
Mutta miksei Solzenitsynin teosta Rebuilding Russia ole suomennettu? Siinä kirjailja hahmottelee uuden Venäjän rajat, samat joita Vladimir Putin tavoittelee.
Hahaha taitaa olla nykypäivänä sensuuri todellista, toisin kuin vuonna 1974, jolloin Vankileirien Saaristo julkaistiin Suomessa vastoin pöhveIin valehtelua.
- Anonyymi
Revisionistien Raamatun, eli Vankileirien Saariston kirjoittaja oli Putinin esikuva.
Solženitsynin ideat ovat vaikuttaneet Putinin geopoliittisiin pyrkimyksiin. Kirjailija kuoli vuonna 2008, mutta Putin tapasi hänet henkilökohtaisesti ainakin kahdesti.
Solženitsyn kirjoitti useista Venäjän naapureista, mutta erityisesti Ukrainasta.
— Hän vastusti ukrainalaista kansallismielisyyttä ja näki sen haitallisena ja vihamielisenä, Maria Engqvist sanoo
— Solženitsynin mukaan ”Venäjän alueet” pitäisi antaa takaisin. Hän puhui erityisesti Donbassista. Tähän on kiinnitettävä huomiota: siten voidaan saada tietoa Venäjän johdon ideologisesta inspiraatiosta.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/politiikka/putin-ja-kirjallisuuden-nobelisti-aleksandr-solzenitsyn-ovat-samaa-mielta-ukrainalaisesta-kansallismielisyydesta
Mikähän mahtoi olla Solzenitsynin kanta Suomeen, olikohan Suomikin näiden palautettavien alueiden joukossa? - Anonyymi
Solženitsyn kirjoitti: "Kaikki puhe erillisestä ukrainalaisesta kansasta, joka on ollut olemassa jostain 800-luvulta lähtien ja jolla on oma ei-venäläinen kieli, on äskettäin keksittyä valhetta.
- Anonyymi
Emtä sitten? Myös Solzenitsynilla oli omat ”pimeät puolensa”! Mutta Neuvostoliiton vankileireistä ne itse kokeneena hän etsi totuutta!
Ja se näemmä kyrsii stallaria yhä vielä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Emtä sitten? Myös Solzenitsynilla oli omat ”pimeät puolensa”! Mutta Neuvostoliiton vankileireistä ne itse kokeneena hän etsi totuutta!
Ja se näemmä kyrsii stallaria yhä vielä!Hehe, siinä sinulle sitä sankarisi "totuutta"
Solženitsyn kirjoitti: "Kaikki puhe erillisestä ukrainalaisesta kansasta, joka on ollut olemassa jostain 800-luvulta lähtien ja jolla on oma ei-venäläinen kieli, on äskettäin keksittyä valhetta.
- Anonyymi
” Revisionistien Raamatun, eli Vankileirien Saariston kirjoittaja oli Putinin esikuva.”
Aika lennokas ilmaisu etenkin kun harva meistä suomalaisista on kirjaa silmäillyt tai edes lukenut, mutta sen ansioksi voitaneen laskea ainakin se, että gulag-järjestelmä (joita oli peräti 30.000 kpl!) purettiin ja lopetettiin!
Kiihkouskovaisen neukkufanin ajatusmaailma on jotenkin perin outo? Vaikuttaa siltä, että häntä ei niinkään jurpi se, että neukuissa oli 30.000 gulagia ja niissä miljoonia vankeja?
Paljon enemmän häntä harmittaa se, että kirottu Solzenitsyn ne PALJASTI JA VANKILEIRIT LOPETETTIIN!?
SE OLI SUURI SYNTI! TÄLLAINEN ON NEUKKUFANIN ARVOMAAILMA?🤡😅🤣😂👏- Anonyymi
Hehe putinisti puolustelee samalla myös Putinia:
— Solženitsynin mukaan ”Venäjän alueet” pitäisi antaa takaisin. Hän puhui erityisesti Donbassista. Tähän on kiinnitettävä huomiota: siten voidaan saada tietoa Venäjän johdon ideologisesta inspiraatiosta.
- Anonyymi
Putin ajattelee Ukrainasta aivan samalla tavalla kuin Solzenitsyn:
Solženitsynille Ukraina ei vastaa etnistä alkuperää, kulttuuria tai kieltä. Hänen silmissään se on ruma sotku. "Kunnioitan suuresti Ukrainan kansaa; Tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan, Solženitsyn sanoi haastattelussa. "Olen itse osittain ukrainalainen. Jos haluat olla erillään, mene kaikin keinoin eteenpäin. Mutta todellisen Ukrainan rajojen sisällä. Historiallinen Ukraina, paikka, jossa ukrainalaiset todella elävät. Solženitsyn teki eron Länsi-Ukrainan – Galician, Volhynian, Bukovinan ja TransKarpatian historiallisiin alueisiin kuuluneiden alueiden – ja maan itäpuolella olevien alueiden välillä. Hänelle Länsi-Ukraina on todellinen Ukraina. Sillä välin hän uskoi, että idässä (ja Krimin niemimaalla, joka annettiin Ukrainalle vuonna 1954) on niin suuri venäjänkielinen väestö, että sitä ei olisi koskaan pitänyt irrottaa Venäjästä - Anonyymi
Joulukuussa 2018, kaksi vuotta Kiovan Venäjän ruhtinas Vladimirin juhlimisen jälkeen, Putin paljasti Moskovassa Solženitsynin muistomerkin kirjailijan 100-vuotisjuhlan muistoksi. Solženitsynin leski oli jälleen paikalla. Putin kehui häntä suurena isänmaallisena. Edes maanpaossa hän "ei antanut kenenkään puhua halveksivasti ja huonosti isänmaastaan". Putin lisäsi, että "hän vastusti kaikkia russofobian ilmauksia". Putinille, kuten olemme nähneet viime viikkoina, Venäjän kansan puolustaminen merkitsee Ukrainan liittämistä Venäjään; se on olennainen osa Venäjän kehoa.
- AnonyymiUUSI
” Putinille, kuten olemme nähneet viime viikkoina, Venäjän kansan puolustaminen merkitsee Ukrainan liittämistä Venäjään; se on olennainen osa Venäjän kehoa.”
JA AVARAKATSEISENA HENKILÖNÄ PUTLER VOI ULKOMAILLA HAVAITA LISÄÄ MAITA JA MANTUJA, jotka ovat itse asiassa entisiä Venäjän osasia ja kuuluu heti palauttaa kotimaahan! Jos näissä osasissa majailee juuri nyt vierasta väkeä niin sekin asia hoituu varmasti ja helposti entisillä keinoilla! - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
” Putinille, kuten olemme nähneet viime viikkoina, Venäjän kansan puolustaminen merkitsee Ukrainan liittämistä Venäjään; se on olennainen osa Venäjän kehoa.”
JA AVARAKATSEISENA HENKILÖNÄ PUTLER VOI ULKOMAILLA HAVAITA LISÄÄ MAITA JA MANTUJA, jotka ovat itse asiassa entisiä Venäjän osasia ja kuuluu heti palauttaa kotimaahan! Jos näissä osasissa majailee juuri nyt vierasta väkeä niin sekin asia hoituu varmasti ja helposti entisillä keinoilla!Hehe sinä tietenkin putinistina kuvittelet Putinin lukevan hölmöjä kirjoituksiasi:-D
Putin luottaa teidän yhteiseen sankariinne Solzenitsyniin ja liittää Ukrainan itäosat Venäjään.
- Anonyymi
Miksei Solzenitsynin teosta Rebuilding Russia ole suomennettu? Siinä kirjailja hahmottelee uuden Venäjän rajat, samat joita Vladimir Putin tavoittelee.
Hahaha taitaa olla nykypäivänä sensuuri todellista, toisin kuin vuonna 1974, jolloin Vankileirien Saaristo julkaistiin Suomessa vastoin pöhveIin valehtelua.- AnonyymiUUSI
Tuohon Rebuilding Russia suomentamiseen ei ole kenelläkään ollut kiinostusta.
Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi joulukuussa 1973.
Ruotsalainen kustantamo Wahlström&Windstrand julkaisi Tukholmassa 1974 Esa Adrianin kahden ensimmäisen osan suomennoksen.
Kustantamo Tammi kieltäytyi julkaisemasta teosta 1974, perusteluna olivat tuotannolliset syyt.
Todellinen syy oli päämisteri Kalevi Sorsan yhteydenotto Tammeen ja hänen kieltonsa.
Vuodesta 1976 alkaen suomennettujen jatko-osien kustantajana oli tamperelainen Kustannuspiste Oy ja ne julkaistiin Suomessa.
Siis teosta ei julkaistu Suomessa 1974 vaan Tukholmassa. - AnonyymiUUSI
” Vankileirien Saaristo julkaistiin Suomessa vastoin pöhveIin valehtelua.”
Sitä ei julkaistu 1974 suomalaisen kustantajan toimesta suomeksi Suomessa! Toki nyt kun väität niin kertonet yksintein, että mikä yhtiö kustansi ja julkaisi? - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
” Vankileirien Saaristo julkaistiin Suomessa vastoin pöhveIin valehtelua.”
Sitä ei julkaistu 1974 suomalaisen kustantajan toimesta suomeksi Suomessa! Toki nyt kun väität niin kertonet yksintein, että mikä yhtiö kustansi ja julkaisi?No siellähän se lukee Wikipediassa:
kirja oli myyntimenestys Suomessa – ensimmäinen osa 30 000 kappaletta
Aika erikoinen julkaisematta jättäminen, jos kirjaa myydään täysin vapaasti Suomessa kirjakaupoissa 30 000 kpl.:-D - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
No siellähän se lukee Wikipediassa:
kirja oli myyntimenestys Suomessa – ensimmäinen osa 30 000 kappaletta
Aika erikoinen julkaisematta jättäminen, jos kirjaa myydään täysin vapaasti Suomessa kirjakaupoissa 30 000 kpl.:-DUnohdat nyt väitteen sisällön! Sitä ei julkaistu Suomessa suomeksi suomalaisen kustantajan toimesta vaan se julkaistiin Ruotsissa suomeksi kuten olen koko ajan väittänyt!
Kirjailijan teoksia aikaisemmin julkaissut kustantaja Tammi joutui painostuksen alla luopumaan hankkeesta. Tapahtumien polttopisteeseen tahtomattaan joutunut ja sen vuoksi suomettajaksi leimattu Tammen silloinen toimitusjohtaja Jarl Hellemann kertoi myöhemmin, että toivomus kirjan julkaisematta jättämisestä tuli presidentti Urho Kekkoselta pääministeri Kalevi Sorsan välittämänä. Ei tiedetä, toimiko Kekkonen oma-aloitteisesti vai painostiko Neuvostoliitto häntä. Professori Juhani Suomen mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä lähetystösihteerinä työskennellyt Juri Derjabin oli ottanut asiassa yhteyttä Tammeen ja Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen, mutta ei Suomen ulkoministeriöön eikä tasavallan presidenttiin. Hellemanniin itseensä Neuvostoliiton lähetystöstä ei kuitenkaan oltu yhteydessä.
Jarl Hellemannin mukaan Tammen "syntilista" oli jo ennen Vankileirien saaristoa ollut Tehtaankadun suunnasta katsottuna "pitkä ja painava", koska kustantamo oli julkaissut muun muassa Väinö Tannerin ja Arvo Tuomisen muistelmat sekä Boris Pasternakin Tohtori Živagon. Lisäksi Yrjö Leinon muistelmateos Kommunisti sisäministerinä hiersi suhteita julkaisemattomanakin, ja Hellemannin mukaan Tehtaankadulta kyseltiinkin, "miksi juuri Tammen piti kustantaa niin paljon neuvostovastaista kirjallisuutta". Hellemannin mukaan Tammi miellettiin yleisesti sosialidemokraattiseksi kustannusyhtiöksi siitä huolimatta, että puolue ei koskaan omistanut siinä ainoatakaan osaketta.
Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto ei pitänyt Vankileirien saariston julkaisemista suotavana, jolloin Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila teki asiasta eduskuntakyselyn. Ulkoministeri Ahti Karjalainen kiisti kaiken koti- ja ulkomaisen painostuksen ja vakuutti, että kirjan hylkäämisestä oli päättänyt kokonaan kustantaja. Tämä säilyikin pitkään virallisena totuutena, kunnes Kalevi Sorsa myönsi haastattelussa vuonna 1991 sekä hallituksen että Neuvostoliiton kehottaneen Tammea luopumaan Vankileirien saariston julkaisemisesta.
Solženitsynin kirjoja julkaissut kustantamo Tammi torjui kohutun Vankileirien saariston julkaisemisen ulkopoliittisista syistä.[21] Kirjan pelättiin vahingoittavan Suomen virallista neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaa vuonna 1974. Silloin elettiin kaikkein voimakkainta suomettuneisuuden aikaa, ja lehdistö ja myös kirjakustantamot taipuivat itsesensuuriin aiheissa, joiden oletettiin olevan Neuvostoliitolle kiusallisia. Yhtiön johtokunta teki yksimielisen kielteisen päätöksen 4. maaliskuuta 1974. Perusteluna kustantaja totesi että kirjan ympärille syntynyt kohu on tehnyt sen julkaisemisesta poliittisen kysymyksen, minkä vuoksi teoksen kustantaminen Suomessa ei olisi "yleisen edun mukaista" - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Unohdat nyt väitteen sisällön! Sitä ei julkaistu Suomessa suomeksi suomalaisen kustantajan toimesta vaan se julkaistiin Ruotsissa suomeksi kuten olen koko ajan väittänyt!
Kirjailijan teoksia aikaisemmin julkaissut kustantaja Tammi joutui painostuksen alla luopumaan hankkeesta. Tapahtumien polttopisteeseen tahtomattaan joutunut ja sen vuoksi suomettajaksi leimattu Tammen silloinen toimitusjohtaja Jarl Hellemann kertoi myöhemmin, että toivomus kirjan julkaisematta jättämisestä tuli presidentti Urho Kekkoselta pääministeri Kalevi Sorsan välittämänä. Ei tiedetä, toimiko Kekkonen oma-aloitteisesti vai painostiko Neuvostoliitto häntä. Professori Juhani Suomen mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä lähetystösihteerinä työskennellyt Juri Derjabin oli ottanut asiassa yhteyttä Tammeen ja Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen, mutta ei Suomen ulkoministeriöön eikä tasavallan presidenttiin. Hellemanniin itseensä Neuvostoliiton lähetystöstä ei kuitenkaan oltu yhteydessä.
Jarl Hellemannin mukaan Tammen "syntilista" oli jo ennen Vankileirien saaristoa ollut Tehtaankadun suunnasta katsottuna "pitkä ja painava", koska kustantamo oli julkaissut muun muassa Väinö Tannerin ja Arvo Tuomisen muistelmat sekä Boris Pasternakin Tohtori Živagon. Lisäksi Yrjö Leinon muistelmateos Kommunisti sisäministerinä hiersi suhteita julkaisemattomanakin, ja Hellemannin mukaan Tehtaankadulta kyseltiinkin, "miksi juuri Tammen piti kustantaa niin paljon neuvostovastaista kirjallisuutta". Hellemannin mukaan Tammi miellettiin yleisesti sosialidemokraattiseksi kustannusyhtiöksi siitä huolimatta, että puolue ei koskaan omistanut siinä ainoatakaan osaketta.
Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto ei pitänyt Vankileirien saariston julkaisemista suotavana, jolloin Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila teki asiasta eduskuntakyselyn. Ulkoministeri Ahti Karjalainen kiisti kaiken koti- ja ulkomaisen painostuksen ja vakuutti, että kirjan hylkäämisestä oli päättänyt kokonaan kustantaja. Tämä säilyikin pitkään virallisena totuutena, kunnes Kalevi Sorsa myönsi haastattelussa vuonna 1991 sekä hallituksen että Neuvostoliiton kehottaneen Tammea luopumaan Vankileirien saariston julkaisemisesta.
Solženitsynin kirjoja julkaissut kustantamo Tammi torjui kohutun Vankileirien saariston julkaisemisen ulkopoliittisista syistä.[21] Kirjan pelättiin vahingoittavan Suomen virallista neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaa vuonna 1974. Silloin elettiin kaikkein voimakkainta suomettuneisuuden aikaa, ja lehdistö ja myös kirjakustantamot taipuivat itsesensuuriin aiheissa, joiden oletettiin olevan Neuvostoliitolle kiusallisia. Yhtiön johtokunta teki yksimielisen kielteisen päätöksen 4. maaliskuuta 1974. Perusteluna kustantaja totesi että kirjan ympärille syntynyt kohu on tehnyt sen julkaisemisesta poliittisen kysymyksen, minkä vuoksi teoksen kustantaminen Suomessa ei olisi "yleisen edun mukaista"Lisää suomettumista… tällä kertaa elokuva!
Jörn Donner yritti 1970-luvun alussa tuoda Suomeen esitettäväksi suomalaissyntyisen Casper Wreden ohjaamaa Solženitsyn-elokuvaa Ivan Denisovitsin päivä. Elokuvatarkastamo kielsi filmin vuonna 1972 kokonaan, ja Donnerin valitettua asiasta korkein hallinto-oikeus vahvisti kiellon. Kun Ruotsin televisio esitti elokuvan vuosina 1972 ja 1974, Suomen viranomaiset sulkivat Ahvenanmaan lähettimen, jotta esitystä ei voitaisi katsella Suomessa. Elokuvatarkastamon esityskielto loppui vuonna 1994, ja elokuva esitettiin Yle TV1:ssä lokakuussa 1996. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Lisää suomettumista… tällä kertaa elokuva!
Jörn Donner yritti 1970-luvun alussa tuoda Suomeen esitettäväksi suomalaissyntyisen Casper Wreden ohjaamaa Solženitsyn-elokuvaa Ivan Denisovitsin päivä. Elokuvatarkastamo kielsi filmin vuonna 1972 kokonaan, ja Donnerin valitettua asiasta korkein hallinto-oikeus vahvisti kiellon. Kun Ruotsin televisio esitti elokuvan vuosina 1972 ja 1974, Suomen viranomaiset sulkivat Ahvenanmaan lähettimen, jotta esitystä ei voitaisi katsella Suomessa. Elokuvatarkastamon esityskielto loppui vuonna 1994, ja elokuva esitettiin Yle TV1:ssä lokakuussa 1996.Esimerkiksi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja puntaroi Solženitsynin asemaa hänen karkotuspäivänään seuraavasti:
»Niin ikään on ilmeistä, että hänen suosionsa kirjailijana on Neuvostoliitossa laskenut romahdusmaisesti sitten hänen esikoisteoksensa Päivä Ivan Denisovitšin elämässä ilmestymisen jälkeen. Kuva, joka suuren yleisön piirissä on muotoutunut hänestä, on jatkuvasti saanut yhä kielteisempiä piirteitä. Dramatiikalla, joka ympäröi hänen henkilöään ulkomailla, ei ole kaikupohjaa Neuvostoliitossa. Näin ollen on todennäköistä, että valtaosa neuvostoyleisöstä hyväksyy karkotuspäätöksen, joka epäilemättä vastaa suuren enemmistön oikeuskäsityksiä» - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Unohdat nyt väitteen sisällön! Sitä ei julkaistu Suomessa suomeksi suomalaisen kustantajan toimesta vaan se julkaistiin Ruotsissa suomeksi kuten olen koko ajan väittänyt!
Kirjailijan teoksia aikaisemmin julkaissut kustantaja Tammi joutui painostuksen alla luopumaan hankkeesta. Tapahtumien polttopisteeseen tahtomattaan joutunut ja sen vuoksi suomettajaksi leimattu Tammen silloinen toimitusjohtaja Jarl Hellemann kertoi myöhemmin, että toivomus kirjan julkaisematta jättämisestä tuli presidentti Urho Kekkoselta pääministeri Kalevi Sorsan välittämänä. Ei tiedetä, toimiko Kekkonen oma-aloitteisesti vai painostiko Neuvostoliitto häntä. Professori Juhani Suomen mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä lähetystösihteerinä työskennellyt Juri Derjabin oli ottanut asiassa yhteyttä Tammeen ja Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen, mutta ei Suomen ulkoministeriöön eikä tasavallan presidenttiin. Hellemanniin itseensä Neuvostoliiton lähetystöstä ei kuitenkaan oltu yhteydessä.
Jarl Hellemannin mukaan Tammen "syntilista" oli jo ennen Vankileirien saaristoa ollut Tehtaankadun suunnasta katsottuna "pitkä ja painava", koska kustantamo oli julkaissut muun muassa Väinö Tannerin ja Arvo Tuomisen muistelmat sekä Boris Pasternakin Tohtori Živagon. Lisäksi Yrjö Leinon muistelmateos Kommunisti sisäministerinä hiersi suhteita julkaisemattomanakin, ja Hellemannin mukaan Tehtaankadulta kyseltiinkin, "miksi juuri Tammen piti kustantaa niin paljon neuvostovastaista kirjallisuutta". Hellemannin mukaan Tammi miellettiin yleisesti sosialidemokraattiseksi kustannusyhtiöksi siitä huolimatta, että puolue ei koskaan omistanut siinä ainoatakaan osaketta.
Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto ei pitänyt Vankileirien saariston julkaisemista suotavana, jolloin Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila teki asiasta eduskuntakyselyn. Ulkoministeri Ahti Karjalainen kiisti kaiken koti- ja ulkomaisen painostuksen ja vakuutti, että kirjan hylkäämisestä oli päättänyt kokonaan kustantaja. Tämä säilyikin pitkään virallisena totuutena, kunnes Kalevi Sorsa myönsi haastattelussa vuonna 1991 sekä hallituksen että Neuvostoliiton kehottaneen Tammea luopumaan Vankileirien saariston julkaisemisesta.
Solženitsynin kirjoja julkaissut kustantamo Tammi torjui kohutun Vankileirien saariston julkaisemisen ulkopoliittisista syistä.[21] Kirjan pelättiin vahingoittavan Suomen virallista neuvostoystävällistä ulkopolitiikkaa vuonna 1974. Silloin elettiin kaikkein voimakkainta suomettuneisuuden aikaa, ja lehdistö ja myös kirjakustantamot taipuivat itsesensuuriin aiheissa, joiden oletettiin olevan Neuvostoliitolle kiusallisia. Yhtiön johtokunta teki yksimielisen kielteisen päätöksen 4. maaliskuuta 1974. Perusteluna kustantaja totesi että kirjan ympärille syntynyt kohu on tehnyt sen julkaisemisesta poliittisen kysymyksen, minkä vuoksi teoksen kustantaminen Suomessa ei olisi "yleisen edun mukaista"Hehe olipahan tosiaan kielletty kirja, ei myyty kuin ensimmäistä osaa 30 000 kpla.
Ja kaksi seuraavaa osaa ainakin julkaisi suomalainen kustantaja Suomessa, eli kyllä vaan julkaistiin Suomessa, toisin kuinyrität valehdella:-D - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
No siellähän se lukee Wikipediassa:
kirja oli myyntimenestys Suomessa – ensimmäinen osa 30 000 kappaletta
Aika erikoinen julkaisematta jättäminen, jos kirjaa myydään täysin vapaasti Suomessa kirjakaupoissa 30 000 kpl.:-D” Aika erikoinen julkaisematta jättäminen, jos kirjaa myydään täysin vapaasti Suomessa kirjakaupoissa 30 000 kpl.:-D”
Ei kukaan ole väittänyt, että kirja ”olisi jäänyt kokonaan julkaisematta” VAAN ETTÄ KIRJAA EI KUSTANNETTU JA JULKAISTU SUOMEKSI SUOMESSA (VAAN AINOASTAAN RUOTSISSA), josta sitä toki toimitettii Suomeen luettavaksi!! Ja tämä kyllä ilmeni kaiken aikaa tekstistä!
Ilmeisesti asia on arka yhä vielä Venäjän Tiltulle! Mutta mitäpä siitä! Tuli nyt sitten käytyä perusteellisesti asia läpi!🤡🤡🤡 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
” Aika erikoinen julkaisematta jättäminen, jos kirjaa myydään täysin vapaasti Suomessa kirjakaupoissa 30 000 kpl.:-D”
Ei kukaan ole väittänyt, että kirja ”olisi jäänyt kokonaan julkaisematta” VAAN ETTÄ KIRJAA EI KUSTANNETTU JA JULKAISTU SUOMEKSI SUOMESSA (VAAN AINOASTAAN RUOTSISSA), josta sitä toki toimitettii Suomeen luettavaksi!! Ja tämä kyllä ilmeni kaiken aikaa tekstistä!
Ilmeisesti asia on arka yhä vielä Venäjän Tiltulle! Mutta mitäpä siitä! Tuli nyt sitten käytyä perusteellisesti asia läpi!🤡🤡🤡No putinisti se vaan jaksaa uskoa oppi-isänsä Vladimirin teesiin, että toistamalla vale muuttuu totuudeksi:-D
Kaksi seuraavaa osaa ainakin julkaisi suomalainen kustantaja Suomessa, eli kyllä vaan julkaistiin Suomessa, toisin kuin yrität valehdella:-D
- AnonyymiUUSI
Soltsenitsyn oli venäläinen patriootti, semmoisia siellä on ollut aina ja nyt enemmän.
Se mitä se kertoi työleireistä, kymmenien miljoonien pakkotyöleireistä, joilla Neuvostoliiton kaikki isoimmat hankkeet tehtiin, oli karmeaa luettavaa!
Orjatyöllä!
Rautatiet, Siperian teollisuuskompleksit, metsä- kaivos-öljy jne...Saimaan kanavat.
Ihan hyvä hanke.
Asia on ajankohtainen myös tänään!- AnonyymiUUSI
Kyllä se vaan taitaa olla Ukrainan sota se ajankohtainen aihe, eli se, mihin Solzenitsyn Putinia yllytti.
- AnonyymiUUSI
Kirjailijan teoksia aikaisemmin julkaissut kustantaja Tammi joutui painostuksen alla luopumaan hankkeesta. Tapahtumien polttopisteeseen tahtomattaan joutunut ja sen vuoksi suomettajaksi leimattu Tammen silloinen toimitusjohtaja Jarl Hellemann kertoi myöhemmin, että toivomus kirjan julkaisematta jättämisestä tuli presidentti Urho Kekkoselta pääministeri Kalevi Sorsan välittämänä. Ei tiedetä, toimiko Kekkonen oma-aloitteisesti vai painostiko Neuvostoliitto häntä. Professori Juhani Suomen mukaan Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä lähetystösihteerinä työskennellyt Juri Derjabin oli ottanut asiassa yhteyttä Tammeen ja Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen, mutta ei Suomen ulkoministeriöön eikä tasavallan presidenttiin. Hellemanniin itseensä Neuvostoliiton lähetystöstä ei kuitenkaan oltu yhteydessä.
Jarl Hellemannin mukaan Tammen "syntilista" oli jo ennen Vankileirien saaristoa ollut Tehtaankadun suunnasta katsottuna "pitkä ja painava", koska kustantamo oli julkaissut muun muassa Väinö Tannerin ja Arvo Tuomisen muistelmat sekä Boris Pasternakin Tohtori Živagon. Lisäksi Yrjö Leinon muistelmateos Kommunisti sisäministerinä hiersi suhteita julkaisemattomanakin, ja Hellemannin mukaan Tehtaankadulta kyseltiinkin, "miksi juuri Tammen piti kustantaa niin paljon neuvostovastaista kirjallisuutta". Hellemannin mukaan Tammi miellettiin yleisesti sosialidemokraattiseksi kustannusyhtiöksi siitä huolimatta, että puolue ei koskaan omistanut siinä ainoatakaan osaketta.
Suomen Kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto ei pitänyt Vankileirien saariston julkaisemista suotavana, jolloin Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnila teki asiasta eduskuntakyselyn. Ulkoministeri Ahti Karjalainen kiisti kaiken koti- ja ulkomaisen painostuksen ja vakuutti, että kirjan hylkäämisestä oli päättänyt kokonaan kustantaja. Tämä säilyikin pitkään virallisena totuutena, kunnes Kalevi Sorsa myönsi haastattelussa vuonna 1991 sekä hallituksen että Neuvostoliiton kehottaneen Tammea luopumaan Vankileirien saariston julkaisemisesta.
Juhani Suomen toimittamissa Urho Kekkosen päiväkirjoissa Solženitsynin tapaus esiintyy vain kerran. Kyseessä on Helsingin Sanomista leikattu uutinen, jonka aiheena on Tuure Junnilan Vankileirien saariston pohjalta tekemä eduskuntakysely. Presidentin omaa kommenttia asiasta ei ole.- AnonyymiUUSI
Hehehe niin sitä ajat muuttuu, nythän Solzenitsyn on Venäjälläkin Putinin erityisessä suojeluksessa, ja ottipa Putin ihan henkilökohtaiseksi ohjenuorakseen Solzenitsynin kehotuksen liittää Ukrainan itäosat Venäjään:-D
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Hehehe niin sitä ajat muuttuu, nythän Solzenitsyn on Venäjälläkin Putinin erityisessä suojeluksessa, ja ottipa Putin ihan henkilökohtaiseksi ohjenuorakseen Solzenitsynin kehotuksen liittää Ukrainan itäosat Venäjään:-D
Tosin Solzenitsyn kuoli jo vuonna 2008, joten ei hän enää mitään ”suojelua” tarvitse!
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tosin Solzenitsyn kuoli jo vuonna 2008, joten ei hän enää mitään ”suojelua” tarvitse!
Nih, ja eikä joudu enää Gulagille 😜
Mutta Putin täyttää kaikki Solzenitsynin toiveet, kuten liittää Ukrainan itäosat Venäjään😄 - AnonyymiUUSI
Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi joulukuussa 1973.
Ruotsalainen kustantamo Wahlström&Windstrand julkaisi Tukholmassa 1974 Esa Adrianin kahden ensimmäisen osan suomennoksen.
Kustantamo Tammi kieltäytyi julkaisemasta teosta 1974, perusteluna olivat tuotannolliset syyt.
Todellinen syy oli päämisteri Kalevi Sorsan yhteydenotto Tammeen ja hänen kieltonsa.
Vuodesta 1976 alkaen suomennettujen jatko-osien kustantajana oli tamperelainen Kustannuspiste Oy ja ne julkaistiin Suomessa.
Siis teosta ei julkaistu Suomessa 1974 vaan Tukholmassa.
- AnonyymiUUSI
Eipä joudu enää Venäjällä Gulagille, jos haluaa vastoin Hrustsevin käskyä liittää Krimin Venäjään:-D
Solzenitsyn on korotettu Venäjän kansalliskirjailijoiden joukkoon.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi362899Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!
Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle31741- 1201550
Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!
https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!2751331Nainen, olen huolissani sinusta
Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!621114Kun satutin sinua
Niin vihasin itseäni. Kaikki paha minkä sinulle suuntasin oli pahuutta itseäni kohtaan. Puhuttelit sieluani. Tunsin rakk341083- 701033
"Elokapina": "Olemme tyhjentäneet renkaan autostasi
älä ota henkilökohtaisesti." Asialla on ilmastonmuutoksen takia autojen renkaita tyhjentävä Tyre Extinguishers -aktivis1271000- 63932
- 41877