Kun ei saa ajatuksiltaan unta..

Vaikeaa ymmärtää lääkäreiden sielunelämää - jotenkin tulee ihan hakematta mieleen aika jolloin syöpäpotilaille ei kerrottu mistä on kyse - sellainenkin aika on ollut.
Kaikessa muussa on ihan tarpeeksi kestämistä - arkipäivän vaikeudet - ruuanlaitto, kun mikään ei maistu jne-
Joka ei ole omaistaan/läheistään nähnyt kärsivän levinneestä syövästä ei myöskään ymmärrä, miltä se tuntuu. Pahalta.
Sisimmässään haluaa uskoa, että syöpä voitetaan - mutta niin ei vain käy - kun on tarpeeksi levinnyt edessä on
" oireenmukainen hoito" - eli saadaan mahdollisesti hiukan lisäaikaa sytojen ansiosta - mutta kokonaistilanteeseen eivät auta. Väistämätön on edessä.

Pahin syöpä yhteiskunnassa on kaiken maailman mutiaiset, jotka tulevat suomeen ja tappavat yhteiskunnan, kuin syöpäsolu. Lääkäri poistaa syövän väkisin vaikka leikkaamalla, samoin tulisi tehdä näille raiskaaja-mamuille. Pois suomineidon kehosta.

Joo, ei tarvii synkistää ei, mutta on sellainenkn pointti että monet ovat auttamassa tätä potilasta joka ei ikinä tule huolimaan yhdenkään ulkopuolisen, sivullisen apua.
Kaikilla on oma elämänsä, eikä kukaan vaadi tai halua tietää mitä tarkkaa ennustetta - mutta on yhtä kohtuutonta että omaisten täytyy olla kuukausi-vuorikaupalla olla varpaillaan että jos se nyt tarviikin apua enemmän - arvausten perusteella on hyvin hankalaa toimia eikä kukaan ole ajatustenlukija.
Faktat ovat faktoja, sille ei voi mitään - saahan sitä kietoutua vaalenpunaiseen usvaan ja kuvitella että kaikk´on niin hyvin, niin hyvin. Vaan kun ei ole.

AH mmbpp kirjoitti:

Joo, ei tarvii synkistää ei, mutta on sellainenkn pointti että monet ovat auttamassa tätä potilasta joka ei ikinä tule huolimaan yhdenkään ulkopuolisen, sivullisen apua.
Kaikilla on oma elämänsä, eikä kukaan vaadi tai halua tietää mitä tarkkaa ennustetta - mutta on yhtä kohtuutonta että omaisten täytyy olla kuukausi-vuorikaupalla olla varpaillaan että jos se nyt tarviikin apua enemmän - arvausten perusteella on hyvin hankalaa toimia eikä kukaan ole ajatustenlukija.
Faktat ovat faktoja, sille ei voi mitään - saahan sitä kietoutua vaalenpunaiseen usvaan ja kuvitella että kaikk´on niin hyvin, niin hyvin. Vaan kun ei ole.

Lue lisää

Onkologihan on toiminut aivan oikein, ei heilläKÄÄN mitään kristallipalloa ole. Ja jos sairastuneen vointi huononee ja hän ei ota apua vastaan niin sitten ei oikein muuta mahdollisuutta ole kuin sairaalahoito (ei akuuttiosastolla!!).

Eihän onkologi tilannetta valottaessaan ole antanutkaan kuvaa siitä että kaikki on hyvin...

Voimia tälle sairastuneelle ja omaisten kannattaisi kääntyä esim. psykologin puoleen tilanteen ollessa näin ahdistava. Siellä saisi purkaa sitä ahdistusta, joka ymmärrettävästi omaisella on suuri.


Kutet toteat, faktat ovat faktoja, mm. se, ettei kukaan, ei kukaan voi ennustaa miten nopeasti vointi huononee, miten henkilö tulee menehtymään sairauteensa jne.

Arvaamaan ei kukaan lähde miten tilanne kehittyy.

AH mmbpp kirjoitti:

Joo, ei tarvii synkistää ei, mutta on sellainenkn pointti että monet ovat auttamassa tätä potilasta joka ei ikinä tule huolimaan yhdenkään ulkopuolisen, sivullisen apua.
Kaikilla on oma elämänsä, eikä kukaan vaadi tai halua tietää mitä tarkkaa ennustetta - mutta on yhtä kohtuutonta että omaisten täytyy olla kuukausi-vuorikaupalla olla varpaillaan että jos se nyt tarviikin apua enemmän - arvausten perusteella on hyvin hankalaa toimia eikä kukaan ole ajatustenlukija.
Faktat ovat faktoja, sille ei voi mitään - saahan sitä kietoutua vaalenpunaiseen usvaan ja kuvitella että kaikk´on niin hyvin, niin hyvin. Vaan kun ei ole.

Lue lisää

Ai, omaisistako tässä olikin kyse. Omaisten jaksamisesta auttaa syöpäsairasta lähimmäistään? Hei haloo. Kuka siitä porukasta tarvitsee sitä jaksamista eniten? Omainenko vaiko se syöpäpotilas???
Jokainen meistä on tarvinnut jo syntyessään toisen apua. Onneksi meidän äidit ovat jaksaneet edes jotenkin meitä hoitaa jotta olemme yleensä hengissä. Toivottavasti meistä jokainen saa tätä samaa apua myös aina silloin kun sitä elämässämme tarvitsemme - sairaana, vanhuksena jne. Ja toivottavasti meistä kukaan EI olisi noin itsekäs että kokee JOUTUVANSA uhrautumaan läheisensä vuoksi. On se kyllä kummallinen ajatus läheiseltä että JOUTUU "odottamaan" epätietoisena toisen kuolemaa, koska jos hän ei kuole niin läheinen joutuu uhraamaan omaa aikaansa..... En halua ymmärtää tällaista itsekkyyttä!

lllllllllllppppppppp kirjoitti:

Ai, omaisistako tässä olikin kyse. Omaisten jaksamisesta auttaa syöpäsairasta lähimmäistään? Hei haloo. Kuka siitä porukasta tarvitsee sitä jaksamista eniten? Omainenko vaiko se syöpäpotilas???
Jokainen meistä on tarvinnut jo syntyessään toisen apua. Onneksi meidän äidit ovat jaksaneet edes jotenkin meitä hoitaa jotta olemme yleensä hengissä. Toivottavasti meistä jokainen saa tätä samaa apua myös aina silloin kun sitä elämässämme tarvitsemme - sairaana, vanhuksena jne. Ja toivottavasti meistä kukaan EI olisi noin itsekäs että kokee JOUTUVANSA uhrautumaan läheisensä vuoksi. On se kyllä kummallinen ajatus läheiseltä että JOUTUU "odottamaan" epätietoisena toisen kuolemaa, koska jos hän ei kuole niin läheinen joutuu uhraamaan omaa aikaansa..... En halua ymmärtää tällaista itsekkyyttä!

Lue lisää

Onhan se varsinaista itsekkyyttä että kaikesta omasta on luopunut, jättäen oman kotinsa, elämänsä ikääkuin laakereille lepäämään - sekin että huoletii toisen kodista - ruuat, siivoamiset - lääkkeet ajallaan - huolehtii toisen vaatteista - aivan kaikesta,juu, on se samperi soikoon itsekkytttä - niin vain on ettei ketään muuta tämä homma kiinnosta - sukulaisia on pilvin pimein mutta kaikki niin kiinni omissa surkeissa elämissään ettei vakavasti syöpäsairaalle riitä ajatustakaan, täytyy myöntää että toisesta huolehtiminen kaikinpuolin parhain päin on, joo, kyllä sen täytyy olla itsekkyyttä....jos jonkun ymmärtämisen taso on tuollainen kuin ed.kirjoittajan - olisi parempi että keskittyy vain olemaan oma ihana itsensä - eikä ota ongelmia asioista joista ei ymmärrä hönkäyksen pöläystäkään.
EI kukaan pyydä sinua ymmärtämään. Kun et kuitenkaan ymmärrä.

sama zzII kirjoitti:

Onhan se varsinaista itsekkyyttä että kaikesta omasta on luopunut, jättäen oman kotinsa, elämänsä ikääkuin laakereille lepäämään - sekin että huoletii toisen kodista - ruuat, siivoamiset - lääkkeet ajallaan - huolehtii toisen vaatteista - aivan kaikesta,juu, on se samperi soikoon itsekkytttä - niin vain on ettei ketään muuta tämä homma kiinnosta - sukulaisia on pilvin pimein mutta kaikki niin kiinni omissa surkeissa elämissään ettei vakavasti syöpäsairaalle riitä ajatustakaan, täytyy myöntää että toisesta huolehtiminen kaikinpuolin parhain päin on, joo, kyllä sen täytyy olla itsekkyyttä....jos jonkun ymmärtämisen taso on tuollainen kuin ed.kirjoittajan - olisi parempi että keskittyy vain olemaan oma ihana itsensä - eikä ota ongelmia asioista joista ei ymmärrä hönkäyksen pöläystäkään.
EI kukaan pyydä sinua ymmärtämään. Kun et kuitenkaan ymmärrä.

Lue lisää

Valitettavasti se on tämän omaisen osa nyt. Kunnioitettavaa että on tällaisen vaihtoehdon valinnut, siis että jättänyt "oman elämänsä laakereilleen lepäämään" kun se kerran on ollut mahdollista, kaikille se ei ole hyvällä tahdollakaan.Osoittaa suurta lähimmäisenrakkautta, vaikka toisaalta sitten täällä purnaakin osaansa ja etsii syytä pahaan oloonsa ja luopumisen tuskaan lääkäreistä.

Kirjoituksesta kuitenkin huokuu ahdistuneisuus ja se että tarvitsisi jonkun jonka kanssa jakaa pahaa oloaan. Potilasta hoitavat lääkärit kuitenkin keskittyvät lähinnä potilaan lääketietelliseen hoitoon ja resurssit eivät riitä huomioimaan sitä potilaan arkielämää ja omaista. Juuri sen vuoksi on olemassa nämä syöpäyhdistykset sun muut vertaistukipalvelut, joista saa halutessaan tukea ja neuvoa, myös omainen. tämä palstakin visi olla sellainen jos van hyvää tahtoa löytyisi.

Lopuksi kommentoisin että lääkäri ei saa koskaan viedä vakavasti sairaaltakaan kaikkea toivoa eikä alkaa elinaikaennustetta synkistelemään. Se jos mikä olisi sitä ammattitaidottomuutta.

Eikö ole kummallista että usein oman ja läheisten kuolevaisuuden oivaltaa kunnolla vasta sen jälkeen kun itse tai joku läheisistä sairastuu. Siihen saakka terveyttä ja elämän rajattomuutta pitää itsestäänselvyytenä. Sitä huomaa että tämä maallinen tomumaja ei olekaan kuolematon vaan loppujen lopuksi aika hauras ja haavoittuva.

Joillakin elämä loppuu kuin valokatkaisijasta napsauttamalla jolloin vääjäämättömään valmistautumiseen ei ole aikaa ja surutyö on sillä muodoin erilaista kuin hänen kohdallaan, jonka elämä hiljalleen väistämättä lipuu kohti viimeistä satamaa. Aina surutyö ja luopuminen tekee kipeää vaikka ymmärtäisikin sen että joidenkin kohdalla kuolema loppujen lopuksi on armollinen. Se ei silti poista jälkeenjääneiden kaipuuta ja ikävää.

Voimia Lysy 10 ja voimaannuttavia valoisia kevätpäiviä sinulle myös. Se että jaksaa nähdä elämässä myös valoisia ja positiivisia puolia auttaa myös taistelussa vaikeaa sairautta vastaan tai ainakin sairaus tuntuu keveämmältä kantaa.

IkiMuori kirjoitti:

Voimia Lysy 10 ja voimaannuttavia valoisia kevätpäiviä sinulle myös. Se että jaksaa nähdä elämässä myös valoisia ja positiivisia puolia auttaa myös taistelussa vaikeaa sairautta vastaan tai ainakin sairaus tuntuu keveämmältä kantaa.

Lue lisää

Kiitos, samoin sinulle ja palstan lukijoille - nauttikaa luvassa on lämpöä ja valoisuutta.

Ni mikä niissä on "uskomatonta". Tietääkseni täällä kirjoitetaan anonyyminä ja oletan että sin et IkiMuoriakaan etkä hänen taustaansa tiedä etkä tunne.
Mutta positiivista mielenmaisemaa sinullekin. Elämä on tässä janyt, riippuu meistä itsestämme minkälaisen siitä rakennamme. Kohtalollemme emme kukainenkaan voi edelleenkään mitään.