Valehtelua ja muuta

Seurustelin vajaan vuoden poikaystäväni kanssa.. etäsuhteessa, kuitenkin Suomen sisällä. Olimme puhuneet mahdollisesta yhteen muutosta ja ikävästä ja tunteista. Olin ollut talven ajan vähän masentunut, ikävissäni ja huonolla tuulella ja ristiriitaiset tunteet luottamisen suhteen vaivasivat. Vielä talvella nähdessämme, tunteet olivat vahvoja ja muistan hänen sanoneenkin minulle, että onhan meillä vaikka koko loppuelämä aikaa. Jonkin ajan näkemisemme jälkeen (muutaman viikon) ..poikaystävä alkoi käyttäytymään omituisesti ja jossain vaiheessa ehdottikin pelkkää ystävyyttä joksikin aikaa.. otimme etäisyyttä jne. ..miettisimme tilannettamme ja miten etenemme, (mm yhteen muutto tuntui liian aikaselta hänestä) kävisimme kaikki vaihtoehdot läpi. Emmekä kuitenkaan katselisi muita. Poikaystävä muuttui aina vain omituisemmaksi.. vältteli, piti aina vain vähemmän yhteyttä.. ei vastannut kaikkiin kysymyksiin ja aina tuli vain kummallisempia ja kummallisempia selityksiä. Kun menin käymään hänen luonaan. Huomasin kaiken jo selkeästi. Tavarani oli laitettu "piiloon" ja poikaystävällä oli "kiire" saada minut lähtemään, vaikka ei sitä suoraan sanonut. En ollut koskaan seurustelumme aikana ollut näin vähän aikaa hänen luonaan. Muuten hän käyttäytyi hyvin omana itsenään ja oli lämmin minua kohtaan. Selittelyjä eri asioille kyllä piisasi ja huomasin, milloin hän valehteli. En kuitenkaan tentannut häntä. Hänen puheissaan kuitenkin ilmeni välillä sellaisia vihjeitä.. aivan kuin hän olisi yrittänyt niiden kautta kertoa minulle.. mutta ei kykene puhumaan suoraan. Hän ei ole itse kertonut mitään, mutta nyt jälkeenpäin minulle valkeni aika paljon asioita, Hän oli alkanut seurustelemaan toisen tytön kanssa. Heillä on jonkinlainen historia jo entuudestaan, josta minä en tiedä sen enempää. Ystäväksi hän on tämän tytön joskus sanonut ja heilläkin on yhteisiä ystäviä. Muusta en tiedä.
Tuntuu hirveältä.. osasin aavistaa kyllä jotain, mutta kaikki tämä valehtelu sattuu vielä enemmän. Kuinka usein olenkaan painottanut rehellisyyttä tärkeäksi suhteessa, oli se ystävyyssuhde tai seurustelusuhde tai joku muu. En näe syytä, minkä takia hän valehtelee minulle. Mitä hän minusta oikeastaan haluaa. Tahtoisin niin olla hänen ystävänsä, mutta en tiedä, onko ystävyydellä arvoa, jos siihen sisältyy niin paljon valheita. Olen pettynyt. Tässäkö oli sitten kaikki. En tiedä, pitäisikö asian vain antaa olla, vai pitäisikö minun kertoa hänelle, että tiedän.. en tiedä. En tahtoisi menettää häntä täysinkään. Valehtelu.. se sattuu tällä hetkellä ehkä eniten.
Mikään ei tunnu enää miltään. Tulevaisuus ei enää kiinnosta, eikä mikään huvita. En halua elämältäni enää mitään. Millään ei ole arvoa. Olen yksinäinen jo muutenkin. Työtön ja asun kotona. Vähäisetkin kaverit muualla. Tuntuu, että joskus harvoin, kun saan ihmisiä elämääni, niin hekin vain lähtevät pois. Miten tästä tuskasta pääsee yli.. miten löydän taas elämänhaluni ja ilon. En tiedä yhtään miten jatkaa tästä eteenpäin. Olen rikki.