Kaunis koulutettu nainen ja rikas duunari?

Ps. ja tiedoksi, että miehen varallisuus on sivuseikka, en tiennyt siitä ennekuin sattumalta kun olimme jo suhteessa. Joten gold digger -kommentit eivät nyt ole oikein :)

Tämän takia en pidä ihmisistä kun niillä on niin vitun ihmeellisiä käsityksiä asioista. "Et saa olla tuon kanssa kun se ei ole yhtä kouluttautunut kuin sinä!" Mitäpä jos itse päättäisit ja tarvittaessa katkaiset välisi tuollaisiin sukulaisiin, joilla on pää liian syvällä perseessään.

Serkkuni isä ei tullut häihin koska mies ei ollut käynyt armeijaa. Ihmiset ovat erilaisia.

Minua arveluttaisi tuossa yhdistelmässä lähinnä semmoinen mies, jolla on miljoonia mutta joka silti tekee tehtaalla vuorotyötä. Päivätyö vielä on jotenkin ymmärrettävissä eräänlaisena harrastuksena, mutta vapaaehtoisesti vuorotyöhön hakeutumiselle on oltava jo aika erikoinen syy.

Et ilmeisesti "nowayjose" ole norsunluutornistasi käsin tavannut sivistynyttä duunaria? No, kokeile joskus. Saatat yllättyä.

Oikeasti fiksut ihmiset eivät pidä itseään muita parempina koskaan.

Mielenkiintoisia näkökulmia.
Tämä miesystäväni on asioista perillä; lukee ja seuraa maailman menoa, ja esim. politiikasta ja taloudesta tuntuu tietävän lähes minua enemmän.

Illat eivät siis mene kaljaa juoden ja viihdesarjoja kytäten, vaikka sekin on joskus ihan vapauttavaa ;D.

Yritin suvulleni kertoa, että miehelle ammatti tai koulutusstatus eivät merkitse mitään, ja minäkin olen kuitenkin aikuinen nainen, joka on tapaillut niitä ekonomeja ja lääkäreitä, mutta tässä on mies, jonka kanssa puhumme henkisesti samaa kieltä.

Ei hän miljonääri ole, mutta minua paaaljon varakkaampi, ja elänyt säästeliäästi ja sijoittanut viisaasti. Raha ei tässäkään ole pointti, vaan se, että täysin tyhjäpää ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan noin.

Kummallisinta on, että esim. äitini on eniten miestä vastaan, mutta hänellä itselläänkään ei ole korkeakoulututkintoa. Toki omalla työllään ja osaamisellaan on menestynyt erinomaisesti elämäsään. Silti, mielestäni tilanne on melko ahdistava. Pidän nyt välimatkaa sukuuni -tottukoot ajatukseen miehestä, joka ei ole tohtori, ja joka ei pidä itsestään suurta meteliä.

Tympeää on se, kuinka vanhanaikaista porukka onkaan, ja kuinka minun pitäisi hankkia lähinnä statuspönkkä eikä rakastavaa miestä :/

En pidä itseäni muita fiksumpana, enkä koe että tässä on kyseessä "helmiä sioille" -tapauksesta. Ei elämääni ole onnea paiskautunut ammatin myötä -vasta nyt tuntuu todella hyvältä, kun olen suhteessa, jossa kelpaan omana itseäni.

Oletko ap varma et sut hyväksytään miehen duunari(?)piireissä?