Mistä kaikki viha oikein kumpua?????

Peloista, kateudesta, luuloista, ahneudesta, välinpitämättömyydestä (siis rakkaudettomuudesta), tietämättömyydestä, kylmyydestä, inhimillisyyden, suvaitsevaisuuden ja empatiakyvyn puuttumisesta, j n e ...

kun joku kuolee tulee esille se oikea ahne ihminen. vanhempani kuoltua olen minä saanut kaikki syytteet, mutta asialliseen keskusteluun ei siskokset rupea.
siis ett ole yksin... elä välitä ! jos perunkirjat on tehty ja valitusaika mennyt umpeen niin yritä elää omaa elämääsi.
onhan se kivaa jos on hyvät välit sukuun mutta siihen tarvitaan myöskin se toinen osapuoli.
mitähän vanhempamme oisi ajatelleet jos oisivat tienneet mitä tapahtui heidän kuoltuaan...
sanon vain että ahneella on pas...nen loppu :)

Se johtuu siitä kun omaisista on iaka jättänyt ja sinä asut heidän lapsuuden kodissa jonka ostit miehesi kanssa ja muita sisaruksia ottaa päähän se ja nyt vasta heräävät niiden tavaroiden perään kun muut ovat kuolleet ja ovat myöhässä. Ilmoitat ihan suoraan että et tiedä mistään näistä tavaroista ja kun perunkirjoitus on tehty ja toimitettu viranomaisille ja perinnön jaot on myös tehty niin sen jälkeen on turha esittää mitään vaatimuksia ja sinulla on laki puolellasi ja sanot että ei voisi vähempää kiinosta. varastamisesta on turha puhua kun ei muut voi todistaa mitään että silleen.

En vain jaksa uskoa, että omaisten tarvitsisi olla mitenkään kateellisia tämän talon ja pienen tontin omistamisesta. He ovat aina olleet tervetulleita käymään, kunhan asiasta on etukäteen sovittu. En ole halunnut yhtään mitään heidän vanhemmiltaan, mutta isoäiti halusi jättää muutamia vanhoja huonekaluja ja joitain itsetekemiään käsitöitä tyttäreillemme "kapioiksi". Samoja ovat saaneet toki myös hänen tyttäriensä lapset. Minusta isovanehmmat olivat todella tasapuolisia kaikessa, mutta koska me asuimme ihan lähellä, toki meidän lapsemme tulivat ehkä tutuimmiksi ja läheisimmiksi.

En aio tätä taloa myydä, vaan odotan että saan lapsemme aikuisikään ja sitten mietin asiaa uudestaan. Tietysti myös työpaikan on säilyttävä, että minulla on varaa pitää omakotitaloa. Miesystäväni omistaa vielä oman asunnon toisaalla mutta olemme miettineet yhteenmuuttoa, jonkun ajan kuluttua.
Ehkä on pidettävä vain rauhallinen ja silti jämäkkä asenne. Meillä on oma elämä ja olimme puhuneet jo aiemmin miehenikin kanssa, että jos jompikumpi kuolee aiemmin, on ihan sallittavaa ja ymmärrettävää solmia uusi parisuhde. Me olimme perheihmisiä, ja lasten hyvinvointi on kuitenkin nro 1.

kesää kohti :o)