Ihastuminen parisuhteen ulkopuolella

Oli ihan kamalaa lukea kirjoituksesi, se olisi melkein voinut olla minun kirjoittamani.

Minun mieheni on minua vain muutamia vuosia vanhempi, mutta lipidomme eivät todellakaan kohtaa. En muista hänen tehneen kertaakaan aloitetta seksiin tämän vuoden aikana ja minun yrityksistäni hän usein kieltäytyy; saattaa mennä jopa kuukausi ilman, että kertaakaan rakastelemme. Tämä kaikki ajaa minut ajoittain epätoivon partaalle, koska itse olen seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen. Usein nykyään hoidankin yksin omat tarpeeni, kun en kestä taas kokea torjunnan nöyryytystä. Jollemme muuten sopisi toisillemme niin täydellisesti, olisin varmasti jo lähtenyt. Ja jos lähden, tiedän, ettei toista hänen kaltaistaan voi tulla.

No, olen mennyt ja ihastunut opiskelukaveriini. Emme edes törmää kovin usein, mutta tunteet eivät vain tunnu laantuvan. Onneksi hänkin seurustelee, ettei tilanne olisi tuskallisempi. Viehätykseni opiskelutoveriini ei ole vain fyysistä, vaan myös henkistä.

Mitä tulee tapahtumaan? Miten minun tulisi toimia? Helppoja vastauksia ei tunnu olevan.

Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta paras ratkaisu on se että jos on toimiva parisuhde mutta toinen puoli parisuhdetta ei toimi niin sitten vain harrastetaan yhden yön jutut.

Minä en ainakaan ota kauhea vakavasti yhden illan jutut, itseasiassa saattavat jopa parantaa oma suhdetta, saa lisää itsetuntoa ja se on hauskanpitoa.

Kun kerrankin ollaan nuoria kannattaa ottaa kaiken irti! Tämä on nykyään hyvin yleistä, kuka oikeasti jaksaa ikuisesti nähdä sen saman naaman joka päivä. Parisuhde on tylsä asia ja vie pois paljon iloa.

Narut on sun käsissä, sä olet se joka ohjastaa. Joskus ihminen yllättää itse itsensä mitä ihmeellisempien asioiden parista. Ehkä olis hyvä selvittää ensin itselle miksi sä olet ylipäänsä parishteessa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet. Mitä hän merkitsee sulle ja riittääkö se?

Reiluinta olisi lopettaa vanha suhde ennen uutta. Voihan olla, että jos nyt teet hypyn tuntemattomaan, kadut sitä katkerasti jälkeenpäin koska vaikutat hyvinkin omantunnon omaavalle ja siinä kohtaa herkälle ihmiselle ihan tekstisi perusteella.

Jos taas et koe olevasi oikeassa suhteessa oikean ihmisen kanssa, niin miksi jatkaa?

Ihastumisia tulee, jos parisuhteessa ei ole kaikki kunnossa. Sun kohdalla on nyt selvästi näin. Sai ylempänä hyviä neuvoja. Mieti suhdettasi ja sitä, mitä se olisi kymmenen vuoden kuluttua. Seksin määrä tulee tuskin lisääntymään. Olisitko onnellinen? Toimi kuitenkin niin, että voit itse hyväksyä toimintasi.

Homma menee juurikin niin, että ihastuminen tapahtuu juuri silloin, kun parisuhteessa hommat eivät pelitä. Toki niitä voi tulla muutoinkin, mutta silloin ne ovat monesti ohimeneviä, eivätkä välttämättä kovin vakavia. Itsekin siis olen monesti ihastunut muihin miehiin, mutta en ole koskaan edes ajatellut vieväni hommaa sen pidemmälle. Suosittelisin miettimään vakavasti parisuhteen jatkoa, jos seksielämä ei osu yhteen. Monesti seksin määrä ei lisäänny, vaan päinvastoin, joten jos jo nyt sitä on liian vähän, niin miten sitten tulevaisuudessa? Voitko oikeasti olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei täytä seksuaalisia tarpeitasi edes osittain? Itse en ainakaan pystyisi, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Minusta tuossa vaiheessa on ihan ok kysyä, että saako käydä vieraissa, kerta seksiä ei saa kotona. Ei sillä, että joka päivä pitäisi olla hinkkaamassa, mutta ei pari kertaa kuussa tai peräti vähemmän ole kauhean paljon... Taitaa olla keskustelun ja itsetutkinnan paikka!

Itse menin ja ihastuin päätäpahkaa tuttuun mieheen 6vuoden suhteen aikana. Me elimme avoliitossa ja kaikki oli muuten hyvin, mutta pidin miestä enemmän ystävänä, kuin rakkaana avomiehenäni. Seksielämämme sujui suht hyvin, itse olin se vähemmän haluava ja mies se innokkaampi ja pettyikin liian usein. Joten seksistä tämä ei minun osaltani johtunut. Miehessä vain oli jotain, jotain suurta, joka vei yhtäkkiä jalat altani, kun aloimme vuosien tuttavuuden jälkeen näkemään useammin. Puhuin ja puhuin miehelleni meistä ja kuinka korjata tilanne siksi, että se ei ole vain ystävien kesken asumista. Tilanne ei muuttunut ja mies arvasi, että olin ihastunut toiseen. Puhuimme lisää ja päätin hommata oman asunnon. Muutin sinne yksin ja vielä hetken soudimme ja huovimme tilanteessa, kunnes aloin enemmän tuntea tätä tuttavamiestä kohtaan, tein tilanteelle ex-avomieheni kanssa stopin ja tiesimme, että tämä on tässä. Ilman sen ns. suurempaa draamaa, erosimme. Minä ihastuneena tunnustin tunteeni, tuttavamies samoin, päätimme katsoa mitä aika tuo tullessaan. Nyt 4vuoden jälkeen seurustelemme yhä tiiviisti tuttavamiehen kanssa ja rakastan häntä todella suuresti. Paljon olemme kokeneet ja tasapainoiluakin on ollut, mutta kyllä se suuri rakkaus yhdistää. Toki tämä on oma tilanteeni, olisihan tässä voinut huonommin käydä ja olisin jälkikäteen katunut, mutta onneksi niin ei tapahtunut, itse olen erittäin tyytyväinen nyt, minulla on elämänkumppani, ei pelkkää hyvää ystävää :)