Ulkopuolisen mielipide suhteestamme, mitä pitäisi tehdä?

Koitan ymmärtää tilannettasi parhaimman mukaan. Historia on historiaa, se voi välillä nousta mieleen kummittelemaan, mutta älä anna sille yliotetta. Olet varmasti ihana ja rakastettava ihminen. Meitä on moneen muottiin niin sanotusti. Jos koet ettet ole juuri sellainen kun avomiehesi ihanne on, niin hän ei ole arvoisesi. Älä tuhlaa aikaa ja kerää huonoa oloa tämän miehen luona. Jos tunnet että ei mene päivääkään, ettet pohtisi jättämistä/ lähtemistä, niin se ei ole sen arvoista. Olet oikeutettu ihanaan elämään ilman jatkuvaa katkeruutta, syyllistämistä ja surua.
Avomiehessäsi on varmasti paljon hyviäkin puolia, mutta usko pois niin on monessa muussakin sinua arvostavassa miehessä, jotka odottavat vielä löytämistä. Olet kaikesta päätellen pohtinut ja pyörittänyt näitä ikäviä tunteita mielessäsi jo useamman vuoden. Eikö olisi aika päästää niistä irti ja aloittaa itsenäinen elämä ilman jatkuvaa huonoa oloa? Olet vielä nuori ja elämä odottaa edessä... älä anna sen odottaa enempää vaan tartu siihen kiinni ja näytä itsellesi, että pystyt siihen. Tärkein kysymys mikä sinun on esitettävä itsellesi on: näenkö meillä yhteistä ja ihanaa tulevaisuutta? Jos joudut pohtimaan tätä kauan niin sait jo vastauksesi.
Älä odota että olet kolmenkymmenen ja aivan hajalla kaikesta kokemastasi. Ansaitset miehen, joka ymmärtää menneisyytesi, antaa tukea ja voimaa, ei syyttele ja rakastaa sinua. Menneisyydessäsi ei ole hävettävää, et ole itse voinut vaikuttaa kaikkeen. Muista kuitenkin että ensimmäinen askel on, että itse hyväksyt menneisyytesi, koska muuten et voi olettaa kenenkään muunkaan sitä hyväksyvän.
Onnea ja voimia päätöksen tekoon, toivottavasti tästä oli edes hieman apua!

Sanoisin että jos syyllistää SINUA raiskauksesta ni johan on juipilla otsaa!! Kuka nyt oikeesti haluaa tulla joukkoraiskatuksi?? Sinuna kyllä jättäisin tuon idiootin ja etsisin sellaisen miehen, joka ymmärtää sun menneisyyden ja osaa tukea sua. Ihme ajattelutapa sun avokilla, että koska olet nuorempana ollut kokeilunhaluinen seksissä (ennen kuin edes tiesi sinusta!) kostaa sitten pettämällä jne.
Toivottavasti saat itsestäsi sen verran irti, että uskallat sanoa miehellesi "tää oli nyt tässä, ei tää onnistu" ja käännät uuden lehden elämässäs. Tsemppiä! :)

Oli aika kamala lukea tarinastasi :( Poikaystäväsi ei suostu terapiaan, mutta sinun pitäisi mennä. Mene ihan omalle lääkärille terveyskeskukseen, ja kerro huonosta olostasi. Olet yrittänyt (tai ainakin miettinyt) itsemurhaa! Oletko käsitellyt raiskausasiaa edes muutenkaan, saati, että olet nyt suhteessa jossa saat kuulla kamalia asioita, ja että miehesi syyttää sinua raiskauksista ym...?! Suhteenne ei kyllä toimi, mutta tärkeintä olisi että sinä saisit nyt apua. Voit miettiä sitten suhteen etenemistä, kun saat itsesi kuntoon! Mene juttelemaan, ota askel parempaan tulevaisuuteen! Olet vielä niin nuori, mutta nuo asiat seuraavat sinua lopun elämääsi, jos et saa apua :( Haleja sinulle!

Mielestäni sinun olisi paras aloittaa oma elämä yksin.

Raisakaus ei ole koskaan naisen tai tässä tapauksessa nuoren tytön syy, syyllistäminen miehesi puolelta on todella lapsellilsta ja julmaa.

Raiskaukseen liittyvien tunteiden käsittelemisen voit aloittaa soittamalla omaan terveyskeskukseen ja kysymällä tarvitseeko terveyskeskuksen psykologi lähetteen lääkäriltä vai voitko suoraan tilata ajan hänelle.

Minun omalla paikkakunnalla tevedyskeskuksen psykologille voi soittaa suoraan ilman lääkärin lähetettä, mutta käytäntö voi olla toinen omalla paikkakunnallasi. Psykologilla voi olla jonoa, mutta kerro aikaa varatessasi, minkälaisen asian käsittelyyn tarvitset apua, niin hän osaa arvioida apusi kiireellisyyden ja näin aika voi löytyä hyvinkin nopeasti. Tarvittaessa tämä ohjaa sinut oikealle henkilölle, jos hän ei itse pysty auttamaan sinua.

Traumojen käsittely on erittäin tärkeää nuorella ja miksei muillakin, koska trauma saattaa myöhemmin aiheuttaa ongelmia esim. oman lapsen syntymä voi aktivoida trauman. (En osaa sitä oikein kirjoittaa tai muuten perustella, mutta omasta kokemuksesta tiedän.)

Miehesi siis käyttää sinua kohtaan henkistä väkivaltaa ja sen käyttö on mielestäni kiellettyä kummaltakin osapuolelta parisuhteessa.

Mies, joka ei kestä tyttöystävän menneisyyttä eli ennen tapaamista elettyä elämää (jätän nyt tarkoituksella huomiomatta raiskauksen) yleisesti on todella ajattelematon, tunteeton ja kypsymätön parisuhteeseen. Sillä ei kukaan voi muuttaa elettyä elämäänsä. Ja tässä tapauksessa sinulla ei ole mielesttäni mitenkään poikkeava nuoruus muilta osin. Eli tyypillinen nuori. Tietenkään raiskaus ei ole tyypillinen nuoruuteen kuuluva asia, mutta muuten olet kirjoituksen mukaan elänyt tyypillisen nuoren tavoin.

Tsemppiä !!!!

En ymmärrä miksi mies syyttä sua raiskatuksi joutumisesta?!
Ihan umpihullu jätkä, anna sen mennä - en minäkään tollaista jaksaisi.

Tuo ei ole terve suhde...

poikaystäväsi on täysi idiootti eikä ansaitse sua. et ole sinäkään viisas kun aina uudestaan olet sen kanssa. Parempi jos te erootte heti taakse katsomatta niin sitte voisit korjata itsetuntos rippeet ennalleen. Ja poikaystävälläs on kans itsetunto ongelma siinä että sulla oli aluksi enemmän seksikokemusta. Se on kova paikka jollekkin. Pystyt kyllä hyväksymään menneisyytesi jos jätät tollasen miehen joka ei sua syyllistä joka asiasta. Muuten sulla tulee olemaan vaikeaa loppuelämäsi.

Isäsi oli narsisti ja et huomaa seurustelevasi sellaisen kanssa tällä hetkellä? :/ Vaikka narsismi tuntuu olevan muotisana nykyään, poikaystäväsi sopii siihen muottiin kuin nakutettu.

Mies on jo loukannut sinua henkisesti pahimmalla mahdollisella tavalla, ei ehkä kannata jäädä odottamaan että hän jonain päivänä loukkaa vielä fyysisestikkin.

Sinuna kyllä eroaisin, tiedät ja tunnet hyvän parisuhteen ja sen "oikean", kun kohtaat sen. Sellaisessa suhteessa vallitsee aina molemminpuolinen kunnioitus, vaikka riitoja olisikin. Jos nyt eroaisit, voisit kaikessa rauhassa yksin ollessa kehittää itsetuntoasi ja miettiä mitä todella haluat elämältä ja tulevalta parisuhteelta. Elämä on aivan liian lyhyt tuollaiseen suhteeseen.

Sinä et ole tehnyt mitään väärää puhuessasi menneisyydestäsi, normaalissa parisuhteessa niistäkin voidaan puhua. Mustasukkaisuuskin (vaikka sen menneisyyden vuoksi) on ihan normaalia terveessä suhteessa, mutta sen sijaan pettämisellä uhkailut ja h*oraksi hakkumiset ei. Siinä on se ero sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.

Älä turhaa lannista itseäsi sillä että mies on etsinyt seksiseuraa tietystä muotista. Sen hän on tehnyt varta vasten sinua loukatakseen. Etsinyt siis mahdollisimman sinusta poikkeavan vain ja ainoastaan sen vuoksi että sinä tuntisit itsesi vähäpätöiseksi, riittämättömäksi. Siitä kielii jo sekin että on piirittäny ex ystävääsi. Miksi hän varta vasten haluaisi juuri kyseisen kanssa sinua pettää, kun varmaasti samaa "muottia" löytyy muualtakin? -Aivan, koska se loukkaisi sinua niin sanoinkuvaamattoman paljon. Motiivina tuollaisissa tapauksissa ei todellakaan ole vieraan himo ja toisen pitäminen vetävämpänä, vaan täysin puhtaasti sinun loukkaaminen. Tuskin mies edes haluaa pettää, hän haluaa sinun kokevan ettet ole tarpeeksi hyvä. Jo tuon ymmärtäminen pitäisi saada sinut ottamaan jalat allesi!

Tuli todella paha mieli kun luin miten poikaystäväsi kohtelee sinua :( menneet on mennyttä eikä toisaalta sun vanhat suhteet yms edes kuulu sun poikaystävälle. Ansaitset sellaisen miehen joka arvostaa sinua ja tukee menneistä huolimatta. Joku muukin täällä ehdotti terapiaa, puhuminen aina kannattaa kun on huolia ja jos ei uskalla terapeutille mennä niin joku sukulainen jonka kanssa voi puhua tai ystävä. Hyvää kevättä ja älä anna sen miehen kohdella sinua noin! :)

Ei tuo miltään narsistilta kuulosta, ei ollenkaan. Kuulostaa vain erittäin, erittäin huonosta itsetunnosta kärsivältä pojan klopilta, ja asioista ymmärtämättömältä. Ei voi hyväksyä nuoruutesi sekoiluja, ollut itse suht kiltti nuori, kun taas sinä olet "kokeillut" ja tekstistä paistaa läpi, että niitä viinan kanssa juhlintojakin on riittänyt. Olet luultavasti ajautunut juuri viinan ja sekoilujesi takia sinne raiskauksen uhriksi. Mutta älä käsitä väärin, ei se tee raiskaamisista yhtään hyväksyttävämpää, päinvastoin, teinirukka ollut ihan ulalla ja rikki ja purkanut pahaa oloaan hakeutumalla väärään seuraan kerta toisensa jälkeen. Sinänsä ymmärrän poikaystävän oirehtilua, sillä historia on se joka kertoo ihmisestä paljon. Toki paljon on voinut muutosta tapahtua kasvaessa, järkeä on tullut ja elämän arvot tulleet aikuisemman tasolle, mutta silti se menneisyys kertoo jotakin.

Poikaystävän seksiseuran haku ei ole mitenkään hyväksyttävää. Ei kertakaikkiaan. Se kertoo siitä, ettei kunnioitusta heru. Ette ole samalla viivalla. Pojalta puuttuu kyky ajatella asioita syvällisemmin sinun kannaltasi, mielessä pyörii vaan jokin ihmeellinen harhainen alemmuuskompleksi siitä että hän muka olisi jotenkin vähemmän aikuinen kun sinä. Eikä sinua mitenkään kokeneemmaksi sinänsä voi sanoa siinä mielessä, että osaisit paremmin tai tietäisit jotakin enemmän parisuhteista. Siinä asiassa olette samalla lähtöviilalla. Sinulla ainoat kokemukset liittyy turhanpäiväiseen sekoiluun ja pahaan tuskaan, jota olet luultavasti joutunut kokemaan enemmän kuin poikkis. Ja nyt tämä poikaystävä vain lisää sitä sinun tuskaasi lapsellisella toiminnallaan. Pentu se on henkisesti vielä. Tuo parisuhde ei tee teille kummalekaan hyvää. Pojan on vielä kasvettava ja koettava elämää ennenkuin tilannetta voi miettiä uudelleen. Sinulle taasen ei tee hyvää myöskään. Ehkä sinun olisi paras nyt vain olla ihan yksin sinkkuna. Sitten joskus rauhassa tutustua johonkuhun elämää näkeneempään ja ymmärtäväisempään, empaattisempaan ihmiseen. Nykyinen suhde vaan rikkoo entisestään haavoja suuremmiksi.

Jätä poikaystäväsi,joka ei ole sinun arvoisesi, hankkiudu terapiaan ja nauti elämästä.
Olet sen kaiken ansainnut.

Lämmin halaus ja tsemppiä, kyllä sinä selviät:)

Te ette sovi lainkaan yhteen. Kumpikin hakee puolisostaan asioita joita ei yksinkertaisesti ole.

Mikä saa teidät noin kiusaamaan toisianne? Kuinka te voitte saada nautintoa piikitellessänne ja tokkiessänne toinen toisianne. Miksi teidän mielestä tuollainen kiusaava olo on oikein? Miten teidän aivot on rakennettu? Puuttuuko sieltä jotain vai onko siellä jotain liikaa?

Olisikohan nyt ison pulloharjan aika, puhdistaa korvien väli ja laskea toinen menemään. On miljoona kertaa parempi elää yksin kuin jatkuvasti kiusata toista / olla toisen piinaamana.

Koska omaan elämäänsä on niin sidoksissa, on vaikeaa analysoida sitä järjellä ja tehdä oikeita päätöksiä juuri itsesi kannalta. Lue tekstisi uudestaan ja kuvittele, että sen olisi kirjoittanut joku muu, ehkä joku täysin tuntematon tai vaikkapa paras ystäväsi. Mieti, mitä sinä sanoisit hänelle neuvona.

Taustalla on ilmeisesti melko pitkä parisuhde, vaikka olettekin vielä niin nuoria. Koska olette molemmat vielä kovin kokemattomia, ette tunnu ymmärtävän kumpikaan sitä, ettei parisuhteen ole tarkoitus olla näin vaikeaa ja myrskyisää.
Ymmärrän, että on vaikeaa lähteä muutaman vuoden parisuhteesta, jossa varmasti on ollut hyviäkin hetkiä. Mietin kuitenkin, haluatko todella elää loppuelämäsi kuvaamasi kaltaista elämää vai rankaisetko itseäsi yhä menneisyytesi takia. Ehkä jossain sinunkin tulevaisuudessasi odottaa onnellinen elämä joko yksin tai terveessä parisuhteessa. Niin kauan, kun olet sidoksissa tähän mieheen, et todennäköisesti tule saavuttamaan sitä elämää.

Olette rikkoneet toisianne sanoillanne ja teoillanne niin paljon, että parisuhteen korjaaminen on lähes mahdotonta. Jos molemmat sitoutuisivat parisuhteenne parantamiseen ja hankkisitte ammattiapua yhdessä onnellisemman elämän löytämiseksi, toki voisitte saada luotua terveen parisuhteen, jossa molempien on hyvä olla. Jo ikänne takia en usko, että kummallakaan teistä on sitä tahtotasoa ja pitkäjänteisyyttä, jota parisuhteenne korjaaminen vaatisi. Niin kivuliaalta kuin avoero saattaa tuntua, on se silti helpompi vaihtoehto!

Eniten mietin sitä, miksi te olette yhä yhdessä, kun ongelmia on riittänyt näin pitkään. Onko parisuhteessanne kuitenkin jotain, mikä saa epäröimään lopullisen päätöksen tekemistä? Onko jotain, mikä sitoo teitä yhteen? Vai onko kyse siitä, ettei teistä kumpikaan vain uskalla tehdä päätöstä? Ehkä on aika, että jompi kumpi teistä kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Uskon aidosti, että molemmat teistä voisi olla paljon onnellisempia, kunhan olette omillanne.

(Jos/kun tämä suhde päättyy, älä kiirehdi seuraavaan suhteeseen. Käy rauhassa läpi tunteet menneisyytesi tapahtumista mieluiten ammattiavun kanssa. Kun olet entistä eheämpi, voit saada paljon ihanamman miehen ja tasapainoisemman parisuhteenkin. Malttia siis!)

Ei tuo ole kyllä tervettä! Jos itse olisin tullut raiskatuksi ja mies haukkuisi tai edes vitsailisi asian takia niin sais lähteä ja heti! Tietenkään kaikki ei ole niin yksinkertaista, mutta voi luoja.. järkytyin pahemman kerran tekstistäsi. Itselläni on menneisyyden haamuja, mm. masennusta ja pahaa syömishäiriötä. Olen niistä kertonut kumppanilleni, ja tehnyt aika selväksi sen, että jos hän ei hyväksy menneisyyttäni (joka siis ei ole ollut aina kovin ruusuisa) niin voi kävellä ovesta ulos. Koska menneisyyttä ei voi muuttaa ja sairaus (tai raiskatuksi tuleminen!) ei ole KOSKAAN oma vika.

Miten sitä voi vaivata, että sinulla on seksikokemusta? Olisko sen sitten kannattanut hakea panoseuraa aiemmin, tai olla ryhtymättä ollenkaan parisuhteeseen jos noin kovasti tahtoo toisia naisia..

Suosittelen ottamaan etäisyyttä, muuten hän tuhoaa loputkin sinusta ja itsetunnostasi. Hänellä on todella pahoja ongelmia. Hän käyttää sinua henkisenä roskakorinaan niin kauan kuin annat hänen tehdä niin.

Jos muutat pois, hän varmasti pelästyy. Jos kerran olet hänen mielestään niin kauhea ja haukuttava, miksei hän sitten ole itse lähtenyt ja jättänyt sinua? Seuraavan kerran kun hän haukkuu sinua, kysypä huviksesi häneltä sitä. Että jos olet niin huono ja kauhea, niin miksei vaihda parempaan, siitä vain ihan vapaasti, heippa. Luulenpa että hän haluaa vain hallita sinua ja käyttää sinuun valtaa. Narsismin merkkejä, hälytyskellot!

Lisäksi olette kumpikin todella nuoria ja - sorry vaan - typeriä, niin nuoret ja elämää kokemattomat niin usein ovat. Olin itsekin tuon ikäisenä. Minunkin exäni mollasi minua. Uhkasin usein erota kun riitelimme, ja uhkasin kai niin monta kertaa ettei hän uskonut ja alkoi pitää minua itsestäänselvänä. Kun lopulta otin eron, hän ei olisi halunnut päästää minua. Minäkin olin tutustuessamme kokeneempi ja hän oli mustasukkainen menneisyydelleni. Hän myönsi itsekin että oli silloin lapsellinen ja typerä. Kokemuksesta voin sanoa, että jos suhteen alussa on jokin ratkaisematon ristiriita, ei se yleensä katoa myöhemminkään vaan joudut elämään myös tulevaisuutesi sen kanssa.

Älä anna hänen eikä kenenkään muunkaan nujertaa itseäsi! Säilytä oma vapautesi! Älä alistu! Tsemppiä!

Moi!

En jaksanut lukea kaikki vastauksia, joten en tiedä, mitä sinulle muut ovat sanoneet.

Minä olen sitä mieltä, että sinun tarvitsisi ensinnäkin käydä terapiassa menneisyytesi takia. Tuollaiset asiat kun isäsi narsistisuus ja joukkoraiskaus eivät omin avuin mielestäsi häviä, ja ne tosiaankin selkeästi sinua painavat. Ennen kuin kykenet terveeseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen, sinun tarvitsee käsitellä menneisyyden asiasi. Minä tiedän, kun käyn itsekin terapiassa. (Tosin minun asiani ovat HUOMATTAVASTi kevyempiä kuin sinun, joten voin vain kuvitella terapian tarpeesi.)

Olen seurustellut nyt puolisen vuotta mieheni kanssa. Kerroin hänelle noin kuukausi tai kaksi sitten viime kesän tapahtumista. Minä nimittäin myin seksipalveluja - näin hienosti ilmaistuna - noin kuukauden ajan, ja se tieto oli todella vaikea mieheni ymmärtää ja käsitellä. Siinä käytiin eron partaalla ym, mutta nyt asiat näyttävät taas paremmilta.

Muutama päivä kertomisen jälkeen mieheni kävi kriisiavussa puhumassa asiasta. Siitä oli selkeästi apua hänelle. Kävimme parin vkon päästä yhdessäkin siellä. Halusin kertoa tämän esimerkkinä, että vaikeista asioista voi päästä yli ja eteenpäin, mikäli parisuhteen perusta on kunnossa. Tietenkin olin itse viime loppukesän ja syksyn aikana käsitellyt "sivutointani" terapiassa, joten olin itse jo sinut asian kanssa, mikä varmasti auttoi miestänikin asian hyväksymisessä.

Eli sinuna menisin ihan ensimmäisenä terapiaan. Sitä myöten sinulle varmasti valkenisi, että sinäkin ansaitset parempaa kohtelua, etkä tuollaista paskaa! Mikäli avokkisi ei ole valmis menemään kanssasi pariterapiaan, silloin hän ei ole valmis myöskään seurustelemaan kanssasi. Häntä ei siis kiinnosta sen vertaa tehdä parisuhteenne eteen. Ja niinkuin totesit, hän ei arvosta sinua. Siinä olet oikeassa. Valitettavasti.

Mieti, mitä sinä haluat parisuhteelta ja elämältä, millaista kohtelua SINÄ HALUAT ja ansaitset. Et varmastikaan tuollaista ihmisarvoa alentavaa sontaa. Se, miten paljon sinä arvostat itseäsi, näkyy siitä, millaisia ihmisiä haalit ympärillesi ja miten he sinua kohtelevat, arvostavat. Eli jos et arvosta itseäsi, ympärilläsi olevat ihmiset eivät myöskään arvosta, vaan kohtelevat sinua huonosti. Tämän läksyn olen saanut itsekin oppia.

Tsemiä ja jaksamista! Toivottavasti uskallat tehdä oikean päätöksen ja vaatia hyvää kohtelua!