Mies unohti vuosipäivän!?

Toisille vuosipäivät ja muut ajankohdat merkkaa enemmän kuin toisille. Järjestäkää ensivuonna jotain mukavaa *yhdessä*, niin mies ei pääse unohtamaan, jos kerran vuosipäivä on niin tärkeää juhlistaa.

Jos tuo olisi ollut meillä perusteena niin vaimoni olisi leikannut matot halki jo aikoja sitten.

Täysin tunnoton en ole minäkään.
40-vuotisen hääpäivämme merkeissä kävimme loma-asuntomme läheisessä, tasokkaassa ravintolassa illallisella.
Rafla tarjosi kuohkaripullon.

Kukkiakin olen vienyt kahdesti.
Kummankin tenavan synnyttyä vei laitokselle ruusuja.
1 ruusu / tenavan 100g.
38 ja 44 kpl.
Loppukesästä olivat suoraan puutarhalta ostettuina halpoja.

Jätä tollanen sika. Ei tosta voi mitään tulla, jossei toista sen vertaa kunnioita, et muistais vuosipäivät. Varmaan unohtanut teidän lemmikivillakoiran nimipäivänkin? Ja tietysti äitisi kummitädin kuolinpäivän?
I

No hehe :) mies ei kyllä muutenkaan muista omien sisarusten tai vanhempiensa syntymäpäiviä,mutta olisin odottanut,että muistaa edes vuosipäivän. Jos nyt muistaa edes mun syntymäpäivää sitten,kun se on. :D

Tosi hyvä mies sulla. Varmaan antoisa tulevaisuus teillä! Varmaan muistaa sun syntäritkin ja muut merrki päivät.

Merkkipäivät? Mitä merkitystä niillä on?

Kenelläkään meistä ei ole ansiota omaan syntymään!
Nimipäivät? Jollakin koodijärjestelmällähän meidät täytyy yksilöidä. Sotu riittäisi.
Hääpäivä? Onko siinä sen ensimmäisen tapahtuman jälkeen mitään merkitystä?

Päivillä hehkuttaminen on mielestäni pelkkää omantunnon rauhoittelua.

Aito välittäminen on kalenterista riippumatonta ja yllätyksellistä.
Ms. päivinä ihmiset odottavat jotain huomiota eikä se tule yllätyksenä.
Lievän, hetkellisen tyydytyksen asemesta voi katkeroitua kuten aloittajalle on käynyt.

Edellä jo todettiin että jotku ei niin välitä merkkipäivistä, se on totta. Kerro miehellesi että merkkipäivät ovat sinulle tosi tärkeitä. Ennen merkkipäivää muistuta häntä että 2 päivän päästä on merkkipäivä niin hän muistaa. Tämä on vähän kuin tulisit ongelmassa puolitiehen vastaan :)

Joo komppaan edellisiä. Erityisesti tätä kommenttia: "Aito välittäminen on kalenterista riippumatonta ja yllätyksellistä.
Ms. päivinä ihmiset odottavat jotain huomiota eikä se tule yllätyksenä.
Lievän, hetkellisen tyydytyksen asemesta voi katkeroitua kuten aloittajalle on käynyt. "

Ei se vuosipäivä ole kaikille niin big deal, ei mullekaan vaikka olen nainen. En tiedä mistä jenkeistä sekin on opittu että vuosipäivänä pitäisi olla jotain tosi spesiaalia prinsessameininkiä.

Jotkut ei vaan muista niitä merkkipäiviä. Minä en muista kenenkään kaverini nimipäivää, enkä tyttöystäväni nimipäivää. Perheenjäsenten syntymäpäivät muistan ja siskon nimipäivän joka sattuu olemaan sama kuin syntymäpäivä.

Seurustellessa, olen suoraan heti alussa sanonut että en välttämättä muista vuosipäivää tai nimipäiviä, ystävänpäivänkin saatan unohtaa. Pidän itseäni vähintäänkin tyydyttävänä (heh heh) poikaystävänä vaikken muista merkkipäiviä. Ikinä ei ole tullut sanomista unohdetuista päivistä. Välittämistä ja rakkautta kun voi osoittaa muillakin tavoin niin merkkipäivien unohtaminen ei ole niin iso juttu.

Ja jos sen merkkipäivin sitten muistaa, niin se on aina vaan plussaa :)

Jos asia on sulle tärkeä, niin älä haudo sitä mielessäsi ja oleta, että mies automaattisesti muistaa sen. Sinun tehtävänäsi on sanoa miehelle, että viikon päästä on merkkipäivä, mä haluan, että sä muistat sen. Miehen kännykkään voi myös laittaa muistutuksia merkkipäivistä.

Moni nainen (nimenomaan nuori nainen ensimmäisessä parisuhteessaan) tekee sen virheen, että olettaa, että miehet automaattisesti tietävät, että mitä nainen haluaa. Väärin. Naisen pitää opastaa miestä siihen, mitä juuri hän haluaa. Tiedän esimerkiksi naisia, jotka eivät halua kukkia eivätkä suklaata. Tiedän myös naisia, joiden mielestä hyötylahjat on anaalista kun taas toisten naisten mielestä nimenomaan hyötylahjat on hyviä, koska niitä voi käyttää päivittäin.

Minusta sinä voisit sanoa miehellesi, että sua harmittaa tosi paljon, kun hän ei muistanut merkkipäivää, vaikka sinä olit nähnyt vaivaa tekemällä hänen lempiruokaansa jne. Sano, että hyvityksenä hän voisi hommata ensi viikonlopuksi jotakin kivaa esim. viemällä teidät leffaan, ulos syömään tms. Joillakin miehillä on huono mielikuvitus, joten silloin pitää antaa suoria vinkkejä tai vaikka suoraan varata joku jutttu ja pistää mies maksamaan se.

Jos miehesi on muuten hyvä mies, niin ei kannata heittää miestä pois pienten puutteiden takia. Miestä voi "kouluttaa" sellaiseksi, että hän oppii sinulle tärkeitä asioita.

Yleensä mies oppii parisuhdeasiat omia vanhempiaan katsomalla. Jos vanhemmilla ei ole romanttisuutta tai mies on esim. YH-äidin lapsi, niin miehellä ei ole esimerkkiä siitä, miten mies voisi säännöllisesti huomioida naisen romantiikantarvetta.

Iän myötä tämäkin valkenee. Tärkeimpiä ovat päivittäiset muistamiset, eivät merkkipäivät. Ohimennen annetut hipaisut vaikka.

Yleisesti ottaen miehille vuosipäivät eivät ole niin tärkeä juttu. Tämän voin sanoa ihan miehenä. Minulle joka päivä on tärkeä ja kiva yhdessä. En vain pysty näkemään missään vuosipäivässä nyt mitään ihmeellistä. Kokkailen ja teen vaimolle muuten kivoja ylläreitä tuon tuostakin, mutta en mitä mitään vuosipäivää kyllä voi nytkään sanoa muistavani. Muistan kyllä vaimon synttärit ja hääpäivän. Muistan ensimmäisen tapaamisenkin ja treffit. Päivämäärät eivät vain ole minulle tärkeitä.

Itselleni oli parisuhteessa tärkeää että muistetaan syntymäpäivät ja päivä jona tavattiin ekan kerran, koska muistamalla kyseisen päivän osoittaa toiselle että on kiitollinen ja onnellinen siitä että a) toinen on olemassa b) on löydetty toisemme.

Jostain syystä parisuhteen toinen osapuoli piti joulua hyvin tärkeänä ja menimme kihloihinkin jouluna hänen mielikseen. Sormuksen hän oli tilannut minulle jostain pilipaliosoitteesta ja se oli sellainen huonosti hiottu paska että melkein viilsi sormen auki. Erään kerran se takertui ovenkahvaan ja meni soikeaksi. Ei siis mikään oikea, aito kultasormus, vaan joku naurettava rinkula, kullattu ehkä korkeintaan. Itse annoin toiselle osapuolelle äitini vanhan vihkisormuksen, josta hän sai sitten kuulema allergisen reaktion.

Loppujen lopuksi kumpikaan ei pitänyt sormuksia sormessa, minä koska en tykännyt siitä terävästä reunasta enkä tykkää sormuksista muutenkaan, ja hän sen allergiansa takia. Oikeista sormuksia ei käyty hakemassa ja unohdin missään kihloissa olevanikaan, yhtenä vappuna mies sitten jätti toisen naisen takia.

Ehkä tämänkin takia en erikoisemmin noista koko kansan juhlista oikein välittäisi, edelleenkään. Mutta jos joskus löydän jonkun spesiaalin, haluan juhlia hänen syntymäpäiväänsä. Kärsittyäni yksinäisyydestä jo useamman vuoden se olisi itseasiassa oikein ILOJUHLA sellainen synttäri.