Onko tosiaan niin, että kaunis juristinainen ei saa pariutua miehen kanssa, jolla on vain ammatillinen tutkinto, mutta sijoitusomaisuutta paljon?
Sukuni meinasi heittää minut eräästä tapahtumasta ulos, kun kerroin, että olen rakastunut mieheen, joka tekee tehtaalla vuorotyötä, mutta joka on hoitanut asiansa aina hyvin, ja joka kohtelee minua hienosti, sekä on fiksu ja valveutunut?
Ympäristössäni muutkin ihmiset tuntuvat tuomitsevan tällaisen suhteen. Näinkö tämä meneekin? Ok, teen itse valintani, mutta mikä tässä on näin hirveää?
Sukuni meinasi heittää minut eräästä tapahtumasta ulos, kun kerroin, että olen rakastunut mieheen, joka tekee tehtaalla vuorotyötä, mutta joka on hoitanut asiansa aina hyvin, ja joka kohtelee minua hienosti, sekä on fiksu ja valveutunut?
Ympäristössäni muutkin ihmiset tuntuvat tuomitsevan tällaisen suhteen. Näinkö tämä meneekin? Ok, teen itse valintani, mutta mikä tässä on näin hirveää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ps. ja tiedoksi, että miehen varallisuus on sivuseikka, en tiennyt siitä ennekuin sattumalta kun olimme jo suhteessa. Joten gold digger -kommentit eivät nyt ole oikein :)
Tämän takia en pidä ihmisistä kun niillä on niin vitun ihmeellisiä käsityksiä asioista. "Et saa olla tuon kanssa kun se ei ole yhtä kouluttautunut kuin sinä!" Mitäpä jos itse päättäisit ja tarvittaessa katkaiset välisi tuollaisiin sukulaisiin, joilla on pää liian syvällä perseessään.
Serkkuni isä ei tullut häihin koska mies ei ollut käynyt armeijaa. Ihmiset ovat erilaisia.
Onpa ÄÄLIÖ tuon perusteella!!
Vanhempani eivät halua nähdä minua, koska en usko historialliseen lähi-idän beduiinien jumalaan ja noiden beduiinien kehittelemään alkeellisiin moraalisänntöihin.
Minua arveluttaisi tuossa yhdistelmässä lähinnä semmoinen mies, jolla on miljoonia mutta joka silti tekee tehtaalla vuorotyötä. Päivätyö vielä on jotenkin ymmärrettävissä eräänlaisena harrastuksena, mutta vapaaehtoisesti vuorotyöhön hakeutumiselle on oltava jo aika erikoinen syy.
Haha, totta!
Juurikin niin.
Vähemmät kuin miljoonat ei tee miestä varakasta. Parilla sadalla tuhannella pankkitilillä tai sillä omistusasunnolla ei vielä pääse varakasta elämää viettämään.
Ei, duunariin en koskisi. Sen verran köyhää on henkisesti keskustelu heidän kanssaan.
Jep. Taitaa olla miehen sijoitusomaisuus leikkirahaa.
Tehdastyö ei ole niin mielekästä, että sitä harrastuksen vuoksi tekisi. Ei kukaan huvikseen tehtaalla pakerra.
"Ei, duunariin en koskisi. Sen verran köyhää on henkisesti keskustelu heidän kanssaan"
ahahahhahaaaaa aaahhaahahahaaaa jo tuollainen möläytys todistaa ettei 'nowayjose' ole itse lainkaan fiksu. Pikemminkin nutcase. hahahahahaaa
Et ilmeisesti "nowayjose" ole norsunluutornistasi käsin tavannut sivistynyttä duunaria? No, kokeile joskus. Saatat yllättyä.
Oikeasti fiksut ihmiset eivät pidä itseään muita parempina koskaan.
Miksi ei saisi pitää itseään muita parempana, jos on muita parempi? Minä olen tietyissä asioissa selvästi parempi kuin suurin osa ihmisistä ja tiedän sen.
Onhan niitäkin. Tunnen. Kertoi kuinka ankeaa oli tehtaalla, aikuisten miesten jutut pyöri pierun ympärillä. Hakeutui korkeakouluun.
Seura tekee kaltaisekseen. Alkeellisimmatkin akateemiset oppii hyviä tapoja, fiksummat duunarit taantuu taas helposti.
Mielenkiintoisia näkökulmia.
Tämä miesystäväni on asioista perillä; lukee ja seuraa maailman menoa, ja esim. politiikasta ja taloudesta tuntuu tietävän lähes minua enemmän.
Illat eivät siis mene kaljaa juoden ja viihdesarjoja kytäten, vaikka sekin on joskus ihan vapauttavaa ;D.
Yritin suvulleni kertoa, että miehelle ammatti tai koulutusstatus eivät merkitse mitään, ja minäkin olen kuitenkin aikuinen nainen, joka on tapaillut niitä ekonomeja ja lääkäreitä, mutta tässä on mies, jonka kanssa puhumme henkisesti samaa kieltä.
Ei hän miljonääri ole, mutta minua paaaljon varakkaampi, ja elänyt säästeliäästi ja sijoittanut viisaasti. Raha ei tässäkään ole pointti, vaan se, että täysin tyhjäpää ei osaa suunnitella tulevaisuuttaan noin.
Kummallisinta on, että esim. äitini on eniten miestä vastaan, mutta hänellä itselläänkään ei ole korkeakoulututkintoa. Toki omalla työllään ja osaamisellaan on menestynyt erinomaisesti elämäsään. Silti, mielestäni tilanne on melko ahdistava. Pidän nyt välimatkaa sukuuni -tottukoot ajatukseen miehestä, joka ei ole tohtori, ja joka ei pidä itsestään suurta meteliä.
Tympeää on se, kuinka vanhanaikaista porukka onkaan, ja kuinka minun pitäisi hankkia lähinnä statuspönkkä eikä rakastavaa miestä :/
En pidä itseäni muita fiksumpana, enkä koe että tässä on kyseessä "helmiä sioille" -tapauksesta. Ei elämääni ole onnea paiskautunut ammatin myötä -vasta nyt tuntuu todella hyvältä, kun olen suhteessa, jossa kelpaan omana itseäni.
Arvaapas, mikä tekstissäsi paljastaa sen, että et ole juristi!
Oletko ap varma et sut hyväksytään miehen duunari(?)piireissä?
Et jaksatko kestää kuittailua "mikähän se luulee olevansa", "ei sille tavallinen kelpaa" jne!