ne naiset joitten ei tee mieli

Tätä samaa olen ajatellut... Parisuhteessa se osapuoli, jolle riittää vähempikin seksi tai joka ei halua juuri koskaan, on se, joka määrittelee seksin sopivan määrän. Jos toinen osapuoli on halukkaampi ja haluaisi rakastella kumppaninsa kanssa vaikkapa kerran-pari viikossa, hänet tämä haluttomampi kuittaa "seksihulluksi" ja tekee toisen haluista jotain likaista ja eläimellistä. Tietysti parisuhteeseen kuuluu se, että seksin määrä vaihtelee - mutta että alun kiihkeyden jälkeen toinen osapuoli katsoo oikeudekseen vetää sen nolliin, onko se oikein?
Itse tunnen itseni jonkin verran huijatuksi, kun kumppani alussa oli halukas seksiin päivittäin ja sai minut ajattelemaan, että vihdoinkin olen tavannut ihmisen, jonka kanssa minulla on yhtä voimakas libido. Kun parisuhde vakiintui ja oli muutettu yhteen, toista alkoi "väsyttää" ja olla "jatkuvaa stressiä" ja "ei kai aina tarvitse". Pakostakin on tullut mieleen, että toinen teeskenteli alkuun ja etten ole niin hyvä kumppani sitten kuitenkaan, kun en kelpaa. Pettämään en ole lähtenyt, mutta seksi rakastamani ihmisen kanssa suurinpiirtein "jouluna ja juhannuksena" ei paljoa hymyä saa huulille.

Sanoitpa muuten aika hassun jutun! "Jos itseä ei seksi kiinnosta niin voihan sitä toista pitää hyvänä, esim suuseksillä jne?????"

Suuseksihän on juuri se, jossa joutuu tekemäänkin jotain, että se toisesta hyvälle tuntuu, ja se on hyvinkin epäitsekäs seksin muoto -siinä kun saa tyydytyksen lähinnä siitä, että toisesta tuntuu hyvältä. Minulle suuseksin antaminen on osoitus rakkaudesta, jos sen tekee tosiaankin kunnolla, eikä luputa puolihuolimattomasti ja anna vielä hampaittenkin vähän raapia... Itsekeskeinen ihminen ei suostu edes antamaan suuseksiä ollenkaan, tai jos antaa, tekee sen niin huonosti ettei sitä häneltä enää toiste pyydetä. Suuseksissä ei voi lahnailla, joten siksi naiset ei siihen useinkaan suostu.

Tuntuu näitä uskottomuus -juttuja kuullessa, että miehet useinkaan eivät saa tarpeeksi seksiä kotona, ja jos saavat, niin eivät saa sellaista seksiä, mitä tahtovat. Suuseksi juurikin tuntuu olevan se, johon pettäjämiesten vaimot eivät suostu.

Minusta parisuhteessa olevan ei pitäisi joutua olemaan puutteessa. Miehethän usein alkavat jopa parisuhteeseen siitäkin syystä, että olettavat sen tarkoittavan säännöllistä ja runsasta seksiä. Pettäjämiehillä tuntuu olevan useinkin niin, että vaimot ovat suhteen alussa todella aktiivisia, mutta viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen alkaa pihtaaminen. On sekin lievää petosta, jos antaa alussa ymmärtää olevansa jollain tavalla erilainen, kuin sitten todellisuudessa on.

En tarkoita että pettämistä pitäisi hyväksyä tällä perusteella, mutta peiliin katsomisen paikka se kuitenkin on sille petetyllekin, tai ainakin pitäisi olla. Täytyisi ymmärtää, että vaikka omasta mielestä seksielämä ja arki on tyydyttävää kaikin puolin, niin se toinen osapuoli ei koekaan asiaa samalla tavalla, jos lähtee pettämään. Pettäminen on aina merkki tyytymättömyydestä.

Seksin takiako menitte naimisiin te joille vähemmän ei riitä, eikö avioliitolta odoteta mitään muuta? Odotukset eivät luonnollisestikaan aina kohtaa elämän yhteisellä matkalla joka tilanteessa.
On liitoissaan olevia onnellisia ihmisiä joille seksi ei ole tärkeintä. Elämässä on useita muitakin nautinnon lähteitä. Läheisyyttä voi olla välillä ilman seksiäkin. Nyt seksistä tehdään kaiken avio-onnen lähde ja siitä aina toitotetaan kaikkialla. Se menee yli.
Jos joku tarvitsee enemmän ei tarvitse haukkua lahnaksi tai kykenemättömäksi sitä joka ei tarvitse. Samoin ei tarvitse haukkua hu.....sitä joka enemmän haluaa.
Usein juuri seksi tekee naisen ja miehen väliset suhteet tulenaroiksi. Liitto jossa seksistä ei tehdä liian isoa numeroa on seesteisempi kuin räjähdysaltis suhde jossa seksi on kaikki kaikessa.