Titanic-muistot

"Minkälaisia muistoja palstalaisilla liittyy tuohon elokuvaan ja ajankohtaan?"

No, ei varsinaisia muistoja, koska kyseessä on vain elokuva. Toki tämä eilen näytetty leffa on hyvä. Mutta elokuvan perusteella voisi ainakin todeta, että aina edes raha ja status ei riitä ja joskus se voi jopa menettää täysin merkityksensä. Edelleen on olemassa tilanteita, joissa ihmiset ovat tasa-arvoisia, kun viikatemies ei kysele pankkitilin saldoa eikä paljon muutakaan....

Turmasta hengissä pelastuneet ovat taatusti muistaneet tuon yön tapahtumat koko lopun elämänsä. Veikkaan kuitenkin, että todellisuus on ollut vähemmän romanttista kuin mitä elokuvissa esitetään, ja pelastumista odotellessa odottavan aika vallitsevissa olosuhteissa on ollut hyvin pitkä.

Olin silloin 12-vuotias ja vielä onnellinen kun maailma ei ollut ehtinyt murskaamaan. Kävin teatterissa katsomassa varmaan kaverini ja tämän vanhempien kanssa. Onhan siinä ihan hienot tehosteet ja näyttävä laiva. Muuten se ei sen enempää säväyttänyt tai säväytä vieläkään.

Elokuvan ilmestymisajankohtaan ei liity mitään ihmeellisiä muistoja. Se oli suosittu elokuva ilmestyessään, ja monet luokkalaiseni sen kävivät katsomassa elokuvateatterissa ja siitä puhuttiin niin kuin muistakin hype-leffoista (esim. Gladiator, Moulin Rouge). Saatoin käydä minäkin, en ihan varmaksi muista; niin monta kertaa se on jo televisiostakin tullut.

Höpötänpä hetken itse leffasta. Loppuhan on taattua kyynelkanavien aukojaa, niin laskelmoitua mutta siltikin ah niin tehokasta. Vanha Rose kuolee (uskon tähän tulkintaan, vaikka nukkumisteoriakin on suosittu) rauhallisesti unessaan kuten Jack lupasi käyvän, ja astuu kuolemanjälkeiseen seuraavaan suureen seikkailuun rakkaansa luo Titanicille kaikessa loistossaan. Niin kristillistä mutta kaunista kuitenkin, mistä näitä roskia silmiini tuleekaan.

Mutta... Jack vannoi myös, että Rose eläisi pitkän ja hienon elämän, saisi perheen ja lapsia. Käy ilmi, että sekin kävi toteen; hän avioituu myöhemmin ja elää onnellisen perhe-elämän.

Kuitenkin sillä hetkellä kun hän kuolee hän päätyy oikopäätä ensirakkautensa syleilyyn. Mihin jäi se koko 80 vuotta elämää, aviomies, osa lapsistakin jotka olivat varmaan jo manan majoilla, olihan Rose yli sata? Onko todellakin niin, että ensimmäinen rakkautemme menee kaikkein syvimmälle (pun very intended), ja kaikki sen jälkeen tapahtuva onnellisuus on vain näennäistä? Se on ainakin leffan loppukohtauksen sanoma.

James Cameron, jos sinusta kerran naisen sydän kuuluu koko hänen loppuikänsä "korkkaajalleen", olet vilpittömän tervetullut tälle palstalle!

Olin 16 vuotias kun tämä elokuva tuli ensi-iltaan ja muistan vielä kun kavereiden kesken naureskeltiin että siellä ne tytöt taas elokuvateatterissa itkee ja nenäliinoja kaivelee esiin.

Nyt on kulunut lähes saman verran vuosia lisää mittariin kun ensimmäisen kerran olen nähnyt tämän koko elokuvan alusta loppuun kun tämä alkuperäinen Titanic tuli äsken subilta.

Nyt taisi kyllä elokuva loppua niin myöhään että olin jo hieman väsynyt kun lopussa silmäkulmat nopeasti kostuivat enemmän ja enemmän. Mäkin oon aina ollut mukamas kova jätkä enkä hirveesti näytä tunteita mutta tunnustetaan että tässä äsken iso mies itki katsottuaan ensimmäisen kerran Titanicin.

Naurakaa vaan, mutta kai se mieskin saa tunteensa näyttää ja nyt oli tänään herkkä mieliala.

Voi elämä sentään.
Siis Titanic?

Ihan täyttä kuonaa.

Aloituksen on pakko olla sarkastinen koskien tuota soundtrackiakin.

Teillä kaikilla taitaa olla pikkuiset homopallit.

Aikuisten satuhan tuo on, kuuluu kategoriaan "romanttiset elokuvat", joita minä inhoan. Minä olen katsonut sen vain kerran, mutta sen uppoamiskohdan katsoin monta kertaa, on se sen verran näppärästi tehty.

Naisasialooseri kantaseksimaanikko, mies1985 joukon romantikko.

En oo leffaa koskaan katsonut, joitakin pätkiä nähnyt telkusta. Toissailtana katsoin dokkarin Areenalta Titanicista, haastateltiin selviytyneiden sukulaisia ja joidenkin laivassa työskentelijöiden elämää, yms. Hieno dokkari, uskon että parempi kuin toi rompsu-Titanic.

Kuten aikaisemmin todettu, aikuisten leffahan se on... Titanic tuli muistaakseni Suomeen ensi-iltaan 1999, enkä silloin kyllä ollut paljoa kahtatoista vanhempi ja tuskinpa olisin siitä kauhean paljon saanut irti. Ei sinänsä, ettenkö jo nuorena olisi haaveillut parisuhteessa olemisesta.

En kuitenkaan ole moneen vuoteen tuntenut mitään voimakasta kaipuuta kehenkään tiettyyn henkilöön... viimeinen ihastus lopahti kun olin 16-17.v. Karua ehkä, mutta niin se vaan on. Näin itse elokuvan ensimmäistä kertaa joskus lukioaikana, ei tehnyt syvempää vaikutusta. Luulisin että elokuvasta nauttimisen edellytys on oikeasti joko olla parisuhteessa tai sitten haaveilla sellaisesta.

Ei mitään vaikutusta. Olen katsonut kerran telkkarista.

Loppu herätti jotain ajatuksia, kuten miksi tyttö ei ota Jackia viereensä lautalle, vaikka vieressä on tilaa, vaan miehen pitää jäädä kylmään veteen kuolemaan.

Silmille hyppäsi myös sama kohta mistä Hämsy teki havainnon. Nainen on avioliitossa koko elämänsä, saa lapsia ja lapsen lapsia, ja kaikki on pelkkää valhetta. Kun kuolo koittaa ja totuutta katsotaan silmästä silmään, naisen sielu kuuluu korkkaajalleen. Ainakin minä jäin tuossa kohtaa ajattelemaan naisen puolisoa ja lapsia, mutta eihän heillä sitten kai ole väliä. Joutuukohan mies joka ei korkkaa ketään olemaan kuolemansa jälkeen ikuisesti yksin jossakin Titanicin pannuhuoneessa, kun muut tanssivat juhlasalissa. Masentavaa.

Silloin yläasteikäisenä jotenkin nolotti se tilanne, kun ne meni sinne autoon rakastelemaan. Nyt 28-vuotiaana huomasin ahdistuvani kyseisestä kohtauksesta. Kai se jotenkin vaikuttaa kun olen vieläkin "poika". Ei ole oikein mikään itsellä muuttunut näiden 15 vuoden aikana. Tai ehkä sellainen nuoruuden uteliaisuus ja käsitys romanttisuudesta on hieman nuupahtanut.

Sinänsä hyvä elokuva vielä tänäkin päivänä.

Muistan elävästi ala-asteelta kun tytöt halus kattoa Titanicia videolta ja pojat halus kattoa jotain jännäriä. Sit yks jätkä sanoi, "katotaan Titanicista se yks kohtaus ja vaihdetaan sit siihen toiseen leffaan".

Mieleeni elokuvasta jäi se korvia vihlova Dion-jollotus ja ihmisen typeryys. Tehosteet siinä oli komeat. Ihanaa laiva-ähkimistäkin tais olla :D

Vaikkapa Forrest Gump kolahti elokuvana paremmin jonka katsoin kun se heti teatteriin tuli, toki Amerikan historian naseva yhdistäminen juoneen lisäsi kiinnostustani 90% kuin mitä se olisi tuon älyisen doobien kuvauksena.

http://www.youtube.com/watch?v=JXh4xf49hYk

Itse leffaan ei liity mitään erityisiä muistoja. En käynyt katsomassa sitä, enkä nähnyt leffaa ekan kerran kuin vuosikaudet ilmestymisen jälkeen. En nyt mitenkään kategorisesti välttele romanttisia filmejä, mutta lähinnä jaksan niistä katsoa romanttisia komedioita. Ja niistäkin mieluiten niitä, jotka eivät ole ihan stereotyyppisemmästä päästä.

Leffasta noin muuten muistan sen, että lukiossamme tytöt olivat ihan innoissaan siitä, ja muistan myös, kuinka kun menetin neitsyyteni 98 kesällä yhdellä kurssilla, niin tyttö puhui vaan jotain Titanicista ja minä en tajunnut känniltäni yhtään mitään niistä jutuista.

Yleisesti lievästi ärsyttävä leffa, kuten kaikki eri muodoissa kerrotut tarinat, jotka yllyttävät naisia kuuntelemaan pelkästään pimpin ääntä.

Kate Winslet oli oikein ihanassa vedossa, vihreine silmineen ja muutenkin hyvä leffa oli! Ajanhammas vain jo hieman nakertanut parasta terää pois tuosta. Jotenkin tyhjä ja haikea olo vaan jäi lopputekstejä tuijottaessa ja muistellessa ensi-ilta-aikoja.
Aikoinaan imestyessään kyllä aivan huippuluokan tehosterymistelyä, romanttisin maustein.
Mitenköhän vanha tuo Caprio tuossa muuten oli? Näytti kuin 17 vuotiaalta pojanklopilta. Jopa nuoremmaltakin. Ja uhkea Winslet oli paljon kookkaampi kuin tuo Leo. Pisti silmään vaan aikas hassusti.

Onkos 3d versio jo käyty elokuvateatterissa katsomassa ja oliko hienosti toteutettu?

Tuohan se muistoja mieleen. Se oli ensimmäinen elokuva, jonka kävin elokuvateatterissa katsomassa.
Lisäksi silloin oli ystävänpäivä ja minä sain katsoa elokuvan yhdessä ensimmäisen oikean poikaystäväni kanssa.
Ja kyllä itketti.

Olin silloin 14 vuotias ja kävimme katsomassa Titanicin parin kaverini kanssa. Se oli sitä aikaa kun YT-miehet alkoivat ottaa kontaktia tyttöihin.