Olen naimisissa ja minulla on lapsi. Olen ollut naimisissa jo useita vuosia...nyt olen löytänyt muutama kuukausi sitten ihanan miehen joka myös on varattu. Olemme tapailleet usein, mutta sänkyyn en ole vielä halunnut...tuntuu, että nyt olen löytänyt todellakin sen oikean. Mitähän tehdä, kun huomaan kerta kerralta olevani enemmän rakastunut häneen? Sänkyyn en vielä pysty menemään, kun en pysty menemään kotiin enää sen jälkeen oman mieheni viereen. Pystyn harrastamaan seksiä vain, jos yhteisestä tulevaisuudesta on jotain toivoa. Kaatuukohan suhde sitten loppujen lopuksi siihen? Tunteista ei olla vielä puhuttu mitään, ja mielestäni miehen pitää tehdä aloite tunteiden puhumisessa, itse kun olen vähän ujo kuitenkin. Mitäköhän teen...
rakastuminen toiseen
nina28
181863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä ole hölmö.
Siihen on tyydyttävä mitä on jo saanut, eikä se ole vähän...
Saat vaan surua ja murhetta jos nyt töpeksit.
Järki käteen sisko.
Tuo ei ole rakastumista vaan ihastumista, se menee kyllä pian ohi. Pitkässä parisuhteessa niitä ihastumisia tulee ja menee ja kun järki kulkee tunteiden edellä, huomaa aikojen saatossa, että se oma arjen jakava miehenköriläs on se jota oikeasti rakastaa.
Asia erikseen, jos suhde oman miehen kanssa ei toimi ja sellaisestahan et mainitse mitään. Muistele miten aikanaan olet mieheesi rakastunut, oletko silloin tuntenut, että hän on se oikea?
Älä siis tee hätiköityjä ratkaisuja, niistä voi koitua kohtalokkaita seurauksia. Pahimmillaan siinä hajoaa kaksi perhettä ja joudut isompiin vaikeuksiin, kuin uskotkaan. Varsinkin jos on lapsia, kannattaa ajatella myös heidän tulevaisuuttaan!
Avioliitossani olen siis saanut kokea väkivaltaa ja tunteista puhuminen on ollut kiellettyä jo kauan. Monet itkut on itketty, enkä kuitenkaan ole koskaan pettänyt miestäni. Nyt tunnen, että olen löytänyt arvoiseni kumppanin, jonka kanssa on hauskaa yhdessä ja rakastamme molemmat avointa juttelua ja keskustelua kaikista asioista.
Suosittelen ensitöiksi parisuhdeterapeutilla käyntiä.
syytä jättää. Älä jää tuohon liittoon. Ajattele mitä se aiheuttaa lapsellekin.
Siispä kysymys on ns. terapiasuhteesta.
Se auttaa Sinus ehkä irtautumaan väkivaltaisesta liitosta mutta sen enempää sillä ei ole odotusarvoa. Palvelee kyllä tarkoitustaan, on varmasti antoisa jne. mutta älä petä itseäsi sillä ajatuksella, että se kestäisi pidempään kuin nyt käynnissäolevan prosessin (ero Sinulla ja samoin siellä toisella puolella) ajan.
Minä lähdin avioliitostani 10 vuotta sitten rakastuessani toiseen ja muuta en ole katunut kuin sitä, että kahden lapseni koti rikkoutui.Ero on aina vaikea asia, oman elämäni vaikein. Kuitenkin tänä päivänä meillä kaikilla osapuolilla on asiat hyvin ja rakastan "syrjähyppyäni" yhä enemmän, enkä ole koskaan enää vilkuillut muita miehiä. Olen sitä mieltä että jos avioliitossa katsellaan muita, asiat eivät kotona ole hyvin. Kuitenkin sanon sinulle, että mieti tarkkaan, ero satuttaa uskomattoman paljon, vaikka haluaisikin erota.
siinä ei aina terapiakaan auta, väkivaltaisella on usein väkivaltatausta ja se vaatisi yksilöterapiaa joka on kallis ja pitkä hoito.
Ajattelisitko eroa, jos et olisi tavannut tätä miestä. Väkivaltaisesta liitosta erotaan sen väkivallan takia. Jos sitä ei ennen ole ollut tai se ei ole sinua häirinnyt, kysymys on väärin perustein eroaminen. Olen sitä mieltä, että väkivaltaisesta suhteesta on lähdettävä, mutta syy ei ole toinen rakkaus, vaan väkivalta. Olen sitä mieltä, että eroat väkivallan tai muuten epäsopivan liiton vuoksi, etkä sen tähden, että olet muutaman kuukauden tuntenut rakkautta varattuun mieheen. Yritä nyt jotenkin järkeistää oma liittosi, tämä uusi mies tuskin ihan heti eroaa, jos tunteistakaan ei olla puhuttu. Sinun pitää ihan itse päättää, mitä elämältä haluat ja ottaa huomioon myös lapsesi.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Sillä erolla, että meillä ei ole väkivaltaa, alkoholismia tai syrjähyppyjä. Suhde ei vain toimi.
Olen löytänyt nyt mielestäni arvoiseni miehen. Olen kahden vaiheilla; lähteäkö vai jäädä. Jos jään, kadunko jälkeenpäin, kun menetin "elämäni tilaisuuden"? Jos lähden, kadunko, kun jätin kaiken tutun ja turvallisen?. Siinäpä minulla miettimistä kerrakseen.
Olen kyllä kallistumassa sen puoleen, että lähden. En halua olla tällaisessa liitossa loppuelämää. Ennemmin tai myöhemmin tämä loppuu.
Joku sanoi niin hyvin, että avioliitossa on jotain vikaa, jos vieraita vilkuillaan. Totisinta totta!
itsessäkin voi vikaa olla.
Yritä nyt oikein muistella, eikö miehesikin ollut silloin joskus sinulle "se elämän tilaisuus".
Lopeta suhde vieraaseen mieheen ja käytä energiasi oman avioliittosi eheyttämiseen. Jos toinenkin mies on varattu, niin miksi ihmeessä itsekkäästi rikkoisitte kaksi liittoa? Arki tulee kuvaan mukaan jokaisessa suhteessa, siitä ei pääse yli. Ihastuminen ja rakastuminen on ihania tunteita, mutta se ei kestä hautaan saakka, vaan arki tulee vastaan yleensä entistä kovempann. Kuka kunnioittaa sinua, jos jätät miehesi toisen takia. Oletko valmis kestämään myös ympäristön tuomat paineet?
Onko järkeä neuvossa "käytä energiasi oman liittosi eheyttämiseen". Liittoa, jossa on väkivaltaa ei voi eheyttää etenkään kirjoittajan taholta.
Heippa!
Minun tilanteeni oli siinä mielessä erilainen, että olen kovin nuori (21v) enkä ollut naimisissa, mutta olin seurustellut poikaystäväni kanssa 6 vuotta joista 2 vuotta asuttu yhdessä.
Oli tiedetty jo alusta asti, että olemme täysin eri paria ja lopulta tuntui, että asumme lähinnä kämppiksinä.
Tapasin toisen miehen ja hän oli myös varattu. Hän tuntui todellakin 'siltä oikealta', kauan kadoksissa olleelta puoliskolta.
Keskustelimme tunteistamme ja tunsimme samoin.
Kysymyksiä pyöri mielessä, menetänkö elämäni tilaisuuden vai kadunko myöhemmin kun lähdin turvallisesta suhteesta?
Ajattelin kuitenkin olevani vielä nuori ja parempi on lähteä suhteesta nyt kuin 40-vuotiaana kun on neljä lasta ja yhteinen asuntolaina.
Olen nyt seurustellut neljä kuukautta tämän uuden miehen kanssa ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että tämän parmepaa valintaa en olisi voinut tehdä.
:)
Mäh olen vähän huono kirjoittaja mutta tässä nyt jotain mietteitäni.
olet saatanan pettäjälunttu!Voi vittu tuollaiset törkeät lunttupaskahuorat pitäisi tappaa saunan takana.
taitaa itselläsi olla huono omatunto jostakin. Tai sitten et ole koskaan omaa parisuhdettasi pystynyt pitämään koossa paria viikkoa kauempaa...lAPSET POIS TÄLTÄ PALSTALTA!
nyt sinä ajattelet vain itseäsi.Et lastasi et
tämän toisen miehen naista.Jos olet tytymätön omaa sihteeseesi niin ei sinun tarvitse muiden suhteita pilata.Jos teillä on molemmissa suhteissa kriisi päällä(miehet ainaki joskus hakevat "lohtua"muualta)niin se ei auta kumpaakaan että kaksi suhdetta tuhotaan kokonaan.