Olen opiskellut pitkään (tohtorinhattukaan ei olisi enää kaukana) ja työskennellyt alallani vuosia. Pari vuotta sitten mut "nykäistiin" myyntityöhön vastaamaan melko isoista asiakkuuksista. Mieleni on 95 % ajasta maassa ja epävarna, kun taas tuo 5 % ajasta kuluu normaalissa olotilassa ja koen välillä jopa onnistumisen tunteita.
Haluaisin tehdä työtä, jossa osaamistani arvostetaan. Ala on hyvin kilpailtu, myyntiartikkelini eivät ole kovin uniikkeja ja kilpailijat painavat päälle kovaa. Tämän seurauksena useimmat asiakkaat kohtelevat myyntimiestä kuin koiraa ja pompottelevat mielensä mukaan. Vastaan ei voi sanoa mitään ja hymyssä suin pitää koko ajan olla.
En tiedä mitä tekisin. Palkka on suhteessa koulutustasooni oikea, ja se taitaakin olla ainut joka saa minut jaksamaan. Pyörittelen vaihtoehtoja koko ajan päässäni, mutta ratkaisu ei ole vielä valjennut.
Uusi työpaikkat? Jatkaisinko yliopistolla? Yritänkö kestää, ehkä ajat muuttuvat?
Haluaisin tehdä työtä, jossa osaamistani arvostetaan. Ala on hyvin kilpailtu, myyntiartikkelini eivät ole kovin uniikkeja ja kilpailijat painavat päälle kovaa. Tämän seurauksena useimmat asiakkaat kohtelevat myyntimiestä kuin koiraa ja pompottelevat mielensä mukaan. Vastaan ei voi sanoa mitään ja hymyssä suin pitää koko ajan olla.
En tiedä mitä tekisin. Palkka on suhteessa koulutustasooni oikea, ja se taitaakin olla ainut joka saa minut jaksamaan. Pyörittelen vaihtoehtoja koko ajan päässäni, mutta ratkaisu ei ole vielä valjennut.
Uusi työpaikkat? Jatkaisinko yliopistolla? Yritänkö kestää, ehkä ajat muuttuvat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö, mitä oikeasti haluat tehdä? Jos tiedät, niin vastaus kysymykseesi on helppo. Jos et tiedä, niin sinun kannattaa lähteä purkamaan ongelmaa siitä päästä ja vastaukset kysymyksiisi alkavat löytyä pikku hiljaa.
Radikaali päätös saattaa olla paras koko elämäsi kannalta, mutta se saattaa olla riskialttein ja siksi pelottava. Onnea pohdinnoillesi :)