Oletko koskaan antanut pakit miehelle, koska luulit/pelkäsit olevasi ei tarpeeksi hyvä/kaunis/fiksu sille miehelle? Pelkäsit, että hän kuitenkin jättää sinut, kun näkee millainen olet todellisuudessa.
Kysymys naisille...
juku vaan
23703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oivoi. Monet kerrat.
En koskaan.
Never. Jos joku mies on kiinnostunut minusta, niin olen hänelle ihan tarpeeksi kaikkea. ;) Ja siis sitähän se suhteen alku aina on, että tutustutaan toiseen. Ei kai sitä kukaan ensivilkaisulla toista tunne läpikotaisin.
Kyllä.
Juu kun vähän peljästyin ja toivon että tuo tapaus tajuaisi yrittää uudestaan...
Kyllä. Monesti.
Joo, yhden mielenkiintoisén kohdalla rima on noussut liian korkealle, ei uskalla enää yrittää ylittää. Syitäkin on muutamia:)
Kun treffailee vain omatasoisiaan, niin ei tarvitse jännittää ja pelätä etteikö kelpaisi. En edes vilkuile liian "tasokkaita" tai minulle "kelpaamattomia" miehiä siinä ei ole mitään järkeä.
En minäkään vilkuile, mutta kun ne saattavat alkaa vilkuilla itseä.
Aloitukseen: KYLLÄ.
Te naiset jotka vastasitte kyllä, niin miksi ihmeessä niin on tapahtunut? Iskeekö siinä juuri sillä ratkaisevalla hetkellä paniikki kun pitäisi antaa toiselle vihreää valoa vai miksi näin käy?
Jos mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen eikö se kerro että hän tykkää teistä enemmän kuin tarpeeksi?
No, tavallaan kertoo ja tavallaan... Omia epäilyitään on vaikea voittaa. Kun se että se mies on ihastunut, voi olla vaan, että hän on ihastunut mielikuvaan. Ja kun itse pelkää olevansa, mitä onkaan, niin voi ajatella nimenomaan sitä että kun todellisuus iskee sillekin, niin se kuitenkaan ei kestä. Jos sattuu riittävästi nyt jo, on tavallaan helpompi ottaa suoraan turpaansa kun kestää sitä, että on muka toivoa, ja sitten kuulee, että joo, muuten oisit ihan kiva, mutta kun et ole. Että luulin susta kaikkea muuta, mutta ethän sä omana itsenäsi, vikoinesi, luurankoinesi ja muuten kelpaakaan. Sitten pettyy ja sattuu, - jos mahdollista, vielä enemmän.
silloin kun ihastuu toiseen, ihastuu nimenomaan mielikuvaan, eihän ketään voi tuntea läpikotaisin ensimmäisten tapaamisten perusteella?
jaa, että ei kannata edes yrittää koska on olemassa mahdollisuus että "epäonnistuu"? entäs se samanarvoinen mahdollisuus, että jotain hienoa ja ainutlaatuista syntyy siitä, että annat mahdollisuuden? älä unohda sitä.
Näin juuri, pitää jo valmiiksi itseä toista huonompana jossain tai muutamissa asioissa, tai sitten toista liian hyvänä itselle, vaikkei itse niitä kauheimpia olisikaan:)
En. Syy on aina ollut pakkeihin, ettei kyseinen mies kiinnosta minua tai olen jo parisuhteessa. Epävarma olen joskus ollut siitä minkä asian perässä mies on minusta kiinnostunut. Joskus olen epäillyt omaa viehättävyyttäni, muttei se ole koskaan ollut este tutustumiselle tai syy pakeille.
kyllä olen!
pelotti että olenko tylsä tai arka ja lisänä vielä itsetunnon puute.siksi olen pari kertaa jättänyt elämässäni miehen..
erään miehen suku ja perhe olivat niin hienoja ihmisiä ,että tunsin itseni aivan sopimattomaksi hänen rinnalleen.toinen oli taas menevää sorttia ja jotenkin "mieleltään fiksumpi"kuin minä.eihän siitä olisi mitään tullut.
t :tällainen tavan tallaaja
Nuorena flikkana pakitin maitopartojen pokatessa, kun piti miettiä, että onko toi käynyt edes rippikoulua. Myöhemmin oli pakko pakittaa, kun oli jo pariutunut. Nykyisin pakitan, kun en osaa enää muuta tehrä.
Omalle poikaystävlle tein niin. Olimme olleet yhdessä jonkin aikaa, kunnes aloin pelätä, etten ole tarpeeksi hyvä, niinpä päätin pyytää eroa. Kun kerroin syyn, tämä melkein hyökkäsi kimppuuni (ei sentään) sillä tuo on maailman tyhmin syy erota/antaa pakit. Kyllä mies itse päättää, onko nainen tarpeeksi hyvä tälle, ei se naisen ongelma ole miettiä(?) >'3 Nyt hyvässä suhteessa taas, mutta kyllä. En ole tarpeeksi hyvä!
tuosta syystä..;
en ole.
mur
En ole :D Kyllä mies saa itse huomata sen, että olen liian vajaa hänelle, jos kerta olen.
Jooh... Jos joku on ihastunut, se on ahdistavaa, koska tiedän että hän pettyy kuitenkin kun tutustuu minuun oikeasti. En ole mitenkään ihmeellinen tai erityinen, ja hävettää jos joku kuvittelee minusta sellaisia, tunnen itseni huijariksi. Tiedän, tosi noloa, eikä noin pitäisi ajatella itsestään, mutta minkäs teet, ajattelunikin on jotenkin viallista.
On se hankalaa. Jos mies on minua "parempi", välttelen häntä, vaikka hän olisi kiinnostunut. Miksipä kukaan mies kaipaisi itseään heikompaa ja tyhmempää seuraa? Ja itseäni " huonompi" seura taas ei kiinnosta minua.
Tutustumisvaiheessa on tullut kaksi kertaa paniikki koska olen pelännyt, että en kelpaakkaan kun tutustuu elämääni lähemmin. Surullista koska kyseessä ovat olleet todella mukavat miehet.
No tavallaan. Joskus olen antanut pakit miehelle jonka koen jollain tavalla "tasokkaammaksi" kuin itse olen. En minä silloin mitään ole varsinaisesti pelännyt, olenpahan vain ajatellut että me ei oltais toisillemme sopiva pari.
Tämähän on mielenkiintoista. Täytyy näin miehenä todeta, että toivottavasti omalla kohdalla ei vain ole sattunut näin, että joku on antanut pakit vain siksi, että on kuvitellut omassa päässään tällaisia hassuja. Kyllähän sitä toki tutustuessa mietitään puolin ja toisin ollaanko kuinka samantapaisia. Mutta mielestäni kuulostaa kyllä todella oudolta hylätä toinen vain siksi, että omassa mielessään ajattelee itsensä huonoksi toiselle, jos toinen kuitenkin tuntuu pitävän. Kyllä sitten itsetunnossa tai jossain on jotain vikaa kuin siinä nimenomaisessa kahden ihmisen kohtaamisessa.