Meillä on tylsää! Sängyssä menee huonosti. Kumpikaan ei toisen mielestä siivoa tarpeeksi. Nalkutamme toisillemme jatkuvasti. Erosta puhutaan joka päivä. Minä kuuntelen, ja koetan jarrutella. Eskari-ikäinen lapsemme vetää käsiämme yhteen kun olemme kävelyllä. Hän pelkää toisen jatkuvaa erouhkailua. Niin minäkin.
Meillä on kaikkea mitä rahalla saa. Emme juo, emmekä käytä muitakaan huumeita.
Toisen anoppi on kolmannen polven eronnut, ja haluaisi jatkaa suvun perintöä. Sekaantuu kaikkeen. Joku lahjani ei kuulemma ollut aito, kun se oli ostettu ulkomailta.
Väitän, että apaattisuutemme johtuu napanuoran katkeamattomuudesta. Miten saisin aikuisen ihmisen tajuamaan, että oma perhe tarkoittaa meitä, eikä äitiä ja sisaruksia?
Meillä on kaikkea mitä rahalla saa. Emme juo, emmekä käytä muitakaan huumeita.
Toisen anoppi on kolmannen polven eronnut, ja haluaisi jatkaa suvun perintöä. Sekaantuu kaikkeen. Joku lahjani ei kuulemma ollut aito, kun se oli ostettu ulkomailta.
Väitän, että apaattisuutemme johtuu napanuoran katkeamattomuudesta. Miten saisin aikuisen ihmisen tajuamaan, että oma perhe tarkoittaa meitä, eikä äitiä ja sisaruksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miltähän tällaiset ongelmat tuntuvat niistä, joilla todella on ongelmia...? Ellei sitten ollut hyväksi tarkoitettu provo...ei jaksa..provoinakin voisi olla joku sellainen aihe joka iskee, ei mikään he...tin ruikutus. Ja jos tämä oli totta, hyvä ihme aikukseksi pitäisi kasvaa joskus...viimestään kun tulee vanhemmaksi.
Olipa kommentti! Oletko todella sitä mieltä että ko suhde on kunnossa? Että ilmaistut asiat/ongelmat eivät olisi vakavia? Eikö ole hyvä että kirjoittaja huomaa asioiden laidan ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet suuremmiksi? Vai oletko todella noin puusilmä?