Hälyyttävää...

Jos oikein pilkkua piipataan niin pari asiaa tuosta kohuartikkelista.

"Narsismi YKSI syy perhesurmiin."

"viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes"

Mitä nämä viimeisimmät tiedot ovat ?

"Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän"

Kenen diagnooseja ?

"Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua"

Oli kyse narsismista tai ei, tässä apua on haettu mutta jostain syystä tuollaisia putka-aamunkaan jälkeisiä avunpyyntöjä ei kuulla vakavasti. Eli hekin ("narsistit") joutuvat hakemaan turhaan apua.

Mulle nyt on ihan sama onko narsisti tai ei tuokaan mies mutta jotain pitäis tapahtua että ihmisiä ihan oikeasti kuunneltaisiin ennen kuin pakotetaan kuuntelemaan. Scarya.

lynett kirjoitti:

Jos oikein pilkkua piipataan niin pari asiaa tuosta kohuartikkelista.

"Narsismi YKSI syy perhesurmiin."

"viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes"

Mitä nämä viimeisimmät tiedot ovat ?

"Narsismi on lisääntynyt selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana, tai ainakin diagnooseja on tullut esille aiempaa enemmän"

Kenen diagnooseja ?

"Hiljattaisessa perhesurmatapauksessa esille nousi tekijän yritys hakeutua hoitoon. Sitä ei hänelle kuitenkaan pystytty tarjoamaan ja seuraukset olivat kammottavat. Polon mukaan narsismin vakavuutta ei olla aiemmin Suomessa täysin ymmärretty. Tästä syystä narsismin uhrit joutuvat usein turhaan etsimään apua"

Oli kyse narsismista tai ei, tässä apua on haettu mutta jostain syystä tuollaisia putka-aamunkaan jälkeisiä avunpyyntöjä ei kuulla vakavasti. Eli hekin ("narsistit") joutuvat hakemaan turhaan apua.

Mulle nyt on ihan sama onko narsisti tai ei tuokaan mies mutta jotain pitäis tapahtua että ihmisiä ihan oikeasti kuunneltaisiin ennen kuin pakotetaan kuuntelemaan. Scarya.

Lue lisää

Mun mielipide on se, että siihen päähän, jossa näitä ongelmia syntyy pitäisi puuttua, eikä vain tyytyä hoitamaan seurauksia.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Mun mielipide on se, että siihen päähän, jossa näitä ongelmia syntyy pitäisi puuttua, eikä vain tyytyä hoitamaan seurauksia.

Totta kai mutta aina ei ehditä mukaan.

Mä en vain tiedä miten näihin asioihin päästäisiin etukäteen tässä nykymaailmassa tai varsinkaan siinä vaikuttamaan.

lynett kirjoitti:

Totta kai mutta aina ei ehditä mukaan.

Mä en vain tiedä miten näihin asioihin päästäisiin etukäteen tässä nykymaailmassa tai varsinkaan siinä vaikuttamaan.

Nyky-yhteiskunnasta puuttuu kokonaan itseään valvova elementti. Se on kuin narsismi tai narsisti.

Meillä on paljon sellaisia tabuja, joiden osallisuuteen ei vaan vieläkään ole sovelista puuttua.
Meillä on myös hurja epätasa-arvoisuus tietyissä asioissa ja edelleen varaa teettää lapsia sinne, missä niitä vähiten on edellytyksiä hoitaa....(vrt. kotihoidontuen käyttäjät)

Näistä minä lähtisin. Murentaisin suomalaisen äiti-myytin.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnasta puuttuu kokonaan itseään valvova elementti. Se on kuin narsismi tai narsisti.

Meillä on paljon sellaisia tabuja, joiden osallisuuteen ei vaan vieläkään ole sovelista puuttua.
Meillä on myös hurja epätasa-arvoisuus tietyissä asioissa ja edelleen varaa teettää lapsia sinne, missä niitä vähiten on edellytyksiä hoitaa....(vrt. kotihoidontuen käyttäjät)

Näistä minä lähtisin. Murentaisin suomalaisen äiti-myytin.

Lue lisää

Minä murentaisin ydinperhemyytin. Ja oikeutuksen individualismin vaatimuksiin ja palauttaisin laajemmat yhteisöt perusolemisen muodoksi, jossa kaikki osallistuvat sen yhden lapsen kasvattamiseen sen lapsen tulevaisuuteen tähdäten.

Ja sekin ei-individualismi ja muu kaikki yksilöllinen kaikkivoipaisuus hyljäten. Niin, että oppii olemaan maailmassa, missä on muitakin.

M.B. kirjoitti:

Minä murentaisin ydinperhemyytin. Ja oikeutuksen individualismin vaatimuksiin ja palauttaisin laajemmat yhteisöt perusolemisen muodoksi, jossa kaikki osallistuvat sen yhden lapsen kasvattamiseen sen lapsen tulevaisuuteen tähdäten.

Ja sekin ei-individualismi ja muu kaikki yksilöllinen kaikkivoipaisuus hyljäten. Niin, että oppii olemaan maailmassa, missä on muitakin.

Lue lisää

Pakko kyllä kyseenalaistaa oma kirjoitus tuohon loppuun viitate: ei-individualismi ja muu kaikki yksilöllinen kaikkivoipaisuus hyljäten.

Ei-individualismi, mitäköhän ihmettä ajattelin kun kirjoitin tuon??

M.B. kirjoitti:

Minä murentaisin ydinperhemyytin. Ja oikeutuksen individualismin vaatimuksiin ja palauttaisin laajemmat yhteisöt perusolemisen muodoksi, jossa kaikki osallistuvat sen yhden lapsen kasvattamiseen sen lapsen tulevaisuuteen tähdäten.

Ja sekin ei-individualismi ja muu kaikki yksilöllinen kaikkivoipaisuus hyljäten. Niin, että oppii olemaan maailmassa, missä on muitakin.

Lue lisää

"Minä murentaisin ydinperhemyytin."

- Miten kuvittelet tämän eroavan äitimyytin murtamisesta?

ent.ilkikurimus kirjoitti:

"Minä murentaisin ydinperhemyytin."

- Miten kuvittelet tämän eroavan äitimyytin murtamisesta?

En usko, että murtamiset eroavat millään tavalla toisistaan, oli murrettavana sitten mikä vaan myytti.

Minä en ole törmännyt äitimyyttiin, niin en tiedä mitä se on, ydinperhemyyttiin kylläkin olen törmännyt.

Sellaiseen, jossa perhe on ensinnäkin pyhä, toisekseen sen pitää olla tietynlainen ollakseen perhe ja kolmanneksi sen pitää olla kunnioitttavan hyvä osa yhteiskunnan rakennetta toimivana perusosana - minkä käsitin tarkoittavan uraputki-työ-elintaso-kulutus - härdelliä ensisijaisesti.

Äitimyytti kuulostaa joltakin, joka pyörii äidin ympärillä, ydinperhemyytti pyörii perheen ympärillä, myös isän hartioita rasitaen ja luultavimmin myös isän mielen raskauttavimmin mustaten.

Mikä on äitimyytti?

M.B. kirjoitti:

En usko, että murtamiset eroavat millään tavalla toisistaan, oli murrettavana sitten mikä vaan myytti.

Minä en ole törmännyt äitimyyttiin, niin en tiedä mitä se on, ydinperhemyyttiin kylläkin olen törmännyt.

Sellaiseen, jossa perhe on ensinnäkin pyhä, toisekseen sen pitää olla tietynlainen ollakseen perhe ja kolmanneksi sen pitää olla kunnioitttavan hyvä osa yhteiskunnan rakennetta toimivana perusosana - minkä käsitin tarkoittavan uraputki-työ-elintaso-kulutus - härdelliä ensisijaisesti.

Äitimyytti kuulostaa joltakin, joka pyörii äidin ympärillä, ydinperhemyytti pyörii perheen ympärillä, myös isän hartioita rasitaen ja luultavimmin myös isän mielen raskauttavimmin mustaten.

Mikä on äitimyytti?

Lue lisää

"Ydinperhemyytti"kin on rakennettu narsismin perikuvan - naisen - ympärille. On ajateltu, että naisen halutessa olla äiti sitä tulee tukea luomalla malli, jossa nainen saa kutsumustaan rauhassa noudattaa. Syntyi (ydin)perhe, jossa elättäjä ja kaikesta vastaava on mies.
Sittemmin ymmärrettiin, että kaikki naiset eivät pysty olemaan narsismissaan niin suvaitsevaisia, että suvaitsisivat EDES elättävää puolisoa saman katon alla: syntyi yksinhuoltajuus ja myöhemmin sen rahoitus veronmaksajien pussista.

Laki on mennyt niin pitkälle suojellessaan äitejä/yksinhuoltajia, että heillä on oikeus jopa kiistää lapsensa toisen vanhemman henkilöllisyys/jättää se ilmoittamatta - ilman mitään sanktioita. Toisaalta myös vahvistetaan isyyksiä sen kummemin testaamatta. Joka vuosi syntyy Suomessakin useita lapsia "väärille" isille. Aviomies on näin "rikoksen" kohteena.

Tätä sanoisin jo äititerrorismiksi. Lapsi on jäänyt pahasti jakoihin naisen oikeuksiin verrattuna.

Fakta on, että suurin prosentuaalinen osuus ongelmalapsista (avo- tai laitoshoitoon sijoitetuista) tulee yh-perheistä tai uusioperheistä. Karrikoiden voidaan myös ajatella, että yh:jien lapsia ovat aina kasvattaneet "koko kylä"....eikä heistä se kyllä näy....mikäli se pitäisi näkyä normaalia parempana selviytymisenä tässä maailmassa....

M.B. kirjoitti:

Minä murentaisin ydinperhemyytin. Ja oikeutuksen individualismin vaatimuksiin ja palauttaisin laajemmat yhteisöt perusolemisen muodoksi, jossa kaikki osallistuvat sen yhden lapsen kasvattamiseen sen lapsen tulevaisuuteen tähdäten.

Ja sekin ei-individualismi ja muu kaikki yksilöllinen kaikkivoipaisuus hyljäten. Niin, että oppii olemaan maailmassa, missä on muitakin.

Lue lisää

et varmaankaan ole yksinhuoltajan kakara, et

ent.ilkikurimus kirjoitti:

"Ydinperhemyytti"kin on rakennettu narsismin perikuvan - naisen - ympärille. On ajateltu, että naisen halutessa olla äiti sitä tulee tukea luomalla malli, jossa nainen saa kutsumustaan rauhassa noudattaa. Syntyi (ydin)perhe, jossa elättäjä ja kaikesta vastaava on mies.
Sittemmin ymmärrettiin, että kaikki naiset eivät pysty olemaan narsismissaan niin suvaitsevaisia, että suvaitsisivat EDES elättävää puolisoa saman katon alla: syntyi yksinhuoltajuus ja myöhemmin sen rahoitus veronmaksajien pussista.

Laki on mennyt niin pitkälle suojellessaan äitejä/yksinhuoltajia, että heillä on oikeus jopa kiistää lapsensa toisen vanhemman henkilöllisyys/jättää se ilmoittamatta - ilman mitään sanktioita. Toisaalta myös vahvistetaan isyyksiä sen kummemin testaamatta. Joka vuosi syntyy Suomessakin useita lapsia "väärille" isille. Aviomies on näin "rikoksen" kohteena.

Tätä sanoisin jo äititerrorismiksi. Lapsi on jäänyt pahasti jakoihin naisen oikeuksiin verrattuna.

Fakta on, että suurin prosentuaalinen osuus ongelmalapsista (avo- tai laitoshoitoon sijoitetuista) tulee yh-perheistä tai uusioperheistä. Karrikoiden voidaan myös ajatella, että yh:jien lapsia ovat aina kasvattaneet "koko kylä"....eikä heistä se kyllä näy....mikäli se pitäisi näkyä normaalia parempana selviytymisenä tässä maailmassa....

Lue lisää

Hui, kun kuullosti ikäänkuin katkeroituneen eronneen joutuneen isän/miehen kirjoitukselta...

Mutta joo....äitimyytistä sen verran, että sitä on aikas vaikea murtaa...johtuen ihan biologiastakin...kun äidin kohdussa se lapsi kasvaa, äiti sen lapsen synnyttää ja myös imettää...

Että tavallaan jo biologia antaa vastuun sen äidille...ihan samoin kuin eläinmaailmassakin...ja hyvin yleisesti isät kasvavat paremmin isän/hoitajan rooliinsa vasta sitten, kun lapsi kävelee, kykenee puhumaan...että kyllä siinä helposti vuosikin vierähtää...

"Fakta on, että suurin prosentuaalinen osuus ongelmalapsista (avo- tai laitoshoitoon sijoitetuista) tulee yh-perheistä tai uusioperheistä."

Tuo on varmasti totta...mutta ennemminkin sanoisin, että lapset tulevat ongelma ja rikkinäiistä perheistä...

Alkuun heilläkin on ollut se ensimmäinen perhe johon he ovat syntyneet toivon mukaan odotettuina ja toivottuina...

Jossain kohtaa vanhempien välille on tullut ongelmia...on erottu...mutta uskoisin että tuskin äidit/naiset on enemmistönä "syyllisiä" eroihin...

Oman mutu tuntumani mukaan perheissä ...miehet ny kuitenkin ovat väkivaltaisempia, juovat enemmän, pettävät useammin kuin naiset...

Tuossa joitain yleisiä syitä...miksi naiset haluavat erota...

En usko, että äiti/nainen valitsee yksinhuoltajuutta kovin heppoisin perustein...vaikkei nykyään elättäjää enää tarvitsekkaan...

mitä tulee noihin yh-äitien lapsiin...yh, tulee sanoista yksinhuoltaja...niin yh äitien lapsillakin on isä...joka toki voi huolehtia lapsistaan , nykyäänhän on enenevissä määrin jopa päädytty ratkaisuun jota nimitetään yhteyshuoltajuudeksi...

lasten ollessa huoltajansa luona...kulloinenkin huoltaja kantaa sen päävastuun...hoitaa, ruokkii, kasvattaa lapsia...tarjoaa lapsille kodin...jossa voi/saa olla lapsi...jota rakastetaan...toimitaan lapsen parhaaksi...

Riippumatta siitä, että vanhemmat ovat eronneet...

En tiedä...onko sinulla lapsia...mutta kovin tunnut kuitenkin kritisoivan pelkästään äitejä...kirjoituksessasi ei tullut esiin...miten isä voisi auttaa/tukea sitä entistä puolisoaan...noissa tilanteissa/ongelmissa...etteivät lapset joutuisi..."yhteiskunnan hoiteisiin"...

Että jos ajatellaan...että yh:n lasta kasvattaa "koko kylä"...
niin toki kylään kuuluu myös lapsen isä, kuin myös suku hänen puoleltaan...

valitettavan usein vain nykylapsilta puuttuu kokonaan se miehen malli...
tai se on juova ja väkivaltainen mies...joka viis välittää lapsistaan...kunhan vain kadehtii niitä yh-äitien tukia, lapsilisiä yms.

mitä kodinhoitotukeen tulee...niin eniten sitä kannatetaan ns. maatalous piireissä...joissa pitkät perinteet sille, että äidit ovat kotona...

"...mikäli se pitäisi näkyä normaalia parempana selviytymisenä tässä maailmassa."

Tuosta jäin miettimään...mitähän tuo normaalia parempi selvityminen tässä maailmassa...mahtaa pitää sisällään...

5+1=6 kirjoitti:

Hui, kun kuullosti ikäänkuin katkeroituneen eronneen joutuneen isän/miehen kirjoitukselta...

Mutta joo....äitimyytistä sen verran, että sitä on aikas vaikea murtaa...johtuen ihan biologiastakin...kun äidin kohdussa se lapsi kasvaa, äiti sen lapsen synnyttää ja myös imettää...

Että tavallaan jo biologia antaa vastuun sen äidille...ihan samoin kuin eläinmaailmassakin...ja hyvin yleisesti isät kasvavat paremmin isän/hoitajan rooliinsa vasta sitten, kun lapsi kävelee, kykenee puhumaan...että kyllä siinä helposti vuosikin vierähtää...

"Fakta on, että suurin prosentuaalinen osuus ongelmalapsista (avo- tai laitoshoitoon sijoitetuista) tulee yh-perheistä tai uusioperheistä."

Tuo on varmasti totta...mutta ennemminkin sanoisin, että lapset tulevat ongelma ja rikkinäiistä perheistä...

Alkuun heilläkin on ollut se ensimmäinen perhe johon he ovat syntyneet toivon mukaan odotettuina ja toivottuina...

Jossain kohtaa vanhempien välille on tullut ongelmia...on erottu...mutta uskoisin että tuskin äidit/naiset on enemmistönä "syyllisiä" eroihin...

Oman mutu tuntumani mukaan perheissä ...miehet ny kuitenkin ovat väkivaltaisempia, juovat enemmän, pettävät useammin kuin naiset...

Tuossa joitain yleisiä syitä...miksi naiset haluavat erota...

En usko, että äiti/nainen valitsee yksinhuoltajuutta kovin heppoisin perustein...vaikkei nykyään elättäjää enää tarvitsekkaan...

mitä tulee noihin yh-äitien lapsiin...yh, tulee sanoista yksinhuoltaja...niin yh äitien lapsillakin on isä...joka toki voi huolehtia lapsistaan , nykyäänhän on enenevissä määrin jopa päädytty ratkaisuun jota nimitetään yhteyshuoltajuudeksi...

lasten ollessa huoltajansa luona...kulloinenkin huoltaja kantaa sen päävastuun...hoitaa, ruokkii, kasvattaa lapsia...tarjoaa lapsille kodin...jossa voi/saa olla lapsi...jota rakastetaan...toimitaan lapsen parhaaksi...

Riippumatta siitä, että vanhemmat ovat eronneet...

En tiedä...onko sinulla lapsia...mutta kovin tunnut kuitenkin kritisoivan pelkästään äitejä...kirjoituksessasi ei tullut esiin...miten isä voisi auttaa/tukea sitä entistä puolisoaan...noissa tilanteissa/ongelmissa...etteivät lapset joutuisi..."yhteiskunnan hoiteisiin"...

Että jos ajatellaan...että yh:n lasta kasvattaa "koko kylä"...
niin toki kylään kuuluu myös lapsen isä, kuin myös suku hänen puoleltaan...

valitettavan usein vain nykylapsilta puuttuu kokonaan se miehen malli...
tai se on juova ja väkivaltainen mies...joka viis välittää lapsistaan...kunhan vain kadehtii niitä yh-äitien tukia, lapsilisiä yms.

mitä kodinhoitotukeen tulee...niin eniten sitä kannatetaan ns. maatalous piireissä...joissa pitkät perinteet sille, että äidit ovat kotona...

"...mikäli se pitäisi näkyä normaalia parempana selviytymisenä tässä maailmassa."

Tuosta jäin miettimään...mitähän tuo normaalia parempi selvityminen tässä maailmassa...mahtaa pitää sisällään...

Lue lisää

Aluksi: en ota kantaa siihen, mitä epäilet MINUN henkilönä edustavan. Arvelusi kertoo sinusta paljon enemmän kuin minusta koskaan.

Jos haluat puhua aiheesta, se sopii - jos minusta henkilönä, siihen EN osallistu. Onko ymmärretty?


"kirjoituksessasi ei tullut esiin...miten isä voisi auttaa/tukea sitä entistä puolisoaan.."

- KOKO TEKTINI KERTOI JUURI SIITÄ, että ÄITIMYYTIN PURKAMINEN/MURENTAMINEN LOISI ISILLE MAHDOLLISUUKSIA EDES OMIEN BIOLOGISTEN LASTENSA SUHTEEN. Äititerrorin ylläpitäminen toimii päinvastoin...tavalla, joka on nykyisin vallalla oleva. Sinäkin silti näyt lähtevän siitä, että isä olkoon VAIN äidin apuna/tukena. Ei vastuussa!!!!! Tuollaiset kivikautiset ajatukset pitäisi kitkeä jokaisen päästä, jos muutosta halutaan saada....

"Oman mutu tuntumani mukaan perheissä ...miehet ny kuitenkin ovat väkivaltaisempia, juovat enemmän, pettävät useammin kuin naiset..."

- Kuten sanoit mutua on - eikä perustu tietoon.

"En usko, että äiti/nainen valitsee yksinhuoltajuutta kovin heppoisin perustein...vaikkei nykyään elättäjää enää tarvitsekkaan..."

- Näin käy kuule paljon useammin kuin meistä kumpikaan haluaa ymmärtää....LAISKA TARVITSEE ELÄTTÄJÄN AINA!
Elättäjäksi onkin joutunut nykyisin lapsi....lapsesta maksetaan ja se on väärin jos mikä. Kaikesta ei pidä tehdä bisnestä eikä jokaisen oikeutta. Kun näin on käynyt, motiivit hankkia lapsi ovat radikaalisti muuttuneet. En jaksa uskoa, että rahan takia hankittu lapsi olisi samassa asemassa kuin hartaasti - itsensä vuoksi - toivottu lapsi.

"mitä kodinhoitotukeen tulee...niin eniten sitä kannatetaan ns. maatalous piireissä...joissa pitkät perinteet sille, että äidit ovat kotona..."

- Kotihoidon tukea käyttävät pisimpään (maksimiaika) matalan sosioegonimisen aseman äidit; useilla heistä ei ole koulutusta eikä työtä ennen eikä jälkeen tukiajan. Ts. kotihoidon tukea käytetään työn välttelyyn. Yksinhuoltajat ovat tässäkin kunnostautuneet samalla kun valittavat ikuista rahapulaansa.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Aluksi: en ota kantaa siihen, mitä epäilet MINUN henkilönä edustavan. Arvelusi kertoo sinusta paljon enemmän kuin minusta koskaan.

Jos haluat puhua aiheesta, se sopii - jos minusta henkilönä, siihen EN osallistu. Onko ymmärretty?


"kirjoituksessasi ei tullut esiin...miten isä voisi auttaa/tukea sitä entistä puolisoaan.."

- KOKO TEKTINI KERTOI JUURI SIITÄ, että ÄITIMYYTIN PURKAMINEN/MURENTAMINEN LOISI ISILLE MAHDOLLISUUKSIA EDES OMIEN BIOLOGISTEN LASTENSA SUHTEEN. Äititerrorin ylläpitäminen toimii päinvastoin...tavalla, joka on nykyisin vallalla oleva. Sinäkin silti näyt lähtevän siitä, että isä olkoon VAIN äidin apuna/tukena. Ei vastuussa!!!!! Tuollaiset kivikautiset ajatukset pitäisi kitkeä jokaisen päästä, jos muutosta halutaan saada....

"Oman mutu tuntumani mukaan perheissä ...miehet ny kuitenkin ovat väkivaltaisempia, juovat enemmän, pettävät useammin kuin naiset..."

- Kuten sanoit mutua on - eikä perustu tietoon.

"En usko, että äiti/nainen valitsee yksinhuoltajuutta kovin heppoisin perustein...vaikkei nykyään elättäjää enää tarvitsekkaan..."

- Näin käy kuule paljon useammin kuin meistä kumpikaan haluaa ymmärtää....LAISKA TARVITSEE ELÄTTÄJÄN AINA!
Elättäjäksi onkin joutunut nykyisin lapsi....lapsesta maksetaan ja se on väärin jos mikä. Kaikesta ei pidä tehdä bisnestä eikä jokaisen oikeutta. Kun näin on käynyt, motiivit hankkia lapsi ovat radikaalisti muuttuneet. En jaksa uskoa, että rahan takia hankittu lapsi olisi samassa asemassa kuin hartaasti - itsensä vuoksi - toivottu lapsi.

"mitä kodinhoitotukeen tulee...niin eniten sitä kannatetaan ns. maatalous piireissä...joissa pitkät perinteet sille, että äidit ovat kotona..."

- Kotihoidon tukea käyttävät pisimpään (maksimiaika) matalan sosioegonimisen aseman äidit; useilla heistä ei ole koulutusta eikä työtä ennen eikä jälkeen tukiajan. Ts. kotihoidon tukea käytetään työn välttelyyn. Yksinhuoltajat ovat tässäkin kunnostautuneet samalla kun valittavat ikuista rahapulaansa.

Lue lisää

"Aluksi: en ota kantaa siihen, mitä epäilet MINUN henkilönä edustavan"

Niin lueppas uudestaan...en puhunut sinusta mitän, vaan siitä miltä kirjoitus kuullosti minun korviini...sinusta en voi puhua, kun en edes tiedä, oletko mies vain nainen tai onko sinulla lapsia...

En tiedä...kirjoitatko omasta kokemuksestasi vaiko toisen vaiko yleisellä tasolla...mutta viha yh äitejä kohtaan tulee esiin kyllä...

Mutta mitä se auttaa...

mielestäni isä voi kyllä osallistua lastensa hoitoon, ruokkia, vaihtaa vaippoja, pitää lapsen ympäristö siistinä, puhtaana,ja turvallisena siinä kuin äitikin...antaa lapsellen rakkautta, hellyyttä, huolenpitoa, ns. "rajoja", kiitosta ja kannustusta, opettaa elämän arvoja...antaa eväitä elämään...

kaikkea tuota voi tehdä...vaikka se äitikin olemassa...kykeneehän äitikin kaikkeen tuohon...vaikka isäkin on olemassa...ei toisen vanhemman olemassaolo sulje pois tuota mahdollisuutta...

mutta joo tiedän on vanhempia jotka viihaavat toisiaan niin ankarasti...se oma minä...menee lasten edun edelle...vaikka jokainen lastaan rakastava vanhempi tietää, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa...

mitä tulee avieron syihin...
niin muistaakseni ykkösenä on uskottomuus, toisena päihteet...kolmantena läheisyyden ja rakkauden puute...

edelleen "uskon", että miehet ovat uskottomimpia kuin naiset...samoin käyttävät päihteitä enemmän...ja ovat tunnetusti huonoja ilmaisemaan rakkautta ja läheisyyttä...

"LAISKA TARVITSEE ELÄTTÄJÄN AINA!
Elättäjäksi onkin joutunut nykyisin lapsi....lapsesta maksetaan ja se on väärin jos mikä"

Niin laiskalla tarkoitat ilmeisesti yh-äitejä...vaiko ihan kaikkia naisia...mitä tulee lapsesta "maksamiseen"...niin kyllä se yh-lisä on suht pieni verrattuna kahden ansaitsevan puolison talouteen...ja isällä tosiaan on elatusvelvollisuus...siinä kuin äidilläkin...

Monet isät kyllä karttavat sitä...ilmeisesti syystä, että luulevat eksänsä rikastuvan sillä...mutta mietis itse...mistä kaikesta lapset jäävät paitsi...jos isä ei olisi elatusvelvollisuutta ollenkaan...onko se lapsen etu...

"ts. kotihoidon tukea käytetään työn välttelyyn. Yksinhuoltajat ovat tässäkin kunnostautuneet"

No tuo on ilmeisesti sinun tutkimustesi tulos...mieluusti ottaisin siihen faktatietoa...kun itse löysin tällaista tietoa...

"Valintojen ja niiden seurauksien mukaan äidit näyttäisivät jakautuvan kolmeen ryhmään. Noin puolelle äideistä tuen voi katsoa liittyvän hallittuun työn ja perheen yhteensovittamiseen. Nämä äidit käyttävät tukea vanhempainloman jälkeen kunnes lapsi on yksi- tai kaksivuotias.Tässä ryhmässä valtaosa äideistä oli ennen lapsen syntymää jatkuvassa tai toistuvissa määräaikaisissa työsuhteissa tai opiskelemassa, ja he myös palaavat pääsääntöisesti näihin"

"Noin kolmannes äideistä käyttää kotihoidon tukea siihen asti kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tässä ryhmässä korostuu alempi koulutustaso ja heikko aikaisempi kiinnittyminen työmarkkinoille. "

Tuossa tutkimuksessa ei mainittu kyllä yh-äitejä erikseen...mutta tuo alempi koulutustaso ja sosioekonomien asema...ei ole mikään yh-äitien yksinoikeus...

on myös perheitä joissa kumpikaan vanhemmista ei käy töissä...tai vain äiti käy töissä...taustalla saattaa olla noita sinun edellisessä mainitsemisiasi tekijöitä...vanhempien oma rikkonainen lapsuus, päihdeongelmat, rikollisuus, psyyken ongelmia...

mutta edelleen...miten yh äitien mollaaminen auttaa noita lapsia...parantaisko se eroperheiden lasten asemaa...ja millä tavalla jos tuet otettaisiin kokonaan pois...

Millaisena näet noiden noiden esimerkkisi tuen saajien...YH-äidit joilla on matala koulutustaso ja sosioekonominen asema..mahdollisuuden työllistyä lakisääteisen äityislomansa jälkeen...

ottaen huomioon, että joutuvat maksamaan lastensa hoidosta jollekkin muulle...niin, että he yksin kykenisivät tarjoamaan lapsilleen riittävän elatuksen...ilman yhteiskunnan tukea...jos isä ei osallistu elatukseen..

.jos tavoitteena pidetään sitä sinun ajatustasi...lasten normaalia parempaa selvitymistä tässä maailmassa...

10+9=19 kirjoitti:

"Aluksi: en ota kantaa siihen, mitä epäilet MINUN henkilönä edustavan"

Niin lueppas uudestaan...en puhunut sinusta mitän, vaan siitä miltä kirjoitus kuullosti minun korviini...sinusta en voi puhua, kun en edes tiedä, oletko mies vain nainen tai onko sinulla lapsia...

En tiedä...kirjoitatko omasta kokemuksestasi vaiko toisen vaiko yleisellä tasolla...mutta viha yh äitejä kohtaan tulee esiin kyllä...

Mutta mitä se auttaa...

mielestäni isä voi kyllä osallistua lastensa hoitoon, ruokkia, vaihtaa vaippoja, pitää lapsen ympäristö siistinä, puhtaana,ja turvallisena siinä kuin äitikin...antaa lapsellen rakkautta, hellyyttä, huolenpitoa, ns. "rajoja", kiitosta ja kannustusta, opettaa elämän arvoja...antaa eväitä elämään...

kaikkea tuota voi tehdä...vaikka se äitikin olemassa...kykeneehän äitikin kaikkeen tuohon...vaikka isäkin on olemassa...ei toisen vanhemman olemassaolo sulje pois tuota mahdollisuutta...

mutta joo tiedän on vanhempia jotka viihaavat toisiaan niin ankarasti...se oma minä...menee lasten edun edelle...vaikka jokainen lastaan rakastava vanhempi tietää, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa...

mitä tulee avieron syihin...
niin muistaakseni ykkösenä on uskottomuus, toisena päihteet...kolmantena läheisyyden ja rakkauden puute...

edelleen "uskon", että miehet ovat uskottomimpia kuin naiset...samoin käyttävät päihteitä enemmän...ja ovat tunnetusti huonoja ilmaisemaan rakkautta ja läheisyyttä...

"LAISKA TARVITSEE ELÄTTÄJÄN AINA!
Elättäjäksi onkin joutunut nykyisin lapsi....lapsesta maksetaan ja se on väärin jos mikä"

Niin laiskalla tarkoitat ilmeisesti yh-äitejä...vaiko ihan kaikkia naisia...mitä tulee lapsesta "maksamiseen"...niin kyllä se yh-lisä on suht pieni verrattuna kahden ansaitsevan puolison talouteen...ja isällä tosiaan on elatusvelvollisuus...siinä kuin äidilläkin...

Monet isät kyllä karttavat sitä...ilmeisesti syystä, että luulevat eksänsä rikastuvan sillä...mutta mietis itse...mistä kaikesta lapset jäävät paitsi...jos isä ei olisi elatusvelvollisuutta ollenkaan...onko se lapsen etu...

"ts. kotihoidon tukea käytetään työn välttelyyn. Yksinhuoltajat ovat tässäkin kunnostautuneet"

No tuo on ilmeisesti sinun tutkimustesi tulos...mieluusti ottaisin siihen faktatietoa...kun itse löysin tällaista tietoa...

"Valintojen ja niiden seurauksien mukaan äidit näyttäisivät jakautuvan kolmeen ryhmään. Noin puolelle äideistä tuen voi katsoa liittyvän hallittuun työn ja perheen yhteensovittamiseen. Nämä äidit käyttävät tukea vanhempainloman jälkeen kunnes lapsi on yksi- tai kaksivuotias.Tässä ryhmässä valtaosa äideistä oli ennen lapsen syntymää jatkuvassa tai toistuvissa määräaikaisissa työsuhteissa tai opiskelemassa, ja he myös palaavat pääsääntöisesti näihin"

"Noin kolmannes äideistä käyttää kotihoidon tukea siihen asti kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tässä ryhmässä korostuu alempi koulutustaso ja heikko aikaisempi kiinnittyminen työmarkkinoille. "

Tuossa tutkimuksessa ei mainittu kyllä yh-äitejä erikseen...mutta tuo alempi koulutustaso ja sosioekonomien asema...ei ole mikään yh-äitien yksinoikeus...

on myös perheitä joissa kumpikaan vanhemmista ei käy töissä...tai vain äiti käy töissä...taustalla saattaa olla noita sinun edellisessä mainitsemisiasi tekijöitä...vanhempien oma rikkonainen lapsuus, päihdeongelmat, rikollisuus, psyyken ongelmia...

mutta edelleen...miten yh äitien mollaaminen auttaa noita lapsia...parantaisko se eroperheiden lasten asemaa...ja millä tavalla jos tuet otettaisiin kokonaan pois...

Millaisena näet noiden noiden esimerkkisi tuen saajien...YH-äidit joilla on matala koulutustaso ja sosioekonominen asema..mahdollisuuden työllistyä lakisääteisen äityislomansa jälkeen...

ottaen huomioon, että joutuvat maksamaan lastensa hoidosta jollekkin muulle...niin, että he yksin kykenisivät tarjoamaan lapsilleen riittävän elatuksen...ilman yhteiskunnan tukea...jos isä ei osallistu elatukseen..

.jos tavoitteena pidetään sitä sinun ajatustasi...lasten normaalia parempaa selvitymistä tässä maailmassa...

Lue lisää

Mitenkö auttaa yhäreitä?

Tuet poikki ja töihin. Elättämään itsensä ja perheensä - niin tässä kaikki muutkin tekee.

Pois/rajalliseksi/vastikkeelliseksi kaikki tuet ja yh-korotukset. Muuta en hyväksyisi jos päätösvalta olisi mulla. Luusereiden onneksi se ei ole mulla.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Mitenkö auttaa yhäreitä?

Tuet poikki ja töihin. Elättämään itsensä ja perheensä - niin tässä kaikki muutkin tekee.

Pois/rajalliseksi/vastikkeelliseksi kaikki tuet ja yh-korotukset. Muuta en hyväksyisi jos päätösvalta olisi mulla. Luusereiden onneksi se ei ole mulla.

Lue lisää

Kotihoidon tuen käyttäjän ydinasia ei kuitenkaan pitäisi olla se raha. Kysehän on vanhemmasta, joka haluaa itse hoitaa lapsensa kotona, katsoen sen olevan parempi vaihtoehto kuin hoito kodin ulkopuolella. Tai hankkii hoitajan kotiin sillä tuella. L a p s e n etuhan siinä ensisijaisesti pitäisi olla kysymyksessä.

Vielä naimisissa ollessani olen ollut aikani kotiäitinä. Olen ollut myös yksinhuoltajana saamatta senttiäkään tukea mistään, yhteiskunnan taholta tai isän maksamasta elatusavuista puhumattakaan. Perheen rahoitus on tapahtunut palkkatyöni kautta. Miten olen selvinnyt, pelkällä tuurilla kai, jotkut ovat sanoneet minua jääräpäiseksi aasiksi, mutta muutakaan vaihtoehtoa en ole nähnyt.

Minä suon tukimahdollisuudet kyllä heille, jotka sitä tarvitsevat. Jos se auttaa kasvatustehtävässä ja lapsella on paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. Tämä kun ei ole mikään takuu missään perheessä, tulivat ne tulot mistä tahansa ja oliko perheen rakenne koostunut mistä elementeistä tahansa.

elisakettu kirjoitti:

Kotihoidon tuen käyttäjän ydinasia ei kuitenkaan pitäisi olla se raha. Kysehän on vanhemmasta, joka haluaa itse hoitaa lapsensa kotona, katsoen sen olevan parempi vaihtoehto kuin hoito kodin ulkopuolella. Tai hankkii hoitajan kotiin sillä tuella. L a p s e n etuhan siinä ensisijaisesti pitäisi olla kysymyksessä.

Vielä naimisissa ollessani olen ollut aikani kotiäitinä. Olen ollut myös yksinhuoltajana saamatta senttiäkään tukea mistään, yhteiskunnan taholta tai isän maksamasta elatusavuista puhumattakaan. Perheen rahoitus on tapahtunut palkkatyöni kautta. Miten olen selvinnyt, pelkällä tuurilla kai, jotkut ovat sanoneet minua jääräpäiseksi aasiksi, mutta muutakaan vaihtoehtoa en ole nähnyt.

Minä suon tukimahdollisuudet kyllä heille, jotka sitä tarvitsevat. Jos se auttaa kasvatustehtävässä ja lapsella on paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään. Tämä kun ei ole mikään takuu missään perheessä, tulivat ne tulot mistä tahansa ja oliko perheen rakenne koostunut mistä elementeistä tahansa.

Lue lisää

"Jos se auttaa kasvatustehtävässä ja lapsella on paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään."

- Mutta kun se ei auta. JOS kotihoidon tuki ja yh-korotukset olisivat auttaneet, ei meillä kirjattaisi joka vuosi näin korkeita lukuja lasten itsemurhissa ja mielenterveysongelmissa. Puhumattakaan huostaanotoista jne.

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Mitenkö auttaa yhäreitä?

Tuet poikki ja töihin. Elättämään itsensä ja perheensä - niin tässä kaikki muutkin tekee.

Pois/rajalliseksi/vastikkeelliseksi kaikki tuet ja yh-korotukset. Muuta en hyväksyisi jos päätösvalta olisi mulla. Luusereiden onneksi se ei ole mulla.

Lue lisää

"Mitenkö auttaa yhäreitä?

Tuet poikki ja töihin. Elättämään itsensä ja perheensä - niin tässä kaikki muutkin tekee."

Noh...on minullakin kokemusta kotihoidon tuesta...vaikka silloin yh ollutkaan...ensimmäisen lapsen aikaan sitä ei ollut, hän joutui menemään vieraan hoitoon 10 kuukauden ikäisenä...kun minä palasin töihin...

No 80 luvulla sitä jo sai...että toinen lapsi sai olla kotona 2 vuotiaaksi asti, samalla kun hoidin muidenkin lapsia ja sain palkkaa niistäkin...että minäpäs hirveä lapsilla ansaitsija vasta olinkin...

noh...palasin taas "oikeisiin" töihin...lastenhoitoa ei katsota vissiin työksi vaikka hoitaisi muidenkin lapsia? ja mieskin kävi vielä noihin aikoihin säännöllisesti töissä...

Sitten tuli 90 luvun lama, tehdas meni nurin...ja jäin työttömäksi...kolmikymppisenä, takana 13 vuotinen työhistoria...joka alkoi 17 vuotiaana...siinä vaiheessa tuli vielä ajatus...kolmannesta lapsesta...

ja sillä kertaa käytin koko 3 kolme vuotta mitä kotihoidon tukea sai...ja edelleen minulla oli myös päivähoitolapsia...joista sain palkkaa...ja mieskin vielä sinnitteli työelämässä päihdeongelmastaan huolimatta...

Mutta sitten tulikin tenkkapoo, olin päättänyt kouluni keskikouluun...mennyt 17 vuotiaana kenkätehtaalle töihin...että mistä sitten niitä "oikeita" töitä...no olihan sitä jotain, kaupanmyyjä kaupassa jossa työantajalla ei olu varaa maksaa palkkaa rahana, piti ottaa palkka tavarana, kemikalio ja siivoustuotteita lähinnä...

Niillä ei voinu laskuja maksaa, eikä niitä syödä...että sitten taas jotain muuta, työllistymistukitöillä sain kosketuksen sos- ja terv. alaan...ja eikun koulun penkille...

No sitten tuli avioero...omasta aloitteestani, minustakin tuli YH...elättääkseni/kouluttaakseni lapseni...tein kahtakin työtä, sijaisuuksia sos-ja terv. alalle...ja sen jälkeen iltasiivousta kaupassa...

Että joo luuseriko...mutta ei niillä palkoilla yksin pärjännyt...jouduin minäkin oikeuden päätöksellä elatustukea mieheltäni hakemaan...kunnei hän suostunut muuten osallistumaan...eikä olisi kyennytkään...ei enää jaksanut/kyennyt säännölliseen työhön...päihdeongelmastaan johtuen...

"Tuet poikki ja töihin. Elättämään itsensä ja perheensä - niin tässä kaikki muutkin tekee."

Niin jos ajatellaan, etä YHoot ovat minun laillani vailla ammattia...ja heillä on lisäksi muita ongelmia...niin oletatko sinä että he pääsevät oitis niin hyvä palkkaisiin töihin...että sillä kykenisivät elättämään perheensä ja lapsensa...ilman sen toisen vanhemman panosta...jonka puuttuessa yhteiskunta sen korvaa...

Mutta alkuperäinen kysymykseni kyllä koski lapsia...

"parantaisko se eroperheiden lasten asemaa...ja millä tavalla jos tuet otettaisiin kokonaan pois..."

Että millä lailla se parantaisi noiden LASTEN asemaa jos tuet otettaisiin pois...niissä tapauksissa...kuten minulla, että työstä saatu palkka ei yksinkertaisesti riitä...elättämään ja kouluttamaan lapsia...siihen parempaan elämään...

Onko lasten pakko elää köyhyysrajan alapuolella vain siitä yystä, että heidän äitinsä on YH...onko se lapsen etu...

kun kaikilla ihmisillä ny ei vaan ole edes resursseja kouluttauttua hyväpalkkaisiin ammatteihin ja tulla rikkaiksi...niin, että pärjäisivät omillaan...kunnei kaikki synny ns. kultalusikka suussa...mutta ei kai se lasten vika ole...

minun on vaikea ajatella, että lapset tulevat autetuiksi sillä että heidän YH äitejään mollataan...kerros mikä on lapsen isän vastuu noissa tilanteissa...

ent.ilkikurimus kirjoitti:

"Jos se auttaa kasvatustehtävässä ja lapsella on paremmat edellytykset tasapainoiseen elämään."

- Mutta kun se ei auta. JOS kotihoidon tuki ja yh-korotukset olisivat auttaneet, ei meillä kirjattaisi joka vuosi näin korkeita lukuja lasten itsemurhissa ja mielenterveysongelmissa. Puhumattakaan huostaanotoista jne.

Lue lisää

Huostaanottojen määrää tullee lisääntymään mikäli siitäkin tulee yksityisten hoitamaa "bisnestä". Suomessa on paikkakuntia, joissa perusteet huostaanotolle ovat huostaanottajan aivoituksissa enemmän kuin todellisuudessa.

Itsemurhista en tiedä. Lieneekö alavireinen fenotyyppi, joka periytyy jokatapauksessa vaikka lapsi laitettaisiin asumaan iki-iloiseen ympäristöön, sitähän ei kokeilematta tiedä.

Eikö niitä itsemurhalukuja ole koerkealla muuallakin maailmassa, kuten Japanissa? Sielläkin liittynee ennen kaikkea urbaanistumiseen ja YKSINÄISYYTEEN, kuin vanhempien työssäkäymiseen kahtena kappaleena tai työssäkäymättömyyteen yhtenä kappaleena.

Tai no, voihan niitä suoria viivoja vedellä minne haluaa. Ne ei kuitenkaan selitä niitä tapauksia kun alkoholisoituneen yh-äidin ainoa lapsi pärjää ja voi hyvin. Sinun esittämässäsi skenaariossa sellaisiahan ei pitäisi edes olla olemassa.

Väittäisin, että ympäristö kyllä sen yh:n lapsenkin laittaa matalaksi tehokkaammin kuin se yh-äiti, useammissa tapauksissa. Kas kun se on niin kamalaa kun äiti on yh, sehän tarkoittaa automaattisesti kaikkea.. Voi sitä sipinää ja supinaa joka korvien ympärillä kasvavalla lapsella käy kun se äiti on yh.. Ihmekään, jos päättää päivänsä ennenaikojaan. Ja kun niin käy, syyhän on siinä kun äiti oli yh ja oli kotona kotihoidontuella. Muutahan on hankalampi osoittaa.

M.B. kirjoitti:

Huostaanottojen määrää tullee lisääntymään mikäli siitäkin tulee yksityisten hoitamaa "bisnestä". Suomessa on paikkakuntia, joissa perusteet huostaanotolle ovat huostaanottajan aivoituksissa enemmän kuin todellisuudessa.

Itsemurhista en tiedä. Lieneekö alavireinen fenotyyppi, joka periytyy jokatapauksessa vaikka lapsi laitettaisiin asumaan iki-iloiseen ympäristöön, sitähän ei kokeilematta tiedä.

Eikö niitä itsemurhalukuja ole koerkealla muuallakin maailmassa, kuten Japanissa? Sielläkin liittynee ennen kaikkea urbaanistumiseen ja YKSINÄISYYTEEN, kuin vanhempien työssäkäymiseen kahtena kappaleena tai työssäkäymättömyyteen yhtenä kappaleena.

Tai no, voihan niitä suoria viivoja vedellä minne haluaa. Ne ei kuitenkaan selitä niitä tapauksia kun alkoholisoituneen yh-äidin ainoa lapsi pärjää ja voi hyvin. Sinun esittämässäsi skenaariossa sellaisiahan ei pitäisi edes olla olemassa.

Väittäisin, että ympäristö kyllä sen yh:n lapsenkin laittaa matalaksi tehokkaammin kuin se yh-äiti, useammissa tapauksissa. Kas kun se on niin kamalaa kun äiti on yh, sehän tarkoittaa automaattisesti kaikkea.. Voi sitä sipinää ja supinaa joka korvien ympärillä kasvavalla lapsella käy kun se äiti on yh.. Ihmekään, jos päättää päivänsä ennenaikojaan. Ja kun niin käy, syyhän on siinä kun äiti oli yh ja oli kotona kotihoidontuella. Muutahan on hankalampi osoittaa.

Lue lisää

"Väittäisin, että ympäristö kyllä sen yh:n lapsenkin laittaa matalaksi tehokkaammin kuin se yh-äiti, useammissa tapauksissa."

Noh...ainakin yrittää lyödä tietynlaista leimaa...

Minunkin lapseni olivat ns. normaalin perheen lapsia siihen asti...kunnes erosin alkoholisti miehestäni ja minusta tuli YH...

"normaali" perheen lapsia siitä syystä, että pidin huojuvan talon kulisseja pystyssä...vain harva tiesi, eivätkä he kuiskutelleet juoruillen...mitä ny joskus tarjosivat turvapaikan minulle ja lapsilleni...

Mutta joo...sitten kun minusta tuli YH...jopa opettajakin kiinnostui...maireasti osaaottavana pysäytti minut lenkillä..kyselleen kuiskaten...miten teillä menee...

Samoin kun tyttäreni oli yläasteikäisenä joskus kaupassa iltaisin auttamassa minua siivouksessa...oli opettaja huolestunut lapsen "työssäkäynnistä"...

Noina vuosina tein myös YHoona 10 vuotta vapaaehtoistyötä...nuorison parissa perjantai iltaisin/öisin...kun kuulemma YHoiden lapset riehuivat kylillä pussikaljojen kanssa...vaikka siinä joukossa enemmistö nuorista oli kyllä kahden vanhemman perheistä...

mutta voihan niissäkin olla vain yksi huoltaja...
tai ei huoltajaa ollenkaan...

18+11=29 kirjoitti:

"Väittäisin, että ympäristö kyllä sen yh:n lapsenkin laittaa matalaksi tehokkaammin kuin se yh-äiti, useammissa tapauksissa."

Noh...ainakin yrittää lyödä tietynlaista leimaa...

Minunkin lapseni olivat ns. normaalin perheen lapsia siihen asti...kunnes erosin alkoholisti miehestäni ja minusta tuli YH...

"normaali" perheen lapsia siitä syystä, että pidin huojuvan talon kulisseja pystyssä...vain harva tiesi, eivätkä he kuiskutelleet juoruillen...mitä ny joskus tarjosivat turvapaikan minulle ja lapsilleni...

Mutta joo...sitten kun minusta tuli YH...jopa opettajakin kiinnostui...maireasti osaaottavana pysäytti minut lenkillä..kyselleen kuiskaten...miten teillä menee...

Samoin kun tyttäreni oli yläasteikäisenä joskus kaupassa iltaisin auttamassa minua siivouksessa...oli opettaja huolestunut lapsen "työssäkäynnistä"...

Noina vuosina tein myös YHoona 10 vuotta vapaaehtoistyötä...nuorison parissa perjantai iltaisin/öisin...kun kuulemma YHoiden lapset riehuivat kylillä pussikaljojen kanssa...vaikka siinä joukossa enemmistö nuorista oli kyllä kahden vanhemman perheistä...

mutta voihan niissäkin olla vain yksi huoltaja...
tai ei huoltajaa ollenkaan...

Lue lisää

"mutta voihan niissäkin olla vain yksi huoltaja...
tai ei huoltajaa ollenkaan... "

Näinhän se voi myös olla.

Sinulla on ollut onni myötä ystäviesi suhteen kun ovat auttaneet sortumatta ylenpalttisiin spekulointeihin selkäsi takana :)

M.B. kirjoitti:

Huostaanottojen määrää tullee lisääntymään mikäli siitäkin tulee yksityisten hoitamaa "bisnestä". Suomessa on paikkakuntia, joissa perusteet huostaanotolle ovat huostaanottajan aivoituksissa enemmän kuin todellisuudessa.

Itsemurhista en tiedä. Lieneekö alavireinen fenotyyppi, joka periytyy jokatapauksessa vaikka lapsi laitettaisiin asumaan iki-iloiseen ympäristöön, sitähän ei kokeilematta tiedä.

Eikö niitä itsemurhalukuja ole koerkealla muuallakin maailmassa, kuten Japanissa? Sielläkin liittynee ennen kaikkea urbaanistumiseen ja YKSINÄISYYTEEN, kuin vanhempien työssäkäymiseen kahtena kappaleena tai työssäkäymättömyyteen yhtenä kappaleena.

Tai no, voihan niitä suoria viivoja vedellä minne haluaa. Ne ei kuitenkaan selitä niitä tapauksia kun alkoholisoituneen yh-äidin ainoa lapsi pärjää ja voi hyvin. Sinun esittämässäsi skenaariossa sellaisiahan ei pitäisi edes olla olemassa.

Väittäisin, että ympäristö kyllä sen yh:n lapsenkin laittaa matalaksi tehokkaammin kuin se yh-äiti, useammissa tapauksissa. Kas kun se on niin kamalaa kun äiti on yh, sehän tarkoittaa automaattisesti kaikkea.. Voi sitä sipinää ja supinaa joka korvien ympärillä kasvavalla lapsella käy kun se äiti on yh.. Ihmekään, jos päättää päivänsä ennenaikojaan. Ja kun niin käy, syyhän on siinä kun äiti oli yh ja oli kotona kotihoidontuella. Muutahan on hankalampi osoittaa.

Lue lisää

Tiedoksi:

Kotihoidontuen puolustavat tukeaan juuri sillä, että se on lapsen etu olla kotona - oli vanhemmat/vanhempi sitten mitä tahansa.

Tuo ei siis ole mun keksimäni asia.

M.B. kirjoitti:

"mutta voihan niissäkin olla vain yksi huoltaja...
tai ei huoltajaa ollenkaan... "

Näinhän se voi myös olla.

Sinulla on ollut onni myötä ystäviesi suhteen kun ovat auttaneet sortumatta ylenpalttisiin spekulointeihin selkäsi takana :)

Lue lisää

"Sinulla on ollut onni myötä ystäviesi suhteen kun ovat auttaneet sortumatta ylenpalttisiin spekulointeihin selkäsi takana :)"

Niin hädässä tosi ystävyys punnitaan...

Mutta ystävillä on myös oikeus...esittää raadollinen totuuskin jos ei sitä huojuvaa taloa pystyssä pitäesään itse huomaa...

minutkin herätti aikoinaan...ystäväni huoli siitä...että olenko ajatellut, että voin mahdollisesti päästä hengestäni jos en tajua lähteä...

Tämä liittyi avioliittooni, ei N-suhteeseeni, ettei joku oitis ota tätä todisteeksi, että narsistit tappavat...

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Tiedoksi:

Kotihoidontuen puolustavat tukeaan juuri sillä, että se on lapsen etu olla kotona - oli vanhemmat/vanhempi sitten mitä tahansa.

Tuo ei siis ole mun keksimäni asia.

Lue lisää

"Kotihoidontuen puolustavat tukeaan juuri sillä, että se on lapsen etu olla kotona"

niin tuo on monen kasvatusalan ammattilaisenkin mielipide, että alle kolme vuotiaan lapsen paikka on olla kotona...ja monet kahden vanhemman perheetkin käyttävät tuota mahdollisuutta...

Tiedän kyllä ettei sinun keksimäsi asia, olettikkin vastutat sitä...ottaisit sen pois...ainakin YH äideiltä...

ent.ilkikurimus kirjoitti:

Tiedoksi:

Kotihoidontuen puolustavat tukeaan juuri sillä, että se on lapsen etu olla kotona - oli vanhemmat/vanhempi sitten mitä tahansa.

Tuo ei siis ole mun keksimäni asia.

Lue lisää

Kuka mitäkin keksii.
Selityksiähän on maailman sivu ja kuka millekin selitykselle mielipiteensä perustaa.

Se hyvä puoli niissä, selityksissä, on, että eivät useinkaan kata selonteossaan kaikkea kaikista.

Onhan tuota, jokunen tutkijakin ollut sitä mieltä, että kovin pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa ainakaan.

Ja mitä vanhempiin, lapsiin ja yhteiskuntaan tulee, niin KUN asia selitetään niin päin, että syntyvyys on hyvä asia ja KUN puhutaan siitä, että ei ole varaa perustaa tarpeeksi päivähoitopaikkoja, niin eikö tässä kohtaa jossakin kohtaa se kaikkien etu? Nimenomaan kotihoidontuessa?

Mikäli sattuisikin käymään niin hassusti, että kaikki kotihoidontuella olijat pääsisivät töihin ja ottaisivat palkallaan osaa hoitopaikkojen luomiseen niin onko tilanne hyväksyttävästi tasan kaikille kansalaisille? Koska siitähän tuossa kodinhoidontukipolemiikissa tuntuu olevan kyse nimenomaan. Ollaan suomalaisittain kateellisia kun osa kansasta SAA olla kotona ja SAA siitä hyvästä vielä rahaa. Tosin oikeaan etätyöhön verrattuna varmaan eurollisesti vähemmän, mutta kuitenkin. Tai tavalliseen läsnäolotyöhön verrattuna. Oman lapsen kotihoitoahan ei voi työksi katsoa, varsinkaan jos sitä tekee yh?

Ja olisiko yhteiskunta parempi paikka sen myötä kun tuottavuus automaattisesti kasvaisi kaikkien laiskojen mentyä töihin?

Lapset ainakin voisivat paremmin. Tällä säästömentaliteetilla lapset olisivat ylikansoitetuissa päiväkodeissa ahtaissa ja peruskorjaamattomissa tiloissa liian vähällä henkilökunnalla edes ulkoiluun. Pöpöt mellastaisivat ja sairauspoissaolot lisääntyisivät ja sijaismenot kasvaisivat..

Vanhemmat ovat vanhempia, olivat sitten millaisia tahansa. Luinpa aikoinani sellaisenkin uutisen, että eivät ihan joka kunnassa huostaanotakaan ihan kaikkia lapsia. Huostaanottavat vain hieman paremmista perheistä. Lapset kun tuppaavat sijoittumaan hieman paremmin kuin oikeasti ja todella vakavista ja puutteenalaisista oloista lähtöisin olevat lapset. Nekin kun ovat niin hankaliakin, sellaiset. Varmaan suojelivat etukäteen tulevalta hylkäyskokemukselta.

Ja mitä lapsen etuun tulee, niin olenpa napannut kiinni sellaisestakin mielipiteestä, jossa vanhempi lapsensa parastaan ajatellen on laittanut lapsensa päivähoitoon. Ei herranjestas sitäkin polemiikkia. "Kyllä vanhemman pitää olla lapsen kanssa kotona-millainen vanhempi se lapsensa laittaa hoitoon kun voi olla kotonakin ja saada siitä rahaa.." Taisinpa miettiä, että ilmeisen moni tässä yhteiskunnassa.

Huonoiten menee sillä vanhemmalla, joka yrittää noudattaa jokaista saamaansa neuvoa ja muuttaa omaa elämäänsä jokaisen kohtaamaansa kauhistelun myötä. Kuten ulkoaohjautuvilla usein jollakin tasolla menee silloin kun ovat hukanneet itsensä mielipiteissään ja asenteissaan tulvivaan ympäristöön.

M.B. kirjoitti:

Kuka mitäkin keksii.
Selityksiähän on maailman sivu ja kuka millekin selitykselle mielipiteensä perustaa.

Se hyvä puoli niissä, selityksissä, on, että eivät useinkaan kata selonteossaan kaikkea kaikista.

Onhan tuota, jokunen tutkijakin ollut sitä mieltä, että kovin pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa ainakaan.

Ja mitä vanhempiin, lapsiin ja yhteiskuntaan tulee, niin KUN asia selitetään niin päin, että syntyvyys on hyvä asia ja KUN puhutaan siitä, että ei ole varaa perustaa tarpeeksi päivähoitopaikkoja, niin eikö tässä kohtaa jossakin kohtaa se kaikkien etu? Nimenomaan kotihoidontuessa?

Mikäli sattuisikin käymään niin hassusti, että kaikki kotihoidontuella olijat pääsisivät töihin ja ottaisivat palkallaan osaa hoitopaikkojen luomiseen niin onko tilanne hyväksyttävästi tasan kaikille kansalaisille? Koska siitähän tuossa kodinhoidontukipolemiikissa tuntuu olevan kyse nimenomaan. Ollaan suomalaisittain kateellisia kun osa kansasta SAA olla kotona ja SAA siitä hyvästä vielä rahaa. Tosin oikeaan etätyöhön verrattuna varmaan eurollisesti vähemmän, mutta kuitenkin. Tai tavalliseen läsnäolotyöhön verrattuna. Oman lapsen kotihoitoahan ei voi työksi katsoa, varsinkaan jos sitä tekee yh?

Ja olisiko yhteiskunta parempi paikka sen myötä kun tuottavuus automaattisesti kasvaisi kaikkien laiskojen mentyä töihin?

Lapset ainakin voisivat paremmin. Tällä säästömentaliteetilla lapset olisivat ylikansoitetuissa päiväkodeissa ahtaissa ja peruskorjaamattomissa tiloissa liian vähällä henkilökunnalla edes ulkoiluun. Pöpöt mellastaisivat ja sairauspoissaolot lisääntyisivät ja sijaismenot kasvaisivat..

Vanhemmat ovat vanhempia, olivat sitten millaisia tahansa. Luinpa aikoinani sellaisenkin uutisen, että eivät ihan joka kunnassa huostaanotakaan ihan kaikkia lapsia. Huostaanottavat vain hieman paremmista perheistä. Lapset kun tuppaavat sijoittumaan hieman paremmin kuin oikeasti ja todella vakavista ja puutteenalaisista oloista lähtöisin olevat lapset. Nekin kun ovat niin hankaliakin, sellaiset. Varmaan suojelivat etukäteen tulevalta hylkäyskokemukselta.

Ja mitä lapsen etuun tulee, niin olenpa napannut kiinni sellaisestakin mielipiteestä, jossa vanhempi lapsensa parastaan ajatellen on laittanut lapsensa päivähoitoon. Ei herranjestas sitäkin polemiikkia. "Kyllä vanhemman pitää olla lapsen kanssa kotona-millainen vanhempi se lapsensa laittaa hoitoon kun voi olla kotonakin ja saada siitä rahaa.." Taisinpa miettiä, että ilmeisen moni tässä yhteiskunnassa.

Huonoiten menee sillä vanhemmalla, joka yrittää noudattaa jokaista saamaansa neuvoa ja muuttaa omaa elämäänsä jokaisen kohtaamaansa kauhistelun myötä. Kuten ulkoaohjautuvilla usein jollakin tasolla menee silloin kun ovat hukanneet itsensä mielipiteissään ja asenteissaan tulvivaan ympäristöön.

Lue lisää

"..Pöpöt mellastaisivat ja sairauspoissaolot lisääntyisivät ja sijaismenot kasvaisivat.. "

Olen pari kertaa viime vuosina ajatellut, että pienten lasten vanhemmat saisivatkin hoitaa lapsensa kotonaan vaikka kouluikään saakka. Tuo nimittäin niin pitää paikkansa noi sairaspoissaolot ja sijaismenot.

Mutta hyvä että yhteiskunnassamme on vaihtoehtoja. Eikä se kodin-/lastenhoito vaan sovi kaikille, päivähoito ulkopuolella puoltaa juuri silloin paikkaansa nimenoman lapsen edun mukaisesti. Mutta olen tavannut ihmisä, jotka todella haluavat olla lastensa kanssa kotona, kun he ovat pieniä. Ja nauttivat siitä. Ja on näkynyt hyvinvoivia tenavia. Ilomielin maksan veroja kyllä heille jotka siihen kykenevät.

M.B. kirjoitti:

Kuka mitäkin keksii.
Selityksiähän on maailman sivu ja kuka millekin selitykselle mielipiteensä perustaa.

Se hyvä puoli niissä, selityksissä, on, että eivät useinkaan kata selonteossaan kaikkea kaikista.

Onhan tuota, jokunen tutkijakin ollut sitä mieltä, että kovin pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa ainakaan.

Ja mitä vanhempiin, lapsiin ja yhteiskuntaan tulee, niin KUN asia selitetään niin päin, että syntyvyys on hyvä asia ja KUN puhutaan siitä, että ei ole varaa perustaa tarpeeksi päivähoitopaikkoja, niin eikö tässä kohtaa jossakin kohtaa se kaikkien etu? Nimenomaan kotihoidontuessa?

Mikäli sattuisikin käymään niin hassusti, että kaikki kotihoidontuella olijat pääsisivät töihin ja ottaisivat palkallaan osaa hoitopaikkojen luomiseen niin onko tilanne hyväksyttävästi tasan kaikille kansalaisille? Koska siitähän tuossa kodinhoidontukipolemiikissa tuntuu olevan kyse nimenomaan. Ollaan suomalaisittain kateellisia kun osa kansasta SAA olla kotona ja SAA siitä hyvästä vielä rahaa. Tosin oikeaan etätyöhön verrattuna varmaan eurollisesti vähemmän, mutta kuitenkin. Tai tavalliseen läsnäolotyöhön verrattuna. Oman lapsen kotihoitoahan ei voi työksi katsoa, varsinkaan jos sitä tekee yh?

Ja olisiko yhteiskunta parempi paikka sen myötä kun tuottavuus automaattisesti kasvaisi kaikkien laiskojen mentyä töihin?

Lapset ainakin voisivat paremmin. Tällä säästömentaliteetilla lapset olisivat ylikansoitetuissa päiväkodeissa ahtaissa ja peruskorjaamattomissa tiloissa liian vähällä henkilökunnalla edes ulkoiluun. Pöpöt mellastaisivat ja sairauspoissaolot lisääntyisivät ja sijaismenot kasvaisivat..

Vanhemmat ovat vanhempia, olivat sitten millaisia tahansa. Luinpa aikoinani sellaisenkin uutisen, että eivät ihan joka kunnassa huostaanotakaan ihan kaikkia lapsia. Huostaanottavat vain hieman paremmista perheistä. Lapset kun tuppaavat sijoittumaan hieman paremmin kuin oikeasti ja todella vakavista ja puutteenalaisista oloista lähtöisin olevat lapset. Nekin kun ovat niin hankaliakin, sellaiset. Varmaan suojelivat etukäteen tulevalta hylkäyskokemukselta.

Ja mitä lapsen etuun tulee, niin olenpa napannut kiinni sellaisestakin mielipiteestä, jossa vanhempi lapsensa parastaan ajatellen on laittanut lapsensa päivähoitoon. Ei herranjestas sitäkin polemiikkia. "Kyllä vanhemman pitää olla lapsen kanssa kotona-millainen vanhempi se lapsensa laittaa hoitoon kun voi olla kotonakin ja saada siitä rahaa.." Taisinpa miettiä, että ilmeisen moni tässä yhteiskunnassa.

Huonoiten menee sillä vanhemmalla, joka yrittää noudattaa jokaista saamaansa neuvoa ja muuttaa omaa elämäänsä jokaisen kohtaamaansa kauhistelun myötä. Kuten ulkoaohjautuvilla usein jollakin tasolla menee silloin kun ovat hukanneet itsensä mielipiteissään ja asenteissaan tulvivaan ympäristöön.

Lue lisää

"Tosin oikeaan etätyöhön verrattuna varmaan eurollisesti vähemmän, mutta kuitenkin."

yhdestä alle 3-vuotiaasta 327,46 e/kk
muista alle 3-vuotiaista sisaruksista kustakin 98,04 e/kk
yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä sisaruksista 63 e/kk kustakin

Että joo...tuossa ne hirmuiset summat millä Yhoot määllää...samoin kuin kahden vanhemmankin perheet...joissa lapset hoidetaan kotona...

Mikä tekee...Yhoosta rikollisemman...

Alla linkki laskelmaan...
jossa on laskettu paljonko lapsi maksaa vanhemilleen...toki YHoo maksaa yksin lisäksi myös asumisestaan ruuasta, sähkö, vesi, teevee, puhelin, auto, vaatetus yms.myös omalta osaltaan...

"Kaikkein kalleimmaksi lapsi käy selvityksen mukaan ensimmäisenä elinvuotenaan. Tuolloin lapsi maksaa 78 000 kruunua eli 7 000 euroa."

Ettei niillä lapsilla rikastuta, eikä rahoiteta toimeentuloa...vaikka moni eksä niin luuleekin...

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2009/06/23/taman-verran-lapsi-maksaa/200914975/139

JA tämä yhteiskunta on rakennettu siten, että lisää kiintymyshäiriöiden määrää.

lynett kirjoitti:

JA tämä yhteiskunta on rakennettu siten, että lisää kiintymyshäiriöiden määrää.

"Mitä nämä viimeisimmät tiedot ovat ?"

OLLI PIRTTIMÄKI pesee kätensä väitteestä varsin viisaasti:

"Narsistien uhrien tuki ry:n edustaja Sirpa Polon mukaan viimeisimpien tietojen mukaan narsismi on nykyisin jo lähes yhtä yleistä kuin diabetes."

Kyseessä on Sirpan subjektiivinen näkemys. Toisaalta, ainahan tieto tulkitaan jonkun m u k a a n ;)

Ydinperheiden yleistyminen yhdessä laajempien kaupungistumisien kanssa, jotka edesauttavat rakenteellista alienisaatiota muista ihmisistä ja kokonaisista luonnollisista yhteisöistä sillä merkitsevällä tasolla. Sillä tekeminen, oleminen ja kanssakäyminen on mahdollista laajasti normaalin arjen keskellä kivuttomasti.

Ajasta on tehty rahalle vastinetta ja elämä on markkinoitu kulutushyödykkeeksi, jota saa rahalla. Rahaa saa vaihtamalla aikaansa siihen. No missä ongelma kun yleinen tosiasia on se, että ilman rahaa ei voi oikein elää? JOtta sitä rahaa olisi helpompi tehdä, luodaan kokonaisia instituutioita, jotta ihmiset pystyvät tehokkaammin sitouttamaan itsensä pois läsnäolevasta arjesta työntekoon: lapset päiväkotiin ja aivopesuun kouluihin, vanhukset laitoksiin ja eristyksiin olemaan keskenään ja hedelmällisessä iässä olevat reippaat uroot ja naaraat työ- ja uraputkivaljaisiin....

Yksilöllisiä ratkaisuja tällaiseen ongelmaan ihmetellään usein kummastelevasti, harvemmin yleiseen tietouteen asti laajempaakin levikkiä hapuilevasti ja kannustavasti. Voimme todellakin miettiä tulevaisuutta. Suurin osa ihmisistä tuntuu jo tällä hetkellä olevan, tarpeeksi kaukaa katsottuna, kuin pienen ja turhan koneen osia, jotka eivät edes tiedosta osuuttaan tämän koneiston toimintaan. Toimivat, kun on laitettu toimimaan..

Eivät edes kapinoi niin kuin terveemmät lapset turhan työn ja mielettömyyden äärellä. Painavat vain eteenpäin, tekevät uraa elämässä ja katsovat, että jokainen eri mieltä asiasta oleva kiusataan mykäksi.

Jos itsellä on vaikeaa ja surmaa samaan menoon toisetkin, kyse on itsekkyydestä. Olkoonkin, että takana olisi ahdistusta tai muuta. Yksilöiden olisi opittava luopumaan katsomistaan omistusoikeuksista aiemmin ja nätimmin. Mutta jos ainoa asia, mistä joutuu kilpailemaan, on toisen ihmisen huomio, niin oppiiko siitä muuta kuin sen, että on pakonomainen tarve saada lisää??

Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei.

"Mutta itsekkyys ja sen suoma oikeutuksen tunne on lisääntynyt, minkä vuoksi kaikki rajat ovat tavallaan helpompia rikottavaksi, ylitettäväksi tai murrettavia."

Näinhän se menee, sivusta katsottuna varsin itsekäs ihminen ei omasta mielestään ole itsekäs, vaan oikeutettu tekoonsa. Raivostuneena on helppo loukata toista ihmistä. Ja toisesta näyttää että haukkuja on ilkeä narsisti.

"Ihminen ei lopulta halua mitään muuta niin kipeästi kuin tulla nähdyksi ja kuulluksi. "

Olemme sosiaalisia eläimiä. Koiramaailmassa ruuan loppuminen ei ole se pahin juttu, vaan se että lauma hylkää. Ihminenkin kokee osaltaan elävänsä juuri kontaktien peilauksesta.

M.B. kirjoitti:

Ydinperheiden yleistyminen yhdessä laajempien kaupungistumisien kanssa, jotka edesauttavat rakenteellista alienisaatiota muista ihmisistä ja kokonaisista luonnollisista yhteisöistä sillä merkitsevällä tasolla. Sillä tekeminen, oleminen ja kanssakäyminen on mahdollista laajasti normaalin arjen keskellä kivuttomasti.

Ajasta on tehty rahalle vastinetta ja elämä on markkinoitu kulutushyödykkeeksi, jota saa rahalla. Rahaa saa vaihtamalla aikaansa siihen. No missä ongelma kun yleinen tosiasia on se, että ilman rahaa ei voi oikein elää? JOtta sitä rahaa olisi helpompi tehdä, luodaan kokonaisia instituutioita, jotta ihmiset pystyvät tehokkaammin sitouttamaan itsensä pois läsnäolevasta arjesta työntekoon: lapset päiväkotiin ja aivopesuun kouluihin, vanhukset laitoksiin ja eristyksiin olemaan keskenään ja hedelmällisessä iässä olevat reippaat uroot ja naaraat työ- ja uraputkivaljaisiin....

Yksilöllisiä ratkaisuja tällaiseen ongelmaan ihmetellään usein kummastelevasti, harvemmin yleiseen tietouteen asti laajempaakin levikkiä hapuilevasti ja kannustavasti. Voimme todellakin miettiä tulevaisuutta. Suurin osa ihmisistä tuntuu jo tällä hetkellä olevan, tarpeeksi kaukaa katsottuna, kuin pienen ja turhan koneen osia, jotka eivät edes tiedosta osuuttaan tämän koneiston toimintaan. Toimivat, kun on laitettu toimimaan..

Eivät edes kapinoi niin kuin terveemmät lapset turhan työn ja mielettömyyden äärellä. Painavat vain eteenpäin, tekevät uraa elämässä ja katsovat, että jokainen eri mieltä asiasta oleva kiusataan mykäksi.

Jos itsellä on vaikeaa ja surmaa samaan menoon toisetkin, kyse on itsekkyydestä. Olkoonkin, että takana olisi ahdistusta tai muuta. Yksilöiden olisi opittava luopumaan katsomistaan omistusoikeuksista aiemmin ja nätimmin. Mutta jos ainoa asia, mistä joutuu kilpailemaan, on toisen ihmisen huomio, niin oppiiko siitä muuta kuin sen, että on pakonomainen tarve saada lisää??

Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei.

Lue lisää

Me taidetaan olla yhteiskunnan hammasrattaan yksittäisiä hampaita, joiden on vaan kitkutettava eteenpäin oravanpyörässä. Tekisi välillä mieli heittää kapuloita rattaisiin.

yxex kirjoitti:

Me taidetaan olla yhteiskunnan hammasrattaan yksittäisiä hampaita, joiden on vaan kitkutettava eteenpäin oravanpyörässä. Tekisi välillä mieli heittää kapuloita rattaisiin.

Lue lisää

Olen tarpeeksi negatiivisella tuulella väittääkseni, että emme ole edes hammasrattaita, vaan niitä murusia, jotka hammasrattaisiin jäädessään jauhautuvat pölyksi.. :)

*johtunee säästä*

M.B. kirjoitti:

Ydinperheiden yleistyminen yhdessä laajempien kaupungistumisien kanssa, jotka edesauttavat rakenteellista alienisaatiota muista ihmisistä ja kokonaisista luonnollisista yhteisöistä sillä merkitsevällä tasolla. Sillä tekeminen, oleminen ja kanssakäyminen on mahdollista laajasti normaalin arjen keskellä kivuttomasti.

Ajasta on tehty rahalle vastinetta ja elämä on markkinoitu kulutushyödykkeeksi, jota saa rahalla. Rahaa saa vaihtamalla aikaansa siihen. No missä ongelma kun yleinen tosiasia on se, että ilman rahaa ei voi oikein elää? JOtta sitä rahaa olisi helpompi tehdä, luodaan kokonaisia instituutioita, jotta ihmiset pystyvät tehokkaammin sitouttamaan itsensä pois läsnäolevasta arjesta työntekoon: lapset päiväkotiin ja aivopesuun kouluihin, vanhukset laitoksiin ja eristyksiin olemaan keskenään ja hedelmällisessä iässä olevat reippaat uroot ja naaraat työ- ja uraputkivaljaisiin....

Yksilöllisiä ratkaisuja tällaiseen ongelmaan ihmetellään usein kummastelevasti, harvemmin yleiseen tietouteen asti laajempaakin levikkiä hapuilevasti ja kannustavasti. Voimme todellakin miettiä tulevaisuutta. Suurin osa ihmisistä tuntuu jo tällä hetkellä olevan, tarpeeksi kaukaa katsottuna, kuin pienen ja turhan koneen osia, jotka eivät edes tiedosta osuuttaan tämän koneiston toimintaan. Toimivat, kun on laitettu toimimaan..

Eivät edes kapinoi niin kuin terveemmät lapset turhan työn ja mielettömyyden äärellä. Painavat vain eteenpäin, tekevät uraa elämässä ja katsovat, että jokainen eri mieltä asiasta oleva kiusataan mykäksi.

Jos itsellä on vaikeaa ja surmaa samaan menoon toisetkin, kyse on itsekkyydestä. Olkoonkin, että takana olisi ahdistusta tai muuta. Yksilöiden olisi opittava luopumaan katsomistaan omistusoikeuksista aiemmin ja nätimmin. Mutta jos ainoa asia, mistä joutuu kilpailemaan, on toisen ihmisen huomio, niin oppiiko siitä muuta kuin sen, että on pakonomainen tarve saada lisää??

Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei.

Lue lisää

M.B. "Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei. "

Tuo kävisi tulevaisuuden politikoinnissa iskulauseena sellaisenaan.

Mietin tuota edellistä ja aiempaa kommenttiasi. A:han on myös puhunut kollektiivisuudesta ja ettei yksilöllä ole oikeuksia. Ajatuksesi yhteisö kasvattamassa lasta ei olisi ollenkaan hullumpi, sen sijaan että kaikki paimennattaisiin laitoksiin. Yhteisöstä lapsi saisi kaikki sen tarvitseman, mitä tarvitsee hankkia elämää varten. Harvemmin pikkuperheillä tai omissa nurkissaan omista yksilöllisistä oikeuksistaan kiinni pitävillä on mahdollisuutta tarjota kaikkea mahdollista apua, tukea, tietoja tai taitoja mitä edellytetään tulevaisuuden selviytymisessä.

Ryhmässä kasvaminen kun opettaa ihmiselle kuitenkin sitä, ettei kaikkea voi yksin saada. Samalla hän saisi sitä huomiota mihin jokaisella on oikeus; tulla nähdyksi ja kuulluksi mikä saattaa pienten seinien väliin puserretulla jäädä saamatta. Tarkoitin tuolla nähdyksi/kuulluksi tulemisella sitä, että moni jää todella näkemättä ja kuulematta silloin kun sen olisi kaikkein tärkeintä. yhteisössä kasvaminen: ehkä se samalla opettaisi enemmän siitä mainitsemassasi omistuoikeudesta luopumisessakin.

Ei kaikista ole kasvattajiksi. Joko paetaan siihen työhön tai rahan ja mammonan metsästykseen, tuhlataan vapaa-aikaa nautintoihin, mutta mahdollisimman kauas siitä vastuusta, minkä on itselleen halunnut (kysymys miksi? Suvun jatkamisen takeeksi? Vai ollakseen yhteiskuntamittarissa samanveroinen jäsen, teen minkä muutkin?) eli lapsen hoidosta ja kasvattamisesta. Kun ongelmia alkaa tulla, vastuutetaan päivähoito, koulu, yhteiskunta jne ja jokin intressi pelastamaan kasvatettava ennenkuin on liian myöhäistä. Kun omat eväät eivät riitä siihen. Sekin on tietysti parempi, jos uskalletaan hakea sitä apua, mutta paha vie, kun sitä ei ole riittävästi saatavilla, ei oikein suunnattuna eikä suinkaan läheskään kaikkien tarvitsevien ulottuvilla.

Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt.

Työ mitä tehdään vaan siksi, että sen tarkoitus on tuottaa itselle se raha minkä omiin menoihinsa tarvitsee. Ei ymmärretä sitä, että työnantaja on ottanut duuniin sen vuoksi, että tämän työntekijän täytyy olla osallinen sen tehtävän hoidossa, mikä hänelle kuuluu. Hänet on otettu esimerkiksi vanhusten hoitajaksi. Tekee työnsä kyllä, mutta pullikoi vastaan jos joutuu juhannuksena työhön (olin jo suunnitellut muuta, mitenkäs nyt käy kun perhe odottaa että päästään jussina jonnekin?). Tämä ei taas ole työnantajan ongelma keksiä miten tt hoitaa perheensä. Ydinasiahan on että nuo vanhukset tulevat hoidetuiksi juhannuspyhienkin aikaan.

elisakettu kirjoitti:

M.B. "Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei. "

Tuo kävisi tulevaisuuden politikoinnissa iskulauseena sellaisenaan.

Mietin tuota edellistä ja aiempaa kommenttiasi. A:han on myös puhunut kollektiivisuudesta ja ettei yksilöllä ole oikeuksia. Ajatuksesi yhteisö kasvattamassa lasta ei olisi ollenkaan hullumpi, sen sijaan että kaikki paimennattaisiin laitoksiin. Yhteisöstä lapsi saisi kaikki sen tarvitseman, mitä tarvitsee hankkia elämää varten. Harvemmin pikkuperheillä tai omissa nurkissaan omista yksilöllisistä oikeuksistaan kiinni pitävillä on mahdollisuutta tarjota kaikkea mahdollista apua, tukea, tietoja tai taitoja mitä edellytetään tulevaisuuden selviytymisessä.

Ryhmässä kasvaminen kun opettaa ihmiselle kuitenkin sitä, ettei kaikkea voi yksin saada. Samalla hän saisi sitä huomiota mihin jokaisella on oikeus; tulla nähdyksi ja kuulluksi mikä saattaa pienten seinien väliin puserretulla jäädä saamatta. Tarkoitin tuolla nähdyksi/kuulluksi tulemisella sitä, että moni jää todella näkemättä ja kuulematta silloin kun sen olisi kaikkein tärkeintä. yhteisössä kasvaminen: ehkä se samalla opettaisi enemmän siitä mainitsemassasi omistuoikeudesta luopumisessakin.

Ei kaikista ole kasvattajiksi. Joko paetaan siihen työhön tai rahan ja mammonan metsästykseen, tuhlataan vapaa-aikaa nautintoihin, mutta mahdollisimman kauas siitä vastuusta, minkä on itselleen halunnut (kysymys miksi? Suvun jatkamisen takeeksi? Vai ollakseen yhteiskuntamittarissa samanveroinen jäsen, teen minkä muutkin?) eli lapsen hoidosta ja kasvattamisesta. Kun ongelmia alkaa tulla, vastuutetaan päivähoito, koulu, yhteiskunta jne ja jokin intressi pelastamaan kasvatettava ennenkuin on liian myöhäistä. Kun omat eväät eivät riitä siihen. Sekin on tietysti parempi, jos uskalletaan hakea sitä apua, mutta paha vie, kun sitä ei ole riittävästi saatavilla, ei oikein suunnattuna eikä suinkaan läheskään kaikkien tarvitsevien ulottuvilla.

Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt.

Työ mitä tehdään vaan siksi, että sen tarkoitus on tuottaa itselle se raha minkä omiin menoihinsa tarvitsee. Ei ymmärretä sitä, että työnantaja on ottanut duuniin sen vuoksi, että tämän työntekijän täytyy olla osallinen sen tehtävän hoidossa, mikä hänelle kuuluu. Hänet on otettu esimerkiksi vanhusten hoitajaksi. Tekee työnsä kyllä, mutta pullikoi vastaan jos joutuu juhannuksena työhön (olin jo suunnitellut muuta, mitenkäs nyt käy kun perhe odottaa että päästään jussina jonnekin?). Tämä ei taas ole työnantajan ongelma keksiä miten tt hoitaa perheensä. Ydinasiahan on että nuo vanhukset tulevat hoidetuiksi juhannuspyhienkin aikaan.

Lue lisää

"Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt."

Näinpä. Toisaalta sitoutumattomuuteen kyllä riittää se ympäristön paine ja vaatimus jokapaikkaan ratkeamisesta. Kun vaatimukset kasvavat, eikä ole aikaa niihin vastata, on helpompi ravistella harteiltaan milloin mitäkin, kuin yrittää täyttää kaikki vaatimukset.

Sitoutumista vaaditaan ihan liian moneen asiaan yhtäaikaisesti. Itse en osaa sitoutua kovin moneen, siksi jaettu vastuu tuntuu ajatuksena haaveiden ihmemaalta. Yksi tekee yhtä, sitoutuen, toinen toista, sitoutuen, kolmas kolmatta ja niin edelleen.

Ymmärrän kyllä perheellisen työntekijän pointin silloin kun ympärillä ne perheettömät käyttävät kyynärpäätaktiikoita saadakseen ne parhaat lomat itselleen lomiksi. Ja sellainen usein toistuessaanhan saattaa syödä sen perheellisen sitoutumishalukkuutta työhönsä. Hän tekee töitä parhaimmillaan lastensa vuoksi, joiden kanssa myös haluaisi viettää aikaa ja johon perheettömiltä ei heru minkäänlaista sympatiaempatiaa, kun kiireissään käyvät täyttelemässä lomatoivelistaa ensimmäisten joukossa.

Ilmiö on kuin tappelevassa koululuokassa ja työnjohtajan asema kuin sen opettajaparan... Yleinen tuomari riitatilanteissa, joissa vastapuolet eivät jousta mihinkään suuntaan myöntääkseen oman mahdollisen itsekkyytensä määrän :)

Ei käy kateeksi, ei.

M.B. kirjoitti:

"Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt."

Näinpä. Toisaalta sitoutumattomuuteen kyllä riittää se ympäristön paine ja vaatimus jokapaikkaan ratkeamisesta. Kun vaatimukset kasvavat, eikä ole aikaa niihin vastata, on helpompi ravistella harteiltaan milloin mitäkin, kuin yrittää täyttää kaikki vaatimukset.

Sitoutumista vaaditaan ihan liian moneen asiaan yhtäaikaisesti. Itse en osaa sitoutua kovin moneen, siksi jaettu vastuu tuntuu ajatuksena haaveiden ihmemaalta. Yksi tekee yhtä, sitoutuen, toinen toista, sitoutuen, kolmas kolmatta ja niin edelleen.

Ymmärrän kyllä perheellisen työntekijän pointin silloin kun ympärillä ne perheettömät käyttävät kyynärpäätaktiikoita saadakseen ne parhaat lomat itselleen lomiksi. Ja sellainen usein toistuessaanhan saattaa syödä sen perheellisen sitoutumishalukkuutta työhönsä. Hän tekee töitä parhaimmillaan lastensa vuoksi, joiden kanssa myös haluaisi viettää aikaa ja johon perheettömiltä ei heru minkäänlaista sympatiaempatiaa, kun kiireissään käyvät täyttelemässä lomatoivelistaa ensimmäisten joukossa.

Ilmiö on kuin tappelevassa koululuokassa ja työnjohtajan asema kuin sen opettajaparan... Yleinen tuomari riitatilanteissa, joissa vastapuolet eivät jousta mihinkään suuntaan myöntääkseen oman mahdollisen itsekkyytensä määrän :)

Ei käy kateeksi, ei.

Lue lisää

"Sitoutumista vaaditaan ihan liian moneen asiaan yhtäaikaisesti"

Vaaditaanko? Vai vaatiiko ihminen itse sitä?

On aikamoinen taitolaji sanoa Ei. Toiset oppivat sen sanomaan jo varhaisessa vaiheessa; tunnistaen omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toiset opettelevat sitä enempi ja vähempi elämänsä aikana ja toiset eivät opi koskaan.

On kaltoinkohtelevaa narsismia ja on itsekkyyttä, jolla suojellaan kaltoinkohtelulta.

Itse olen ainakin hiljakseen tehnyt sen havainnon, ettei minusta olisi lasten kasvattajaksi. Eikä pitämään lemmikkieläimiä, puhumattakaan kukkien hoidosta tai kasvimaan vaalimisesta. Ei ole enää mun juttuja. Ympäristön ihmetellessä ratkaisujani (ai kun oon niin itsekäs?) niin vastaukseni on vain se ettei minusta ole hoitamaan tai huolehtimaan kenestäkään tai mistään ympärivuorokautisesti ja jatkuvasti. Tehkööt ne joilla valmiuksia ja intoa siihen riittää. Onneksi on heitä ja kaikki heille suotakoon.

elisakettu kirjoitti:

M.B. "Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei. "

Tuo kävisi tulevaisuuden politikoinnissa iskulauseena sellaisenaan.

Mietin tuota edellistä ja aiempaa kommenttiasi. A:han on myös puhunut kollektiivisuudesta ja ettei yksilöllä ole oikeuksia. Ajatuksesi yhteisö kasvattamassa lasta ei olisi ollenkaan hullumpi, sen sijaan että kaikki paimennattaisiin laitoksiin. Yhteisöstä lapsi saisi kaikki sen tarvitseman, mitä tarvitsee hankkia elämää varten. Harvemmin pikkuperheillä tai omissa nurkissaan omista yksilöllisistä oikeuksistaan kiinni pitävillä on mahdollisuutta tarjota kaikkea mahdollista apua, tukea, tietoja tai taitoja mitä edellytetään tulevaisuuden selviytymisessä.

Ryhmässä kasvaminen kun opettaa ihmiselle kuitenkin sitä, ettei kaikkea voi yksin saada. Samalla hän saisi sitä huomiota mihin jokaisella on oikeus; tulla nähdyksi ja kuulluksi mikä saattaa pienten seinien väliin puserretulla jäädä saamatta. Tarkoitin tuolla nähdyksi/kuulluksi tulemisella sitä, että moni jää todella näkemättä ja kuulematta silloin kun sen olisi kaikkein tärkeintä. yhteisössä kasvaminen: ehkä se samalla opettaisi enemmän siitä mainitsemassasi omistuoikeudesta luopumisessakin.

Ei kaikista ole kasvattajiksi. Joko paetaan siihen työhön tai rahan ja mammonan metsästykseen, tuhlataan vapaa-aikaa nautintoihin, mutta mahdollisimman kauas siitä vastuusta, minkä on itselleen halunnut (kysymys miksi? Suvun jatkamisen takeeksi? Vai ollakseen yhteiskuntamittarissa samanveroinen jäsen, teen minkä muutkin?) eli lapsen hoidosta ja kasvattamisesta. Kun ongelmia alkaa tulla, vastuutetaan päivähoito, koulu, yhteiskunta jne ja jokin intressi pelastamaan kasvatettava ennenkuin on liian myöhäistä. Kun omat eväät eivät riitä siihen. Sekin on tietysti parempi, jos uskalletaan hakea sitä apua, mutta paha vie, kun sitä ei ole riittävästi saatavilla, ei oikein suunnattuna eikä suinkaan läheskään kaikkien tarvitsevien ulottuvilla.

Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt.

Työ mitä tehdään vaan siksi, että sen tarkoitus on tuottaa itselle se raha minkä omiin menoihinsa tarvitsee. Ei ymmärretä sitä, että työnantaja on ottanut duuniin sen vuoksi, että tämän työntekijän täytyy olla osallinen sen tehtävän hoidossa, mikä hänelle kuuluu. Hänet on otettu esimerkiksi vanhusten hoitajaksi. Tekee työnsä kyllä, mutta pullikoi vastaan jos joutuu juhannuksena työhön (olin jo suunnitellut muuta, mitenkäs nyt käy kun perhe odottaa että päästään jussina jonnekin?). Tämä ei taas ole työnantajan ongelma keksiä miten tt hoitaa perheensä. Ydinasiahan on että nuo vanhukset tulevat hoidetuiksi juhannuspyhienkin aikaan.

Lue lisää

"Hänet on otettu esimerkiksi vanhusten hoitajaksi. Tekee työnsä kyllä, mutta pullikoi vastaan jos joutuu juhannuksena työhön (olin jo suunnitellut muuta, mitenkäs nyt käy kun perhe odottaa että päästään jussina jonnekin?). Tämä ei taas ole työnantajan ongelma keksiä miten tt hoitaa perheensä. Ydinasiahan on että nuo vanhukset tulevat hoidetuiksi juhannuspyhienkin aikaan"

Tuohon ongelmaan kyllä on olemassa varsin käyttökelpoinen ratkaisu...ainakin meillä...työvuorolistat tulevat tulevat hyvissä ajoin...

ja meillä on olemassa sellainen "toivomusvihko"...johon voi etukäteen laittaa toivomuksia, miten haluaa esim. juhannuksena/jouluna ym juhlapyhinä olla töissä...ja niiden mukaan juhannuksen työvuorot listan tekijä suunittelee...

Minäkin jo laittanut helmikussa toivomuksen...kesälomani ajankohdasta...kuin myös toiveen saada heinäkuun viimeinen viikonloppu vapaaksi...

Meillä ei ole juurikaan tuollaista pullikoimis ongelmaa...on ihmisiä, jotka haluavat olla juhannuksena töissä...tulee pyhärahaa...ja taas toisia jotka eivät halua...ja kaikkea siltä väliltä...

Ollaan hyvin pärjätty noilla konsteilla ja vanhukset tulevat hoidetuiksi 24/7...suosittelen...

elisakettu kirjoitti:

M.B. "Tällaiseen inhimilliseen oppimiseen tarvittaisiin elämää, ei tuotantolaitoksia ääriyksilöllisine minuuksineen taistelemassa siitä, kuka on oikeassa ja kuka ei. "

Tuo kävisi tulevaisuuden politikoinnissa iskulauseena sellaisenaan.

Mietin tuota edellistä ja aiempaa kommenttiasi. A:han on myös puhunut kollektiivisuudesta ja ettei yksilöllä ole oikeuksia. Ajatuksesi yhteisö kasvattamassa lasta ei olisi ollenkaan hullumpi, sen sijaan että kaikki paimennattaisiin laitoksiin. Yhteisöstä lapsi saisi kaikki sen tarvitseman, mitä tarvitsee hankkia elämää varten. Harvemmin pikkuperheillä tai omissa nurkissaan omista yksilöllisistä oikeuksistaan kiinni pitävillä on mahdollisuutta tarjota kaikkea mahdollista apua, tukea, tietoja tai taitoja mitä edellytetään tulevaisuuden selviytymisessä.

Ryhmässä kasvaminen kun opettaa ihmiselle kuitenkin sitä, ettei kaikkea voi yksin saada. Samalla hän saisi sitä huomiota mihin jokaisella on oikeus; tulla nähdyksi ja kuulluksi mikä saattaa pienten seinien väliin puserretulla jäädä saamatta. Tarkoitin tuolla nähdyksi/kuulluksi tulemisella sitä, että moni jää todella näkemättä ja kuulematta silloin kun sen olisi kaikkein tärkeintä. yhteisössä kasvaminen: ehkä se samalla opettaisi enemmän siitä mainitsemassasi omistuoikeudesta luopumisessakin.

Ei kaikista ole kasvattajiksi. Joko paetaan siihen työhön tai rahan ja mammonan metsästykseen, tuhlataan vapaa-aikaa nautintoihin, mutta mahdollisimman kauas siitä vastuusta, minkä on itselleen halunnut (kysymys miksi? Suvun jatkamisen takeeksi? Vai ollakseen yhteiskuntamittarissa samanveroinen jäsen, teen minkä muutkin?) eli lapsen hoidosta ja kasvattamisesta. Kun ongelmia alkaa tulla, vastuutetaan päivähoito, koulu, yhteiskunta jne ja jokin intressi pelastamaan kasvatettava ennenkuin on liian myöhäistä. Kun omat eväät eivät riitä siihen. Sekin on tietysti parempi, jos uskalletaan hakea sitä apua, mutta paha vie, kun sitä ei ole riittävästi saatavilla, ei oikein suunnattuna eikä suinkaan läheskään kaikkien tarvitsevien ulottuvilla.

Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi. Tai perhe. Tai työ. Kaikkinainen itsekkyys joka alueella on lisinnyt.

Työ mitä tehdään vaan siksi, että sen tarkoitus on tuottaa itselle se raha minkä omiin menoihinsa tarvitsee. Ei ymmärretä sitä, että työnantaja on ottanut duuniin sen vuoksi, että tämän työntekijän täytyy olla osallinen sen tehtävän hoidossa, mikä hänelle kuuluu. Hänet on otettu esimerkiksi vanhusten hoitajaksi. Tekee työnsä kyllä, mutta pullikoi vastaan jos joutuu juhannuksena työhön (olin jo suunnitellut muuta, mitenkäs nyt käy kun perhe odottaa että päästään jussina jonnekin?). Tämä ei taas ole työnantajan ongelma keksiä miten tt hoitaa perheensä. Ydinasiahan on että nuo vanhukset tulevat hoidetuiksi juhannuspyhienkin aikaan.

Lue lisää

"Mun mielestä yksi nykyongelmista on ettei enää sitouduta siihen, mikä on kaikkein ydin. Esimerkiksi lapsi."

Niin kaikki me ihmiset olemme ensin jonkun lapsia...
ja lapsista kasvaa taas aikuisia...joilla on lapsia...

noh...itse kukin miettiköön...
millaisen mallin aikusuudesta antaa lapselleen...miehenä/naisena...isänä/äitinä, olemisesta...

Valitettavan usein "historia toistaa itseään"...myös siinä omassa pikku maailmassa...mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

elisakettu kirjoitti:

"Sitoutumista vaaditaan ihan liian moneen asiaan yhtäaikaisesti"

Vaaditaanko? Vai vaatiiko ihminen itse sitä?

On aikamoinen taitolaji sanoa Ei. Toiset oppivat sen sanomaan jo varhaisessa vaiheessa; tunnistaen omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toiset opettelevat sitä enempi ja vähempi elämänsä aikana ja toiset eivät opi koskaan.

On kaltoinkohtelevaa narsismia ja on itsekkyyttä, jolla suojellaan kaltoinkohtelulta.

Itse olen ainakin hiljakseen tehnyt sen havainnon, ettei minusta olisi lasten kasvattajaksi. Eikä pitämään lemmikkieläimiä, puhumattakaan kukkien hoidosta tai kasvimaan vaalimisesta. Ei ole enää mun juttuja. Ympäristön ihmetellessä ratkaisujani (ai kun oon niin itsekäs?) niin vastaukseni on vain se ettei minusta ole hoitamaan tai huolehtimaan kenestäkään tai mistään ympärivuorokautisesti ja jatkuvasti. Tehkööt ne joilla valmiuksia ja intoa siihen riittää. Onneksi on heitä ja kaikki heille suotakoon.

Lue lisää

Taitolajihan tuo EI:n sanominen on. Siitäpä päädytäänkin siihen kierteeseen, joka kaikkein parhaiten kosahtaa naisen harteille. (nähtävillä myös tässä ketjussa)
Jos sulla on mies, olet sen elätti jos et käy töissä. Kun käyt töissä, hylkäät sekä miehesi, että perheesi. Jos olet yksin ilman miestä ja lapsiakin löytyy, joudut vastaamaan valinnoistasi (koska se luultavasti on omaa tyhmyyttäsi, että olet yksin lasten kanssa, kun et älynnyt mielistellä miestäsi tarpeeksi TAI mies oli niin fiksu, että karkasi kun huomasi sinun yrittävän häntä kahlita lasten avulla) jopa tuntemattomille. Jos et vastaa, olet töykeä, eikä ole mikään ihme jos olet yksin lasten kanssa ja saat kehoituksen katsoa peiliin, kun tuolla asenteellahan ei töitä löydy. Jos olet yksinhuoltajana töissäkäyvä, viimeistään silloin törmäät äitimyyttiin: Äitien PITÄISI olla kotona lastensa kanssa, siihenhän yhteiskuntakin myöntää tukea. Kun olet kotona lasten kanssa, yksinhuoltajana, oletkin yhteiskunnan varoilla elävä syöpäläinen.

Ja mitä vielä. Onhan tuota tullut käveltyä korvat auki maailman turuilla ja toreilla ja sen taidan vaan sanoa, että jos jokin tässä maailmassa ajaa ihmisiä epätoivoisiin itsensämurhaamisiin, niin se on se kaikkialla vallitseva tunne siitä, että ei ole oikeutettu tekemään omanlaisiaan ratkaisuja omaa elämäänsä koskien.

EI on kyllä se sana josta kannattaa aloittaa, oman elämänsä haltuunottaminen. Korvien sulkeminen lienee oman elämänsä haltuunottamisen toinen vaihe.

Toisinaan soisi ympäristönkin opettelevan tunnistamaan toisten vahvuuksia. Vahvuuttahan se on, olla avoimesti itsekäs arvosteluista huolimatta. Kaikki eivät vain ole yhtä vahvoja. Heidän vuokseen soisi yleisen arvomaailman pehmentyvän hieman.

M.B. kirjoitti:

Taitolajihan tuo EI:n sanominen on. Siitäpä päädytäänkin siihen kierteeseen, joka kaikkein parhaiten kosahtaa naisen harteille. (nähtävillä myös tässä ketjussa)
Jos sulla on mies, olet sen elätti jos et käy töissä. Kun käyt töissä, hylkäät sekä miehesi, että perheesi. Jos olet yksin ilman miestä ja lapsiakin löytyy, joudut vastaamaan valinnoistasi (koska se luultavasti on omaa tyhmyyttäsi, että olet yksin lasten kanssa, kun et älynnyt mielistellä miestäsi tarpeeksi TAI mies oli niin fiksu, että karkasi kun huomasi sinun yrittävän häntä kahlita lasten avulla) jopa tuntemattomille. Jos et vastaa, olet töykeä, eikä ole mikään ihme jos olet yksin lasten kanssa ja saat kehoituksen katsoa peiliin, kun tuolla asenteellahan ei töitä löydy. Jos olet yksinhuoltajana töissäkäyvä, viimeistään silloin törmäät äitimyyttiin: Äitien PITÄISI olla kotona lastensa kanssa, siihenhän yhteiskuntakin myöntää tukea. Kun olet kotona lasten kanssa, yksinhuoltajana, oletkin yhteiskunnan varoilla elävä syöpäläinen.

Ja mitä vielä. Onhan tuota tullut käveltyä korvat auki maailman turuilla ja toreilla ja sen taidan vaan sanoa, että jos jokin tässä maailmassa ajaa ihmisiä epätoivoisiin itsensämurhaamisiin, niin se on se kaikkialla vallitseva tunne siitä, että ei ole oikeutettu tekemään omanlaisiaan ratkaisuja omaa elämäänsä koskien.

EI on kyllä se sana josta kannattaa aloittaa, oman elämänsä haltuunottaminen. Korvien sulkeminen lienee oman elämänsä haltuunottamisen toinen vaihe.

Toisinaan soisi ympäristönkin opettelevan tunnistamaan toisten vahvuuksia. Vahvuuttahan se on, olla avoimesti itsekäs arvosteluista huolimatta. Kaikki eivät vain ole yhtä vahvoja. Heidän vuokseen soisi yleisen arvomaailman pehmentyvän hieman.

Lue lisää

Mikähän siinä on, että ympäristöpaineet tuntuvat kohdistuvan vahvemmin naisiin? Siis kaikenlaisissa vastuuasioissa ja ratkaisujen teossa.

Useammin se on nainen tai äiti, joiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä arvostellaan ja kritisoidaan useammalta suunnalta. Teki niin tai näin, kuten kuvasit tuossa ylempänä, ei ikinä hyvä.

Jotenkin tuntuu, että ympäristön tarve painostaa tai arvostella johtuu enempi siitä, että nainen tekee itsenäisiä ratkaisuja ja esimerkiksi murtaa ydinperhemallin (esimerkiksi erotessaan). Monasti olen huomannut tämän sivustakin seuranneena. Naista raskautetaan asioilla, joihin heillä ei ole mitään mahdollisuutta edes vaikuttaa.

Omalla kohdallani hulluinta oli oma jäljellä oleva sukuni. Kritiikki kohdistui minuun (erossa) (kysymykset ja lausahdukset ovat olleet törkeitä) vaikkeivat asioista tiedä tuon taivaallista ja sanktio on ollut täydellinen kartettavuus.

elisakettu kirjoitti:

Mikähän siinä on, että ympäristöpaineet tuntuvat kohdistuvan vahvemmin naisiin? Siis kaikenlaisissa vastuuasioissa ja ratkaisujen teossa.

Useammin se on nainen tai äiti, joiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä arvostellaan ja kritisoidaan useammalta suunnalta. Teki niin tai näin, kuten kuvasit tuossa ylempänä, ei ikinä hyvä.

Jotenkin tuntuu, että ympäristön tarve painostaa tai arvostella johtuu enempi siitä, että nainen tekee itsenäisiä ratkaisuja ja esimerkiksi murtaa ydinperhemallin (esimerkiksi erotessaan). Monasti olen huomannut tämän sivustakin seuranneena. Naista raskautetaan asioilla, joihin heillä ei ole mitään mahdollisuutta edes vaikuttaa.

Omalla kohdallani hulluinta oli oma jäljellä oleva sukuni. Kritiikki kohdistui minuun (erossa) (kysymykset ja lausahdukset ovat olleet törkeitä) vaikkeivat asioista tiedä tuon taivaallista ja sanktio on ollut täydellinen kartettavuus.

Lue lisää

Lieneekö se ikiaikainen naisen asema? Ja siihen päälle vanha sanonta: Nainen on naiselle susi.. jokin vinha perä tuossakin sanonnassa on.

Jos mies tekee miehen teon ja ottaa erotakseen ydinperhemyytistä, hän saa teolleen hyväveli-järjestön täyden kannatuksen kaikkinensa, joiden yksi perinteinen perusasetelma on juurikin tuo, että hyvä kun älysi ravistella itseensä lasten avulla ripustautuvan pirttihirmun. Siinä ei kyseenalaisteta ei vastuuta lapsista, ei oikeutusta itseotettuun vapaaseen vastuusta ei mitään mieheen liittyvää. Kannatellaan vaan ja hyvässä lykyssä talutellaan uusi valmiiksi kaverille katsastettu naaras hollille.

Naiset, puuttuuko niiltä vain vastaava hyväsisar-järjestö, vai toimivatko vain naiseudessaan toisin jo lähtökohtaisestikin? Onko tämän tällaisen toiminnan takana aikojen alusta vallinnut biologinen ero ja jäänteet siitä ihmisen psyyken alitajuisissa kerroksissa vai mikä hemmetti tässä asenneilmapiirissä mättää mikä on vallitsevana?

Naista todellakin raskautetaan monesti ja monesti siihen raskautukseen sortuvat myös toiset naiset. Jos mies juo - se on luultavasti naisen syy. Jos ei muuta niin otti väärän miehen, teki vielä sen kanssa lapsia - mitäs teki, ite teki. Nainen ottaa miehestään eron - otti, jätti ja lähti-ei ajattele muita kuin itseään vain, lapset vailla isää ja mitä se isäkin nytten kun vaimo läks, varmaan toisen miehen matkaan, sellainen horo kun on. Ja mies piirretään esiin pyhimyksenä, kaikkensa tehneenä ja antaneena, jota nainen ei ymmärtänyt arvostaa tarpeeksi.. AINA.

Jos ympäristössä on tarve painostaa ja arvostella itsenäisiä ratkaisuja tehnyt nainen, se kertoo ympäristöstä varmaan enemmän kuin siitä naisesta oikeasti. Nainen on usein se kohde keskustelussa, jossa muodostetaan mielikuvaa siitä, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Tämän painostamisen ja arvostelun avulla vahvistetaan sitä naisen alisteista asemaa, mutta usein tiedostamatta.

Kauhistellaan ja pauhistellaan kyllä suureen ääneen, mutta valitettavan usein tajuamatta mitä sillä saadaan aikaiseksi: alkukantaisten katsantokantojen lujitusta.

Nainen on ihan yhtä vapaa oikeasti tekemään itsenäisiä päätöksiä kuin mies. Sillä ei ole väliä oikeasti, että valitseeko hän olla suhteessa vai valitseeko hän lähteä suhteesta. Väliä on sillä, että hänellä on oikeus tehdä tuo valinta oman puntarointinsa kautta, omiin syihinsä nojaten. Yhtälailla kuin naisella on ollut ikiaikainen velvollisuus miellyttää miestään, niin nykyisin on ihan yhtä suuri velvollisuus miehellä miellyttää naistaan. Siinä ei miehen kyynel paljoa paina kun se yksinäisessä pimeydessä poskelle vierähtää naisen murrettua omalta osaltaan myyttejä hartaamman kautta. Olis varmaan tarttinu tehrä jo jotain hieman aiemmin, miehenkin, eikä vaan naisen.

Kokoomuksen taannoinen vaalilause kuului että rikastuminen on sallittua,jopa suotavaa.
No,yhtä hyvin sen voisi muuttaa vaikka muotoon että narsismi on sallittua,jopa suotavaa.

Minäkin olen kokenut samaa, pelännyt ja elänyt epätoivossa. Silti nuo tietyt kaltoinkohtelijat eivät ole olleet NPH:ta, vaikka narsisteja piirteitä ovat omanneetkin. Naamiokettujen aika oli vasta myöhemmin.

Jos alkaisin vihaamaan narsisteja, voisin samalla vihata muunmuassa naisia ja miehiä, sukulaisia, läheisiä ja naapureita. Kuten tiettyjen ammattikunnan edustajia ja terroristeja, raiskaajia, kaltoikohtelijoita ja pahoinpitelijöitä. Äitejä ja isejä ja kumppaneita.

Voisin sanoa että vihaan opettajia. Tai tiettyjen nimien edustajia. Persoonana narsisti ei nappaa yhtään sen enempää kuin vähempää. Kysymyshän pitäisi olla lopulta henkilökohtaisesta asteesta.

En mä jaksa enää juurikaan vihata. Se vain satuttaa viattomia ja syyttömiä ihmisiä, eikä minun oloni parane siitä pätkääään.

NPH:t eivät todellakaan ole kaikkien näiden kamalien tekojen takana. Henkilö voi omata joukon pershäröjä tai ei näkyvästi ollenkaan. Voi kokea myös muista mentaalipuolen ongelmista. Tai yleensä tunne- ja käytöshäiriöistä.

Tutustuattani myöhemmin elämässäni näihin vihaamiini erilaisiin edustajiin, olen havainnut etteivät heistä yksikään ole syypää minun pahoinvointiini tai kaltoinkohteluuni. Eivät he olleet siinä mukana. Ei kaikki maailman tunneongelmaiset, alkoholistit, sairaat tai terveet, opettajat tai joukkueenjohtajat, naapurit tai narsistit.

Tuolla vihalla olisi saatu vain yksi mahdollinen tragedian aiheuttaja lisää. Eikö näitä ole jo tarpeeksi?

Olen iloinen siitä, jos joku vaikkapa kaltoinkohtelijaksi kokenut rohkaistuu puhumaan sitä faktatietoa, joka lähtee hänestä itsestään ja näkökulmastaan, ei pelkästään uhriksi kokeneen. Näin saamme kallisarvoista tietoa ihmisen käyttäytymisestä.

"LK, olet todella sairas tyyppi!!!"

Ehkä, ehkä...

"Tuo lehtijuttu oli niin faktaa, kuin olla voi. NIm. samaa ****** kokenut ja elää pelossa ja epätoivossa."

Vaikka sinä olisit kokenut mitä niin se ei tee tuosta jutusta totta. Siinä on niin monta kohtaa pielessä ettei niihin jaksa edes enää yksitellen puuttua. Ehkä sinun henkilökohtaiset kokemuksesti saavat sinut aika alttiiksi uskomaan tuohon kerta siinä puhutaan ihan roskaa tahosta josta et pidä, mutta ei sillä silti totuuspohjaa ole.

"Tsiisus, että jaksat jauhaa tällä palstalla NARSISTINA! Olet todella narsistipaskiainen, olen lukemattomat kommenttisi lukenut, sinusta ei saa HYVÄÄ tekemälläkään."

Miksi pitäisi. Mutta tahtoisin sentään huomauttaa että ainakin minä puhun asioista enkä vikise kirjoittajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jos joku sanoo "Kuu on juustoa" tai "Jää on kylmää", sen totuudenmukaisuus ei ole riippuvainen siitä millainen sen sanoja on persoonaltaan.

LK kirjoitti:

"LK, olet todella sairas tyyppi!!!"

Ehkä, ehkä...

"Tuo lehtijuttu oli niin faktaa, kuin olla voi. NIm. samaa ****** kokenut ja elää pelossa ja epätoivossa."

Vaikka sinä olisit kokenut mitä niin se ei tee tuosta jutusta totta. Siinä on niin monta kohtaa pielessä ettei niihin jaksa edes enää yksitellen puuttua. Ehkä sinun henkilökohtaiset kokemuksesti saavat sinut aika alttiiksi uskomaan tuohon kerta siinä puhutaan ihan roskaa tahosta josta et pidä, mutta ei sillä silti totuuspohjaa ole.

"Tsiisus, että jaksat jauhaa tällä palstalla NARSISTINA! Olet todella narsistipaskiainen, olen lukemattomat kommenttisi lukenut, sinusta ei saa HYVÄÄ tekemälläkään."

Miksi pitäisi. Mutta tahtoisin sentään huomauttaa että ainakin minä puhun asioista enkä vikise kirjoittajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jos joku sanoo "Kuu on juustoa" tai "Jää on kylmää", sen totuudenmukaisuus ei ole riippuvainen siitä millainen sen sanoja on persoonaltaan.

Lue lisää

Vaikutat maltilliselta ihmiseltä. Täällä tuntuu jokainen vuorollaan joutuvan näykkijän hampaisiin. Ihmettelen, mitkä ovat tuon nega-ihmisen tavoitteet.

LK kirjoitti:

"LK, olet todella sairas tyyppi!!!"

Ehkä, ehkä...

"Tuo lehtijuttu oli niin faktaa, kuin olla voi. NIm. samaa ****** kokenut ja elää pelossa ja epätoivossa."

Vaikka sinä olisit kokenut mitä niin se ei tee tuosta jutusta totta. Siinä on niin monta kohtaa pielessä ettei niihin jaksa edes enää yksitellen puuttua. Ehkä sinun henkilökohtaiset kokemuksesti saavat sinut aika alttiiksi uskomaan tuohon kerta siinä puhutaan ihan roskaa tahosta josta et pidä, mutta ei sillä silti totuuspohjaa ole.

"Tsiisus, että jaksat jauhaa tällä palstalla NARSISTINA! Olet todella narsistipaskiainen, olen lukemattomat kommenttisi lukenut, sinusta ei saa HYVÄÄ tekemälläkään."

Miksi pitäisi. Mutta tahtoisin sentään huomauttaa että ainakin minä puhun asioista enkä vikise kirjoittajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jos joku sanoo "Kuu on juustoa" tai "Jää on kylmää", sen totuudenmukaisuus ei ole riippuvainen siitä millainen sen sanoja on persoonaltaan.

Lue lisää

"Tuo lehtijuttu oli niin faktaa, kuin olla voi. NIm. samaa ****** kokenut ja elää pelossa ja epätoivossa."

Noh...aiheesta narsismi ja perhesurmat...on kaksikin juttua...ensimmäisessä oli Lauerman ajatuksia siitä miten narsismi liittyy perhesurmiin...

surmaajat ovat henkilöitä, jotka kokevat olevansa niin erityisiä etteivät koskaan kykene hakemaan apua...tai pitävät "toisia" niin mitättöminä, etteivät he voi auttaa...oli minun mielestäni Lauerman ajatusten sisältö...

"Monien nykyvanhempien omat vanhemmat traumatisoituivat sodan aikana. Tämän vuoksi he eivät kyenneet tarjoamaan lapsilleen oikeanlaista mallia ja huomiota. Nämä ongelmat ilmenevät nyt, kun nämä lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet omia lapsia."

Tuossa oli minun mielestäni tuon jutun paras anti...että ongelmat juontuvat lapsuudesta,...rakkauden puute...narsistillakin, joka on valinnut selvitymiskeinokseen...kieltämisen ja mitätöimisen koko tunnetta kohtaan...

perhekin koetaan osaksi omaisuutta...joka viedään mennessään...jos se oma elämä käy liian ylivoimaiseksi...narsisti romahtaa...

En usko, että monikaan perhesurmaaja suunitelmallisesti tappaa puolisonsa ja lapset, pelkästä tappamisen ilosta...vaan taustalla lie ajatus, heilläkään ole oikeutta elää ja pelko, että jos joku muu heidät saa...

Mutta joo...nämä VAIN minun ajatuksiani...en usko, että Lauermakaan tarkoitti lausunnollaan, että narsistit on suunitelmallisia kylmäverisiä perheensä tappajia...

Kiitos että välität...vaikka en sitä muuten havaitse kuin sanostasi.
:)