Mihin piilotan ikävän, surun, tarpeen, yksinäisyyden

Ja vaikka löytäskin, kuten itse, samanlaisen jutun läpikäyneenä myös ikä samaa luokkaa, niin eipä onnistunu.
Pitää vaan nyt elää itsensä kanssa ja ottaa ihan rauhallisesti, itse panikoin, et nopeasti uusi mies, mutta, tunteet ei ollu mukana.
Meitä on monta, jotka ei pysty aloittamaan mitään, kun on pitkä parisuhde ollu ja rakastanut, mutta toinen onkin elänyt salasuhteessa vuosia, pettymyksen pettymys oli mulle ja erosin.
Yksinäisempi olin silloin aviossa ollessa, kun toinen eli jo omaa elämää, hyljäten minut.
Mutta, kyllä se vielä paremmaksi muuttuu ja uusi rakkaus voi tulla milloin vaan vastaan!

Jep, petturia ei kannata jäädä oikeasti suremaan. Vaikka uutta ihmistä ei löydy rinnalle juuri nyt, niin elämä saattaa joskus myöhemmin vielä yllättää. Pakko on ollut opetella elämään yksin, yksinäisyyden ja tyhjän olon kanssa ja ajoittain, aika useinkin, sitä exää kaipaa. Joskus niin että sattuu, vaikka ei ihan auvoinen suhde ollut ja pettäjällähän oli jo uusi kaveri katsottuna. Että tyhjän päälle jää se, joka ei oman parisuhteen aikana pidä yllä "kaverisuhteita" toiseen naiseen tai mieheen eli siihen eron sattuessa ykköseksi nousevaan..julmaa on tämä elämä. Uskollinen siinä suurimmat kivut kokee.

Koita vaan opetella rakastamaan yksinoloa, ei muuta vaihtoehtoa oikein ole. Tyhjyyttä voi täyttää harrastuksilla, ystävyyssuhteilla ja telkkarilla..vaikka ei se kuuntelevaa korvaa tai kainaloa oikein peittoa.

Voi olla, että uutta ei tule koskaan kohdalle, mutta kukaties onni voi potkaista vielä joskus. Tässä epätietoisuudessahan sitä on elettävä :) Voimia!

Eipä ole ollut eron jälkeistä masennusta, ei ikävää, kaipuusta puhumattakaan. Suorastaan ihanaa olla erossa.

Tuumin, että kohdallasi ei ole kysymys niinkään exäsi ikävästä ja kaipuusta, vaan luopumisen tuskasta. Olet myös jäänyt menneeseen jumittamaan. Heti kun hellität, luovut exästä ja alat elää omaa elämääsi, niin vasta sitten voit kohdata uuden rakkauden. Et varmasti itsekään solmisi suhdetta mieheen, joka on exässään kiinni ja haikailee vielä peräänkin.

Aika autta mulla meni 3v et pääsin 19v avioliitosta yli ja nyt on hyvä olla VOIMIA SULLE

ja todellaki, pettäjää ei kannata jäädä kaipailemaan, tietysti sitä on paha olla eron jälkeen, mutta vielä pahempi elää pettäjän kanssa..

Aloittaja. Ikävöit jotakin mennyttä, taakse jäänyttä onnellista historiaa, tai ihannoitua haavekuvaasi miehestä, joka nyt rakastaa ja rakastelee toista. Suuttua sinun pitäisi hänelle, eikä tippa silmässä odottaa palaavaksi. Hanki koira ja ala lenkkeillä pitkiä lenkkejä. Masennus voi liittyä ikäkausikriisiin ja vaihdevuosiin. Käy gynekologilla ja juttelemassa vaikka psykologille tunteistasi. Ero on ero ja masennus on masennusta, ota selvää mikä sinua vaivaa? Ja sitten eteenpäin!

Tuo toteamus että aika auttaa piti omalla kohdalla paikkansa, nyt näyttää paremmalta kun on harrastuksia ja työtäkin mitkä kannattelevat elämässä.

Eroaminen oli omalla kohdallani vaikea kun masennuslääkkeiden käyttö sai yrittämään itsemurhaakin kun en enää jaksanut. Elo oli tyyliin että lapset ja kaikki muutkin asiat jäivät minulle ja kun yritin lähteä liitosta niin soitettin perään että ei pärjää lasten kanssa ja kun tulin takaisin niin ex-lähti uuden suhteensa luokse. Tätä jatkui kuukausia ja hain apua niin Perheneuvolassa toinen ei suostunut puhmaan muuta kuin myönsi pettäneensä ja siinä kaikki. Tällöin olisi kaikki mennyt vielä hyvin erossa jos asiat olisi puhuttu auki mutta kun ei. Ex- oli päättänyt pitää minut rahallisena elättäjänä hänelle ja lapsille sekä pitää uuden rakkauden joka oli asia mikä teki hänet onnelliseksi mm. uuden miesystävän avaulla masennus oli parantunut sekä fb:n harrastusosiossa kehui näiden olevan Miehet ja Musiikki.

Nyt kaikki on pajon paremmin kun lasten elättäminen ja heidän kanssaan oleminen on se tärkein juttu ja tuleekin olemaan ja kaikki muu elämässä on siihen extraa.