Liian vanha saamaan uusia ystäviä?

Yksinäisyys kuulostaa aina niin surulliselta, että on pakko toivottaa onnea yritykseesi!!!

Joskus kun sitä katselee yksinäisiä noin 80v. vanhuksia, jotka sitkeästi taistelevat jokaisesta päivästään ja siitä, etteivät joutuisi vielä vanhainkotiin - tulen todella surulliselle tuulelle.
Koen suurta empatiaa heitä ja yleensä yksinäisiä kohtaan, vaikka itseltä kavereita vielä löytyykin.
Surullista se on silti katsella toista, jolla ei ole ketään mihin tukeutua ja on elänyt pahimmillaan jo vuosikymmenet lähes yksin.

Ajattelen esim. tilannetta, missä tämä istuu kiikkutuolissa ypöyksin, kellon raksutuksen ollen ainut äänilähde taustalla ja katsellen murheen murtamana edesmenneen miesvainaansa 60v. vanhaa kuvaa tai jotakin kaukaista ja kadotettua.
Kaikkein kamalintahan tässä vanhusasiassa on se, että heistä ei välitetä nyky-yhteiskunnassa alkuunkaan riittävästi.
Ja sitten vanhainkodissa tai sairaalassa näille rassukoille pumpataan lääkkeitä vereen, että olisivat vähempi päänvaiva hoitajilleen jne.

Kaikesta huolimatta; oikein hyvää tulevaa kesää ja toivottavasti löydät seuraa! Helppoa se ei ole nuoremassakaan iässä, mutta tsemppiä ehdottomasti!!

Hei! Olen itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa. Kaipaan ihmistä jonka kanssa voisi vaikka mennä shoppailemaan, ulos syömään tai museoon yms. Voiko sinulle lähettää sähköpostia?

Asun keskipohjanmaalla ,lenkille täältä ei pääse,mutta esim.matkoille voisimme yhdessä mennä.Matkaseuraa kaipaan itsekkin.
"samoja ikijä-samoja ongelmia"