Kerskuva veli

Veljeni kehuskelee jatkuvasti. Suhteemme on käsitykseni mukaan hänen osaltaan mennyt kilpailemiseksi = "minulla menee paremmin kuin sinulla" - sitä hän yrittää osoittaa. Sinänsä sellaiseen ei ole erityistä syytä, en ole poikkeuksellisen rikas tms. Ainoa mitä minulla on, on se että päätin ryhtyä opiskelemaan.

Veli on minuun yhteydessä minuun yleensä vain, kun hänelle on sattunut jotakin upeaa. Minusta on kiva, että hänellä on joku jolle "jakaa iloiset asiat", mutta se, että keskustelu koostuu vain näistä ja näiden korostamisesta sekä alleviivaamisesta ärsyttää. Jos minä puolestani kerron positiivista asioista, kuten asuntoni menemisestä kaupaksi, niin hän toteaa aha ja vaihtaa heti puheenaihetta. Hän vaihtaa puheenaihetta myös, jos ylipäänsä puhun muista aiheista kuin kohtaamistani kielteisistä asioista. Voin puhua hänelle elämästäni vain jos se koskee valittamista. Minulla on siis velvollisuus iloita hänen onnistumista mutta hän on täysin haluton iloitemaan minun puolestani.

Asiat, joilla hän kehuskelee eivät ole sinänsä erityisiä, ihan tavallisia asioita. Ne muuttavat luonnettaan kehuiksi vain lähinnä veljen lisäämien adjektiivien ja suurentelun johdosta.

Eikö ihmiset yleensä kersku ja kehuskele pääasiallisesti silloin kun ovat pohjimmiltaan tyytymättömiä johonkin omassa elämässään tavoitteena peitellä asiaa? Näin olen veljestäni päätellyt ja sen ajatuksen turvin yritän pitää pääni kylmänä. En viitsi vastailla edes kaikkiin puheluihin, lähinnä sen verran, ettei veli ala ajatella että olen katkaissut välit.