Working class nero
Mä pääsin keskiviikkona todistamaan vierestä mitä ihmeellisintä tapahtumasarjaa, joka alkoi miljoonaremontoidun luksusluukun loppuselvitystilasta, eli keittiöstä. Keittiö oli avokeittiö. Ständillä seisoi asunnon omistaja vaimoineen, vastaava tekninen isännöitsijä, urakointifirman pomo ja tämän samaisen firikan maalari lököttävissä alkoisissa haalareissaan. Eli paikalla oli kolme miestä ja kaksi naista.
Tunnelma oli tiheä, lähes kiivas. Asunto sijaitsi Helsingin ytimen nielussa. Raitiovaunut jymisivät stradalla, musiikkitalo pauhasi. Tuolin selkänojalla roikkui Bossin kauluspaita, orkideat kukkivat. Yleinen epäjärjestys odotti selvitystään, taulut ripustamistaan. Kaikkialla oli vähän sitä sun tätä levällään ja auki. Aasikin näki että tämä ikivanha huoneisto oli meikattu uuteen uskoon kuin vanha huora. Nyt se tuoksui ja helisi, välkkyi. Mutta sen pinnan alla, yhden raapaisun päässä eli köyhyys ja toinen maailma – todellisuus.
Keittiön seinästä oli löytynyt karva, hiuskarva. Karvan pituus oli silmämääräisesti samaa mittaluokkaa kuin uudella mosaiikkiparketilla seisovan maalaritytön hiukset olivat.
Karva mikrotelalla maalatussa seinässä on ongelma monella tavalla. Jos karva olisi ollut lattiarajassa, niin sitä ei kukaan olisi koskaan löytänytkään. Tai jos karva olisi ollut valorajassa, lähellä kattoa, niin ei sittenkään. Mutta karva oli juuri siinä kohtaa seinää, jossa asunnon emäntä sattui juomaan aamukahvinsa, kun hän katseli kadulle ja hörppi latteaan, selaili monivärisiä päivityslehtiään.
Karva oli juuri siinä silmien tasalla, smyykin vieressä valoisalla seinällä.
Tällaista karvaa ei voi nyppiä pois. Tällaista karvaa ei myöskään voi maalata yli. Kysymys oli lähinnä (ja täsmälleen) siitä että joudutaanko koko seinä ylitasoittamaan ja ylimaalaamaan uudestaan ja että kuka tämän kaiken maksaa. Kun soppaan sekoitetaan vielä urakoitsijan näkemysrako uudesta markkina-alueesta, teknisen tarkastajan edustamasta firmasta, niin olemme valmiita katsahtamaan uudelleen tähän jo esiteltyyn naiseen, maalariin.
Asunnon omistaja, suurehkon yrityksen toimitusjohtaja, kääntyi tämän puoleen kesken keskustelun ja kysyi, että mitä mieltä maalari itse oli ongelmasta ja sen ratkaisutavoista.
Nainen havahtui mykkyydestä eloon ja antoi katseensa kiertää pitkin asuntoa. Hänen silmistään ei näkynyt minkäänlaisia tunteita. Hän katsoi asuntoa ja sen omistajia, koko tilannetta täysin ulkopuolisena ja etäältä. Sitten hän esitti vastakysymyksen.
- Mietin tässä, että omistavatkohan sukumme paljonkin sen yrityksen osakkeita, jossa olet töissä?
Mä pääsin keskiviikkona todistamaan vierestä mitä ihmeellisintä tapahtumasarjaa, joka alkoi miljoonaremontoidun luksusluukun loppuselvitystilasta, eli keittiöstä. Keittiö oli avokeittiö. Ständillä seisoi asunnon omistaja vaimoineen, vastaava tekninen isännöitsijä, urakointifirman pomo ja tämän samaisen firikan maalari lököttävissä alkoisissa haalareissaan. Eli paikalla oli kolme miestä ja kaksi naista.
Tunnelma oli tiheä, lähes kiivas. Asunto sijaitsi Helsingin ytimen nielussa. Raitiovaunut jymisivät stradalla, musiikkitalo pauhasi. Tuolin selkänojalla roikkui Bossin kauluspaita, orkideat kukkivat. Yleinen epäjärjestys odotti selvitystään, taulut ripustamistaan. Kaikkialla oli vähän sitä sun tätä levällään ja auki. Aasikin näki että tämä ikivanha huoneisto oli meikattu uuteen uskoon kuin vanha huora. Nyt se tuoksui ja helisi, välkkyi. Mutta sen pinnan alla, yhden raapaisun päässä eli köyhyys ja toinen maailma – todellisuus.
Keittiön seinästä oli löytynyt karva, hiuskarva. Karvan pituus oli silmämääräisesti samaa mittaluokkaa kuin uudella mosaiikkiparketilla seisovan maalaritytön hiukset olivat.
Karva mikrotelalla maalatussa seinässä on ongelma monella tavalla. Jos karva olisi ollut lattiarajassa, niin sitä ei kukaan olisi koskaan löytänytkään. Tai jos karva olisi ollut valorajassa, lähellä kattoa, niin ei sittenkään. Mutta karva oli juuri siinä kohtaa seinää, jossa asunnon emäntä sattui juomaan aamukahvinsa, kun hän katseli kadulle ja hörppi latteaan, selaili monivärisiä päivityslehtiään.
Karva oli juuri siinä silmien tasalla, smyykin vieressä valoisalla seinällä.
Tällaista karvaa ei voi nyppiä pois. Tällaista karvaa ei myöskään voi maalata yli. Kysymys oli lähinnä (ja täsmälleen) siitä että joudutaanko koko seinä ylitasoittamaan ja ylimaalaamaan uudestaan ja että kuka tämän kaiken maksaa. Kun soppaan sekoitetaan vielä urakoitsijan näkemysrako uudesta markkina-alueesta, teknisen tarkastajan edustamasta firmasta, niin olemme valmiita katsahtamaan uudelleen tähän jo esiteltyyn naiseen, maalariin.
Asunnon omistaja, suurehkon yrityksen toimitusjohtaja, kääntyi tämän puoleen kesken keskustelun ja kysyi, että mitä mieltä maalari itse oli ongelmasta ja sen ratkaisutavoista.
Nainen havahtui mykkyydestä eloon ja antoi katseensa kiertää pitkin asuntoa. Hänen silmistään ei näkynyt minkäänlaisia tunteita. Hän katsoi asuntoa ja sen omistajia, koko tilannetta täysin ulkopuolisena ja etäältä. Sitten hän esitti vastakysymyksen.
- Mietin tässä, että omistavatkohan sukumme paljonkin sen yrityksen osakkeita, jossa olet töissä?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Hiukset. Onpa siellä hiljaista.
Siis ettekste nyt tajuu!
Siis vaikka toi loppuheitto olis ollu bluffia, niin aivan uskomaton pokka mirrillä. Siis gimatsu pyyhki koko huippuunsa hiotun kivipöydän.
(Naurua % musaa)
http://www.youtube.com/watch?v=_8sNI194y08
Juu oli. Ymmärrän. Noissa hommissa naisilla on oltava pokkaa ja pintaa peittää se mikä näyttää "naisen työltä". On se vaan kurjaa, kun naisilla sattuu olemaan hiuksia. Hänen laisista pitäisi puhua enemmän, mut kun niistä ei just puhuta :)
Eipä niin. Olenkin äänitorvi.
http://www.youtube.com/watch?v=k8srRWePbko&feature=related
Musta tää biisi (vaikka onkin remix) jotenkin nousee ylös kuopastaan.
_Massive Attic_
Niin. Olen miettinyt sitä, miten näet asioita noistä näkökulmista, tai oikeastaan pystyt kirjoittaa niistä. Pidän siitä, mutta miten ja miksi?
Luulin aikoinani olevani empaattinen, mutta sitten älysin olevani vain utelias.
Siis jos tätä alkaa purkaa, niin sitä saakin sitten purkaa. Jos afrikaansi-bongoon yhdistetään Steinway ja funkybasso, niin musta tulee yhdessä hetkessä tuon naisen ääni.
Cuul
Miellyttävällä tavalla utelias :) Miehistä ei aina tiedä. Miehet ei puhu, eivät sano ääneen, eivät ota kantaa suoraan. Jotkut ovat arvoituksia.
Ei se ole uteliaisuutta, se on empatiaa.
_siistii_
Mä olen ylpeä miehisyydestäni. Mies minussa määrää.
Hän (kuvassa luimisteleva mirri) muuten kovasti muistuttaa Mindyä (mieltä).
Niin ne tekee tepposiaan, ne Tepot.
Mutta Mimmi veti faija partavettä ja dullaa. Siis tollanen esi-porvarillisuus veti hänet lokaan.
Mutta se nauru. Voi Jeesuksen munat.
Juu. Ei voi olla huomaamatta :).. http://www.youtube.com/watch?v=k8srRWePbko
Pidän kyllä kaikesta mitä olet katselllut. Miltä elämä näyttää ylösalaisin, alaspäin, ylöspäin, sivusta, ruohonjuuresta, sängynpohjalta, tornista, lattialta, baarista, vuorelta, maailmanpyörästä, takapihalta, kuusenlatvasta, kadulta, torilta, ...
Se on just ja täsmälleen ton keskiluokkaistumisen oire: oirehtiminen.
Kun sitä taalaa ja pihaa alkaa porukoilla olla, niin sitten skidit menee siitä pois. Ne menee maailmaan. Ne nussii ja ne etsii ja ne on kuumeisii.
Älyttömän hieno skene. Ei toisn järin uutta.
(Naurua modifikaatio-moottorilla)
Maaseudulla taas on vähän kuin kaupungissa: sua piirittää tyhjyys.
Eli siis Mindy eli hyvän elämän. Nyt hän on kotirouva siellä missä syntyikin - ei missään.
Muut jaksavat.
Hienoa.
No mitä itse näet, kun katsot?
Härre gyd!
Sä et olekaan esittänyt syssää pitkiin aikoihin. Cuul.
Heti perään toinen kyssä: mä tapasin viime viikonloppuna aivan mielettömän muijan. Kun me siinä nassutettiin, niin se pyys mut röökille ja tarjos mulle boksin mustaa Mallua. Soli emo, lentoemo.
Ice Blast
http://www.flickr.com/photos/qiaomeng/6111831264
_vittusiistii_
Kato kun kaikki tekstuurit on Honkkariks, niin sä et voi pelätä mitään yli-eurooppalaista proosaa.
(Naurua taivahilla)
Itseni, senkin Toope! Mitäs muutakaan? :D
Ihan ekas ilmoitit, että olen tutkinut sun menetelmiä (tai joku sun feikki). Mun mielestä se olit SINÄ! Tutkittkiin mitä tutkittiin, mut epäilen että eri paikoissa :)
Kuulehan! Kun mä pukeudun lentoemoksi, mikä tapahtuu about viiden viikon päästä, en pössyttele mustaa mallua, vaan mulla on sellainen sähkötupakki!!! Tai pilli-klubi, jos tietäisin varmasti mikä se on. Joku tuubi kai :)
Mun pitkät hiukset pitää saada peruukilla puolipitkiksi. Alle puen luukorsetin, ettei omat kylkiluut katkea ensin, kun syöksytään alas. Kengät on vaikein ja arvokkain kohde. Ne pitää olla kauniit ja niillä pitää pysyä pystyssä ja nostamaan raskaitakin painoja. Huivi on myös mietittävä yhtiön väriin - mut mikä se on.
:D
Etsä diggaa hyvää röökiä?
Siis noissa on toi kapsu filsussa, jonka rikkomalla pääsee menthol-taivaaseen suit & sait.
Ihme juttu
Mulla ei ole mitään extensioita. Mä en tartte.
Ai on mentholia :) Jees! Mistä tiesit mistä tykkään? En ole kyllä kokeillut. Ei se mahorka olutkaan kuin kuin miesten pelottamiseksi :D
Ymh.. No nyt tulikin miettimisen aihetta, kun muutenkin tämä aihe on niin abstrakti :)
En ole koskaan juonut sellaista kuin mahorkka-olut. Joten en voi millään saavuttaa tonaliteettisiä sanarakenteitasi.
Valitan.
Kerrohan... sxth... (what ewer).
Mistä sä olet kotoisin?
Sulla on nyt aikaa n. 2min. Sen verran on töälkissä jäljellä.
Seuraavan kerran voitte nauttia seurastani ensi keskiviikkona, iltamyöhällä.
Kiittää ja poistuu jo valmiiksi.
Voi hitsi. Olen aina luullut, että tiedät sen. En halua vastata täällä, kun kaikki muutkin näkisivät sen.
Kiitos seurastasi. Ei suntarvitse mainostaaa, huomaan kyllä. Keskiviikkona, jos ollaan niin ollaan paikalla :)
Siis ketkä näkisivät?
Eihän täällä ole ketään muuta kuin sinä ja minä.
Leikitään leikkiä!
Siis mä olen Helsingistä.
Mistä sä olet?
Väliaikamusaa!
http://www.youtube.com/watch?v=k8srRWePbko&feature=related
Ruksaa
a) Oulu
p)Pori
t) Turku
I) Ikaalinen
x) joku muu, vaikka Kouvola tai Lahti
Pah! Sä olet FEIKKI :D
Sulla onkin siinä todistamista. Ota ja ala.
(Naurua kaikella)
Nypin sun sulat ja untuvat. Teen niistä pehmeän tynyt ja möyhennän sua malliin. Otat sut mennen ja tullen. Käännän ylös ja alas. Puen kukalliseen tyynyliinaan ja mummon pitseihin. Hyväilen aamulla, halailen illalla. Suutelen joskus kun tunnut mukavalta :)
:)
Haa! Ja Feikeille on erikoiskäsittely!!!
MATTOPIISKAA! :D
Lisäksi jätän sinut mattotelineelle hyiseen pakkaseen, jotta lintukirppusi kuolevat!!! nm: kunnian nainen!!! :D :D :D
Kyllä sinusta kirjailija vielä tulee, mutta sitä vaan mietin, että sitten kun kirjoissa aletaan kuvailemaan yksityiskohtaisesti liikaa. Tarkoitan siis, että jokaisella sivulla on joku kuvailukohtaus, niin sitten lentää se kirja seinään tai hyppään 20 sivua eteenpäin.
Mites teillä ?
Siis tää on elämää eikä kirjallisuutta. Mä olen menossa oopperaan, kunhan saan lipun jostain varastettua.
Kauan, kauan sitten venäläisille kirjailijoille maksettiin sivumäärästä. Siksi siellä saattaa olla sivutolkulla kirjavaa tilannekuvausta.
Ja meneppä samantein katsomaan Aida. Kestää noin 4h.
Näin sen venäjällä...merkillinen tilaisuus
Sivumäärällä.
Mä ottasin yhteyttä joko Kättäriin, Naistenklinikkaan tai ihan sun omalle terkkarille, jos sivumäärä sylkee päälle.
smartass
Sisarukset keskustelevat:D
Avaus oli viikonlopun piristys kiitos siitä aloittajalle.