Kysymyksiä ja vastauksia

Kysyin pettäjältä, miksi hän pettää ja miksi ei ota eroa? Vastaus oli ,että haki jännitystä, vapaita naisia on niin paljon ja ettei halua elintason laskevan eikä omaisuutta jaettavan kuten ei puolisokaan halua.

"Mitä olet kysynyt tai halunnut kysyä pettäjältä, kakkoselta tai vaimolta?"

MIEHELLE. Mitä olen halunnut kysyä. Kysyisin teoriassa mieheltä (oikeasti en kysyisi mitään) miksi hän vei minulta monia vuosia elämästäni, kertomatta että on suhde. Ja miksi hän käytti hyväksi kiltteyttäni, aitoa välittämistäni ja itse on kylmä kuin kivi. Mikä vallassa, rahassa (häntä kiinnosti vain oma tienaaminen) ja seksissä niin kiinnostaa, että elämäni piti laittaa pilalle. Miksi hän ei nähnyt sisälleni lainkaan mitä todella olen ja hyviä tunteita, onko ylipinnallisuudessa sittenkään järkeä hänelle. Miksi hän ei kyennyt edes ystävyyteen tai tyytynyt tuttuuteen, tai normaaliin kommunikaatioon. Onko hänen sydämensä tilalla kivi. Ymmärtääkö miten häviäminen ja katoaminen lopullisesti aiheuttaa tuskaa ja se että asian todellinen laita oli suuri järkytys. Tein itsestäni pellen (varmaan monelle), "kiitos" siitä, koska en tiennyt mistään mitään. Jos olin kerran niin ruma ja kauhea, miksi piti käydä luonani. Miksi ei kohdellut minua arvokkaana ihmisenä, vaan aliarvioi ja ei arvostanut. Minä arvostan itseäni ja olen fiksu ihminen. Luuliko mies että nuorena tiesin, että on edes olemassa tällaista. Kysymykset jatkuisivat pitkälle. Miksi häntä kiinnostavat monet naiset, kysyisin myös. Miksi hän jatkaa sukupolvien samanlaista toimintatapaa, eikö maailman pitäisi olla jo parempi paikka? Ja ottiko hän isältä esimerkkiä. Kiitos että sain tuntea sinut, harmi että sinulla taas oli ihan muu mielessä. Miksi oli niin vaikea aluksi sanoa, että hänellä on jo toinen? Olisi kakaissut vaan sen ulos. Kysyisin myös onko hänen maailmankuvansa ateistina ihan oikea, ja voiko sillä perusteella toimia miten vaan. Liittyisi sitten polyamoristeihin reilusti, eikä olisi valehdellut mulle.

Sinä (peli)mies olit joku muu, miksi sinua luulin. Sinä olit heikompi ja minua kiusaava, katoava. Luotettava ja ystävällinen olit vain vaimolle ja muille, minä olin mielestäsi syyllinen aina kaikkeen. Pahan alku ja juuri? Suurella kylmyydellä osoitit sen, että minusta tulee parempi kuin sinusta, viisaampi, vahvempi ja tiedän että välttelen tiettyjä ihmisiä varmemmin. Toisten kanssa ystävystyn ja autan parhaani mukaan. Teen silti virheitä, mutta olen tietääkseni luotettavampi kuin sinä, en olisi pystynyt samaan. Kauniit nuoret naiset tulevat pettymään seurassasi. Kiitos kuitenkin säälistäsi JOS sitä oli edes hiven ja myötätunnosta, aikoinaan. Tuskin oli! Vaikka enää sitä ei ole jos oli.

VAIMOLTA kysyisin, että oli varmaan kiva olla se nuori ja kaunis. Lisäksi kysyisin oliko kiva kehua pahimmalla hetkellä heidän kunnollisesta ja äärimmäisen vakavasta suhteestaan. Ja epäillä minun rehellisyyttäni. Kiitos kuitenkin jonkinlaisesta ymmärryksestä. Vaikka tuskin hän minusta pitää /luottaisi koskaan. Lisäksi kiva kun valitit ettet löydä ketään koskaan, ja samassa olikin jo uusi kiva mies. Et myös puhunut kenenkään kanssa sittemmin, ajattelitko mitä se minulle tekee tai muille. Omalta kannaltasi se oli kai hyvä, olet herkkä nuori ihminen. Hyviäkin arvoja sinulta löytyy. Teillä oli kaikki aika, ja hyvät muistot myös, suht normaalia elämää. Sillä aikaa olin omassa elämässäni järkyttynyt miehen käytöksestä ja mietin mikä on vialla. Kysyisin tietääkö vaimo minkälaista elämää olen elänyt ja tietääkö mitä on yksin.

"Saitko vastausta ja mikä se oli?"

Vastauksena mieheltä saattoi olla tylyjä, hyvin lyhyitä toteamuksia. Selväksi kävi ettei hän koe että olen hänenlaisensa ihminen tai että hän olisi koskaan välittänyt kovin paljoa /lainkaan. Ihan kun hän voisi määritellä mitä laatua tai kenenlainen kukakin on. Ei ollut kiinnostusta tutustua toisen sisimpään koskaan. Pelkkä ulkonäkö/tausta kertoi hänelle, mitä ihminen olisi, siltä vaikuttaa.

Kunnolliset selitykset tuhansiin kysymyksiin tulevat/tulivat omien ajatusten, ja muiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Minulla on nyt luonnetta, mies ei ole tervetullut enää. En kaipaa muiden vastauksia, ja kirjoitin tämän siksi että joku muu voi oppia jotain tai päivitellä, en siksi että minua kaivelee. Ei minua kaivele mikään koska minulla on uusi elämä ja onni on täällä lähempänä. Aion kuitenkin ottaa kantaa näihin asioihin. :) Oppiminen prosessista on yksi asia mitä teen edelleen ja olen oppinut paljon, viisastuakseni ja ollakseni parempi (edellä pelimiehiä myös). Tunnistan jo alkuun myös kuka ei pidä minusta tai ketä ei kiinnosta, se on helpompaa. Oma mokani oli rakastua ikäiseeni mieheen aikoinaan, osaan vältellä nyt paremmin miehiä ja tunnistaa heidän tavoitteitaan elämässä. Myös tietynlaisten miesten tunteet voivat muuttua kuin tuuliviiri, jos kauniimpi nainen on näkyvissä.

Pettäjältä: Miten sinä pystyt siihen? Eikö puolison tulisi olla se kaikkein tärkein, se, kenelle haluaa pelkkää hyvää, ketä arvostaa, ja kunnioittaa olemalla rehellinen ja luotettava? Onko pettäminen todella vaakakupissa tärkeämpää? Oletko koskaan oikeasti rakastanut ketään?

Kysymys pettäjälle: onko pettäminen mielestäsi riski? Siis jos jäät kiinni, mitä menetät? Vai oletko varma että puolisosi antaa anteeksi ja siksi petätkin? Eikö mielestäsi pettäminen ole loukkaus puolisoasi kohtaan, miten voit loukata pahimmalla mahdollisella tavalla, onko sinulla tähän joku puolustus? Jos puolisosi ei anna anteeksi vaan haluaa eron, olitko valmistautunut siihen ja oliko pettäminen sen arvoista? Vai toivoitko oikein jääväsi kiinni?