Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa ja mitenkähän sitä näin "varttuneemmalla" iällä voisi korjata? Eli minun ja mieheni tuttavapiirissä suunnilleen kaikki parisuhteet ovat kariutuneet. Vielä jokunen vuosi sitten oli useampikin pariskunta, jonka kanssa voi tehdä milloin mitäkin yhdessä. Istuttiin iltaa yhdessä, käytiin syömässä ja elokuvissa, pari ulkomaan reissuakin heitettiin. Nyt ollaan pariskuntana me. Toki on muutama muukin pariskunta, mutta heitä ei niin hyvin tunneta tai osalla on oma vakiintunut tuttavapariskuntaporukkansa, johon ei niin vain tungeta! Toki parisuhteen kariutuminen on aina sen pariskunnan henkilökohtainen tragedia, mutta kyllä se välillisesti koskettaa montaa muutakin ihmistä. Itselläni ainakin itku pääsi, kun kuulin viimeisen ystäväpariskunnan erosta. Oli ensisijaisesti harmi heidän puolestaan ja harmi yhdessä koetuista asioista. Siihen yhteiseen tekemiseen ei enää ole paluuta! Nyt ollaan ukon kanssa oikeasti siinä tilanteessa, ettei mihinkään tekemiseen ole kaveria. Toki on kiva mennä kahdestaankin, mutta tavan tosi on, että kaveripariskunnan kanssa monien juttujen tekeminen olisi niin paljon kivempaa. Ei tuo meidän ukko reissussa ainakaan jaksa mun kanssa rättikauppoja kierrellä:-)
Mistä hemmetistä niitä uusia tuttavuuksia saa? Vai onko tässä odoteltava, että ne eronneet ja karanneet löytävät itselleen uudet puoliskot, niin sittenhän meillä pitäisi olla ainakin teoriassa kohta tuplamäärä tuttavapariskuntia, joiden kanssa touhuta???!!!
Mistä hemmetistä niitä uusia tuttavuuksia saa? Vai onko tässä odoteltava, että ne eronneet ja karanneet löytävät itselleen uudet puoliskot, niin sittenhän meillä pitäisi olla ainakin teoriassa kohta tuplamäärä tuttavapariskuntia, joiden kanssa touhuta???!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksei niiden sinkkujen kanssa voi tehdä yhdessä asioita? Meillä ainakin paremmin kestää sinkkukaverit mukana kuin "parilliset".
No ei ketään meidän tuttavasinkkua ainakaan kiinnosta lähteä meidän mukaan kolmanneksi pyöräksi reissuun. En itsekään sinkkuna työntyis kenenkään pariskunnan matkaan. Tietty, jos niitä sinkkuja ois useampa samaan matkaan lähdössä, niin sitten ehkä.
Niinpä. Tässä taas nähdään se, että ne elämäntilanteet tosiaan voivat muuttua. Ystävät kannattaisi valita ystävien itsensä takia eikä pelkän elämäntilanteen mukaan. Ns. omia, miehestäsi riippumattomia ystäviäkin kannattaisi olla. Eikö kukaan näistä eronneista naistuttavista lähde niitä rättikauppoja kiertämään kanssasi? Miten ihmeessä tämä onnistui silloin kun olitte parisuhteessa olevia, mutta toisen erottua ei enää onnistukaan? Miten ihmeessä vaateostoksien tekeminen voi parisuhteesta olla kiinni? Tai elokuviin meno? Parilla drinksulla käyminen? Lenkille meno? Ihan vaan kahvittelu toisen luona? Kyllä ihmisen pitää osata tehdä asioita yksinkin eikä aina roikkua miehensä käsipuolessa.
Kuten sanoit, nuohan ovat olleet nimenomaan tuttavianne, eivät ystäviä.
Ei voi kuin ihmetellä tämän sepustuksen logiikkaa, tai lähinnä sen puutetta. Minä kun luulin, että ystävyys syntyy esim. samansuuntaisista kiinnostuksen kohteista, samanlaisesta huumorintajusta ja yhteneväisistä mielipiteistä, ei siitä, kuka on pariutunut kenenkin kanssa. Eipä käy kateeksi, voin hyvin kuvitella, että tuollainen elämä on hankalaa, kun pitää rakentaa ihmissuhteensa ja menemisensä muiden ihmisten alati muuttuvien parisuhdekuvioiden mukaan.
No en vissiin osannut esittää asiaani oikein! Mulla siis itselläni on liuta ystäviä, joiden kanssa käyn shoppailemassa, elokuvissa, kahvilla jne. Samoin on miehelläni ystäviä, joiden kanssa taas tekee omia juttujaan. Kysymys oli siis pariskuntaystävistä. Sellaisia kun ei enää ole, kun ovat eronneet. Ja joskus olisi kiva lähteä jonkun parin kanssa reissuun, sinne elokuviin, syömään jne. Ja todellakin yhteisistä kiinnostuksen kohteista ne ystävyyssuhteet ovat aikoinaan syntyneetkin, mutta kun joillakin meni lusikat jakoon, niin loppuivat yhteiset tekemisetkin heidän kanssaan. Osaan liikkua yksin sekä yhdessä mieheni kanssa ja vieläpä perheemme keskenkin osataan kulkea, että silleen. Anteeksi, että ihmettelin onko muilla käynyt pariskuntakatoa ympärillään!
Ymmärrän ap:n pointin. Meillä myös on "pariskuntakaverit" aika vähissä, itse kun olemme lapseton pariskunta, mutta kuitenkin jo 3-kymppisiä. Eli joka viikonloppu ei jaksa bailata ja muutakin olisi mukava keksiä. Viihdymme erittäin hyvin keskenämmekin, eipä sillä. Mutta silti olen jo pitkään miettinyt, miten se onnistuu: löytää ystäviä aikuisella iällä?
Meillä ei ole ollenkaan yhteisiä pariskuntaystäviä, sukulaisia lukuunottamatta. Liikumme yhteisten sinkkuystäviemme kanssa, myös matkoilla. Ei tämä tuota mitään ongelmaa. En ole koskaan edes ajatellut, että pariskuntaystäviä pitäisi olla. :)
En osaa kertoa vastausta ongelmaasi, miten saisitte uusia pariskunta tuttavia.
Neuvon kuitenkin pitämään yhteyttä noihin eronneisiin ystäviin, jos tunnet ne hyviksi ystäviksi. Monta kertaa olen saanut kuulla eronneilta naisilta, että heitä ei enää kutsuta yhteisten tuttavien juhliin yms.
Nimittäin, jos ystävä tekisi minulle siten, että hän unohtaa minut silloin, kun olen eronnut ja ilman miespuolista seuralaista, niin en kyllä välttämättä enää haluaisi olla tekemisissä sittenkään, vaikka löytäisin uuden kumppanin.