Väsynyt kaikkeen

Kyllä sinun on hakeuduttava pois miehesi luota niin nopeasti kuin mahdollista.
Tiedät varmaankin mihin viranomaisiin voit ottaa yhteyttä ja kertoa tilanteen ja että tarvitset asunnon jostakin välittömästi itsellesi ja lapsillesi.
Toivottavasti erilleen muutto auttaa myös miestäsi saamaan elämänsä raiteilleen mutta nykyinen tilanne vahingoittaa lapsiasi ellet hakeudu pois.

Kaikkea hyvää!

Missään nimessä et yliregoi vaan tilanne on huolestuttava. Se on nyt sinun vastuullasi siirtää itsesi, lapsesi ja koira turvaan miehesi vaikutuspiiristä. Ne sisimmäiset agressiot ja mahdollinen tuleva väkivalta paljastuu tuosta koiran puukolla uhkaamisesta, sillä usein ihmiset vielä tajuavat piilotella raivoaan kun on ihmiset kyseessä tietäen, että siitä joutuu vaikeuksiin.

Jossakin vaiheessa sillä napsahtaa.

Ei ole sinulla aloittaja helppoa! Sinun pitäisi saada jostain voimia ottaa se askel omaan kotiin tuollaisesta helvetistä. Onko teillä enää niitä hyviä hetkiä lainkaan, jotka pitävät liittoanne kasassa? Tai täytyyhän niitä olla, ei tuollaista tarvisisi kenenkään kestää joka päivä.

Tietääkö miehesi, mitä hän on aiheuttanut jo lapsilleen? Sinusta puhumattakaan! Tuollaisesta suhteesta toipumiseen tarvitaan jo ammattiauttajaa. Muutoin saattaa olla ettei teistä kummastakaan ole terveeseen suhteeseen enää. Luottamus toiseen ihmiseen pitää olla, elämältä on pohja pois muutoin.

Jaksamista sinulle aloittaja! Toivottavasti teet ratkaisun, ennenkuin jotain kauheaa tapahtuu!

Tuollainen ilmapiiri on turmiollinen sinulle, lapsille, koiralle ja näköjään miehellekin liian raskasta.
Ehkä hänelle sopisi parhaiten yksin eläminen: ei ääniä, hälinää, sotkua, asioiden sopimista ja muiden huomioon ottamista. Miehellä ei jostain syystä ole voimavaroja elää muiden kanssa, jos se on noin hermoja koettelevaa.

Sinä ja lapset tarvitsevat kannustusta ja tukea; henkisiä eväitä elämiseen. Mies verottaa teidänkin voimia, kun omansa ovat lopussa, syystä tai toisesta.

Ei teidän kuulu hipsiä varpaillaan peläten, milloin taas miehen pinna poksahtaa.
Ala järjestelemään itsellesi ja lapsillesi (ja koiralle) omaa rauhallista kotia ennen kuin olette saaneet peruuttamattomat traumat joka iikka.
Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta ehkä mieskin tajuaa, että hänenkin hermoilleen on parempi elää yksikseen.

Voimia!

Fiksuna olisit lähtenyt ekasta lyönnistä eikä sun olis tarvinnut kärsiä ja varsinkaan lasten ei olis tarvinnut kärsiä. Nyt ne kärsii koko ajan. Mulla oli melko samanlainen lapsuus, oli viinaa, ja väkivaltaa ja lisää juopottelua joten tiedän mistä puhun. Mene soskuun ja pyydä niiltä väliaikainen tukiasunto ja kerrot niille et miehes hakkaa lapsiasi. sen jälkeen soskutädit hoitaa loput. Kyllä sinä selviit ja pääset eroon siitä helvetistä kunhan vaan päätät toimia. Onnea ja tsemppia :)

En vaan ymmärrä miksi pitää antaa lasten ja eläimien kärsiä ihmisen väkivallasta? Jos siihen voi itse vaikuttaa lähtemällä pois.

Jos meillä mies löisi kertaakaan tai uhkaisi väkivallalla lastamme tai eläimiämme,lähtisin siltä seisomalta.

Ei pitkäaikaista suhdetta lopeteta kuin jotain valokatkaisijaa kääntämällä! Molemmat ovat ihmisiä, huonojen hetkien sekaan mahtuu niitä hyviäkin, jotka liittoa pitävät kasassa. Varsin pintapuolisia ovat sellaiset ihmiset, jotka vaihtavat kumppania kuin paitaa ja jotka yleensä pystyvät useamman kanssa elämään.

Ero ei ole koskaan helppoa kenellekään, ei sillekään joka eropäätöksen tekee.

Voimaa tärkeiden päätösten tekemiseen aloittajalle!

toki on niitä ihmisiä, paljonkin nykyisin, jotka vaihtavat kumppania hetken mielijohteesta. Turhaantuvat siitä, että toinen ei pitkän suhteen aikana esimerkiksi pussaa tarpeeksi usein tai tee kotitöitä tarpeeksi. Silloin voidaankin sanoa, että katso niitä hyviä hetkiä, joita on.

Mutta, on myös suhteita, joissa kaikki hyvä on jo loppunut kauan sitten ja jäljelle jää vain velvollisuus, viha, katkeruus, pelko. Kaikissa perheissä ja suhteissa ei ole hyviä hetkiä, ainakaan niitä, joissa kaikki olisivat yhdessä hyvillä mielin. Niitä varastetaan ehkä hetkittäin, kun joku perheenjäsen on poissa vartioimasta. (Puhun kokemuksesta.) Voimia aloittajalle, olet oikealla tiellä, kun pohdit lähtöä.

Varo tätä: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/04/poliisi_epailee_isaa_aidin_ja_kahden_lapsen_surmista_helsingissa_3404898.html

Toivottavasti ei ole liian myöhäistä.

Ei tuollaisella suhteella ole tulevaisuutta. Pitkittäminen vain pahentaa tilannetta. Sulla on vaan yksi elämä, käytä se hyvin äläkä haaskaa sitä.

Ota vastuu omasta elämästäsi ja keskity tähän hetkeen. Ole itsekäs, rakasta itseäsi.

Äiti. Vieläkö olet siellä kotona hipsimässä lapsinesi. Nyt sinun on tehtävä radikaaleja ratkaisuja, ennen kuin esim. sosiaaliviranomaiset tulevat hakemaan lapset joku päivä jonkun ilmoituksen perusteella. Itse asiassa. jos haluat olla miehesi rinnalla niin siinä tapauksessa sinun tulee ymmärtää mikä on lasten parhaaksi ja pyytää että heidät siirretään sijaiskotiin asumaan toistaiseksi. Sama juttu, koirasta on luovuttava jos et itse lähde.
Voisitko ajatella, että päivällä kun mies on töissä lähdette koko porukka turvakotiin. Sieltä ette enää palaa samaan asuntoon miehen kanssa, tai kuten edellä kirjoitin sinun on valittava miehen ja lastesi välillä. Ymmärrän että olet uupunut ja voimaton, mutta olet ainoa joka voi pelastaa neljä ihmistä ja yhden koiranpennun. Nyt toimi!

Yhä edelleen olen tässä, en uskalla lähteä mutta en jäädäkkään. Nyt melkein päivittäistä riitaa ja tänään säikähdin toisen käytöstä niin että pelkäsin hänen lyövän minua. Alkanut kontroillomiaan minun menemisiä vaikka istun kotona 24/7! ne vähätkin menot mitä käyn niin alkanut jälkikäteen niistä mainitsemaan. Taisin jättää mainitsematta ekassa kirjoituksessani että oli hänellä viime kesänä retkahdus joka kesti viikon, tyhmänä suostuin vielä yrittämään ja lähtemään hänen kanssaan perhekuntoutukseen asioita selvittämään. Petti minua tuon viikon aikana ja hakkasi yhden ihmisen josta käräjät nyt huomenna, jotenkin toivoisin että saisi siitä linna tuomion niin minun olisi ehkä helpompi ottaa ja lähteä. Lapset minua surettaa eniten, tiedän kyllä että he ansaitsevat parempaa ja koko ajan minulla itselläni sellainen olo että minun pitää suojella heitä koko ajan jopa kotona. Mietin että elänkö narsistisen ihmisen kanssa??

Tänne kirjoittaminen tuo jonkinlaista helpotusta kun ei ole oikeen ketään kelle puhua. Välillä tuntuu että itkettäisi mutta en vaan saa sitä ulos tulemaan. Ahdistaa niin ja tuntuu että en pysty hengittämään. Tottakai silloin kun jos on päiviä et kaikki menny ok niin ajattelen että kuvittelenko mä vaan ja omien traumojeni takia ylireagoin, en enää itsekkään tiedä kohta mikä on oikein ja mikä ei. Vakuuttelee että muuttaa käytöstään ja minä aina vaan uskon sen.

Siis miehes pahoinpitelee lapsiasi ja sinä kattelet vierestä. jos olisin sinä niin veisin lapset kauas pois miehesi luota ja äkkiä. Soita vaikka soskuun ja pyydä väiaikainen asunto niin pääset rauhoittumaan ja eroon miehestäsi. Jos kusee sängyyn niin se lapses pelkää miestäs soden teolla. on meinaan omakohtaisia kokemuskia omasta lapuudestani. Juokse vielä kun voi ja juokse heti.

Entä omat vanhempasi, sukulaisesi, sisaruksesi, ystäväsi? Etkö pysty kenellekään avautumaan asiasta?

Näistä linkeistä voi olla jotain apua sulle...

https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-tietoa/perhevakivalta/naisten_selviytyminen_vakivaltai/

https://www.turvakoti.net/site/

Mitä se semmopinen perhekuntoutus on, että jätetään väkivaltainen linnakundi kotiäiti-vaimon ja kahden pikkulapsen kanssa huseeraamaan oman pään mukaan? Eikö mitään seurantakäyntejä tai puhelintukea ole teille perheenä sovittu? Vai etkö uskalla kertoa sielläkään mitään??
Aloittaja, kaikessa ystävyydessä mutta alat olla jo syyntakeettomassa tilassa, eristäytymisesi horjuttaa todellisuuden- ja suhteellisuudentajuasi. Käytkö enää koskaan missään? Mitä aktiviteetteja ja kivaa järjestätte lapsillenne? Ei tuon ikäisiä voi pitää ahtaassa kämpässä 24/7/365 pelkäämässä ilman että he pysyvästi vioittuvat henkisesti, ja jäävät vaille onnen ja hyvinvoinnin kokemuksia. Joka päivä pitäisi olla paljon uutta kivaa opittavaa, ja leikkikavereita sekä positiivisia aikuisia ihmissuhteita.
Aloittajalla on ns. tukholma-syndrooma pahana. Voi kun saisitte apua ettekä päätyisi iltalehtimateriaaliksi, ikäväksi uutiseksi perheestä jota ei osattu auttaa ajoissa. Äidistä joka jäi ja uhrasi itsensä ja lapsensa, turhaan.

Avopuoliso käy viikottain terapiassa, en kyllä tiedä mitä asioita hän siellä kertoo, mun terapia käynnit lopetettiin viime syksynä koska silloin katsottiin ettei aihetta ole. Nyt olen päättänyt soittaa sinne ja käydä omalta kohalta nämä asiat läpi mistä myös avopuoliso tietää. Toivon että saan sieltä apua tilanteeseen. Ja tuolla 24/7 tarkoitin sitä että minulla ei ole itselleni sitä aikaa eikä ilmeisesti saa olla. Ei meillä lapset neljän seinän sisällä asu, vanhempi tyttö käy päivittäin virikehoidossa ja normaaleissa harrastuksissa ja tokihan minä heidän kanssaan touhuan ja ulkoilen, tarkoitin vaan sitä että en voi mennä täältä yksin mihinkään, tai voin kyllä mutta asiasta tulee jälkeen päin sanomista joten parhaaksi olen katsonut olla liikkumatta sitten kotoa mihinkään.

Äkkiä pois tuollaisesta suhteesta. Lapset kainaloon ja turvakotiin! Älä odota ennen kuin jotain sattuu, silloin voi olla jo liian myöhäistä.

Haluan kiittää kaikkia kannustavista viesteistä. Olen tätä asiaa pyöritellyt päivin ja öin, lisä pelkoa tosiaan tuonut nämä jutut perhesurmista. En tosiaankaan halua meidän kohdalle sellaista. Huomenna juhlimme meidän vanhimman tyttären synttäreitä ja kun ne saadaan kunnialla alta pois niin maanantaina soitan omalle terapeutille. Toivottavasti sieltä antavat tarvittavat tiedot miten tästä eteenpäin toimia. Ymmärsin kyllä tämän asian mietittyäni että tilanne on pahentunut näiden kuukausien aikana ja tuskin tästä paremmaksi muuttuu, toivottavasti minulta vaan löytyy tarpeksi voimia toteuttaa loppu pelissä nämä asiat.

Mitä ihmettä sinä jonkun väkivaltaisen linnakundin kanssa aikaasi tuhlaat?
Parempiakin miehiä on tarjolla.

Mä kyllä luulen niin ettei se vaihtamalla parane ja jos mä tästä eroon pääsen ni aion keskittyä kyllä nyt vaan ja ainoastaan lapsiin ja itseeni. :) Ja eihän sitä ikinä tiiä ku ruvetaan yhdessä olemaan että mitä se tulevaisuus tuo tullessaan ja kun toiseen jo ehtiny alkuaikoina rakastumaan niin sitähän sokeana kestää mitä vaan. Meidän kohdalla jo kuitenkin sen verran yhteis vuosia takana päin ja niin paljon sattunu ja tapahtunu et enää vain katkeruutta jäljellä. Ainahan sitä haluaa kaikkensa tehdä et yhteiselo sujuisi ja kun on lapsiakin, ei haluaisi antaa periksi mutta nyt sen jo tiiän että millon riittää!

Hei Nainen, sinä olet se, jonka vastuulla on lastesi TURVALLINEN lapsuus. Sinä päätät sen, millaisen parisuhteen mallin annat omille lapsillesi. Sinä olet se, joka päättää sinun elämästäsi miten sen haluat elää. Piste.

Se mitä mies haluaa, on toissijainen asia. On lasten isä joo, mutta tuo sinun käytöksesi kaikin puolin ei todellakaan auta teistä ketään. Ykkösprioriteetti tässä tapauksessa on taata lapsille turvallinen ympäristö.

Mene turvakotiin, jos pelottaa. Pyydä poliisit mukaan, kun menet kotiin hakemaan tavaroita. Lähde jättämättä yhteystietojasi. Sovi, että näet miehen vain kolmannen osapuolen kanssa. Lapsia ei saa jättää miehen kanssa yksin, vaan läsnä on oltava aina joku muu aikuinen.

Haluatko, että te kaikki kuolette? Haluatko, että sinulle käy kuten sille Boulevardin perheelle? Jos mies haluaa jonkun kuolevan, niin te lähdette siinä kaikki. Lapsesi eivät ole turvassa, etkä ole sinäkään. Jo se, että pelkäät häntä ja jäät PELON vuoksi on riittävä syy lähteä ja heti. Ota järki käteen ja toimi sen mukaan. Väkivalta ja väkivallalla uhkailu on ihan riittävä syy ottaa oma elämä omiin käsiin. Voit lähteä vaikka heti pois kodistasi, parempi olisi jos lähdet nyt tältä istumalta.

Sinä AP..
Olen itse tehnyt sen virheen, että olen jäänyt tuollaiseen suhteeseen ja vain sen takia, että rakasTIN (enää en..) miestäni ja uskoin aina kaiken muuttuvan ja olin LÄHEISRIIPPUVAINEN.
Nyt olen päässyt hänestä eroon, opiskelen ja lapset ovat maailmalla.
Lapset ovat katkeria surkeasta lapsuudestaan, missä piti aina pelätä, omat suhteensa eivät onnistu, kun tuovat traumansa niihin.. keskustelemme aina tavatessamme näistä asioista ja yritämme työstää asiaa, mutta kun yö tulee, syyttelen itseäni siitä, että en antanut edes lapsille mahdollisuutta toisenlaiseen elämään, vaan jaksoin vaan tuollaisessa paska suhteessa vuodesta toiseen.
Annan siis sinulle saman neuvon, kuin viisaat täällä, lähde lasten kanssa ja heti.
Tuollainen ei ole rakkautta ja tulet nukkumaan yösi hyvin, kun nyt annat lapsille lähtemällä traumaattoman lapsuuden..ja koirastakaan ei tule vihaista, niinkuin meillä kävi, kun mies aina sitä potki..
Itse kärsin loppuelämäni huonoista ratkaisuista, olin oikeastaan huono äiti, kun en ajatellut edes lapsiani, vaan jäin.. :( olin oikea paskahousu.

Tiedoksi teille että minä tulin kysymään neuvoa ja toivoin saavani tietoa sellaisilta joilla saman tyyppistä taustaa. Enkä lukemaan syyttelyitä!! En nämä asiat ole niin helppoja ja yksinkertaisia kuin jotkut teistä luulee. Minä kyllä haluan lapsilleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden ja sillä halusin tätä asiaa näin läpi käydä että oikeasti ymmärtäisin! En mä kuitenkaan tyhmä ole!!

Kyse ei ole kohdallani läheisriippuvaisuudesta, tiedän kyllä mitä kyseinen asia tarkoittaa ja mä en todellakaan voisi sitä soveltaa avopuolisooni. Kahdesti kyseisestä miehestä jo eronneena tiedän että pärjään loistavasti lasten kanssa yksinki. Idiootti olin vain siinä suhteessa kun uutta mahdollisuutta annoin vaikka viimesen välirikon jälkeen olisi pitänyt tajuta ettei tämä pitkälle kanna.

Miehesi on heikkohermo jos ei pysty itseään hallitsemaan kun lapsi vähän pelleilee. Sanoppa miehellesi että nyt loppuu hermoilu ja pasittappa terapeutille ja niin edelleen. Hoida sisnä iltatoimet ja sanot lapsille että vessaan saa mennä ja isistä ei tartte välittää ja jos tyyli ei muutu niin lapsien kannalta ero on kaikkein paras vaihtoehto. Pidä kiinni siitä ettei lapsein isi raivoa lapsille koska siinä ei ole mitään järkeä ja kerrot hanelle mitä isompi lapsi tekee kun aikuinen on hermohekko.

Hei, muuttakaa erilleen. Jos olet miehestäsi kovin riippuvainen, voit seurustella hänen kanssaan, mutta hän on vaarallinen lapsille ja koiralle ja he siis eivät voi asua yhdessä eikä viettää öitään saman katon alla. Tajua tämä. Tämä on ehdotonta. Sinä olet myös vastuussa. Sinä olet äiti, ja koiran ottaja ja sinulla on velvollisuus suojella ensisijaisesti heitä.
Kyllä, aiheutat sen koska et lähde pois ja suojele heitä. Mahdollistat miehesi henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn.

Hän on vastuussa omista teoistaan toki, siitä et voi olla vastuussa. Miehesi on väkivaltainen, se on fakta. Hän tekee väärin, se on totta. Sinä et voi aiheuttaa tuollaista suoraan, siis omalla käytökselläsi. Miehesi käytös on epänormaalia. Hän on sekä sairas että häiriintynyt. Et voi myöskään parantaa häntä koskaan. Et voi auttaa häntä riittävästi. Et auta ainakaan asumalla siellä ja altistamalla lapsesi ja koirasi tuolle. Tajua tämä. ET ole pelastava enkeli etkä pysty aikuista muuttamaan.

Mutta sinulla ON velvollisuus silti suojella perheesi heikompia, eli lapsia ja koiraa, eikä sitä muuta sinun väsymyksesi eikä itsesääli, pelkosi tai epävarmuutesi. Siitä voit olla satavarma, se on sinun ensisijainen velvollisuutesi ja vastuusi, tuntui se nyt miltä vaan.

- Ota yhteyttä perheneuvolaan ja kerro tilanteesta, kerro että haluat päästä äkkiä pois.
- ÄLÄ kerro miehellesi, ÄLÄ kerro yksin, ÄLÄ anna mitään viitteitä. Päädyt perhemurhatilastoihin, jos teet niin. Tapatat itsesi ja lapsesi. ÄLÄ KERRO MITÄÄN ENNENKUIN OLET JO LÄHTENYT!!!

Tämä on erittäin tärkeää. Miehet tappavat perheensä erotilanteissa nimenomaan. Ymmärrä tämä. He tappavat oman puolisonsa ja omat lapsensa, älä kuvittele ettei niin voisi käydä sinulle ja teille. Tajua siis ehdottomasti miksi olet hiljaa niin kauan kunnes olet turvassa.

- Hanki apua niin että saat hankittua asunnon, missä on turvalukko. Laita sinne salaa kaikki valmiiksi. Pyydä luotettavaa ystävää/sukulaista auttamaan.
-> Sinua voi auttaa sosiaalitoimi, kaupungin asunnot ja perheneuvola. Älä kerro yhteisille tuttaville. Vaan hae apua vain omistasi!!!
Painota hiljaa oloa. Sinä toimit oikein, kun teet tämän salaa, koska ensisijainen velvollisuutesi on turvata lapsesi ja koirasi. Jos mietit pettäväsi miehesi, se on turhaa, sillä se on toissijaista tai millä sijalla nyt onkaan. Se on tässä aivan sama. Käsitä tämä. Ole pää kylmänä. Ole rauhallinen. Toimi.

- Muuta uusi osoitteesi salaiseksi. Muuta tietosi salaiseksi. Maistraatti, Ake ja poista numerosi tiedustelusta. Sillä tavoin SINÄ päätät koska sinua nähdään. Älä koskaan kutsu miestä kotiisi. Jos haluat seurustella väkivaltaisen miehen kanssa, tee se muualla kuin lastesi kotona. Ilmoita aina jollekin, kun näät häntä. Todennäköisesti hän tappaa sinut jonain päivänä.

- Aloita uusi elämä. Hanki apua psykologilta ja käy terapiassa. Älä vaan ota ketäään uutta miestä, vaan kasva ensin itsenäiseksi ja vahvemmaksi. Se vie aikaa ja vaatii voimia, mutta kannattaa. Lapsesi tarvitsevat tasapainoisen kodin ja heikko äiti ei voi sitä antaa. Sinulla on vuosien työ edessä.
- Mene vertaistukiryhmään, neuvolan kautta saat tietoa.

- Lakkaa pitämästä raivohullua ja väkivaltaista miestä normaalina. Kriminaali miehesi ei ole normaali. Hän on luonnevikainen, persoonallisuushäiriöinen, ja täysin väärä mies kenellekään. Lakkaa pitämästä suhdettanne mitenkään rakkaudellisena tai oikeana. Se on väärä teille kaikille, myös miehellesi.
- Kiva että miehesi on nyt raitis ja sinua kohtaan väkivaltaa ei ole, mutta se ei todellakaan riitä. Hän kohtelee sekä lapsia että koiraa väkivaltaisesti. Lakkaa pitämästä sitä oikeana. Se on 100% väärin. Jo pelkkä koiran pahoinpitely olisi riittävä syy erota. Tuommoisen miehen kanssa ei pidä asua.
- Hyväksy se, että miehesikin täytyisi ensin parantua kokonaan, vuosien terapialla, vuosien raittiina ololla, ymmärrysellä ja vanhenemisella. Et voi asua hänen kanssaan ainakaan 10 vuoteen.

Miksi edes elät tuossa suhteessa? Miten käsität ylipäätään perheen ja parisuhteen? Mitä tuollaisessa suhteessa muka on niin hyvää että se on parempi kuin olla yksin? Miksi jaksat? Miksi te asutte yhdessä, kun se ei koskaan ole onnistunut? Mitä sinulle on rakkaus? Mitä sinulle merkitsee lapset? Koira? Vastuu? Äitiys? Ei tarvitse vastata tänne, vaan miettiä itsellesi.
Miehesi on ihminen, jolle ei voi jättää vastuuta, lapsia eikä koiraa. Miehesi on ihminen joka ei pysty näihin asioihin. On siis turhaa miettiä häntä. Hän ei pysty eikä kykene. Sinun on siis pystyttävä ja kyettävä.

Aloittaja N84 elää siinä toivorikkauden antamassa voimassa, että mies muuttuu. Monesti on niin, että kun tilanne on oikein vaikea, sen kuvittelee muuttuvan juuri siksi, että "eihän tollaista voi edes olla" eli pakkohan sen on muuttua.

No, muuttukoon. Mutta jokainen menköön nyt itseensä: KUINKA paljon olet itse muuttunut luonteeltasi ja tavoiltasi elämäsi aikana? Kuinka paljon vanhempasi ja muut sukulaisesi ovat muuttuneet?
Vastaus: ei juuri lainkaan. Samat tavat, samat tyylit vuosikymmenestä toiseen.
Johtopäätös: mieskin pysyy tuollaisena kuin on.
Jos hän on muuttuakseen, se tapahtuu myös silloin kun asutte erillänne. Ei ihmisten tarvitse asua saman katon alla, jos se tuntuu liian kuormittavalta!

Onneksi, N84, olet fiksu, kuten sanoit! Nyt sille fiksuudelle on käyttöä! Hyödynnä kaikki rahkeesi!

Kävin eilen terapiassa asioista juttelemassa, sanoi että tilanne on huolestuttava ja mietti asiaa sillai että olisiko kyseessä retkahtamisen vaaraa koska käyttäytyminen saman tyyppistä kuin ennen hänen viimekesäistä retkahdustaan. Ei ollut huolissaan siitä että väkivalta mahdollinen. Mä en asiaan kyllä luottaisi. Sanoi kyllä että ero ei aina ole se paha ratkaisu ja jos lapset ovat alkaneet oireilla. Aikoi jutella avopuolison terapeutin kanssa niin että hän vähän kyselee tilannetta missä mennään mut tietenkin niin ettei sano mitä mä olen puhunut. Parin viikon päästä itselläni uusi aika ja sinne siis katsotaan mikä tilanne. Tämä viikko on ollut ihan hyvä mutta en luota siihen että se kestää.

Monta päivää on mennyt. Jatkuuko elämä ennallaan, vai onko muutosta tapahtunut?

Hyviä viikkoja voi tulla montakin, jolloin toivo aina herää, mutta yksi huono päivä voi romahduttaa kaiken entistä alemmaksi. Jos aiot jatkaa miehesi kanssa, sinun on tehtävä selväksi millaista kohtelua toivot itsellesi ja lapsillesi ja mitä et aio enää sietää. On päätettävä myös sanktiot, mitkä ei-toivotusta kohtelusta seuraavat ja myös toteutettava ne. Uhkailu ja lähtemisellä pelottelu menettää täysin merkityksensä, jos niitä ei toteuteta. Silloin kannattaa jo pyytää anteeksi uhkailun kohteelta ja todeta, että on käyttänyt vääriä keinoja ja turhaan hämmentänyt tilannetta.

Parisuhteessa rehellisyys on valttia, peittely- ja tosiasioiden kieltely-metodilla ei parannusta tule. Hyvänkin miehen voi joutua jättämään kipeästi taakseen, mikäli hänen tarjoamansa elämä tuottaa ahdistusta ja pahaa oloa. Tulevaisuus ( jota emme tiedä) on edessäpäin, polun sinne valitsemme itse.