voisiko joku

buddy-love kirjoitti:

ihan rauhassa. Et taida onnistua rekkautumaan sisään, ja tärvelen palstamaineesi täysin.

heetkinen yt...
Minkäs takia minä en vakoillut niitä tunnuksiasi......
Muistankos niitä vanhoja....

*muistelee*

Niin, nykyinen 127 kilon massani rajoittaa kaikenlaista.
Liskot ovat herkkiä litistymään.
Joskus mutkissakin on varottava, ettei massan hitaus aja kurvista ulos ja siksi Lisko onkin yleensä sisäkurvin puolella.

ihana en ole, mutta hukkaan saatan mennä. Makaan buddyn vuoteessa vatsavaivaisena ja mietin että mihinkä mikään johtaa ja kauanko tätä jaksaa ja tätäkö elämän kuuluu olla. Vatsavaivat sain, kun söin kohteliasuudesta ruokaa josta en edes pidä ja jolle olen allerginen.

Allergialääkkeitä on kulunut, vaikken muuten niitä juuri tarvitse. Olen siivonnut monta tuntia sotkua joka ei ole minun, mutta josta saan hengitysvaikeuksia. Vessa on kylmä ja hanasta ei tule kunnolla vettä. Ruuasta olikin jo puhetta. Pyysin äsken puhdasta tyynyliinaa (buddylla on ns. taliköhnä, ja toinen tyynyliina oli suoraan tehtaan jäljiltä). Buddy toi kaksi ryttyistä pesuaineelle lemuavaa riepua. Muuta ei kuulema ole.

Otin buddyn paitapinosta (joka ei ole vaatekaapissa vaan levällään tuossa tuolin päällä) kaksi puhdasta t-paitaa, käänsin ne ympäri ja panin ne tyynyjen päälle.

Mitään kivaa ei ole tiedossa, tämä on varmaan sitä yhteistä ihanaa arkea jossa on ihania pieniä hetkiä joista pitäisi osata nauttia.

Väsyttää.

puskalisko kirjoitti:

ihana en ole, mutta hukkaan saatan mennä. Makaan buddyn vuoteessa vatsavaivaisena ja mietin että mihinkä mikään johtaa ja kauanko tätä jaksaa ja tätäkö elämän kuuluu olla. Vatsavaivat sain, kun söin kohteliasuudesta ruokaa josta en edes pidä ja jolle olen allerginen.

Allergialääkkeitä on kulunut, vaikken muuten niitä juuri tarvitse. Olen siivonnut monta tuntia sotkua joka ei ole minun, mutta josta saan hengitysvaikeuksia. Vessa on kylmä ja hanasta ei tule kunnolla vettä. Ruuasta olikin jo puhetta. Pyysin äsken puhdasta tyynyliinaa (buddylla on ns. taliköhnä, ja toinen tyynyliina oli suoraan tehtaan jäljiltä). Buddy toi kaksi ryttyistä pesuaineelle lemuavaa riepua. Muuta ei kuulema ole.

Otin buddyn paitapinosta (joka ei ole vaatekaapissa vaan levällään tuossa tuolin päällä) kaksi puhdasta t-paitaa, käänsin ne ympäri ja panin ne tyynyjen päälle.

Mitään kivaa ei ole tiedossa, tämä on varmaan sitä yhteistä ihanaa arkea jossa on ihania pieniä hetkiä joista pitäisi osata nauttia.

Väsyttää.

En ole seukannut buddyn kanssa, mutta tutunomaista on sillä tavalla, että sitä mietti että tätäkö elämän kuuluu olla. Ei kuulunut, tulin siihen tulokseen. Omissa ja exän liemissä, teidän liemet on tietysti ihan omanlaiset ja ne voi johtaa erilaiseen lopputulokseen. Jälkeenpäin vaan mietin, että jos olisi uskonut minkä näki ja varsinkin tunsi, paljon vähemmällä olisi päässyt. Vaan ei se heleppoo oo.

bravo.bravi kirjoitti:

En ole seukannut buddyn kanssa, mutta tutunomaista on sillä tavalla, että sitä mietti että tätäkö elämän kuuluu olla. Ei kuulunut, tulin siihen tulokseen. Omissa ja exän liemissä, teidän liemet on tietysti ihan omanlaiset ja ne voi johtaa erilaiseen lopputulokseen. Jälkeenpäin vaan mietin, että jos olisi uskonut minkä näki ja varsinkin tunsi, paljon vähemmällä olisi päässyt. Vaan ei se heleppoo oo.

minä oon miettiny samaa, että miksen usko sitä mikä on silmien edessä. Eihän tämä sinänsä ole ongelma, että juuri tänään on huono päivä ja olen viettänyt elämää jollaisesta en pidä. Ongelma on se, että myös huomenna ja sen jälkeen on ihan paska päivä. Mun asiat ei ole näin ja meillä ei toimita näin. Mulla on siellä "omassa elämässä" ihan kivoja juttuja.

Nyt sitten kun jaetaan arjen iloja, niin ei ne ole ihan iloja. Kuluttavuus on aika... noh. Nyt sitten kun mietin että mitä tapahtuu huomenna tai ensi viikolla tai kesällä tai vuoden kuluttua, niin mitään muutakaan ei ole odottamassa. On vaan näitä käsittämättömiä sotkuja ja niiden siivousprojekteja. Vastapainoksi muka riittää se, että pelataan Tiny Townia.

Kyllähän se niin on, että mun tästä pitäis lähteä mutten osaa.

puskalisko kirjoitti:

minä oon miettiny samaa, että miksen usko sitä mikä on silmien edessä. Eihän tämä sinänsä ole ongelma, että juuri tänään on huono päivä ja olen viettänyt elämää jollaisesta en pidä. Ongelma on se, että myös huomenna ja sen jälkeen on ihan paska päivä. Mun asiat ei ole näin ja meillä ei toimita näin. Mulla on siellä "omassa elämässä" ihan kivoja juttuja.

Nyt sitten kun jaetaan arjen iloja, niin ei ne ole ihan iloja. Kuluttavuus on aika... noh. Nyt sitten kun mietin että mitä tapahtuu huomenna tai ensi viikolla tai kesällä tai vuoden kuluttua, niin mitään muutakaan ei ole odottamassa. On vaan näitä käsittämättömiä sotkuja ja niiden siivousprojekteja. Vastapainoksi muka riittää se, että pelataan Tiny Townia.

Kyllähän se niin on, että mun tästä pitäis lähteä mutten osaa.

Olin tossa pisteessä n. 3 vuotta sitten. Tapa, tottumus ja erilaiset (näennäiset) riippuvuudet piti paikallaan sekä houkutus lykätä ikävää päätöstä. Samalla näköalattomuus kalvoi joka puolelta ja oma saamattomuus kyrsi kun väistämätöntä vaan lykkäsi. Sitten kun oikeasti vitutti taukoamatta, oli pakko tehdä ratkaisu josta nyt ihmettelee että miks heewetissä ei jo pari vuotta aikasemmin. Kaikki osalliset olis säästyneet löysässä jojossa killumiselta. Mut tää on asia, joka jokaisen on kuljettava omalla tavallaan.