Aistitko ystävän kateuden?
Vaikka mitään negatiivista ei sanotakaan, ja tavatessa kaikki on noin niinkuin hyvin ja ihan mukavaa on yhdessä, mutta monesti, kun lähden pois erään ystäväni luota, minulla on jotenkin ihan kauhea olo. Tunne, että vaikka hän ei sitä sanallisesti eikä millään tavalla käytökselläänkään osoita, pinnan alla on jotain hyvin negatiivista ja vihamielistä minua kohtaan, uskoisin että kateutta.
Kaikkien seurassa suinkaan minulle ei tule tällainen olo, en ole vainoharhainen enkä kuvittele. Mutta vaistoan asioita, kuten moni muukin, se on aivan luonnollista. Kyllä ihminen aistii, miten häneen suhtaudutaan. Kokemusta on myös aikaisemmin kateellisista ystävistä ja aina se kuvio on mennyt niin, että alan aistimaan tätä salattua vihamielisyyttä yhä enemmän ja enemmän, sitten yhteydenotot kaverin puolelta harvenevat kunnes loppuvat kokonaan, enkä minäkään enää tämän selvästi tuntemani vihamielisyyden takia halua ottaa yhteyttä. Muilla vastaavia kokemuksia?
Vaikka mitään negatiivista ei sanotakaan, ja tavatessa kaikki on noin niinkuin hyvin ja ihan mukavaa on yhdessä, mutta monesti, kun lähden pois erään ystäväni luota, minulla on jotenkin ihan kauhea olo. Tunne, että vaikka hän ei sitä sanallisesti eikä millään tavalla käytökselläänkään osoita, pinnan alla on jotain hyvin negatiivista ja vihamielistä minua kohtaan, uskoisin että kateutta.
Kaikkien seurassa suinkaan minulle ei tule tällainen olo, en ole vainoharhainen enkä kuvittele. Mutta vaistoan asioita, kuten moni muukin, se on aivan luonnollista. Kyllä ihminen aistii, miten häneen suhtaudutaan. Kokemusta on myös aikaisemmin kateellisista ystävistä ja aina se kuvio on mennyt niin, että alan aistimaan tätä salattua vihamielisyyttä yhä enemmän ja enemmän, sitten yhteydenotot kaverin puolelta harvenevat kunnes loppuvat kokonaan, enkä minäkään enää tämän selvästi tuntemani vihamielisyyden takia halua ottaa yhteyttä. Muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mullakin "oli" tuollainen ystävä. Selvästi narsisti toi sunkin frendisi. Negetiivisuuden voi melkein haistaa ja olo on jotenkin tukala hänen läsnäolessaan. Parempi jättää vaikka vanhakin tuttu (on meinaan kokemusta), ennen kuin itse hajoaa.
Komppaan!! Molempia kommentteja! Kuin omasta kynästä!
Se ei pidä sinusta, mutta sietää jonkin asian vuoksi. Ehkä tuntee sääliä sua kohtaan eikä sen vuoksi kehtaa osoittaa vihaansa näkyvästi...
"Se ei pidä sinusta, mutta sietää jonkin asian vuoksi. "
Väärin.
näin: pitää ja sietää, mutta kieltää. miksi?!
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, kyllä sellaisen kateuden nostattaman huonon ilmapiirin vaistoaa. Myös tuo, mitä mainitsit yhteydenottojen vähentymisestä, pitää paikkansa, joskin se on toivottavaakin. Ei sitä halua pitää yhteyksiä ihmiseen, jonka kanssa tulee paha olla ja saa ilon katoamaan.
Idealistina toivoisin, että ystävät voisivat olla keskenään ystäviä ja antaa toistensa olla sellaisia kuin ovat. Mutta jostain se hiipii, vertailua ja alemmuudentunnetta, joka tosin näyttäytyy kasvotusten ylemmyyden tunteena.
Olen itse kokenut kateuden niin, että kyseinen henkilö alkaa kovasti tuomaan omia saavutuksiaan, taloudellista asemaansa ja ulkonäköään esille. Aikansa sitä mielenkiinnolla kuuntelee, mutta kun useimmat aiheet tuntuvat alleviivaavan puhujan erinomaisuutta ja tietämystä kaikilla aloilla, niin alkaahan siinä keskustelunaiheet tyrehtymään.
Olen välillä kokenut sitäkin, että ns. ystävä on näennäisestä ystävällisyydestään huolimatta melkoisen epä-empaattinen. Dominoivia ja päällepäsmäröiviä naisia on. Ja sitten kun tapaaminen on ohi, niin itsellä on paha olla, ja sitä ihmettelee, miksei halua enää viettää vapaa-aikaa tuon ystäväksi luulemansa henkilön kanssa. Kunnes tajuaa, mistä kenkä puristaa.
Joskus olen miettinyt, josko näille henkilöille pitäisi sanoa, miten he käyttäytyvät. Sitten taas muistuu mieleen, että ei ole minun asiani opettaa heitä käyttäytymään miten minä haluan. Oikeastaan ainoa keino on osoittaa omat henkilökohtaiset rajansa ja suojella niitä.
Tää oli fiksusti kirjoitettu. Olen vasta aikuisena oppinut suojaamaan rajojani ja karsinut jokusen ystävän (jotka eivät edes olleet oikeita ystäviä) elämästäni.
>>Aikansa sitä mielenkiinnolla kuuntelee, mutta kun useimmat aiheet tuntuvat alleviivaavan puhujan erinomaisuutta ja tietämystä kaikilla aloilla, niin alkaahan siinä keskustelunaiheet tyrehtymään.
Tämän voi ymmärtää joko itsekehuna, tai sitten kuulijan itsensä kateutena. Puhujan erinomaisuus pitäisi tarkoittaa että silloin väheksytään jotakuta toista.
Toisaalta puhuja voi kertoa vain omia kuulumisiaan, ja ne sitten sattuvat ärsyttämään kuulijaa. Syynä voi olla että toisen tulotaso on eri luokkaa, ja siksi esim. matkustaminen ja asuminen ovat eri tasoa.